Venetsialaistunnelmaa

Perinteinen venetsialaisviikonloppu on kulunut mökkeillen. Monta vuotta peräkkäin onkin sattunut hyvä sää huvilakauden päätösviikonloppuun - niin nytkin.

Kaupungilla olisi ollut modernimpaa menoa musiikin muodossa, mutta meille se tapahtuma on jäänyt etäiseksi, koska mökkeily vie aina venetsialaisissa etusijan.

Metsäpolkuja kävellessä tein havainnoin, että mättäät suorastaan pullistelevat puolukkaa!

 

Kallioilla käveleskelimme  ees ja taas. Rannan kaislat taipuivat tuulen voimasta.

 

Pojan kanssa lähdettiin soutelemaan. Poukamissa oli suojaisaa ja soutu helppoa. Vaan kun päästiin aukeammille ulapoille, sain tehdä tosissani töitä, että paatti lipui eteenpäin.

 

Illan hämärtyminen on SE juttu! Sytyttelimme ympäri kallioita kynttilöitä ja teimme pari isompaa nuotiotakin.

 

Luonnon värien leikkiä ei ikinä kyllästy katsomaan.

 

Vaikka joka mökillä ympäristössä näkyi olevan väkeä, oli  silti rauhallista.

 

Ulkotuletkin roihusivat mallikkaasti, vaikka välillä tuuli yrittikin niitä härnätä.

 

Sähikäisiä jos jonkinmoisia. Huvittavaa seurata naapuruston ääneen sanomatonta leikkiä. Vuoron perään joka niemestä ja notkosta jytinää ja värien ilottelua. Kuka pistää paremmaksi...

 

Taivaalla tuikki tähtösiä, mutta niiden lisäksi muitakin valontuojia.

 

 

 

 Vastarannalla oli rauhoittavat, tasaiset tulet veden ääressä. Voisiko elokuinen ilta tämän ihanampi olla!

Kokkolan majakat ja linjaloistot:Krunnin lyysi

Kokkolan merialueella sijaitsevalla Krunnin eli Poroluodonkarin saaren pohjoisosassa sijaitsee maamme vanhin kalastusloisto. Tästä käytetään nimeä Lyysi.

 

Matkaa Krunniin on mantereelta kymmenisen kilometriä.  

 

Tällä karilla sijaitseva kalastusloisto on liikenneviraston omistama. Se rakentuu teräsmastosta ja sen valoloistosta. Loisto on hyväkuntoinen ja sen kuntoa tarkastellaan vuosittain.

 

 

 

 

Krunnin kalaloisto on rakennettu 1700-luvulla. Lyysi on peruskorjattu 1990-luvun lopussa.

Entisinä aikoina lyysissä kalastajaperheiden vaimot ja lapset pitivät syksyisin merkkitulta saarelle pyrkiville kalastajille. Ennen lyysin rakentamista paikalla pidettiin nuotiota, pystyvalkeaa, jonka suojana oli maapuolella rakennetut hirsiseinät ja meren puolella lasiseinä. Kun yhteisö vaurastui, hankittiin nuotion tilalle öljylamppu, jota ei tarvinnut alituisesti vahtia. Öljylamppu vietiin lyysin torniin

Lyysin kalastusloisto on tehty matalan kivijalan varaan. Itse rakennus on kuusikulmainen ja puurakenteinen. Kattona on pärekatto. Kapeassa lyhtytornissa on pidetty merkkivaloa kalastajille. Nykyään Lyysin seinät ovat joka suuntaan umpinaiset.

Aikoinaan Lyysi kätki sisäänsä  kivisen kiukaan jossa pidettiin tulta.

Krunni on ollut erityisesti kälviäläisten silakanpyyntipaikka 1550-luvulla. Vilkkainta kalastus oli 1800-luvulla. . Lyysin nimi juontaa juurensa ruotsinkielisestä sanasta lysa eli loistaa, valaista.

 

 

Lyysin sisätilassa on vieraskirja, jossa on paljon vierailijoiden nimiä.

