perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kylmä kesä

Kylmä kesä. Tuulee, sataa,...paleltaa. Kesälomaa on kohta mennyt kuukausi, eikä ensimmäistäkään lämmintä päivää. Nurmikonleikkuusta tulee taidetta, sillä täytyy olla aistit avoimina, että ennättää ruohikon leikkaamaan  sateettomalla hetkellä, kun nurmi on tarpeeksi kuivunut.
 
 
Rannan tuntumassa veneet ovat nurinpäin. Kuin kuoriinsa käpertyneet kilpikonnat - tai etanat. Edes sarvia ei näy...Merellä on liian tuulista. Kukapa sinne tällä kelillä soutelemaan...Veneet käänsivät kesälle kylkensä.
 
 


Eräänä iltana koiranpentumme  räksytti oven takana. Pyysi päästä sisälle. Avasin oven. En tiedä  olisiko pitänyt itkeä vai nauraa...Siinä meni kesäkukkaistutukseni, samoin  oppilaalta saatu ruusu (olen syvästi, syvästi  pahoillani!).  En tiedä kumpi oli turhautuneempi- minä vai koira. Huomatkaa kuitenkin koiran syyllisyyttä huokuva olemus ja portaille koiran raahaama harja:)))

Jätin porraspään siivoamatta yötä vasten -olisittepa nähneet yövuorosta palailleen puolisoni ilmeet, kun hän saapui  idylliseen pihaamme, hahaa! Onneksi riehuja oli sentään koira, eikä vaimo:)

Mutta mitäs kukista, ei ne sateessa olisikaan menestyneet!


Tuntuu, että ajatuksetkin lamaantuvat, kun ei ulkona viihdy. Hyvin tylsistyneenä ehdotin puolisolleni bisneksiä. Jos alkaisi myymään sadevettä...Katsoi sen näköisenä, että tämä idea  enää tässä  olikaan kuulematta...

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Tankarin kirkko, osa 3 irtaimisto

Tankarin kirkossa on runsaslukuisten taulujen lisäksi vain melko vähäinen määrä muuta irtainta.
Tässä kuitenkin koontina irtaimistoa !

 
 

Vanhin kolehtihaavi on alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuolinen kapistus. Itse asiassa haavista on jäljellä alkuperäisestä  ainoastaan runko, johon kuuluu kukkaron rautarengas tuppineen, läpimitaltaan 4 cm:n  kello sekä  musta, sorvattu ja profiloitu  puuvarsi. Haavin läpimitta on 13 cm.
 
Nyt joku ihmettelee, miksi ihmeessä haavin varressa on kello. Ihmettelin minäkin, mutta sain selvitettyä mysteerin.  Varressa olevaa pientä  kelloa täytyi kilauttaa, mikäli seurakuntalaisella ei ollut kolehtia kerättäessä varaa laittaa rahaa haaviin! Jotenkin mykistävän ihmeellistä on ollut kirkon kontrolli entisaikoina! Asetan itseni hetkeksi varattoman sanankuulijan asemaan siellä perimmäisessä penkissä - haavin tullessa kohdalle kilautanko kelloa, vai teeskentelenkö muina miehinä, että ropo on jo tipautettu haaviin?  "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa"... Siirrän haavin harras ilme kasvoillani  eteenpäin...
 
Haavi kunnostettiin vuonna 1964, jolloin se puettiin uuteen  sinipunaiseen samettikukkaroon, jossa on samanväriset tupsut ja punokset. Haavi on vuorattu harmaalla kankaalla. Haavin varsi toimi myös oivana unilukkarina sillä töytäistessä saarnan lämpöön nukahtanutta. Nukahtamisesta kirkon penkkiin joutui maksamaan sakkorahaa...Auttoikohan silloin, jos kilauttikin vaan kelloa:)

Vasemmanpuoleinen kolehtihaavi on saatu lahjoituksena Kokkolan  reserviupseerikerholta vuonna 1954. Haavissa on musta sileä puuvarsi sekä hopealyötteet. Varren hopealyötteessä on kaiverrus "TANKAR 1954. -KOKKOLAN RESERVIUPSEERIKERHO."  Leimassa on näkyvissä numero 813 H. Punokset  ovat keltaista lankaa ja kultalankaa kierretyllä punoksella. Suunreunus on palmikoitu. Siinä on sekä ristejä että omega-merkkejä.  Kukkaro-osa on punaista samettia. Vuoriosa on musta. Haavin läpimitta on 14 cm.

                                            


Tästä alla olevasta mustasta lyhytvartisesta kolehtihaavista en valitettavasti löytänyt tarkempia tietoja. Jos joku tietää, minua saa avartaa tiedolla!

                            

Joka tapauksessa haavissa on runsas kangasvuoraus.      

