Erikoiskuljetus haasteena liikenteessä

Viikolla, kun pojan kanssa joku aamu ajeltiin kohti koulujamme, ihmeteltiin, miksi opastinkyltit on irroteltu tiensyrjiin. Viikko on ollut kiireinen, en ole ennättänyt juurikaan seurata mediaa... 

No, nyt selvisi kuitenkin, kun näin! Tai itse asiassa koin- palasin koulutuspäivästä ja juutuin liikennesumaan Piispanmäen valoristeyksessä. Valtaisa autokaravaani oli tukkinut koko risteysalueen. Suosista peruuttelin ja matkasin kuljetuksen ohi jostain Lappilanmäen ja Jokilaakson risteyksistä kurvaten. Näkyi viipyilevän tuo rekkakaravaani risteysalueella iltaan saakka. Kuskeilla oli vedetty pimennysverhot hyttien ikkunoihin. Toivottavasti uni maittoi.

Yllä: Kokkolakarleby-blogistin lemppariliikenneopastin puskissa :)

                              

                              

                                    

Kyseessä on mielettömän  -siis todella mielettömän - iso erikoiskuljetus, joka matkaa Pietarsaaresta Äänekoskelle. Netistä kun etsin tietoa, löytyi piipaa.info-sivulta  tällaista tietoa "

Pohjanmaa. Erikoiskuljetus. Liikenne pysäytetään. ENNAKKOTIETO Erikoiskuljetus välillä Pietarsaari - Äänekoski. Kuljetus liikkuu seuraavien tuntien aikana reitillä: Pietarsaari, Luodontie (tie 7494), tie 749 Pietarsaari, Furuholmen - Kokkola, Tehtaankatu".

                               

Kuljetusliike Ville Silvasti Oy:n lähetys on matkalla Äänekosken biotuotetehtaalle  kuljettaen kahta massiivista valkaisutornin osaa. Osat painavat 110000 kg ja 83000kg! Pituutta näillä torneilla on 15  ja 22 metriä. Tarkoituksena on, että kuljetus matkaa pääosin yöaikaan viikonlopun ja alkuviikon aikana.




                        
                                 
Koska rekkojen kärryissä on todella valtavat painot kuormien kanssa, on  tiehen kohdistuvaa rasitusta pyritty minimoimaan käyttämällä yhden valkaisutornin alla jopa 92 rengasta!

                                         
                       

Kuljetus on lähtenyt lauantaiaamuna 6.00 Pietarsaaresta. Se etenee reittiä, joka kulkee Kokkolan, Kalajoen, Nivalan ja Kärsämäen kautta Äänekoskelle. Rekkoja taitaa olla letkassa yhteensä kuusi.

Koska kuljetuksella on korkeutta 10,2 metriä ja leveyttä 9,5 metriä, se asettaa haasteita tiellä matkaamiseen monella tapaa. Ensinnäkin etenemisvauhti on n. 50 km/päivä!

                           
                                

"Kulkueen" matkatessa teillä, täytyy kuljetuksen korkeuden vuoksi tehdä matalalla olevat johdot jännitteettömiksi. Tämän vuoksi luvassa on meillekin kotiin sähkökatkoja 1-3 tunnin ajan...Niitä odotellessa kirjoittelen tätä tekstiä:) Ensin ihmettelin, miksi matkata Pietarsaaresta Äänekoskelle 8-tietä pitkin, mutta nyt selkisi, että esimerkiksi kaikki sillatkin joudutaan kiertämään.

                                    

Täytyy ihmetellä, kuinka massiivisia järjestelyjä tällainen logistiikka edellyttää jo etukäteissuunnitelmien ja -järjestäjien  osalta. Ja kuinka paljon eri alan toimijoita tässä yhdessä kuljetussessiossakin mahtaa olla mukana...

                                   

                                   

                                   
                                                   
                                   

Kaiketi kulkueen matka on ollut suunnitelmaa hitaampaa. Liikennetiedotteessa kun kerrottiin, että kotikylässäni on sähkökatkoja klo 17-21 välisenä aikana. Kello on nyt 22. Vielä ei ole edes katkaistu noita 8-tien sähköjohtoja mistään kohdin...Laskin, että Piispantien risteykseen saakka kotikylästäni niitä on 8-tiellä peräti yhdeksän. Voi vaan kuvitella, kuinka monta piuhaa mahtuu koko matkalle. Ja näyttää muuten siltä, että joutuvat poistamaan katuvalojakin osuuksilta...