 

Ruotsalon  kyläkirjassa on Matilda Järven muistelmia Krunnista. Sama teksti on ollut Keskipohjanmaa-lehdessä nro 209 vuonna 1958. Tässä lainaus Matildan muistoista koskien Lyysiä:

"Siellä Krunnin meren puoleisella kalliolla oli erikoinen lyysi - ja onhan se kai vieläkin - jossa poltettiin valkeaa, jotta miehet yön pimeydessä osaisivat tulla kotiin. Meren puolella siinä on lasiseinät, mutta maan puolella takkapiisi, jossa poltettiin "pystyvalkeaa." Illan hämärän tultua valkea sytytettiin ja vartiomiehen oli alinomaa lisättävä halkoja uuniin, jottei tuli sammuisi. Monet syysyöt minäkin siellä valvoin ja pidin valkeaa. Miehet olivat jossain kaukana mustan meren keskessä ja minä siinä valkaisevan ja merkkiä antavan lyysin tunnussa. Mutta se olikin meidän yhdyssiteenämme. Aamulla pimeän kadotessa sai tulikin hiipua, eihän sitä enää tarvittu. Sitten myöhempinä vuosina valkeapito lopetettiin ja alettiin käyttää öljylamppua, joka vietiin lyysin torniin. Mutta ei se varmaankaan niin hyvin  merelle näyttänyt kuin  kunnollinen avovalkea. Lyysimiehen virka  oli yleensä naisten tai muitten " vähäisten" hoidossa, miehiset miehet kun olivat merellä..."

Lyysin sisäseinistä on luettavissa monia puumerkkejä. Paljon tarinoita varmaan kätkevät nämä puiset seinät sisälleen...




LÄHTEET:

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. [http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2014/02/EPO-raportti-maakunnalliset.pdf] Luettu 24.8.2014.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Krunni eli Poroluodonkari,  s. 75-78.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Matilda Järven muistelmat Krunnista, s. 79-81. 

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Poroluodonkarin kalastajayhdyskunta. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2921] Luettu 24.8.2014.
Vanhoja kuvia Kälviältä. Krunnin lyysi. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=61] Luettu 24.8.2014.

Kokkolan majakat ja linjaloistot:Tankar

Kuumana ja tyynenä  kesäpäivänä lähdimme merelle veneilemään. Tähtäimenä Tankarin majakkasaari (N 63° 57,0´  E22° 51,0´).

Tässä tuleekin nyt tietoa ja kuvia Tankarin majakasta.

 

Tankarin saari  sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Kokkolan satamasta.

 

Ennen varsinaista majakkaa saarella oli merimerkki eli kivikummeli  jo 1750-luvulla. Kivikummeli oli  noin 11 jalan korkuinen kiviraunio, jonka huippumerkkinä  oli tynnyri 20-jalkaisen tangon päässä. Sen ylläpidosta vastasivat Kokkolan porvarit. Itse kiviraunion voi edelleen löytää Tankarista. On tullut tavaksi, että ihmiset ensimmäistä kertaa saarelle tullessaan ottavat rannasta niin suuren kiven kuin jaksavat kiviröykkiölle saakka kantaa.  

 

 

 

 Kokkolan porvarit rakennuttivat vuonna 1825  kivikummelin viereen puisen tunnusmajakan, joka oli väriltään punainen, pyramidin muotoinen ja kaksipäätyinen.

 

.

Myöhemmin saarelle rakennettiin ns. lyysi, jota ylläpitivät kalastajat. Lyysi, joka tulee ruotsin sanasta lysanhus, oli pieni rakennus, jossa oli ikkunat meren suuntaan ja rakennuksen keskellä  pyöreä tulisija. Kalastajien tehtävänä oli vuorollaan vastata  tulen ylläpidosta. Tämän tulen avulla kalastajat suunnistivat  pimeällä  merellä.

 

Vuonna 1849 perustettiin Pohjanmaan luotsipiiri. Silloin valtio otti aikaisemmin porvareiden palkkaamat Tankarin luotsit kirjoihinsa.

 

Draamaakin mahtuu aina merenkäyntiin. Tankarin kaikki silloiset luotsit menehtyivät 1885 myrskyssä veneen kaaduttua, kun he  olivat kovassa merenkäynnissä olleet viemässä luotsia laivaan. Luotsiasema tuli toimintakykyiseksi vasta usean vuoden päästä tästä onnettomuudesta.  

Majakkakomitea ehdotti aluksi 1880  uutta majakkaa rakennettavaksi Tankarista ulompana olevalle luodolle, mutta paikan vaikeakulkuisuutta moitittiin. Lopulta päädyttiin nykyiseen Tankarin saareen, joka aikoinaan tunnettiin nimellä Klippan. Majakka rakennettiin vanhan puupookin kohdalle.

