Vaivaisukkonäyttelyssä Ullavassa

Lehdestä lukaisin, että Ullavan tapulissa oli vaivaisukkonäyttely, joten totta kai tällaisen vaivaisiin ukkoihin sydämensä menettäneen  täytyi ängetä itsensä paikalle! Seurakseni sain nuorimaiseni, joka olikin näyttelyn äijistä yllättävän kiinnostunut!

Paikalla oli kaikkinensa muutama kymmenen puuäijistä kiinnostunutta.Yhdessä todettiin, että vaivaisukot lienevät vanhimpia kirkon työntekijöitä, jotka edelleen ovat "hengissä":) Eräs kälviäläinen totesi, että Kälviän puu-ukon täytyi viettää parisensataa vuotta työskennellen joka päivä Kälviän tapulin kyljessä, ennen kuin pääsi kesälomamatkalle Kerimäen vaivaisukkonäyttelyyn 2000-luvulla.

Paljon ovatkin ukot reissanneet - kauimmainen kuulemma aina vatikaanissa asti! Näyttelyn kuvaaja Paavola kertoi, että toissa vuonna Rautiosta varastettu ja vuosi sitten Kannuksesta metsäautotien varresta löytynyt Raution vaivaisukko sai kunnian matkata hänen autonsa takapenkillä Kerimäen vaivaisukkonäyttelyyn ja tehdä siellä jopa ns. kunniakierroksen!

Monella ukolla maalipinta on halkeillut, mutta se ei johdu yleensä siitä, että ukoille olisi tarkoituksella tehty veistokseen iho-oireita. Ennemminkin se kertoo aikansa huonohkoista maaleista. Lähes kaikille vaivaisukoille on veistetty vammoja; usein jalka on amputoitu, käsi saattaa puuttua  -tai sitten nenä tai korva..


Suomesta löytyy vain pari vaivaisukkoa, jolle oikeasti on kuvattu ihoon paiseita. Tässä alla  kuvassa oleva Särkisalon Lasarus- ukko tai Kirkon Jussi,  on pieni, alaston ja paiseinen...Veistoksella on korkeutta ainoastaan 45 cm. Tämän ukon tuorein maali on taidemaalari Nikolai Kaarion kädenjälkeä vuodelta 1948.

Näyttelyn kuvat olivat suurimmaksi osaksi kasvokuvia ja hyvin kauniita otoksia.

Avajaistilaisuudessa Aki Paavola kertoi vaivaisukkojen historiasta. Paavolahan on kuvannut kaikki Suomen vaivaisukot ja pukenut ne ihan kirjaksi asti. Suomessa vaivaisukkoja on paljon, mutta esimerkiksi Ruotsissa ne eivät ole olleet tyypillisiä -siellä on vaivaiset 9 vaivaisukkoa tallella.  Eniten vaivaisukkoja voi bongata Pohjanmaalta. Varhaisimmat ukot ovat peräti 1600-luvulta!

Vaivaisukot lisääntyivät Pohjanmaalla erityisesti Suomen sodan (1808-1809) jälkeen.  Ukoilla ei perinteisesti ole räsyisiä vaatteita, vaan usein ne on puettu ns. sortuuttiin; polviin tai reisiin asti ulottuviin korkeakauluksisiin ja vartalonmyötäisiin takkeihin. Tällaisia käytettiin Suomessa 1700-luvulla säätyläisten,  sotilaiden ja varakkaiden talonpoikien keskuudessa juhlavaatteina.

 

Yllä olevassa kuvassa vasemmalla   Halsuan  vanhempi vaivaisukko, joka yleensä viettää päivänsä käärinliinoissa tapulissa lepäillen. Ukon tekijästä  tai valmistusvuodesta ei ole tietoa.

  

Paavola kertoi oman vaivaisukkokuvauksensa alkaneen aikoinaan Kälviän kirkon vaivaisukosta. Hän pisti kuvausreissulla 50-senttisen  kolikon vaivaisukon  luukusta sisälle ja myöhemmin hän tuli laittaneensa jokaisen vaivaisukon sisälle saman määrän. Paavola kertoi kuvausreissujen olleen antoisia -jok` ikinen ukollinen  kirkonkylä tuli ajettua läpi. Samalla osa kirkoista jä erityisesti mieleen, mm. Etelä-Pohjanmaalla hautausmaat, joissa oli paljon nuoria sankarivainajia. Paavola kertookin miettineensä, olisiko seuraava kirjan aihe esimerkiksi sankarivainajiin tai-hautoihin liittyvä.