Ilta pimenee. Tässä sähkökatkoja odotellessa kävin pihassa uimassa 10-asteisessa altaassa. Kyllä kuulkaa virkisti!  Monella on ollut flunssaa, minulla ei. Naku-uinti lähes joka ilta  pimeässä illassa on säästänyt moisilta pöpöiltä. Vielä aion nautiskella muutaman illan suloisen viileästä vedestä, ennen kuin allasta aletaan taas tyhjäämään.  Haikeaa, kun kesä taas katoaa... Äsken viritin pöydälle valmiiksi led-lyhdyn. Toivotaan, että erikoiskuljetus pääsee matkaamaan onnekkaasti eteenpäin!

LÄHTEET:

Kokkolan energia.  Erikoiskuljetus aiheuttaa sähkökatkoja 24.9.[http://www.kokkolanenergia.fi/fi/ajankohtaista.asp?uutisid=1344] Luettu 24.9.2016.

Piipaa.info. Uutiset Kokkola tänään. Pohjanmaa. Erikoiskuljetus. [https://www.piipaa.info/uutiset-kokkola] Luettu 24.9.2016.

Sisä-Suomen lehti. Biotuotetehtaan suurin erikoiskuljetus liikenteessä viikonloppuna.[http://www.ksml.fi/sisis/Biotuotetehtaan-suurin-erikoiskuljetus-liikenteess%C3%A4-viikonloppuna/842520] Luettu 24.9.2016.

Sergei- kummitus Pihlajassa

Moni lienee kuullut mainittavan Sergei-kummituksesta, joka liikuskelee Ykspihlajan työväentalolla. Sergei- kummitus on kuulemma hyvin kiltti kummitus. Moni kuuluu uskovan siihen, koska työväentalon ovet kuulemma mystisesti usein aukenevat itsestään ja asian huomaavat sellaisetkin, joilla kummituksesta ei ole mitään tietoa.

Mutta kuka tuo Sergei oli? Tähän sain vinkkejä kesällä Ykspihlaja-viikolla vieraillessani Puomi-baarissa. Siellä Ykspihlajan asukkaat kertoilivat muistissaan olevia juttuja ja perimätietoa Ykspihlajasta. Sergeikin mainittiin...

Tarina menee jotensakin näin: Toisen maailmansodan aikoina venäläisiä sotavankeja oli Ykspihlajan työväentalon pihalla aituuksessa ja osin kai  sisätiloissakin. Siihen aikaan sotavankien kohtelu oli kovaa, koska oli vihollisista kyse. Pihlajan asukkaat tietystikin säälivät näitä sotavankeja, joiden jonkinlainen nokkamies oli nimeltään Sergei. Hän pyrki hankkimaan vangeille ruokaa, koska heitä tarkoituksellisestikin pidettiin huonossa ruoassa. Paras vanki oli kuulemma sellainen ,joka oli hyvin heikkokuntoinen, mutta kykeni itse vielä liikkumaan.

Alueen vanhemmat miehet kertoivat, että  noin  kymmenkesäiset lapset usein veivät aidanraoista vangeille leipää. Koko Työväentalon alue oli aidattu. Joskus joku vangeista pääsi karkaamaankin ja kerjäämään taloista ruokaa. Kerrotaan myös, että vankien saunareissuilla hommattiin ruokaa.

Joskus kerrotaan käyneen niin, että kun lapset veivät vangeille ruokaa, uhkasivat vangit ampua heitä. Eräs tytöistä oli todennut "ammu vain." Lapset  vain menivät viemään häkinrakoihin leipää, eikä heitä kuitenkaan ammuttu.

Sergei ystävystyi paikallisten ihmisten kanssa, hän oli jonkinlainen välittäjämies. Vartijat usein hakkasivat häntä, koska Sergei pyrki välittämään leipää ja muutakin ruokaa kaikista heikoimmassa kunnossa oleville vangeille.

Paikalliset nykyiset asukkaat, joilla on vielä perimätietoa asiasta, kertoivat, että eräät naiset hankkivat ruokaa taloista. Vankeja käytettiin välillä yleisissä saunoissa ja näillä saunareissuilla heille ujutettiin vaivihkaa mukaan leipää.

Sitten Sergei katosi. Arveltiin vartijoiden tappaneen vankien edusmiehen.

Sergein ruumiin löytymisestä joku jo edesmennyt Pihlajalainen kertoi 1980-luvulla haastateltuna, että läheisen tehdasalueen Kemiran dyyneiltä löytyi verinen pää. Se oli tämän tarinan mukaan löydyttyään vain jätetty sinne, koska Pihlajalaiset noina vuosikymmeninä pelkäsivät poliiseja ja paljastuksista koituvan vain  hankaluuksia.

LÄHTEET: Urbaanilegendat  useiden suullisesti kerrottujen kertomusten pohjalta.

Kirkkotaide keskiajalla, osa II; värinvalmistuksesta

Vuosi sitten Kokkolan keskiaikapäivillä ollut luento kirkkotaiteesta keskiajalla sai ilokseni jatkoa tämän vuotisilla keskiaikapäivillä. Luennosta vastasi  Kaarlelan kirkossa myös tällä kertaa Raul Pohjonen, luento oli kaksikielinen. Tiedättekö, rakastan tällaisia asiantuntijaluentoja! Voisin kuunnella hyvää luentoa mielenkiintoisesta aiheesta vaikka kellonympäryksen.

Miksi niin moni keskiajalla vaikuttaneista maalareista, ruukkumaakareista tai kultasepistä  tuli vanhemmiten oudoiksi, jos he edes elivät kovin pitkään...

Lähes ironista, mutta totta, että monet myrkylliset aineet, kuten lyijy suoloineen, kulta-amalgaami, elohopea ja lyijypellit vaikuttivat taiteilijoiden keskushermostoon. Hulluus heidän keskuudessaan oli yleistä. Toisaalta juuri nämä myrkylliset aineet ovat mahdollistaneet  upeiden keskiaikaisten taideaarteiden säilymisen.

Varhaisimmat tunnetut värit olivat maavärejä. Maavärit on yleisnimitys rautapohjaisille mineraaleille, joita löytyy maaperästä.

On tärkeää käyttää oikeita värejä kussakin maalauskohteessa. Jopa luolamaalauksista löytyy värejä. Niissä sideaineena on käytetty eläinrasvaa. Ensimmäiset varsinaiset värit Lapis lazuli ja sinooperi, otettiin käyttöön antiikin aikana. Ensin mainittu on kaunis sininen väri. Se on mineraali, jota saatiin Afganistanista kivimineraalina, ja joka jauhetaan hienoksi aineeksi.  Ainetta kuljetettiin Silkkitietä pitkin länteen. Väri oli kalleinta mahdollista ja sitä käytettiin  ainoastaan varakkaimmissa yhteiskunnissa.  Joskus se oli yhtä arvossaan kuin painonsa kultaa. Tätä väriä kutsutaan aidoksi ultramariiniksi. Keskiajan kirkkomaalarit käyttivät sitä säästeliäästi 1500-luvulla, eikä sitä käytetty oikeastaan lainkaan maallisemmissa maalauksissa.

Labis latsuli on hyvin vahvaa väriä. Väriä maalauksiin laitettiin sormustimen verran. Alla olevassa 1600-luvun patsaassa on käytetty juuri tätä väriä.

Sinooperin väri vaihtelee puhtausasteensa mukaisesti tummanpunaisesta oranssiin. Faaraoiden haudoissa,  Egyptissä seinämaalauksissa, on nähtävillä, kuinka  väri on säilynyt yhtä kirkkaana kuin se olisi vasta eilen maalattu.

Keskiajalla kaikki maalattiin sinooperilla. Munkki Svarte Berthold päätteli, että itse Jumala on asettanut aineeseen basillin tai käärmeen, jotta ihminen ymmärtäisi juoksevan elohopean syntisen  merkityksen. Hän päätti ajaa käärmeen ulos keittämällä  sitä pronssipadassa. Elohopeahöyry valtasi luostarin, jolloin keitosta hämmentämässä ollut keittäjä kuoli. Svarte Berthold päätteli, että paholaisen täytyy olla jossain lähettyvillä ja hän päätti  lisätä  pataan helvetinkatkuista rikkiä.  Ei tapahtunut mitään. Tätä aikansa ihmeteltyään munkki lisäsi pataan vielä salpietaria. Aineiden yhteisreaktio sai aikaan valtaisan räjähdyksen. Koko luostari tuhoutui. Svarte Berthold selviytyi pamauksesta kuin ihmeen kaupalla, mutta ei eläessään tajunnut, että oli ensimmäisenä ihmisenä maailmassa valmistanut elohopeafulminaattia. Se  uudelleenkeksittiin vasta 1812 skotlantilaisen pappi Forsythin toimesta.

