lauantai 18. tammikuuta 2014

Hutelåpåå - tuhlaa vaan!

Taas se aika vuodesta, että kolmen  sukupolven voimin kävimme katsastamassa Karleby ungdomsföreningin eli KUF:in perinteikkään uudenvuodenrevyyn. Tämän kertainen oli muuten jo uskoakseni 59. revyy kaiken kaikkiaan!

Omat kaksikieliset lapseni rakastavat tätä vuosittain toistuvaa esitystä - se lienee ainoita paikkoja, jossa he täysin palkein saavat antaumuksella  fiilistellä lähes kolmannella äidinkielellään eli Karleby dialektilla:) Ihmettelimme kovasti , että ainakin omassa näytöksessämme katsomon täyttävien keski-ikä oli melkoisen korkea...Tällaista kulttuuriperimää ja paikallismurretta soisi siirrettävän nuoremmillekin  sukupolville!

Tämän vuotisen esityksen nimi oli Hutelåpåå. Ihan kättelyssä se ei taida suomenkieliselle sanana aueta. Perheen miesväki kuitenkin nyökytteli asiantuntemusta äänessään minulle, että tiedetään, tiedetään...Sanan voisi  kaiketi kääntää "Tuhlaa pois!" Tähän viittaa revyyn  opaslehtisen kansikin:


 
Ohjauksesta vastasi tänä vuonna Thomas Kranz.  Revyyn taustalla viihdytti  musiikillaan Alf Myllärin luotsaama orkesteri, josta löytyi ainakin syntetisaattorit, sähkökitara ja  basso, rummut, harmonikka sekä klarinetti ja saksofoni -  shakeria unohtamatta. Kuten aina, niin tälläkin kertaa tälläsin itseni lähelle orkesteria, jotta sain samalla seurata heidän työskentelyään.
 
 
Tämän vuoden revyyssä kiinnitti "vanhana  katsojana" huomiota se, että näyttelijöitä lavalla nähtiin ainoastaan 14! Puolet heistä oli nuorempaa sukupolvea. Omasta mielestäni parhaat sketsit olivat ehdottomasti vanhemman näyttelijäkaartin harteilla, mutta löytyi  nuoremmastakin polvesta muutamia rubiineja, kuten Jenna ja Herman:)
 
 
Esitystä seuratessa ei osaa heti sanoa, mikä olivat parhaat sketsit. Nyt viikko näytöksen jälkeen se käy helpoimmin: parhaita lienee ne, jotka päällimmäisenä jäivät mieleen! Tällä kertaa helmet löytyivät toisen puoliajan kohtauksista.
 
 
Idän pikajuna-sketsi aloitti tyylikkäästi toisen puoliajan. Ensimmäisenä verhojen auettua kiinnitti huomion erittäin tyylikäs lavaste, joka kuvasti ylähyllyineen ja penkkeineen kaikkineen junan vaunua. Pientä palautetta  VR:n toiminnalle kuului konnarin huutaessa "Yhdessä vaunussa ovet ei aukeudu eikä sulkeudu ja tämän vuoksi olemme myöhässä 20 minuuttia ja 1 tunti." Satunnaisemmallekin  junamatkaajalle tuppaa hymyä huuleen...

Sketsiin toi elävyyttä näyttelijöiden hytkyminen koko sketsin ajan vispiläkompin tahdittamina Myös puheenvuorot käytiin saman rytmityksen avulla. Eikä tietysti voi jättää mainitsematta upeita junamaisia saksofonin tuuttauksia...

Toinen hupaisa kohtaus nähtiin sketsissä "Vi bosshållplatse eli  "pysäkillä", jossa Lotta ja Jenna esittivät naisia linja-autopysäkillä paukkupakkasella. Sketsejä on vaikea selittää niitä näkemättömille, sillä tilannekomiikka on paraillaan nähtynä ja itse koettuna. Hupia kuitenkin riitti, kun molempien naikkosten kielet hitsautuivat kiinni metallipylvääseen...

Kolmas mieleen jäänyt tältä vuodelta oli isän ja pojan - Andersin ja Hermannin -  välinen keskustelu "Sexualupplysning i dessa tider" -sketsissä. Isä katsoi asiakseen antaa pojalleen seksuaalivalistusta, mutta koska asia oli hänelle kiusallinen, oli asian esille tuominen hieman vaikeaa. Etenkin kun poika puhui samaan aikaan isälleen tietokoneongelmista tyttyöystävänsä kanssa.  Kaksi sukupolvea siis kävi samaan aikaan vuoropuhelua kahdesta  eri asiasta käsittäen  toisen puheen totaalisen väärin! Yleisöllä kuitenkin oli hupia kun poika kertoi tviittailevansa  tyttöystävänsä kanssa  öisin isän todetessa, että kyllä, kyllä, samaa asiaa, mutta eri nimellä hänkin nuoruudessaan...Ja nauru vain yltyi, kun poika kertoi "värkissänsä" olevan kokonaista 36 ramia! Isä ei voinut kuin haukkoa henkeä ja todeta " Nog är den  rama! Kyllä on valtava:)))

Jos haluaa hupia viikonloppuihinsa, kannattaa näytös käydä katsastamassa. Vielä ennättää  varailla vaikkapa netin kautta lippuja viimeisiin näytöksiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti