Alikulku

 

Katselin Youtubesta videonpätkää Kokkolan Rimmin tasoristeyksestä:

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=Do-enYyuywM 

 

Usein liikuskelen lenkillä tuosta radan yli ja kieltämättä aina on sellainen tunne, että jos sittenkään ei huomaa junaa...

 

Puomit tosin toimivat  yleensä moitteettomasti, eikä kovaa varoituskilkutustakaan helposti jää  huomaamatta.

 

Siitä huolimatta odotan jo innolla radan alittavaa alikulkua. Se kulkee muutaman sata meriä pohjoisempana kuin nykyinen  tasoristeys.

 

 Talven aikana ratatyöt ovat edenneet vauhdikkaasti - jotain hyötyä siis vähälumisesta ja -routaisesta talvestakin!

 

Alla oleva kuva on Korpilahdentieltä , josta on puhkottu liittymä tulevan alikulun suuntaan.

 

 

Työmaa-alueella näytti oleva sunnuntai-iltana hiljaista. Toista on jälleen huomisaamuna - pitkiä päiviä näyttävät ratatyömiehet urakoivankin!

 

Alla olevassa kuvassa  näkymä  tulevaan tunneliin.

 

Nämä pari seuraavaa kuvaa ovat  Rimmintieltä junaradan toiselta puolelta. Tuleva tienkohta on sielläkin jo näkyvillä.

 

Metsä on jo tienpohjalta hakattu. Kevään myötä hanke varmaan etenee kovasti:)

Kälviän vanhin kirkko

Kälviällä on ollut yhteensä kolme kirkkoa nykyisellä paikalla. Tiedot aivan ensimmäisestä kirkosta ovat niukat. Rakennustyöt alkoivat kuitenkin vuoden 1640 tienoilla, kun Turun  tuomiokapituli vahvisti Kokkolan ja Kälviän rajan.

Kirkon paikaksi valittiin Hyypän talon peltopalsta Kälviänjoen etelärannan läheisyydestä. Rakennustöitä johti mitä ilmeisemmin Juho Matinpoika Keiski ja rakentajina toimivat oman pitäjän miehet.


Kirkosta ei ole säilynyt lähes lainkaan kuvamaterialia , mutta asiakirjoissa säilyneiden penkkijärjestysten mukaan  kirkon laskennallinen pituus lienee  ollut n. 19-26 metriä pitkä.

Alla olevat kaksi kuvaa on lainauksia Kälviän ja Ullavan kirjasta (s. 390).  Alkuperäinen kuva on Maanmittaushallituksen arkiston omistuksessa. Tämä piirros on maanmittari  J.J. Wikarin  vuonna 1749 laatimastaan kartasta. Korkean tornin harjalla on erotettavissa risti  sekä sen alapuolella viiritanko ja itäpäädyssä aumakatto.  Sekä kirkkoa että tornia peitti paanukatto.

 

Ensimmäinen kirkko oli suorakaiteen muotoinen, ns. pitkäkirkko. Kirkko oli tontilla itä-länsi-suuntaisesti jaa alttari oli  itäpäädyssä. Sen vieressä pohjoispäädyssä oli pieni sakaristo. Kirkossa oli kolme ulko-ovea, joista kaksi  eteläseinustalla ja yksi länsipäädyssä, missä oli myös korkea, suippo  torni. Ikkunoiden sijainnista ei ole muuta tarkkaa tietoa, kuin että alttarin yläpuolella oli yksi ikkuna ja saarnatuolin läheisyydessä toinen.


Kirkon kerrotaan olleen painunut ja  kallistunut jo 1690-luvulla. Lattiakin oli niin lahonnut, että kirkkokansalla oli vaikeuksia päästä kuoriin ehtoolliselle. Ei tiedetä, oliko Kälviän ensimmäinen kirkko niin sanottu tukipilarikirkko, tosin  asiakirjoista löytyy pieni viite  siihen suuntaan vuoden 1694 piispantarkastusasiakirjasta, kun kehotetaan suurempien  vahinkojen välttämiseksi  tekemään lujempi  perustus keskipilarin alle.

1695 Kaarle XI myönsi Turun ja Viipurin hiippakuntien seurakunnissa  kolehdin kannettavaksi kälviäläisten kirkkoa varten.
Kirkon kunnostus ajoittui vuoteen 1698. Kirkkoon asetettiin hyvä kivijalka ja kirkkoa nostettiin. Myös kattopaanutusta uudistettiin.

Isonvihan vuosina 1714 ja 1715 kirkko kärsi tuhoja; asiakirjoja tuhoutui ja ryöstelyäkin esiintyi. Siksi mitään kirkon esineistöä ei ole säilynytkään. Kahakoiden jälkeen kirkkoon ostettiin kynttiläkruunu kellonvalaja Åldermannilta sekä kuusi lampettia Daniel Ahlalta. Uusi saarnatuoli tilattiin  kokkolalaiselta puuseppä Johannes Kyntzellilltä vuonna 1726. Saarnatuolin maalaukset olivat vaasalaisen maalarimestari Olof Ekelundin kädentyötä.

1740 kirkon penkkejä korjailtiin  ja ruotusotamiehiä varten tehtiin oma penkki kuoriin sakariston oven pieleen. Rippikoulun käynyt miespuolinen nuoriso sai lisätilaa ns. pikkulehteriltä kuorin alttarin oikealta puolelta. Rippikoulua käymättömät pojat puolestaan sijoitettiin lehterin alla olleisiin penkkeihin.

Vuosien 1725 ja 1762 penkkijakoluettelon mukaan pääkäytävän pohjoispuolella oli naisille 21 penkkiä. Miehille oli 19 penkkiä.