Vielä nykyäänkin sinooperi-väriä pystyy ostamaan, mutta sen hankkiminen on osattava perustella hyvin; paljonko sitä tarvitsee ja mihin aikoo käyttää. Lisäksi se on kallista.

Aikanaan vihkiristejä (punainen maalaus vihkirististä alla olevissa kuvissa) maalattiin kirkoissa paikkoihin, mihin piispa oli  laittanut pyhää öljyä peukalollaan.  Suurissa kirkoissa oli 12 vihkiristiä opetuslasten määrän mukaan, pienissä 4 evankelistojen mukaan.

Lyijymönjää maalauksissa käytettäessä säästetään kuluja, mutta väri muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa mustaksi. Näin kävi esimerkiksi Uppsalan kirkonmaalauksissa. Lyijyn haittana on myös lyijymyrkytykset. Monilla maalareilla lyijypöly aiheuttikin lyijymyrkytyksen. Myös ruukkumaalareiden kerrotaan usein olleen hulluja, koska maalien myrkyt vaikuttivat aivoihin ja keskushermostoon. Lyijymönjä on väriltään oranssinpunaista. Voit verrata yllä olevassa kuvassa vasemmalla lyijymönjällä maalattua ja oikealla sinooperilla maalattua vihkiristiä.

1750-luvulla Mustasaaren kirkko päätettiin maalata valkoiseksi. Maalarimestarina toimi Johan Alm. Keitettiin seitsemän tynnyriä pellavaöljyä paikan päällä 240-asteisissa rautapadoissa.  Siihen lisättiin vernissaa, joka edesauttaa kuivumista, sekä lyijyoksidia ja rautasulfaattia. Lyijyseoksen tiedetään olevan valmista, kun se kuplii ihon päälle sitä laitettaessa. Lyijyoksidi on äärimmäisen peittävää, ja kauniin valkoista, eikä se tummu. Ensimmäinen tehdas, joka valmisti lyijynvalkoista, sijaitsi Rotterdamissa, Hollannissa ja perustettiin 1650. Ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä... Seos on hyvin myrkyllistä ja nykyään myyntikiellossa.

Johan Alm tilasi Mustasaaren kirkkoon vuonna 1775 20 tynnyriä hollantilaista  lyijynvalkoista, 10 tynnyriä englantilaista lyijynvalkoista ja 7 tynnyriä pellavaöljyä seurakunnan maksettavaksi. Pigmenttiä tarvittiin näin suuria määriä kirkkojen sisätiloihin ja maalauksiin öljyvärien kanssa. Alm maksoi väreistä 408 kuparitaaleria.

Tässä alla luennoitsija esittelee 1700-luvulta peräisin olevaa  pääsiäisaiheista Portugalista peräisin olevaa merenkulkijoiden mukana tullutta tyypillistä maalausta. Se on kankaalle tehty maalaus, jossa on sinisen sävyjä ja lyijymönjää. Maalari on tuntematon. Luennoitsijalta vielä vinkki liittyen maalausten käärimiseen: kankaalle tehdyt maalaukset täytyy aina kääriä rullalle maalaus sisälle päin, jotta maalaus säilyy hyvänä!

Sinisen eri värisävyt ovat kalliita ja niinpä niille etsittiin korvikkeita luonnonväreistä- niitä ei löytynyt. 1500-luvulla saksalaiset löysivät Koboltin, malmin, josta ei silloisilla menetelmillä osattu poistaa metallia. Monien yritysten ja kuolemantapausten jälkeen saatiin aikaiseksi sinertävä pulveri, kobolttioksidi, jota käytettiin keramiikan- ja lasinvalmistuksessa, muttei maalauksissa. Jos värin arvo olisi jo tuolloin oivallettu, olisi keskiajan lopulla käytetty kirkkomaalauksissa paljon enemmän sinistä. Öljymaalarit löysivät värin 1700-luvun lopussa. Siihen lisättiin vernissaa.  Vuonna 1804 se tuli viralliseen myyntiin.

Koboltinsininen on kaunis väri ja sitä pidetään Jumalan lahjana.

1700-luvun talonpoikaismaalauksista Suomessa löytyy yllättävästi Kokkolan pohjoispuolelta sinistä väriä. Väriä ei kuitenkaan tuolloin ollut Suomessa käytössä... Kun tätä ryhdyttiin selvittämään, löydettiin Matts Mattsson Rosig-niminen ruotusotamies, joka oli ollut vankina Saksassa ja tuonut väriä mukanaan Pohjanmaalle.