                            

Saarnastuoli on vaakasuoraan laudoitettu.  Kirkon puoleisessa saarnastuolin  julkisivussa on profiloitu reunus. Kirjalauta halkoo koko saarnastuolin reunaa. Saarnastuolin pohjoissivulle on kiinnitetty polvistumispenkki .Saarnastuolin etelän puolella on  alttarikaide, jossa on hylly, pulpettilauta ja matala penkki. Reunimmaisena rakennelmassa on  kiinteä numerotaulu.


                            

Käynti saarnastuoliin   on etelän suunnasta päätyyn kiinnitetyn penkin ja alttarikaiteen välistä. Koriosa on maalattu sisäpuolelta ohuella keltamaalilla. Sisäpuoli on koristeltu pisteviivoilla, isoilla X-merkeillä sisäänpäin kääntynein sakaroin ja muunlaisilla punaruskeilla kuvioilla.

Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet - "Prädikniingar och Skrifte- Tal En Årgång, Af /Carl  Gustaf Ekmanson, /Andra Uplagan Götheborg 1799. "

Kirjassa on myös merkintä: "Denna Postilla är Tankar Fiskar Ställe tillhörig. Upbundet hos B.M. Damström. Kost:r 2 Riks.Johan Kankonen Hamn Fogde. (Tämä postilla kuuluu Tankarin kalastuspaikalle. Sitonut B.M. Damström. Maks. 2 riikintaalaria. Satamavouti Johan Kankonen.)"

Kirkosta  löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus. Catechismuksen ensimmäiselle sivulle on musteella kirjoitettu "Kostar i Jndbindnings I Rdrr 24./ och är betalt af Johan Ericson Jntola/G Carleby den 29 Oct. 1817 (4?)/L?:Er?:Damström. "

                              

Kiinteästi saarnatuolissa kiinni oleva numerotaulu  on kiinnitetty balusterin muotoiseen (=pieni, profiloitu pylväs) sorvattuun runkoon. Taulun kehykset ovat nelikulmaiset. Taulun keskiosan läpileikkaus on S-muotoinen. Taulun vaaleat  irtonumerot on kiinni nauloissa kirkon seinässä.


                                     

Kirkon  saarnastuolin kaiteilla komeilee kaksi kynttilänjalkaa. Ne on ostettu kirkkoon vuonna 1957 Tankarin luotsinrouvien toimesta.  Kynttilänjalat hankittiin J.V. Kantolan  kultasepänliikkeestä. Aurinkoisena  päivänä kirkossa käydessä kirkko vaikuttaa valoisalta, mutta voi vain kuvitella, kuinka pimeää valaisemattomassa kirkossa on aikaisempina vuosisatoina synkällä ilmalla ollut... 

 
Hopeisissa kynttilänjaloissa on kumpaisessakin yksi kynttilänsija. Sen alla on pyöreä solmu. Kynttilänjalka on koristeltu pakotetuin, kaarevin ruotein. Jalkaosaan on kaiverrettu teksti "LUOTSINAISET/1957." Korkeutta kynttilänjaloilla on 17,5 cm.
 
 
 
 

Kirkossa on "vaivaisukko", jota ei ensisilmäyksellä helposti huomaa, koska se on pieni ja mitäänsanomattoman näköinen. Se on kirkon oviaukon viereisessä takaseinässä. "Uhritukki" ei muistuta perinteistä ihmiskuvaa, vaan se on kirkon karuuteen sopiva pelkistetty aukko ovessa. Aukko on sisäpuolelta peitetty koverretulla puupalalla. Puussa on sekä rautaheloitus kiinnitettynä sisäseinään että lukko. Koverrettu tukki on  noin 66 cm korkuinen.

                                           

Rahat uhritukkiin työnnetään sisään laudanpalasessa  olevasta naulatulla pellillä ympäröidystä aukosta.

Alimmaisena kuvana  on rannikkokirkoille tunnusomainen  kalastajavene kirkon katossa. Vene on vuodelta  1966.Tästä myöhemmin erillisessä päivityksessä lisää...


                         


LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969. Tankarin kappeli. Esineistö, s.160- 173.

Tankarin majakka. Mummo matkabloggaa.[http://www.rantapallo.fi/mummomatkabloggaa/2014/07/10/tankarin-majakka/] Luettu 5.6.2015.

Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kotijuhannusta viettämässä

                                       Suvituuli kun oksissa soittaa,
                             linnut ilmoille laulunsa suo.
                             Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
                             kesä kaiken sen tullessaan tuo...



Kesäyö, juhannusyö. Keskikesän juhla. Jussi, mittumaari. Istuskelen yksin yötöntä yötä vastaanottamassa, viipyilen. Taustalla soi radio, se kuuluu juhannukseeni...Kuuntelen, kuuntelen...Ne hetket, kun  takuuvarmat juhannuskappaleet pärähtävät soimaan....Tekisi mieli pyörähdellä..