 

Alapuolen vaivaisukko on  Vetelin  vaivaispoika.  Pojan päällä katoksen alla on enkelin ppää. Katoksessa on lukenut teksti "Autuas on joca köyhä holho, händä Herra autta pahana päiwänä. 1725."
Vetelin ukon tekijää ei tiedetä. Veistos saattaa olla vuodelta 1725, mikä mainitaan tekstissä.  Veistos on ollut alun perin  Vetelin vanhassa kirkossa, joka on rakennettu 1679. Pituutta ukolla on 19  cm ja hartioiden leveys 28 cm.

 

Vaivaisukot ovat ITE-taidetta parhaimmillaan. Ukkojen esi-isinä voidaan pitää keskiajan uhritukkeja, joilla katolinen kirkko keräsi varoja uskonsotiin. Luterilaisessa Ruotsi-Suomessahan  pyhimysten kuvat olivat aikoinaan kiellettyjä.

 

Lippaiden tuotto ohjattiin köyhäinhoitoon. Kirkkolaki vuodelta 1686 määräsi että seurakuntien täytyi pitää huolta vähäosaisista. Apua annettiin ainoastaan työkyvyttömille.

Vaivaisukit saivat  myöhemmin ihmisten hahmoja. Ehkä ne koettiin inhimilliseksi. Ensimmäisten vaivaisukkojen veistäjät lienevät olleet pitkälti samoja veistäjiä kuin laivojen keulakuvien veistäjätkin.

 

Kaikkiaan vaivaisukkoja on Suomessa ollut noin 180. Nykyään niistä on jäljellä 144 ukkoa ja yksi akka. Melkoista epätasa -arvoa muuten, sillä  Suomesta löytyy vain yksi ainut vaivaisakka. Se on Soinissa ja kerää edelleen noin 500-700 euroa vuodessa diakoniatyölle. Kerrotaan että tämä sievä akka tienasi  ensimmäisenä  vuotenaan 64 kopeekkaa ja seuraavana 4 hopearuplaa ja 56 kopeekkaa. Akan veistänyt Matti Taipale sai veistoksestaan palkkaa 6 hopearuplaa ja 50 kopeekkaa....

 

Useat vaivaisukot ovat vuosien saatossa kokeneet kovia, kuten tämä  ukkokin alla. Jotakuta ukkoa on pahoinpidelty miekalla päähän, hylätty metsään, upotettu järveen, murtauduttu suurten summien toivossa...

 

Tämä alla oleva ukko on Alavetelin  kärsinyt vaivaisukko. Se on tehty noin vuonna 1760, joissakin lähteisä tosin sen oletetaan olevan 1800-luvulta.  Veistäjänä on ilmeisesti toiminut " Kuuro-Kalle." Rinnassa oleva aukko  on seurausta murtamisesta. Ukko-raasu  saatiin kiinni joen alajuoksulta tukkien seasta. Halsuan seurakunta siirsi tällöin ukon eläkkeelle. Pituutta ukolla on 137 cm  ja hartoiden leveys  35 cm.

 

Tässä alla Lohtajan  mies, joka iski kipinän minuun - HISKI! Se oli ainut Kokkolan puu-ukoista, joka minulla oli vielä kuvaamatta. Hiskissä on jotain kamalan sympaattista:) Luvassa myöhemmin vielä ihan oma postaus Hiskistä...

Erityisesti pidin myös tästä ala olevasta Pomarkun ukosta kaikessa karuudessaan. Sen on veistänyt kirvesmies Artturi Kaseva 1920-luvulla.

Paaavola lahjoitti hienot valokuvat noin kolmestakymmenestä vaivaisukosta Ullavalle. Toivottavasti ne saavat paljon näkyvyyttä osakseen!

 

Tilaisuudesta oli myös mahdollisuus ostaa vaivaisukko-postikortteja, jotka olivat myynnissä ruumiskärryn päällä...

 

 

LÄHTEET:

 

Gloria.fi. Vaivaisukot kokoontuivat. [http://www.gloria.fi/artikkeli/kulttuuri/vaivaisukot_kokoontuivat] Luettu 29.6.2014.