1750-luvun vaiheilla kirkko oli monenlaisista korjaustöistä huolimatta  taas osin lahonnut, kallistunut ja myös ahdas. Aluksi pitäjänkokouksessa vuonna 1760 pohdittiin kirkon peruskorjausta, mutta kuitenkin vuoden 1763  pitäjänkokouksessa päädyttiin  uuden kirkon rakentamiseen.  Kälviän kirkko ennätti olla toiminnassa 124 vuotta, kunnes 30.4. 1764 alkoi ensimmäisen kirkon purkutyöt.


LÄHTEET: Kälviän ja Ullavan kirja.  Kälviän ja Ullavan kirkot ja tapulit, s. 389-392.

Kälviän seurakunta. Kälviän kirkko. [http://www.kalvianseurakunta.fi/tilat/kirkko] Luettu 29.12. 2013.
 

 

Ullavan kirkko

Kerran kesällä päätin käydä tutustumassa Ullavaan, joka on vuodesta 2009 lähtien kuulunut Kokkolan kaupunkiin. Kuvausmatka keskittyi kirkon alueeseen. Tosin paikalle päästyäni tajusin amatöörimäisen kömmähdykseni: kameralaukusta olin viikolla tyhjentänyt tavaroita, ja epähuomiossa lyhyempi kameraputkikin oli jäänyt johonkin muualle kuin sen kuuluisi... Pahoitteluni -pitkällä putkella ei saanut ihan koko kirkkoa lähietäisyydeltä kerralla kuvaan edes:/

Keskityn kirjoituksessani kirkon ulkopuolelle näkyviin asioihin. Ullavan puukirkko ja kellotapuli sijaitsevat  Ullavan kirkonkylässä Ullavanjoen itäpuolella. Kirkko  on tyyliltään uusklassistinen.

Ullavasta tuli kappeliseurakunta vuonna  1797 ja itsenäiseksi seurakunnaksi se muodostui 1904. Vuonna 2006 Ullavasta tuli  jälleen kappeliseurakunta, kun se liitettiin Kaustisen seurakuntaan.

Ullavan kirkko on rakennettu  päädyistä viistetyksi, kahdeksankulmaiseksi tukipilarikirkoksi  vuonna 1783. Sen pitkiä sivuseiniä tukee lyhyet hirsistä salvotut ontot tukipilarit. Alunperin sen rakensi Kalajoelta lähtöisin ollut kirkonrakentaja Simon Silve'n (1747-1798, ent. Jylkkä).
Ullavan kirkko  nivoutuu tyyliltään hyvin  1700-luvun loppupuolen  kansanomaiseen pohjalaiseen rakennustaiteeseen.

Tällainen pohjalainen tukipilarikirkko kuin Ullavan kirkko on,  luetaan Suomen  puukirkkoarkkitehtuurin erikoisuuksiin.


Seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu niitä suojaavien onttojen lamasalvospilarien sisälle. Ulko- ja sisäpinnasta ulkonevat tukipilarit tukevoittavat seinärakennetta ja myös estävät sitä pullistumasta kattotuolirakenteiden tai vesikaton painosta. Tukipilarikirkkojen historia juontaa juurensa aina keskiajan lopulle saakka. Kaikkiaan tukipilarikirkkoja tiedetään olleen Suomessa yli sata, mutta vain 11 näistä on säilynyt nykypäiviin saakka. Ullavan kirkko on näistä  nuorin.

 Kirkossa on poikkipäädyt.  Alkujaan se on ns. oktogonin muotoinen pitkäkirkko.
 Kolmella sivulla  on ulkonevat, satulakattoiset eteishuoneet ja yhdellä  sivulla sakaristo. Ristikeskuksesta nousee  ylös lyhtytorni. Ikkunat ovat malliltaan  pyörökaariset. 

Sekä kirkon että myös kellotapulin rakentamista johti lääninrakennusmestari Johan Blomström. Kirkkoa on korjattu Lauri Heikki Kuorikosken johdolla 1900. Silloin kirkon runkoon lisättiin kolme satulakattoista eteishuonetta ja pitkälle sivulle  poikkipäädyt sekä ristikeskukseen torni.   Uusi sakaristo sijoitettiin alttarirakennelman taakse. Kooltaan kirkko on  pieni, siellä on  vain 250 istumapaikkaa.

Vuosina 1957-1958 kirkon sisä- ja ulkoväritystä on muutettu vuoden 1900 korjausta edeltävään asuun.

Kirkko ja tapuli muodostavat hyvin säilyneen kirkollisen ympäristön, joka on muodostunut jo 1700-luvulla.

Kirkon lounaispuolella, lähempänä sisäänkäyntiä, on, korkea kolminivelinen kellotapuli. Tapuli on valmistunut vuonna 1787.

 

LÄHTEET:Kaustisen ja Ullavan seurakunta. Ullavan kellotapuli. [http://www.kaustisenjaullavanseurakunta.fi/tilat/ullavan_kellotapuli] Luettu 30.9.2013.

KirjastoVirma. Johan Blomström. [http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Blomstr%C3%B6m_Johan] Luettu 30.9.2013.


Kirjasto Virma. Simon Silve'n. [http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Silv%C3%A9n_Simon] Luettu 30.9.2013.

Museovirasto.Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäräistöt. RKY.Ullavan kirkko ja vanha-Vion talo. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4879] Luettu 30.9.2013.

Rakennusperinto.fi. Tukipilarikirkko on suomalainen erikoisuus. [http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Tukipilarikirkot/] Luettu 30.9.2013.