 

Itse majakka on rakennettu vuonna 1889. Luotsilaitos tilasi helsinkiläiseltä Osbergin konepajalta 1888 rautaisen majakkatornin valolaitteiden kera. Majakan rautaelementit oli tehty Saksassa.

  

Majakan rautainen ulkokuori on niitattu ristikkopalkkeihin. Majakassa on yhteensä yli 900 000 niittiä!

Tornissa on peltikuori ja majakka on rakennettu ilman välitasanteita. Portaita on yhteensä 122 askelman verran.

   

 

Majakan lyhdyllä on valokorkeutta  maasta mitattuna 27,5 metriä. Valolaite on pariisilaisen Henry Lepauten tehtaan tuotos ja aikanaan se oli yksi tehokkaimmista valolaitteista. Valo kantaa aina 13 meripeninkulman päähän.

 

 

 

Ensimmäisen kerran majakan petrolipolttimeen  sytytettiin valot 15.10 1889.

Vuoden 1903 kesällä Tankarin majakkaan hankittiin koneellinen sumumerkinantolaitos. Jos sää oli sakea, annettiin äänimerkkejä pienillä dynamiittipanoksilla. Panoksia ammuttiin noin 10 minuutin välein sumun hälvenemiseen saakka.

 

Aikoinaan majakanvartioiden töihin kuului kantaa valopetroli ylös kierreportaita. Myös valoprismastoa pyörittävä laitteisto täytyi käynnistää veivaamalla.

 

 

Majakan sähköistys tapahtui 1961. Tällöin majakan valokiilan kantomatka yli kaksinkertaistui 27,5 meripeninkulmaan. Majakassa on edelleen käytössä vuonna 1889 hankittu linssistö.

 

Tankarin majakka on yhä käytössä, mutta nykyään sen merkitys varsinaiselle ammattiliikenteelle on vähentynyt, siitä hyötyvät lähinnä huviveneilijät.

 

  

 

Kesän 2014 Tankarin majakka on ollut suljettuna yleisövierailuilta. Majakalle on myönnetty kunnostusrahoitusta ja Tankarin majakka tullaan kunnostamaan vierailukäyttöön soveltuvaksi. Liikennevirasto on myöntänyt kunnostusrahoitusta yhteensä 400 000 euroa Suomen majakoiden kunnostukseen.

 

Tankarin majakassa kunnostetaan  majakan portaat ja kaiteet sekä sähkölaiteita suojataan ja siirrellään. Myös poistumistien tekemisestä on suunniteltu pelastusviranomaisten kanssa. Majakan turvallisuutta ylläpidetään päästämällä majakkaan ainoastaan muutama henkilö kerrallaan.

 

LÄHTEET:

KP24.fi. Tankarin majakka vielä kesän kiinni. [http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1480/360413/Tankarin-majakka-viel%C3%A4-kes%C3%A4n-kiinni] Luettu 1.7.2014.

Museovirasto. Tankarin ja Trutklippanin majakka- ja luotsiyhdyskunnat. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2922] Luettu 17.8.2014.

Visit Kokkola. Tankarin majakka. [http://www.kokkola.fi/tankar_2/nae_ja_koe/fi_FI/tankarin_majakka/] Luettu 13.7.2014.

Yle.fi. Tankar - arvoitusten majakka. [http://yle.fi/uutiset/tankar_-_arvoitusten_majakka/5289880] Luettu 10.8.2014.

Wikipedia. tankarin majakka. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Tankarin_majakka] Luetu 13.7.2014.

 

Elokuun juttuja

 

Elokuun juttuja. Illat pimenevät kovaa kyytiä. Nurmikko on kasteesta pitkälle päivään märkä. Osa puiden lehdistä muuntaa väriään jo aavistuksen verran keltaisiksi.

 

Viikko sitten bongailin superkuuta. Oli pilvistä. Vain silloin tällöin kuu pilkahti esiin alkuillasta, vaikka kuinka yritin sitä esiin houkutella.

 

Mutta mikä täydellinen pyöreys, kun sen esiin sain narrattua!

 

Väistämättä tulvahti mieleen Hectorin "Olen nielaissut kuun..."



Superkuun kerrottiin etukäteen näkyvän  sunnuntai-iltana 10.8. -14 parhaiten maan etelä- ja keskiosissa Oulun eteläpuolella.  Itse bongailin kuuta sekä silloin, että vielä pari iltaa myöhemmin.