Saksalainen alkemisti sekoitti keskenään kahta rautajohdannaista; näin löytyi berliininsininen, joka on tummempaa kuin koboltinsininen. Värin löysi vuonna 1704 saksalainen Heinrich Diesbach. Tämä väri on hyvin riittoisaa, sillä veitsenkärjellinen valkoista väriä ämpärilliseen sekoitettuna tekee koko sopasta  sinistä. Väriä ei kuitenkaan voida käyttää kirkkomaalauksissa, koska kalkissa oleva sininen hajottaa sinihappoa.

Mielenkiintoista mutta totta on, että myrkylliset malit ovat kestäneet kauimmin historiassa.

Kustaa III oivalsi kieltää sisätilojen maalaamisen lyijynvalkoisella. Lyijynvalkoisella maalatut huoneet ovat muuten erityisen kylmiä.

Luennoitsija kertoi pikanttina yksityiskohtana Napoleonista, jonka kuolemaa epäiltiin myrkyttämisestä aiheutuneeksi. Tutkimuksissa on päädytty siihen, että kuolinsyynä voisi olla  arsenikkimyrkytys tai että Napoleonin huoneen tapetit alkoivat kosteassa Saint Helenan ympäristössä tuottaa arsenikkia. Napoleonin hauta avattiin 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja paikalla olijat saivat järkyttyneinä todeta ruumiin säilyneen lähes muuttumattomana. Koska arsenikki on vahva säilytysaine, tämä saattaa tukea myrkytyshypoteesia.

Keskiaikaisten katedraalien kattolevyt olivat lyijypellistä valmistettuja. Voi vain kuvitella keskiajan elämässä vaikuttaneita lyijyn ja muiden tappavien aineiden määrää. Ja aikalaisemme kun ajattelevat naivisti, että vasta lisä-aineet ovat tulleet tappajiksi... Niin ristiriitaista,  mutta totta, että juuri myrkylliset aineet ovat taanneet keskiaikaisten taideaarteiden säilymisen meidän päiviimme saakka!

Ps. Tätä kirjoittaessa jälleen haikea olo. Tänään kuoli setäni.

Keskiaikapäivien 2016 kuvasatoa

Kuvatervehdyksen muodossa piipahdetaan tällä kertaa Kokkolan kesiaikapäivien 2016 tiimoilla. Ilma suosi tilaisuutta kerrassaan. Mikäs sen ihanampaa kuin katsella tapahtumia aurinkoisessa syyssäässä...

Rohan tallit loisti taas esityksellään ja oli edellisvuosien tapaan melkoinen yleisömagneetti kahdella esityksellään. Tällä kertaa aikaisemmasta poiketen oli paikan päällä tapahtuva juonto. Erityiskiitos jälleen erinomaisesta äänentoistosta, värikkäästä ja hyvin hiotusta esityksestä, pukuloistosta sekä hyvästä etukäteissuunnittelusta.

 
Loitommalla tarjoiltiin kesiaikaisessa hengessä sekä mielen, sielun että ruumiin ravintoa. Erityiskiitosta saa useiden kojujen kaunis sommittelu ja myyjien pukeutuminen keskiajan henkeen.

Tapahtumassa oli myös kiinnostavia oheistapahtumia. Lapset pääsivät testaamaan taitojaan lasten turnajaisissa. Palkkioksi saatiin ritarikirjoja.

KH Renlundin museon  taidonnäyte oli mm.  hieno puujalustalla ollut maalaus, jossa saattoi ottaa ritarihenkeen lavastetun kuvan kasvoistaan hienon taustan kera.

Keskiaikahenkistä  musiikkia pääsi kuuntelemaan kirkon pihanurmella. Olisin suonut kyllä, että tällaisia kokoonpanoja alueella olisi nähty enemmänkin ja etukäteismainonnan kera!

Käsityöpajoissa oli monenmoista taitoa. Tässä yllä esillä jonkinlainen ryijyn valmistus.

Sokerina pohjalla pääsin jo toisen kerran osalliseksi Raul Pohjosen asiantuntevasta väriluennosta Kaarlelan kirkossa. Tämä oli jatketta edellisvuoden aiheelle. Tästä taitaa myöhemmin tulla oma erillinen postauksensa!