 
 
 
Juhannuksen vietän kotona, kuten viime vuosina lähes aina. Puoliso on kaikki juhannuspyhät työvuoroissa. Nuorimmainen on lomansa kunniaksi yökyläillyt kavereillaan.  Päivällä sentään oli vipinää. Kodissamme oli kaksikymmenpäinen sukulaiskatras.

Juhlistimme esikoisemme torstaista 2-kymppis päivää ja pojan sekä serkkunsa armeijasta pääsypäivää ja juhannusta ja  kaiken kukkuraksi vielä sitäkin, että poika löysi ammattiaan vastaavaa työtä jo  ensimmäisestä arkipäivästä alkaen. Iloitsin, että poika sai lopulta onnekkaasti armeijan suoritettua - ensimmäinen inttireissu kun hyytyi jalan katkeamiseen juuri ennen kuin alkoikaan...  Muutoinkin poju oli pollaa, kun oli saanut armeijasta aika hyvät paperit. Äitinä riemuitsin  siitä, että poika sai kiitettävän arvosanan yhteistyötaidoista. No joo, ei tullut yllätyksenä, joskus olen naureskellut, että esikoinen on sen verran sosiaalinen, että voisi tehdä treffit vaikka t-paidan kanssa:))) Poika halusi ehdottomasti, että juhlat järjestetään kotona, vaikkei enää täällä vakituiseen asukaan. Ja kivat juhlat olikin.
 
Illemmalla poika suuntasi nuorikkoineen ja serkkuineen sun muine ystävineen kohti Kalajoen juhannusjuhlia. Anoppi yltyi muistelemaan, kuinka hän 60 vuotta takaperin vieraili myös Kalajoella. Silloin tosin hän veivasi sinne Kälviältä  saakka polkupyörällä. Siskonsa piti aamuksi navettaan, joten ei muuta kuin yötä myöten pyöräkyydillä aamukuudeksi  takaisin. Ja seuraavana päivänä sama homma uusiksi!

Onkohan vanheneminen sitä että muistelee entisiä tapahtumia nostalgiaa äänessään? Siskon porukan kanssa naurettiin itsemme kipeiksi, kun muisteltiin aikoja ainakin 25 vuotta takaperin, jos ei enemmänkin . Löysimme siskon kanssa nykyiset puolisot aika lailla samaan aikaan ja nuorena mennä kohellettiin juhannus jos toinenkin kimpassa. Jännää myös, miten eri asiat jäävät kullakin mieleen. Yksi muisti, kuinka tivolijuhannus Kauhavalla päättyi nyrjähtäneeseen nilkkaan ja ensiapuasemalle. Toinen taas, kuinka   eksyimme   johonkin  vakaumukselliseen  rantaporukkaan kitaran kanssa  laulamaan  listahittejä suloisessa huppelissa. Kolmannelle oli jäänyt mieleen  Härmän kavereiden tappelu  kesäyössä ja neljäs muisteli, kuinka yksi porukasta sammahti suviyön unille ja me muut jatkoimme intoa täynnä tansseille. Aamulla sammahtanut ei tiennyt koko reissustamme mitään:))) Kovimmat naurut kirvoitti tapahtuma, joka tapahtui viitisentoista vuotta sitten. Eräs puolivallaton naikkonen iski silmänsä juhannustansseissa mieheeni ja meinasi viedä suorastaan käsistä. Miehen itsetuntoa tapaus nosti kovasti ja tänäänkin hän pohti, olisiko vielä samanlaista nostetta...  Voi elämä, voi nuoruus!
 
 


Päivällä lämmitin puusaunan. Nuorimmainen teki saunavastan metsikön koivuista. Ja juhannuskoivut tietysti pysytettiin kuistin nurkkiin. Ah, sitä tuoksua! Koivu tuoksui kilpaa pihan syreenien kanssa. Urhea äitini kävi uimassa kylmähkössä piha-altaassamme. Lämpöä vaivaiset +16, taisi olla vesi saman lämpöistä kuin ilmakin... 



Juhannuksen kunniaksi kaivoin esiin sandaalini. En muista koskaan kesää, etten olisi kulkenut  sandaalit jaloissa kesäkuun alusta lähtien. Vaan nyt on ollut liian kylmää. Eihän niistä sandaaleista meinannut mitään tulla, hyttyset kirmasivat jaloissani. Ja oli pakko kaivaa villasukatkin esiin, jotta terassilla tarkeni.

 


 
Kesäillan valssi on jo radiosta kuultu, vielä odotellaan Saarenmaan valssia. Kaippa sekin siltä vielä ilmoille pärähtää! En malta vielä nukkumaan. Kesäyö on ihana!