Superkuu käsitteenä tarkoittaa yksinkertaisuudessa sitä, että kuu on ratansa puolesta lähimpänä maata  täyden kuun aikana. Superkuun keskietäisyys on maan keskipisteestä 57 maapallon halkaisijan verran, kun se yleensä on 60 maapallon halkaisijan verran...Käsittämättömiä lukuja maallikolle...

Superkuu- nimitys kuultiin ensimmäisen kerran  vuonna 1979, kun astrologi Richard Nolle  käytti tätä nimitystä. Nollen määritelmän mukaisesti superkuita on vuonna 2014 mahdollisuus nähdä Suomessa yhteensä viisi kertaa.

 

 

 

Kuusta hullaantuneena odottelin illan hämärtyvää hetkeä, jolloin kuu kirmaisi kotini edustalla olevan viljapellon ylle. Mielissä siinteli jo runollinen kuva kerrassaan ihastuttavasta Eino Leinon Nocturnosta:

 

"Ruislinnun laulu korvissani,  

                                                           tähkäpäiden yllä täysikuu,
                                                           kesäyön on onni omanani, 
                                                          kaskisavuun laaksot verhouu..."

Vaan mitä vielä. Kun kuu lopulta ehti tähkäpäiden ylle, ennätti sinne myös sankka pilviverho ja ehkä vuosisadan kuva tähkäpäiden yllä olevasta täysikuusta jäi ottamatta...

 

Tästä lannistumatta kuvailin näitä ihastuttavia tähkäpäitä viikonloppuna ihan päiväsaikaan. En voi ollenkaan valittaa ikkunani edessä aukeavaa maisemaa...Rauhoittavaa!

 

Naapurin mies kauppaili minulle jo pellon laidalle puimatta jääviä  kauroja. Linnuille voisi tehdä lyhteitä! 

 

 

Viereisellä pellolla  puimuri silotti jo koko viljapellon. Hartaalla mielellä tätäkin sänkipeltoa katselin.  Viljan tuoksu  valtasi ilman...

 

Lenkkipolun varrella pihlaja  nousee marjoineen syksyn ylvääseen väriloistoon. Pihlajaa on aikoinaan pidetty pyhänä puuna. Tänä vuonna pihlajat näyttävät kantavan paljon marjoja oksillaan. Näiden marjojen määrään liittyy paljon uskomuksia.

Joskus olen kuullut sanottavan, että jos pihlajassa on paljon marjoja, pääsevät useat vanhat piiat naimisiin. Tutumpi sanonta lienee, ettei  puu kanna kahta taakkaa harteillaan.  Eli jos on paljon pihlajanmarjoja, tulee vähäluminen vuosi.

Mutta tulkitse nyt sitten näitä! Toisen tulkinnan mukaan kun marjoja on paljon, on linnuilla paljon ravintoa silloinkin, kun maassa on jo lunta...

Joka tapauksessa -elokuu ON kaunis!

LÄHTEET: Yle uutiset. Superkuu näkyy illalla kaakkoisella taivaalla. [http://yle.fi/uutiset/superkuu_nakyy_illalla_kaakkoisella_taivaalla/7403098] Luettu 8.8.2014.

Lohtajan vaivainen Hiski

Monissa seurakunnissa on  puiset eläkeläisukkonsa. Niin Lohtajan seurakunnassakin.  Hiski. Melko harvinaista toki, että vaivaisukko omalla nimellä tunnetaan...

Ukko on nimetty tekijänsä mukaan. Patsaan on veistänyt Kannuksessa syntynyt  Hiskias Saarela (s. 1854). En löytänyt tekijästä sen kummempaa tietoa mistään lähteestä.

Itse asiassa Hiski on se Lohtajan uudempi puu-ukko. Hiski valmistui vasta 1800-luvun loppupuolella ja syrjäytti silloin ns. Puu-Pietarin, eli Lohtajan seurakunnan vanhemman vaivaisukon. Hiskille ei ollut kuitenkaan luvassa helppo elämä...

1900-luvun alkupuolella Hiski nimittäin ryöstettiin. Ryöstäjät heittivät julmasti Hiskin pään kaivoon:/ Pää löydettiin onnekkaasti, mutta Hiski kärrättiin vajaakuntoisena varastoon. Pää tosin kiinnitettiin paikoilleen. Se on levännyt kirkon  tapulissa varastossa käärinliinoissa  pöydällä, jossa on tehty jopa ruumiinavauksia!

Päävirkaan siirrettiin tämän onnettoman tapahtuman jälkeen uudelleen Lohtajan vanha puuäijä ja Hiski huilaa...