 

Hs.fi.Voi vaivaista ukkoa. [http://www.hs.fi/tiede/Voi+vaivaista+ukkoa/a1392969670169] Luettu 29.6.2014.

Kaija Santaholma. Vaivaisukot. Tummatukka ja kirkonäijät. 2001.

 

 KP24.fi. Puuäijät valtasivat Ullavan tapulin. [http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1480/367639/Puu%C3%A4ij%C3%A4t-valtasivat-Ullavan-tapulin] Luettu 25.6.2014.

Vaivaisukkojen paluu. Toim. Otso Kantokorpi. 2013.

Peltokorven taistelu

  

Lähellä Peltokorven koulua Kälviällä sijaitsee tämä tykki hyvin siististi hoidetulla pikkupellolla Peltokorventien ja Runttujärventien risteysalueella.

Tykki toimii Suomen sodan muistomerkkinä. Sotahan käytiin vuosina 1808-1809. Itse tykki lienee kumipyörineen sotaa uudempaa mallia...

Tykin kivijalassa on muistolaatta teksteineen:

"Peltokorven taistelun muistoksi 1808-1809. Till minnet av striderna vid Peltokorpi 1808-1809.

Kälviän kunta/Kälviä komun

Smeden Eri Hele´n

Lions Club Kälviä

Kokkolan Nahka

Kotiseutuyhdistys/Hembygdsförening"

 

Himangalta lähetettiin  toukokuun 1808 puolivälissä  30 miehen tiedustelupartio tiedusteleman kersantti Spåren johdolla  vihollisen oikeaa sivustaa. Valkeasuon pellolla Peltokorvessa oli  oli majoittuneena noin 100 venäläistä, jotka olivat juuri syömässä  Spåren 30 miehen osaston  tullessa paikalle.

Tappiotiedoista ei ole varmoja tietoja kummankaan osapuolen kohdalta. Toisissa lähteissä kerrotaan, että Järvenaution talon isäntä oli ainoa haavoittunut suomalainen  kahakassa. Venäläisosasto hajaantui ja menetti ilmeisesti sekä sotilaita, että vankeja ja myös kalustoa.

 Peltokorventien ja Kivikrintinpolun risteyksessä on pelto nimeltä Fästinki. Tarinan mukaan toukokuun kahakassa kaatuneet venäläiset sotilaat haudattiin pellolla matalan kiven juureen.

Ja vink,  vink -jos olet kiinnostunut geokätköilystä, lähistöltä löytyy kätkö...

LÄHTEET:

Taistelut Suomen sodassa vuosina 1808 ja 1809. [http://www.elisanet.fi/apila/SP/03.TST.htm] Luettu 7.6.2014.

Suomen sotaan liittyvät paikat. [http://ww.kalvia.fi/kultt/Pelto/sotaan.htm] Luettu 12.6.2014.

Hyvää juhannusta Cafe Brygganilta!

 

Hyvää juhannusta!

Sää täällä Kokkolassa on kylmä, mutta aurinkoinen.  Vaan roimasti vaatteita päälle ja juhannusta vastaanottamaan meren äärelle  Cafe Brygganiin,  Öjaan, noin 15 kilometrin päähän Kokkolan keskustasta.

 

 

Cafe Bryggan sijaitsee Långön  kalastajakylän vieressä tietystikin aivan meren tuntumassa.

 

Laitureiden vieressä palvelee kesäisin kahvila joka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. A-oikeuksin varustetussa kahvilassa on tarjolla itseleivottua pullaa, kakkuja ja pikkusuolaista. Kahvilassa on noin 25 pöytäpaikkaa ja laituriterassilla 20 lisää...

 

 

Saavuimme paikalle vasta virallisten ohjelmaosuuksien jälkeen. Brygganilla on nimittäin perinteisesti kunnon juhannusjuhlat. Pääsimme ihastelemaan jo pystyyn nostettua juhannussalkoa, sekä aistimaan elävän musiikin tunnelmaa. Juhannussalko ei ole kovinkaan kokkolalainen ilmestys -enemmän näihin törmää Ahvenanmaalla ja Ruotsissa. Silti ihastuttava tapa Jussin juhlintaan! Salkohan rakennetaan  pystypuuhun, johon liitetään poikkipuita sekä kransseja. Tämän Öjan masto oli verhoiltu  yhteistyösä kyläläisten kanssa koivun oksilla. Kransseissa hehkuivat  luonnonkasvit. Ylimpänä keikkui itseoikeutetusti Suomen lippu.

