Huippuarvonta kalevalaiseen jäsenkorjaushoitoon!

”Jos on luu luiskahtanut, siinä luuta luiskahuta.

Jos on liha liikahtanut, siinä lihaa liikahuta.

Jos on jäsen järkähtänyt, siinä jäsentä järkähytä.”

-ote Kalevalan 15. runosta-

Kalevalanpäivän kunniaksi tarjoan tuhdin tietopaketin kalevalaisesta jäsenkorjauksesta.  Sisareni liputtaa perinnehoitojen puolesta ja lahjoittaa teille mahtaville lukijoilleni huikean arvonnan ja yhdelle onnekkaalle voiton!

Voit voittaa yhden kalevalaisen jäsenkorjaushoidon pian -  kuinkahan monenteen (!)  - ammattiinsa valmistuvan sisareni tekemänä. Lue arvonnan säännöt ja osallistu. Arvonta-aikaa on viikko, torstaihin 7.3.2019 klo. 18.00 saakka. 

Muutama vuosi sitten selkäni tuli äkillisesti kipeäksi. Siis todella kipeäksi. Kesäloma oli lopuillaan ja työt alkamassa. Tajusin, että sillä selällä ei töihin mentäisi. Siskoni vinkkasi mahdollisesti vaivaani tepsivästä hoidosta. Epätoivoisena, tiedättehän, on valmis kokeilemaan vaikka mitä. Se oli ensikosketukseni kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Vaiva helpotti ihmeekseni pari päivää käsittelyn jälkeen. Olin hurmiossa!

Minulle kävi itse asiassa taivaallinen tuuri, sillä siskoni innostui pian tämän jälkeen opiskelemaan alaa omien hyvien kokemustensa vuoksi. Pääsin useampia kertoja hänen  kolmivuotisten käytäntöpainotteisten monimuoto-opintojen aikana hoitokäsittelyyn  - ja selkäni kiittää edelleen!

Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu vanhoihin kansanparannusperinteisiin, joita kuvakielellä esiintyy myös Kalevalassa. Se  on hoitomuotona perinteeseen tukeutuvaa, mutta myös tieteeseen pohjautuvaa. Hoito tehdään täysin käsillä ja se on kudoksia kunnioittavaa. Kalevalainen jäsenkorjaus ei satu, käsittely tehdään asiakkaan ehdoilla  kehoa kuunnellen.

Kansanlääkintäseura  ry toimintaan keskeisesti vaikuttaneet mestariparantajat Olavi Mäkelä ja Pentti Penttilä aloittivat jäsenkorjausosaamisen kehittämisen jo 1960-luvulla. Ensimmäiset tieteelliset julkaisut tehtiin 1980-luvulla lääkäri Antti Hernesniemen toimesta. Mukana mestariparantajien hoitojen tutkimisessa oli myös lääkärit Valto Räsänen, Nina Zapoudina sekä professori Osmo Hänninen.

               

Vuonna 2005 Kalevalainen jäsenkorjaus ja kalevalainen jäsenkorjaaja- ammattinimike EU-nimisuojattiin potilasturvallisuuden takaamiseksi ainoastaan  Kansanlääkintäseura ry:n / kalevalaisen kansanparannussäätiön käyttöön. Läheltä seuranneena täytyy todeta, että   koulutuksen  läpikäyminen toisen työn ohessa vaatii  päämärätietoisuutta, aktiivisuutta, sitkeää osallistumista opetusviikonloppuihin ja  vähintään 300 tehtyä ja dokumentoitua  hoitokertaa   koulutusaikana sekä näyttötutkinnon ja kirjallisen päättötyön.  Ihan tuosta noin vaan  tätä ammattinimikettä ei saa käyttöönsä! Se takaa myös hoidon laadukkuuden. 

                  

Kalevalainen jäsenkorjaushoito on kehon mobilisaatiohoito. Hoitoon tullessa asiakkaalta selvitetään  aikaisemmat sairaudet, leikkaukset, loukkaantumiset ja kipukohdat. Hoitaja havainnoi kehoa, sen asentoja ja muutoksia. Samalla suljetaan aina pois mahdolliset hoidon estävät syyt tai rajoittavat tekijät.

                  

Kalevalaisen jäsenkorjauksen ideana on, että kehoa hoidetaan kokonaisuutena. Tämä kuulostaa loogiselta jo ihan maalaisjärjellä ajateltuna,  onhan ihminen aina osiensa  kokonaisuus. Koko keholle tehtynä  hoito parantaa liikkuvuutta, vaikuttaa lihaksia ja kalvorakenteita avaavasti  ja elvyttää samalla erilaisten  kudosten ja aineenvaihduntajärjestelmien  sekä hermojen toimintaa.

Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu kudosten mobilisointiin, nivelpintojen saattamiseen kohdalleen sekä kalvorakenteiden avaamiseen kudosnesteitä hyödyntäen. Hoidossa käytetään hyväksi  kehon omia liikeratoja. Noin puolitoista tuntia kestävä hoito aloitetaan  jalkapohjista edeten vartaloa ylöspäin aina päälakeen saakka. Osan hoitoajasta asiakas on makuulla hoitopöydällä, selkä käsitellään istualtaan.

Kuva yllä: Kuva kehon ryhtivirheistä. Kansanlääkintäseura ry. 

Lempeä mobilisaatiohoito ilman rusauttelua  kohdistuu  jänteisiin, lihaksiin ja niiden lähtö- ja kiinnityskohtiin sekä nivelsiteisiin ympäröivine sidekudoksineen. Hoito vaikuttaa myös hermotoimintaan elvyttävästi ja muiden elinjäjestelmien aineenvaihduntaan.

 

Kalevalaisella jäsenkorjauksella on saatu hyviä hoitotuloksia esimerkiksi seuraavissa vaivoissa:

-lantiokorin  vinoudesta johtuvan jalkojen erimittaisuuden korjaamisessa

-kasvukipujen hoidossa

-nivelten, kuten nilkan ja polven virheasentojen korjaamisessa

-kantapääkivun hoitamisessa

-jäätyneen lonkan/ -olkapään hoidossa

-lihasperäisen skolioosin hoidossa

-iskiaksen ja iskiastyyppisten vaivojen hoidossa

-TOS –oireiden (yläraajan kiputilat) hoidossa

-tenniskyynärpään ja rannekanavan oireyhtymän hoidossa

-asentohuimauksen, migreenin ja pääkipujen hoidossa

-ryhtivirheiden aiheuttamassa lapsettomuudessa

-vauvojen ”koliikkikivuissa” ja suoliston häiriötiloissa

Ja nyt arvonnan sääntöihin:

Palkintona yksi kalevalainen jäsenkorjaushoito, joka toteutetaan Kokkolassa (keskustasta  n. 2 km) "kisälli -  sisareni" toimesta. 

Arvonta-aikaa on viikko, torstaihin 7.3.2019 klo. 18.00 saakka. 

Osallistut arvontaan blogini kommenttikenttään kirjoittamalla; selvällä nimimerkillä  JA sähköpostiosoitteella, jossa olet aktiivinen. Sähköpostittomat kommentit eivät valitettavasti ole mukana arvonnassa! Huom! Yksi arpa/sähköpostiosoite. Sp-osoitteita ei käytetä muuhun kuin tähän arvontaan!

Kerro kommenttikentässä mieluusti  mahdolliset kokemuksesi tai mielipiteesi kalevalaisesta jäsenkorjauksesta sekä mielenkiintosi hoitoon pääsystä. 

Jos voitto sattuu kohdallesi, otan sinuun ensin yhteyttä sähköpostitse. Sen jälkeen sinun tulee ottaa yhteyttä minuun  muutaman päivän sisällä  yhteydenottoni jälkeen (viimeistään ma 11.3. klo 18.00 mennessä). Annan sinulle paluupostina yhteystiedot hoitoajankohdan ym.  sopimiseksi. 

Lisään voittajan nimimerkin  postaukseen voittajan otettua yhteyttä minuun. Mikäli voittajaa ei tavoiteta määräaikaan mennessä, arvotaan uusi voittaja ja ilmoittautumaton menettää palkintonsa seuraavalle onnekkaalle.

Rohkeasti kommentoimaan ja onnea arvontaan!
HUOM!  Muista ilmoittaa sp-osoitteesi myös kommenttikentässä!

LÄHTEET: Kalevalainen kansanparannussäätiö. Jäsenkorjaus. [https://kalevalainen.fi/perinnehoidot/jasenkorjaus/] Luettu 25.2.2019. 

Kansanlääkintäseura Ry. Ryhtivirheet tasapainoon - kivut hallintaan. [http://www.kansanlaakintaseura.fi/] Luettu 25.2.2019.

Lomatunnelmissa, oppilaat aatoksissa

Nyt alkoi hiihtoloma. Se tulee tarpeeseen. Viime kuukaudet ovat olleet henkisesti rankkoja. Olen silti onnellinen, että kaiken pyörityksen keskellä olen itse yhä hyvävointinen. Lomalle en ole suunnitellut yhtään mitään. Minulle paras loma on loma ilman aikatataulutuksia ja kiirehtimistä. Tarvitsen kiireettömyyden tuntua voidakseni olla täysipäinen ja säilyttääkseni luovuuden rippeet.

Niin ihanaa kuin lomalla on ollakin, nautin silti edelleen työstäni ja tiedän jo loppuviikosta kovasti odottavani työhön paluuta.

Tässä loman kunniaksi pari helmeä oppilailtani hyvää tuulta luomaan:

Istun ruokailemassa samassa pöydässä kolmen oppilaani kanssa. Sanotaan tässä oppilaita kuvitteellisilla nimillä Kalle, Sampo ja Maisa.