 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Tankarin kirkko; osa 2 taulut

Tankarin kirkossa on paljon tauluja. Tuntuu, että perin karussa kirkossa seinät aivan pullistelevat niistä. Pääasiassa ne on lahjoituksena saatuja. Voisi ajatella, että kirkossa olisi ollut hyötyä enemmän joistakin muista lahjoituksista, mutta entisaikoina on ollut ollut tapa, että anteliaat lahjoittajat ovat näitä uhrimielellä lahjoitelleet karua ympäristöä komistuttamaan. 
  
Vanhin tauluista on peräti 50 vuotta vanhempi kuin itse kirkkorakennus, joka siis on vuodelta 1754.  Taulun kehysten lahjoittaja on tekstauttanut nimensä alkukirjaimet A.I:S. Lisäksi siinä on  vuosiluku 1697! Ei tiedetä, onko taulu alun perin peräisin emäkirkosta vai onko se ollut ennen Tankarin kirkon  pystyttämistä jo siinä rakennuksessa, missä  pidettiin jumalanpalveluksia ennen kirkon rakentamista.
 
Öljyvärimaalauksen aihe lautapohjalla  nousee Juudan kirjeen yhdeksännen jakeen  pohjalta, jossa arkkienkeli Mikael taistelee Moosekseen kuolleesta ruumiista perkeleen kanssa.
 
Teksti taulussa on ruotsiksi. Taulun alaosassa oleva punainen viiva erottaa fraktuurakirjaimin : "JVDE EP: V9. Men Michael then Öfwerängelen tå han/ trätte medh Dieffuulen och disputeradeom Mosi krop"
 
Tauluun koko on 120 cm x 117 cm.
 
 
Vuodelta 1764 on öljyvärimaalaus puulla, jonka aihe kumpuaa Ilmestyskirjan kolmannen luvun yhdennestätoista jakeesta. Maalauksen aihe esittää, kuinka maailman hallitsijat;  kuolema ja perkele  yrittävät sitoa köydellä hurskaan miehen. Mies polvistuu tarttuen Kristuksen ristiin. Todennäköisesti maalaus on alaveteliläisen kirkkomaalari Johan Backmanin työtä. Tekijää ei maalauksen yhteydessä mainita, mutta työ muistuttaa sekä suoritustavaltaan, väriasteikoltaan että myös aiheen käsittelyn puolesta hyvin paljon Kaarlelan kirkon saarnastuolissa olevia kuvia (jossain vaiheessa saan valmiiksi bloggauksen niistäkin...).
 
Kirkossa kerrotaan olleen toisenkin, hyvin samankaltaisen maalauksen, mutta se on kadonnut ilmeisesti saarella sijoitettuna olleiden  venäläisten matkaan 1.maailmansodan aikana. Erotuksena tähän maalaukseen tiedetään toisessa maalauksessa  paholaisella olleen sarvet polvissa.
 
Maalausten paholainen on houkuttanut ja kouluttanut menneinä aikoina etenkin saarella olleita pikkupoikia, jotka nostelivat kappelin lattialankkuja päästäkseen ryömimään kappelin sisään. Kerrotaan, että osaa paholaisaiheet eivät miellyttäneet ja niinpä maalauksissa on nähtävissä keltaista väriä siveltynä sekä paholaisen että luurankomiehen kasvoissa.
 
Taulun alosassa on  valkoinen fraktuurakirjoitus:"Hålt thet Tu Hafwer, At ingen tager Tina Crono. Apoc. 3:11.För ärad af Compagnie Fjältskären H: Carl Brådd med des k. Maka Madame Mariia Christine Spår. År 1764.
 
Maalauksen korkeus on 79,2 cm ja leveys 106,2. Taulun ovat lahjoittaneet Tankarin kirkkoon välskäri - myöhemmin Kokkolan kaupunginvälskäri -Carl Brådd sekä hänen vaimonsa Maria Christina Spåre.
 
 
 
Seuraava taulu, "Pyhä perhe," esittää Jeesus-lasta, joka on valkoisiin puettuna vanhempiensa, Marian ja Joosefin,  kanssa. Taulu on  öljymaalaus puupohjalla,  peräisin 1800-luvulta ja tekijä on halunnut ilmeisesti luoda siihen varhaisen renessanssin tyyliä. Työssä ei ole signeerausta. Sen on kirkkoon lahjoittanut A.M. Hedman. Ilmeisesti kyseessä on Hedmanin maalarimestarin arvoa varten tehty mestarinäyte.
 
Työn korkeus on 106 cm ja leveys 87,6 cm. Työ on restauroitu Kansallismuseossa vuonna 1949.
 