 

 

 

 

Elävää musiikkia on aina ilo kuunnella ja erityisesti se kuuluu juhannukseen. Olin otettu, kun "Jag tror, jag tror på sommaren" alkutahdit kajahtivat ilmoille:)

 

 

 

 

 

 

Ihastuttavan täydellisen juhannusruoan kimppuun  kotona pääsimme Brygganin reissun jälkeen. Eksoottinen pääruokamme oli tänä vuonna villisian paisti! Sain sen syntymäpäivälahjaksi Virossa jahtireissulla käyneeltä tuttavalta.:)

 

Villisian lisukkeena oli uusia perunoita, punaviinikastiketta, salaattia ja grillissä paistettuja kasviksia punaviinin kera...Slurps...

 

Nyt  lämpiää puusauna. Mikään ei voita tuoreen koivuvastan ja puukiukaan kesäistä tuoksua.

 

 

Kello on 18, vedetään vielä lippu salkoon, niin juhannus saa alkaa:)

 

 

                                                             Rakastan tätä lippua,
                                                      sen puhtaita kirkkaita värejä.
                                             Meille kaunein lippu  se on päällä maan,
                                                sen tahdomme salkoihin liehumaan...
                                                             -Kaarina Kakko-

Meriveden korkeus matalalla Kokkolassa

 

Tänä kesänä on täällä eteläisellä Perämerellä saatu kokea jo pariin otteeseen kesäkuun aikana hyvin matala meriveden korkeus.

Merivesi laskee, kun voimakas pohjoistuuli puskee  voimalla päälle...

Ilmatieteenlaitoksen mukaan meriveden pinta oli matalimmillaan lauantaiaamuna 14.6.-14. Minä ennätin Kokkolassa Konginkarin satamaan katsastamaan tilannetta vasta lauantaina iltapäivällä. Olihan se matalalla vielä  silloinkin. Yleensä vettä riittää tuonne takimmaiseen  metsikön rantaan saakka...

..

 

Oma venelaiturimmekin oli vettä vailla- vettä on yleensä laituriin saakka useampi kymmenen senttiä!

 

  

YLE uutisoi päivää aikaisemmin, että Kokkolan satamassa jouduttiin aikaistamaan  suuren rahtilaivan, Panamax-luokan  laivan lähtöä, jotta se pystyisi poistumaan satamasta, kun merivesi on vielä tarpeeksi korkealla. Tuo Venäjän rautapellettiä kuljettava laiva suuntasi etuajassa kohti Turkkia.

 Pari viikkoa sitten oma reilu yhdeksänmetrinen kalastusvene oli sekin heikossa hapessa Kongikarin satamassa. Vene kun makasi  vedettömällä rannalla  kyljellään! Eipä olla moista oman veneen osalta koskaan aikaisemmin nähty.

Naapurivenekin oli  lauantaina keikahtamassa kyljelleen vedenpinnan laskiessa...

Tuo matala vesi on muutoinkin vaarallinen- viikolla venettä satamasta pois peruuttaessa potkuri jysähti vedenalaiseen kiveen, jota ei ole koskaan aiemmin huomattu, kun vettä on ollut tarpeeksi. Nyt on venhomme telakalla ja odottelee sekä suoristettua potkuria että korkeampaa vettä, jotta pääsisi ylväästi  omaan satamapaikkaansa takaisin...

Meriveden korkeus vaihtelee jatkuvasti ja on teoreettisen keskikorkeuden suhteen noin +120 cm:stä noin -60 cm:iin. Tätä korkeammallekin se voi nousta, mutta harvoin. Lauantaina  täällä Kokkolassa merivesi oli noin 50 senttiä tavallista alempana.

Tässä viimeisimmät havainnot meriveden korkeudesta virallisilla mittauspisteillä la 14.6.:

                                                   

Vaasa  -51cm
Pietarsaari  -51 cm
Raahe  -54 cm
Oulu  -55 cm
Kemi -59cm



Ja vedenkorkeusennätykset Suomen rannikolla:

Oulu:

+183 cm (14.1.1984)

-131 cm (14.1.1929)

Havaintoja tilastossa on  aina vuodesta 1922 saakka.