Hiskillä on pituutta 166 cm ja hartioilla on leveyttä 38 cm.

 

 

Pidän suunnattoman paljon Hiskistä. Hiski on hyvin inhimillisen näköinen heppu. Voisi kuvitella, että tuollainen äijä olisi joskus muinoin voinut tepastella kadulla vastaankin... Vaatetus eroaa jonkin verran monista muista vaivaisukoista. Hiskillä kun on erilliset takki ja housut.  Pääsävynä on tumma ruskea. Hiski on melko hoikka ukko.

 

Hiskiltä puuttuu toinen kämmen. En tiedä onko sitä koskaan ollutkaan, vai onko se maailman myllerryksissä kadonnut. Jaloissa Hiskillä näyttää olevan saapikkaat, mutta tuskinpa ovat alun perin noin rähjäiset jalkaterät olleet...

 

Kyljessä on ammottava viiltoaukko.

 

 

Onneksi Hiski saa nyt viettää rauhallisempia päiviä. Toivotaan, että raihnaisuudesta huolimatta Hiskillä on vielä paljon päiviä edessään!

LÄHTEET:
Keskipohjanmaa. Yksinäiset auttajat. [http://vaivaisukot.fi/images/kp_art01.pdf] Luettu 30.6.2014.

Peltokorven Korpraalinmäen kahakka

Aikaisemmin kävin katsastamassa Peltokorvessa Suomen sodan aikaista muistomerkkiä. Nyt taas samoissa puuhissa.  Tiesin, että toinenkin Suomen sodan muistomerkki löytyy Peltokorvesta, aikaisemman muistomerkin  läheisyydestä, mutta en ollut sitä ohitse kulkiessani aikaisemmin havainnut.

Niinpä eräänä iltana istahdin autoon ja päätin, että nyt etsitään tuo toinenkin muistomerkki. Tiesin, että se sijaitsee Peltokorven koulun pihassa, mutta silti meinasi osoittautua haasteelliseksi etsiminen...

Huonolla tuurilla lähdin etsimään muistomerkkiä koulun sisäpihalta, sitten kentän tuntumasta. Kierisin piha-aluetta tietysti väärin päin. Koulun pihaan on viimeisten vuosien aikana rakennettu lisää rakennuksia, joten pihan yleisilme on muuttunut melkoisesti. Muistomerkkiä rinteessä  ympäröi myös pitkähkö ruohikko, joka peitti näkyvyyttä.

 Muistomerkki oli jäänyt niin sanotusti katveeseen. Toisaalta tarkkasilmäisempi olisi merkin voinut löytää ohi kulkiessaan, kun olisi katsonut tarkemmin. Muistomerkki nimittäin näkyi tielle -se oli aivan piha-aidan vierustassa.

 

 

Muistomerkki on luonnonkivessä, jonka päällä on pieni kanuuna.

Kiven kyljessä on laatta, jossa teksti "

Korpraalinmäen puolustajille toukokuussa 1808 Kotiseutu"

 

Tässä nykyisen koulun pihan paikkeilla tapahtui ns. Korpraalinmäen kahakka 13.5.1808.

Kälviäläiset talonpojat olivat rakentaneet rinteeseen vartiopisteen. Talonpojilla oli suunnitelmana harhauttaa paikalle saapuvia venäläisiä sotilaita.

Kälviäläiset muunsivat asusteitaan laitamalla hattuihinsa valkean nauhan, jotta heidän asusteensa näyttäisivät oikeilta sotilaspuvuilta. Talonpojat olettivat, että näin venäläiset heidät havaittuaan perääntyisivät.

Vaan toisin kävi! Venäläiset saartoivat kälviäläismiehet ja alkoi laukaustenvaihto. Talonpoikaisjoukolla oli vain  vaatimattomat parikymmentä kivääriä tukenaan. Talonpoikaisjoukko hajaantui paeten eri tahoille.

Lopulta venäläiset saivat Korpraalinmäen hallintansa ja etenivät sieltä Kälviän kirkonkylään. Myös tappioita koettiin tässä taistelussa  kuitenkin venäisten osalta. Kaksitoista venäläistä  kaatui ja seitsemän jäi vangiksi.  Tappiotiedot ovat osittain puutteellisia.

LÄHTEET:

Taistelut Suomen Sodassa vuosina 1808 ja 1809. [http://www.elisanet.fi/apila/SP/03.TST.htm] Luettu 12.6.2014.