 
 
Alla oleva väritetty vaskipiirros on liimattu ohuelle puulle ja esittää Marian ja Maria Magdalenan välissä olevaa ristiinnaulittua Jeesusta. Kuvan lahjoittajan nimi on kadonnut.  Sen sijaan tiedetään, että taulussa on italiankielinen allekirjoitus, jossa kerrotaan, että tämä kuva oli Livornon ihmeitä tekevä kuva. Kerrotaan, että  useiden silminnäkijöiden mukaan Kristus liikutti silmiään, suutaan ja  oikeaa kättään.
 
Taulun takana on nähtävissä teksti "Present till Tankar-Kyrcka?" Lahjoittajan nimi on kadonnut, mutta lahjoitusvuosiluku 1835 on vielä erotettavissa. Työllä on kokoa 37,2 cm x 29,1cm.
 
 
 Seuraavissa taulussa alla  on kaksi värillistä kirjapiirrosta Ensimmäisessä kuva-aihe esittää ristiinnaulitsemista, toisessa aiheena on Kristuksen ristiltä otto. Toisessa on ranskankielinen, toisessa espanjankielinen teksti. Molemmat taulut on lahjoittanut Brita Johanna Holm, os. Häggqvist vuonna 1844.
 
Taulut on signeerannut NAP THOM (Napoleon Thomas Pariisi). Tauluilla on korkeutta 36,5 cm ja leveyttä noin 29 cm. 
 
 
 
 
 
Seuraavan taulu aihe on painettu Jönköpingissä N.E. Lundströmin kirjapainossa. Taulu nimi on "Kristus haudassa" ja siinä kuollut lepää paareilla kynttelikköjen, palvelevien enkeleiden ja pilvien keskellä. Työn on lahjoittanut  vuonna 1834 kaupunginvouti Anders Johan Hallgren.
Taulun alaosassa on ruotsinkielisiä säkeitä taulun aiheesta  riimittelymuodossa. Taulun koko on 39 cm x  47,7 cm.
 
 
 
Alla oleva taulu on ripustettu Tankarin kirkon seinälle vuonna 1859. Kuva on peräisin Venäjältä ja painos  esittää Kristusta kuoleman valtakunnassa nostamassa miestä ylös. Enkeleillä on käsissään Kristuksen piinavälineitä. Työllä on kokoa 19,5 cm x 17 cm.
 
 
Seuraavan taulu on muotokuva  kuningas Adolf Fredrikistä, joka toimi hallitsijana Tankarin kirkon rakentamisen aikoihin. Se on väritetty kuparipiirros 1700-luvulta  ja on peräisin Johan Christian Leopoldilta Augsburgista. Kuvaa  ja tekstiä ympäröi rokokoo-tyyliset  koristeet. Teksti taulussa on saksaksi. Upplannissa Djurön  kirkossa kerrotaan olevan hyvin samankaltaisen  maalatun muotokuvan. Työ on restauroitu Kansallismuseossa vuonna 1949. Korkeutta sillä on 35,5 cm ja leveyttä 27,2 cm.
 
  
Valitettavasti kaikista kirkon kuvista ei löydy lisätietoa.  Työt ovat hyvin vaihtelevan tasoisia -osa ihan painokuviakin. Niiden kirkkoon kulkeutumisen historia olisi silti kiintoisaa kuulla.
 
Tästä  alla olevasta taulusta olen erottavinani kuvasta vuosiluvun 1934. Kuvasta päätellen aihe liittyy pääsiäiseen ja Kristuksen tuomitsemiseen.
 

Kirkon vasemmassa etuseinän kulmauksessa on tämä jykevämpi maalaus vahvoilla puukehyksillä. Aiheena näyttää olevan ristiinnaulitseminen. Siinä näkyy selkeästi vuosiluku 1984 ja nimikirjaimet O.Å. Kukahan tunnistaa tekijän?


Alla oleva kuva on valokuva. Valitettavasti valo on tehnyt kuvan selkeydelle tepposet. Kuvassa on kuitenkin ilmeisesti kesäinen päivä Tankarin kalastajilla. Taaempana näkyy kalastajien  venevajoja. Etualalla on niin sanottuja ahdintarhoja eli vanhoja  puisia verkonkuivatustelineitä.


Seuraavan kuvan alareunan pienestä tekstistä selviää, että kuvattuna on ilmeisestikin Jeesuksen Kristuksen kastaminen. Teksti on useilla kielillä, mm. ranskaksi. Kehys eritoten on huonokuntoinen.


Myös seuraava kahden kuvan sarja lienee painokuva. Siinä on ruotsinkieliset tekstit " Vattnet stiger, sekä "Kain och Abel", molemmat 1 Mooseksen kirjasta. Kuva on selvästi vaurioitunut ja kostunut alareunastaan ja kehyksestä.