LÄHTEET:

Foreca. Veneilysää. [http://www.foreca.fi/Greece/North-West_Aegean/veneilysaa/meriveden_korkeus/itameri] Luettu 14.6.2014.

Itämeriportaali. Vedenkorkeusennätykset Suomen rannikolla. [http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/veden_liikkeet/vedenkorkeus/fi_FI/vedenkorkeusvaihtelu/] Luettu 14.6.2014.

Luonto. Meri ja meren ilmiöt. [http://www.wakkanet.fi/loisto/docshtml/lehtimaa_meri.html] Luettu 14.6.2014.

Meriveden korkeus laskee nopeasti Perämerellä. [http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/meriveden-korkeus-laskee-nopeasti-peramerella/667218/] Luettu 14.6.2014.

Yle uutiset. Meriveden jyrkkä lasku pakottaa suuraluksen kiirehtimän Kokkolasta. [http://yle.fi/uutiset/meriveden_jyrkka_lasku_pakottaa_suuraluksen_kiirehtimaan_kokkolasta/7296437] Luettu 14.6.2014.

Ullavan kellotapuli

Ullavan kirkko valmistui vuonna 1783. Kelloja soitettiin ennen kellotapulin valmistumista  aluksi kirkkomaalta käsin, johon oli  tehty pieni pukki kaksi leiviskää painaville kirkonkelloille.

 

Vuonna 1787 alkoi tapulin rakentaminen. Aluksi  hautausmaan eteläreunaan alettiin  rakentaa kivijalkaa ja  sen jälkeen hirsikertoja päällekkäin.

Renessanssityylinen tapuli, joka on kolmiosainen, valmistui  lopullisesti vuonna 1793.
Kirkon inventaarioluettelosta  vuodelta 1826 selviää, että tapuli oli alun alkaenkin paljon nykyisenlainen. Alimman kerroksen sivut olivat 16 kyynärää (9,5m) pitkiä ja korkeutta alaosalla oli 12 kyynärää (7,1m).

Pohjakerroksesta johti läpi käytävä, jossa oli molemmin puolin komeroita. Alunperin kirkkomaalle pääsi kulkemaan ainoastaan tapulin läpikäytävän kautta, sillä kirkkotarhaa ympäröi vahva hirsiaita.
Nykyään kirkkotarhaa ympäröi matala kiviaita, jossa on merkittynä vuosiluku 1939.

Tapulin eteläoven pielessä seisoo vaivaisukko. Tapulin oviaukoissa on eri puolilla  eri vuosiluvut: 1793 ja 1860. Ensimmäisessä kuvassa alla on siis vuosiluku, jolloin tapuli valmistui kokonaan, toisessa  ovessa Kuorikosken remontin  valmistumisvuosi.

 

Pohjakerroksen yläpuolella olevalla palkistolla sekä katto-ja listavyöhykkkeellä on korkeutta kolme kyynärää  (1,8m).

Ylimpänä rakennuksessa oleva kellohuone on sekä pituudeltaan, leveydeltään että korkeudeltaan  9 kyynärää (5,3m).Kellohuoneessa on itään ja länteen avautuvat luukut ja paikka kahdelle kellolle. Ylhäällä rakennuksessa on konsoli- ja listavyöhyke ja sen yllä kupera katto nelikulmaisine torneineen.Kaikista ylimpänä oli alunperin pallojalalla seisova viiritanko, jonka yllä oli tuuliviirinä oleva kukko. Nykyään paikalla on risti.

 Tapulin rakennusmestarina on toiminut rakennusmestari Johan Benjaminpoika  Blomström (1752 Kalajoki-8.5.1815 Loppi). Alkuperäiset piirustukset olivat tallella vielä 1900-luvun alussa,  nyt ne ovat kadoksissa.

Tapulia on kunnostettu useita kertoja. 1828 kattoa korjattiin ja samalla raudoitettiin kellohuoneen luukkuja.  Myöhemmin 1800-luvulla tapulin katto tervattiin  ja rakennus maalattiin kokonaan punamullalla.