 
Tämä alla oleva kuva herätti nostalgisuuden kipinää. Tajuan nimittäin mummolani seinällä komeilleen  samalaisen painokuvan. Äkkipäätä arvelen, että samanlainen kuva-aihe on ilmaantunut aikoinaan mummolani seinälle 50-luvun vaihteessa, koska tulipalossa vuonna 1952 lähes kaikki aikaisempi irtaimisto tuhoutui. Arveluni näyttääkin osuvan aika oikeaan, sillä taulun alareunaan on liitetty pieni lappu, jossa lukee lahjoittajien nimet "Till Tankar Kyrka av Elsa och Elis Harald 1948." Liikuttavaa tuijottaa taulua, jota on lapsuudessa katsellut joka päivä... Mitä ilmeisemmin  taulun kuva viittaa  Matteuksen evankeliumin vertaukseen taivaan linnuista.

 
Seuraava kuvavedos muistuttaa hieman ylempänä ollutta kahden kuvan sarjaa ja on ilmeisestikin sen kanssa samaa kokoelmaa. Kuvien aiheet on mainittu ruotsiksi:"Jakobs dröm" sekä "Elias Himmelsfärd." Kuva-aiheet viittaavat Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan sekä Toiseen kuningasten kirjaan.

 
Seuraava sangen hyväkuntoiselta näyttävä työ kuvaa jälleen Kristusta ristillä. Tästä taulussa löytyy  signeeraus "Nap. Thom", mikä lienee sama kuin aikaisemmin mainittu Napoleon Thomas Pariisi.


Tämä alapuolen kuva on vahvavärinen painokuva. Ilmeisestikin kuvan aihe liittyy johonkin Jeesuksen vertauksen - ehkä Markuksen evankeliumissa. Valokuvasta erotan himmeän painovuoden, joka on tietystikin 1900-luvulta, mutten saa siitä tarkemmin selvää. Kuvan alareunassa lukee München ja  etunimi "Max.". Sukunimestä en saa selvää.

 
Ja taasen tällainen parin kuvan setti. Kuvissa ei lue niiden aihetta, mutta raamatun alkuaikojen luomiskertomuksiin taitavat liittyä. Oikeanpuoleisen taulun alareunassa lukee "O. Angerero Göschl Fhr. " Tai ainakin jotain sen suuntaista...

 
Alla olevasta  työstä ei selvinnyt oikeastaan mitään. Vuosiluku alanurkassa voisi olla -41.Signeerauksesta en saa valitettavasti selvää. Aiheena näyttää olevan Jeesus tyynnyttää myrskyn Matteuksen evankeliumin mukaisesti.

 
Ja vielä löytyy yksi kahden kuvan kooste. Vasemmanpuolisessa ei ole selittävää tekstiä, mutta leijonien keskellä kuvassa ollaan. Oikeanpuoleisen hurjan  kuvan alapuolella on teksti "David och Golijat." Vasemmanpuolisen kuvan alareunassa näkyy signeeraus, joka alkaa nimikirjaimilla H.J. Sukunimestä en saa selvää. Olisikohan vuosiluku 1894?
 


 
LÄHTEET:
 
Hedmanien alttaritauluja. [http://www.aumala.com/olli/Hedman/alttarit.html] Luettu 5.6.2015.
 
Kaarlelan pitäjän historia I. 1969.Tankarin kappeli, s. 164-171.
 
Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa.
 
 

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tankarin kirkko, osa 1

 
 
 
Nyt ajelemme Tankarin majakkasaareen. Siellä tutustumme vanhaan Tankarin kirkkoon, Kuvamateriaalini tosin on jo vuoden ikäistä. Myöhemmässä postauksessa  tulemme tutustumaan tarkemmin kirkon tauluihin, kolmannessa osassa kirkon muuhun irtaimistoon. Lisäksi tulee erillinen postaus myöhemmin kirkon votiivilaivasta.
 
Tankarin kirkko on rakennettu saaren itälaidalle. Vaatimattoman näköinen puinen rakennus seisoo tanakasti  saaren korkeimman kallion rinteellä. Saarella on nykyään esteetön puinen kuja kirkolle saakka, joten kohde sopii liikuntaesteisillekin!
 
 

 
 
Tankarin kirkko on ulkoasultaan tyypillinen saaristolaiskirkko, tosin melko pieni moneen muuhun saariston kirkkoon verrattuna. Pituutta sillä on 8,25 metriä ja leveyttä 6,25 metriä. Kirkon katolla on valkea puuristi. Muutoin sitä voisi erehtyä luulemaan tavalliseksi kalastajasaunaksi, joita saarella on. Pidän kirkon karusta ja vaatimattomasta ulkoasusta.
 
 
Kirkossa on kolme pienehköä ruutuikkunaa  pohjoisen, idän ja etelän suuntiin. Ikkunat ovat melko korkealla. Kirkon oviaukon yläpuolella sisääntulijoita vastaanottaa valkoinen puuristi.  
 
 
 
Saarnastuoli sijaitsee suoraan ulko-ovelta katsottuna käytävän päässä. Aikaisemmin kirkon lattialankut olivat irtonaiset, silloin saarella olevat pikkuepelit  tapasivat ryömiä saarnastuolin läheisyydestä lattiapalkkien välissä olevasta aukosta kirkkoon sisään. Lapset osaavat tehdä asian vaikeimman kautta, kiehtovan monimutkaisesti - jännittävältähän tuollainen ryömiminen kuulostaa:) 
 
  
Kirkon penkeissä olevista kaiverruksista voi  päätellä, että kirkko on ollut olemassa jo 1700-luvulla. Kun kirkon laudoitusta korjattiin vuonna 1950, löydettiin oven lähellä olevista seinähirsistä  vuosiluvut 1754, 1762, 1766 ja 1768.
 
 
Jo vuoden 1701 rovastintarkastuksessa kehotettiin Kaarlelan pappeja menemään pitämään jumalanpalveluksia kalastuspaikolle silakanpyyntiaikoina. Vuonna 1727 puolestaan käskettiin sekä Tankarin että muidenkin kalastuspaikkojen kalastajia osallistumaan emäkirkossa jumalanpalveluksiin. Entisaikoinahan kirkossa käynti oli velvoite - saarelta saakka melko työläskin sellainen.
 
 
Vuoden 1754 Kaarlelan kirkon tilikirjasta on löydettävissä tieto, että kirkon varoista oli myönnetty 20 kuparitaalaria kappelin rakentamiseksi Tankariin. Samalta ajalta löytyy myös kokkolalaisen Carl Sundhin allekirjoittama kuitti, jossa hän mainitsee  vastaanottaneensa kirkonisännältä, "mielevältä" Matz Calliselta, summan, jonka kirkon vanhimmat olivat myöntäneet "Tankarin saaren rukoushuoneen auttamiseksi." 
 
Tankarin kirkko on siis rakennettu 1754. Tosin kirkon tilikirjan sanamuodoista voidaan päätellä, että kyseessä olisi tällöin ollut  rappeutuneessa tilassa olleen rukoushuoneen korvaaminen uudella. Mahdollisesta aikaisemmasta rakennuksesta ei ole kuitenkaan säilynyt tietoa.
 
 
Kirkon puiset penkit olivat maalaamattomat aina vuoteen 1951, jolloin  kiinteä sisustus maalattiin  vaaleansinisellä öljyvärillä. Penkkejä on kirkon eteläisellä reunalla  kahdeksan ja pohjoisella seitsemän. Lisäksi kirkon kuoriosassa on kolme sivupenkkiä. Vuonna 1951  myös ikkunat kehystettiin uudelleen ja  lasit uudistettiin. Samoin seinät ja ikkunanpuitteet maalattiin. Puuraput on rakennettu ulko-oven eteen 1964.
  
Yleensä pitäjänapulaisen tehtäviin kuului  hoitaa jumalapalvelukset Tankarissa. Pitäjänapulainen saapui saarelle  alkukesästä jolloin kalastus oli jo  käynnissä. Apulainen  viipyi saarella muutaman viikon ajan. Papin tehtävien lisäksi hän hoiti myös  satamavoudin tehtäviä. Näistä töistä apulainen sai palkkaa  10-12 puolitynnyriä  silakkaa sesongilta. Tosin kalasaaliit pienenivät 1800-luvun puolella niin paljon, ettei apulaiselle juurikaan jäänyt kalaa palkaksi.
 
 
Pitäjänapulaisen virka Kaarlelan seurakunnassa lakkautettiin 1852. Voi kuvitella, että saarella pappina oleminen koettiin rankkana merimatkan ja eristyneisyyden  vuoksi. Rovasti A.W. Chydenius mainitseekin vuonna 1865, että papit menivät saarelle silloin tällöin, mutta eivät enää edes joka vuosi.
 
Kalastajat turvautuivatkin 1800-luvulla vieraaseen pappiin, ja maksoivat itse hänen palkkansa. 1860-luvulla kalastajat palkkasivat Matt Puntusen saarnaamaan sunnuntaisin. Lukkariksi palkattiin Mats Räihä johtamaan virsilaulua. Kerrotaan, että kun joku papeista piti jumalanpalveluksen Tankarissa - kuten W.R. Forsman vuonna 1894 - oli kyseessä sen verran harvinainen tapaus että se huomioitiin sanomalehdessäkin. Vuodesta 1934 alkaen Kaarlelan seurakunnan papit  pitivät jonakin syyskuun arkipäivänä  Tankarissa jumalanpalveluksen. Myös arkkipiispa Erkki Kaila osallistui vuonna 1936 jumalanpalvelukseen Tankarissa. Vuonna 1938 jumalanpalvelukseen kokoonnuttiin Tankarissa sunnuntaina ja tällöin oli mukana kirkkokuorokin.
 