 Kälviän ja Ullavan kirjassa on teksti Ullavan kirkonkokouksesta vuodelta 1859 :"Kirkkovärti Matti Sikala päällensä otti nyt, että toimittaa Pykymestari tänne Kaustinkylästä, joka määrää mitä aineita Stapulin korjaukseen tarvitaan ja että ne sais kesän yli kuivata ja korjaus sitte tulevana kevännä alotettaisiin." Pykymestarilla tarkoitettiin kirkonrakentaja Lauri Heikki Kuorikoskea, joka kävikin tutkimassa tapulin kuntoa.

Tapulin korjaustöiden johtamisesta Kuorikoski sai  70 hopeakopeekkaa päivältä ja Videnojan seksmannilta järjestyi hänelle majoitus korjaustöiden ajaksi.

1860 Kuorikoski esitti korjauspiirrustukset, ja tapuli kunnostettiinkin niiden mukaisesti. Tällöin ainakin pohjakerroksen hirsiseinät laudoitettiin, uusittiin listoituksia, muutettiin tornin muotoja ja asetettiin iso risti tapulin huipulle. Tapulin väritys muutettiin aikaisemmasta punaisen, keltaisen ja harmaan yhdistelmästä lähes kokonaan  keltaiseksi öljymaaliksi.


1800-luvun lopulla tapulia on vielä kunnostettu. Vuonna 1910 muutettiin paanukatto kalvaniseerattuun peltiin. Rakennus myös maalattiin vaaleanruskeaksi. Kirkon korjauksen yhteydessä 1950-luvulla  myös tapulia jälleen kunnostettiin ja maalattiin se alkuperäisten sävyjen mukaisesti.

Uusin remontti tapulille on tehty vuonna 1997 Matti Klemolan johdolla. Tällöin tapuliin rakennettiin vainajien säilytystä varten kylmätilat.

 

Tapulissa on kaksi kelloa. Niistä vanhempi  on  vuonna 1783 seurakunnan tilaama ja nuorempi  1910 Israel Haapaniemen testamenttirahoilla hankittu.

Tapulin sisällä on kyltti, jossa lukee:

"Tämä tapulin rakennus on alotettu v:na 1787,
Armollisen Ruotzin Kuingan Gust 3:n aikana,
1793 Hän Maijs:tins Kuningas GUSTAF =
ADOLFIAN aikana on valmistettu.
Tämän Pitäjän Korkiat Opettaiat Ovat,
KirckoHerra Herr Joh: Gumerus, ja =
Cappalainen Herr Christ  Cahrlenius."

LÄHTEET: Kokkolan seurakuntayhtymä. Ullavan kellotapuli. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tilat/tapulit/ullavan_kellotapuli] Luettu 28.10.2013.

Kälviän ja Ullavan kirja. Toim. H. Turunen. 1993, s. 406-408..

 

Karhun jäljillä

Lisää alkukesäistä luontoa. Niin hurjalta kuin kuulostaakin, sai pihapiirini parisen viikkoa takaperin  vieraaksi ison karhun!Karhu bongattiin kodin viereisellä pellolla parinsadan metrin päästä talosta...

Naapuri ajaa huruutteli illansuussa kotimme ohi ja viereisellä pellolla koivupuskien takana liikkui jotain ruskeaa kovalla vauhdilla...Naapuri uskotteli ensin, että kauris kai se siellä, mutta kun lähti uteliaisuuttaan tutkimaan elikon jälkiä, tajusikin asialla olleen aika lailla isomman eläimen:/
Minulta jäi lenkki sinä iltana tekemättä, mutta psyykkasin itseäni kovasti, että karhut liikkuvat laajalla alueella, ja että se on aamun koittaessa matkannut jo kauas pois.

Nooo....seuraavan aamun valjetessa karhusta oli sitten tehty havaintoja  linnuntietä puolen kilometrin päässä kodistani! Karhu oli matkannut kylän metsiköstä peltoa pitkin ja saapunut 8-tielle. Tässä vaiheessa sitä tehtiin näköhavaintoja, sillä karhu onneton jäi jumiin tielle hirviaitojen väliin!

Aikansa sompailtuaan se  löysi kulkuväylän metsikkön ja lähti Ruotsalon suuntaan, jossa sitä yritettiin ajaa pois poliisien sekä metsästäjien ja koirien avulla asutuksen läheisyydestä Konginkarista ja Helluskarista. Tässä onnistuttiin vasta illalla. Karhu lähti tallustelemaan suuntana pohjoinen. Tiedä sitten majaileeko vieläkin lähellä...

Kävin kuvailemassa jykeviä jälkiä multaisella pellolla. Ne hämmästyttivät suuruudellaan!
Minua oli mukana mittanauha sekä tulitikkulaatikko, jotka tälläilin jälkien viereen. Takatassusta tuli otettua mittojakin. Se oli leveimmältä kohdalta 16 cm ja pituutta sillä oli kynnet mukaan lukien kokonaista 29 cm!

   


Karhun takakäpälä muistuttaa yllättävän paljon ihmisen jalanjälkeä, vaikkakin on siis tosiaan suurempi. Karhu on kanta-astuja, siksi kantapään painallus näkyy usein selvästi.

 Karhun takakäpälän jälki muistuttaa hieman ihmisen jalan jälkeä. Karhun jalkaterän painallus on hiukan leveämpi ja kolmiomaisempi kuin ihmisen jälki.

Riistapäällikön arvion mukaan karhu painoi 250-300 kiloa. Lienee siis kaiken järjen mukaan suurikokoinen uroskarhu!

 

Jostain lehdestä luin viikolla, että punkki on Suomen vaarallisin eläin, mutta en kyllä haluaisi testata kasvotusten karhunkaan vaarallisuutta...

LÄHTEET:

Karhun käyntijäljet. [http://www.suurpedot.fi/www/fi/lajit/karhu/tuntomerkit/jaljet.php] Luettu 30.5.2014.

Yle uutiset. Karhua hätistellään metsään Kokkolassa. [http://yle.fi/uutiset/karhua_hatistellaan_metsaan_kokkolassa/7264647] Luettu 30.5.2014.

Yle uutiset. Vaara ohi- Kokkolan karhu löntysteli  omin voimin metsään. [http://yle.fi/uutiset/vaara_ohi__kokkolan_karhu_lontysteli_omin_voimin_metsaan/7264710?ref=leiki-uu] Luettu 30.5.2014.

 

Kevätjuhlaviikonlopun tuoksinassa

Mennyt viikonloppu on ollut kiireinen. Tässä pientä muisteloa ja kuvasatoa kevään juhlista...

Koulun päättäjäisiä vietettiin melko viileissä merkeissä. Tänä keväänä on ollut mediassa  paljon keskustelua sitä ,mitkä lahjat ovat opettajille mieluisia. Omasta puolestani voin todeta, että en ala oppilaiden lahjoista valittamaan. Lahja ei ole itseisarvo, vaan ajatus sen takana.

Osa oppilaista haluaa muistaa, osa ei. Ja tämä on ok. Pari kertaa olen joutunut tosin lahjoittamaan eteenpäin hyvin vahvasti tuoksuvan kukkasen, jotten olisi saanut astmakohtausta. Mutta ilahtunut olen näistäkin muistamisista.

Liikuttavimmat nyssykät tänä vuonna tuli parilta ekan luokan oppilaalta. Tytöt olivat kirjoittaneet pienelle paperilappuselle suoraan sydämestä tulleet lauseet ""Ope on paras" ja "pest ope Minn lle." Kirjoitusvirheistä viis:))) Kauniisti  sellofaaniin viikattu ja solmittu  paljeteilla:)))



 

Kukat pistän  aina yhteen isoon maljakkoon .Kauniita ovat!

 

 

Tänä vuonna piti perheessäni olla valmistujaisjuhlat. Vaan eipäs sitten ollutkaan! Esikoiseni onnistui päättöharjoittelussaan katkaisemaan kinttunsa ja köpötteli  kevään pari kuukautta kipsillä. Ett se niistä valmistujaisista. .No, onhan sitä elämää edessä päinkin ja ehtii valmistua vähän myöhemminkin!

 

Kiirettä piti kuitenkin. Kummipoika pääsi ylioppilaaksi ja nyt olikin  hyvin aikaa  juhlia hänen juhlia. Pojalle lupasin jo kauan sitten tehdä voileipäkakut juhliin. 

Onnittelut kaikille  kevään juhlijoille!