 
  
Kirkonmiesten käynnit saarella olivat oletettavastikin hyvin odotettuja. Näistä löytyy tallennettuja tekstejä saarnastuolin luota. 29.8. 1867 A.W. Bergmanin tiedetään saarnanneen ilman käsikirjoitusta sekä suomeksi että ruotsiksi. Samoin W. Wegelius piti saarnan 11.8.1872 ja rukouksen pari päivää myöhemmin molemmilla kielillä.
 
 
 
Oletettavasti kalastajat ovat huolehtineet  hartaushetkistä pääasiassa itse. Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet. Samoin löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus.



Tankarin kirkolla on kirkon katolla,  erillisen pärekatoksen alla kello, jolla kutsuttiin  jumalanpalvelusten lisäksi saarelaisia myös muihin kokouksiin, esimerkiksi satamakokouksiin.

 
 
 
 
 
Tankarin kirkon  ylläpito kävi vuosi vuodelta raskaammaksi kalastajien vähentyessä. Vuonna 1951 kirkon korjauksen yhteydessä  Kokkolan ruotsalainen yhdistys, Svenska föreningen, antoi  rahallista apua kirkolle. Kesällä 1856, kun vietettiin kirkon 200-vuotisjuhlaa, Kaarlelan seurakunta ilmoitti olevansa valmis  huolehtimaan kirkon ylläpidosta.
 
 
Vuodesta 1934 ovat seurakuntapapit pitäneet Tankarin kirkossa yhden jumalanpalveluksen vuosittain. Kirkkoa käytetään myös vihkitilaisuuksissa.
 
 
Kirkon kapeille penkeille mahtuu noin sata henkilöä. Tiivis tunnelma taitaisi tosin silloin olla...Istun kuvausretkelläni takaosan penkkiin. Aikoinaan jokaisella kirkossa kävijällä oli oma paikkansa. Ja kuten aina, äveriäimmät istuivat aikoinaan  kirkon etuosassa, varattomammat takapenkeissä. Penkkien kirjatelineisiin onkin kaiverrettu runsaasti sen aikaisten ihmisten puumerkkejä. Olisipa  kiehtovaa  lähteä kartoittamaan näitä ajan kanssa tarkemmin! Puumerkkien takaa olisi upeaa löytää oikeita henkilöitä ja heidän historiaansa karulla saarella.
 
 
                             
 
                           

      Yllä:Vieraskirja kirkon etuosassa odottaa nykyajan puumerkkejä.
 

Kirkon ulko-ovi on ulkopuolelta valkoinen, sisältä päin se on   tummanruskea.

 

 Ovessa on salpa ja lukko, mutta yleensä kirkon ovi on lukitsematon. Sisään pääsee käymään milloin vain saariretkellä. Minäkin olin kirkossa aivan omatoimimatkalla.
 
                                               
  
Kirkosta pois lähtiessäni jokin suhahtaa vauhdilla ja voimalla pääni yli. Kohdistan katseeni ylöspäin. Lintuemohan se siellä varjelee poikasiaan kavalalta maailmalta. Pääskysen pesä on kirkon ulko-oven yläpuolella. Huomaan hyräileväni jostain mieleeni putkahtanutta virttä "Kun on turva Jumalassa, / turvassa on paremmassa / kuin on tähti taivahalla, / lintu emon siiven alla..."
 

 
Jos haluat aistia kirkon tunnelman elävän musiikin kautta tai  aidossa  hartaustilaisuudessa, tarjolla on tänä kesänä ainakin seuraavat  julkiset tilaisuudet Tankarin kirkossa:
 
ti 21.7 klo 14.00 Laurentiu Claudiu Stoica & Kimmo Vuolteenaho, kitara, Markku Hekkala, laulu. Vapaa pääsy.
 
Hartaushetket kesällä 2015 Tankarin kirkossa:
- su 14.6. klo 14.30. toimittaa Esko Hautamäki
- su 5.7. klo 14.30. toimittaa Olli Välimäki
- su 9.8. klo 14.30. toimittaa Kristiina Teerikangas
- kesto n. 30 min.

M/S Jenny-alus kuljettaa Kokkolan Meripuistosta suoraan saarelle!
 
LÄHTEET:
 
 Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa. 

Kaarlelan pitäjän historia III. 2002, s. 600.
 
Tankarin kappeli. Kaarlelan pitäjän historia 1. 1969, . 158-169.
 
Visit Kokkola. Tankar Kokkola. Tankarin kirkko. [http://www.kokkola.fi/tankar_2/nae_ja_koe/fi_FI/tankarin_kirkko/] Luettu 5.6.2015.