Maisa: En oikeen tiedä, onko tää ruoka hyvää vai pahaa.

Ope:Mun mielestä tää on kyllä aika hyvää. Tykkään noista tummista pavuista.

Maisa: Niiden takia mä en oikeen tykkääkään. Mun äiti on vegaani. Se rakastaa papuja. Eilenkin se söi koko purkillisen.

Kalle: Yökkk. Mä en vois ikinä syödä. Oksentaisin. Mutta liha on hyvää.

Maisa: Mut aatteleppa kun liha loppuu maailmasta, mitä sää sitten syöt.

Kalle: Mä alan  sit ihmissyöjäks.

---Vähän aikaa on hiljaista, Sampo haarukoi ruokaa suuhunsa, nostaa hitaasti päänsä, katsoo Maisaa virnistäen.---

Sampo: Joo, ja se aloittaa vegaaneista!

                                              

                                                    **

Eriytän matematiikkaa ylöspäin. Luokan kuusi oppilasta on yhdessä pohtimassa ongelmatehtäviä. Tyttö piirtää lukuja paperille, pyyhkii, näyttää epätoivoiselta. Sitten hän kaivaa pöydällään olevasta välinepakista uuden testamentin, ottaa sen käsiinsä ja selailee sivuja ees ja taas.

 Lopulta tyttö toteaa: Ja mä kun luulin, että raamatusta löytyy vastaus jokaiseen kysymykseen.

Nautinnollista lomaviikkoa keskipohjalaisille!:)

Ps. Seuraile blogiani Kalevalan päivän tienoilla - tulossa mielenkiintoinen arvonta hyvinvointiin liittyen!!

Suntia ruopataan

Nyt joutaa jorinat pois! Monessa kuuluisa kaupunginsalmemme, Suntti, on kokemassa muodonmuutosta. Suntin ruoppaustyöt aloitettiin Helmikuun alkupuolella. Nyt ruoppauksen ensimmisessä vaiheessa parannetaan Suntin virtausta ja veden laatua ruoppaamalla sekä rakentamalla pohjapatoa.

Nyt tehtävät ruoppaustyöt on keskittyneet Pohjois- ja Eteläväylien väliselle alueelle. Keskeisimpinä alueina on Suntin siltojen läheisyydessä olevat vesialueet. Työ lähti käyntiin Falanderinkadun ja Vesiveijarin kohdilta ja etenee silta sillalta kohti Eteläväylää. Ruoppaajana toimii pedersöreläinen Sundström Oy.

Sorsia ei kuvaushetkellä näkynyt. Ehkä ne ovat viisaina eläiminä ottaaneet hieman etäisyyttä ...Mutta toivotaan, että ne palailevat kesän koitettua. Loppukesästä kun valmistuu vielä istuskelualue betonisen pohjapadon ja Hollihaan puiston lähettyville, niin mikäs sen hienompaa....

Ruoppauksen on määrä jatkua kevään mittaan ns. toisen vaiheen kunnostustöillä Suntin yläjuoksulla.

Koska ruoppauksessa syntyy väistämättä maamassojen siirtotarvetta, työt vaikuttanevat myös liikennejärjestelyihin, kun maa-ainesta siirretään pois raskailla ajoneuvoilla.

Maa-ainesta poistetttaneen arvion mukaan n, 8000 m3 koko alueelta. Ruoppaamisella vähennetään myös vesikasvillisuutta.

Ruoppausurakan on määrä valmistua kesäkuuhun 2019 mennessä ja näin kaupunki ennättää kirkastaa vesireittinsä ilmeen ennen tulevaa 400-vuotisjuhlavuotta. 

Sunti on ollut aikaisemminkin haasteellinen nimenomaan värinsä ja tuoksunsa vuoksi. Aikanaan sinne laskettiin jopa jätevesiä. 1600-luvulla Suntia pitkin pystyi purjehtia Kirkonmäelle saakka. Maankohoaminen on vaikuttanut Suntin kapenemiseen ja mataloitumiseen. Ensimmäisen kerran Suntia on tiettävästi ruopattu 1730-luvulla! Kaikkineen sitä on ruopattu parisenkymmentä kertaa.

Valitettavasti nykyinen ruopppaus ei tuo lopullisen kaunista Suntia kaupunkilaisille. Salmi on matala ja veden väri tummaa maaperästä ja virtauksista johtuen.

Vaikka kuinka kurkin suuntaan jos toiseenkin, en nähnyt yhtään Suntista nostettua polkupyörää, joita sieltä yleensä nousee. Yksi lasipullo kellui jäälautan päällä. Viikonlopun uutisissa oli lisäksi maininta, etä joku urho oli lauantain vastaisena yönä pelastettu palokunnan toimesta Suntista...

Haaste:Sivu ystävänkirjasta; hyvää tulevaa ystävänpäivää!

Kaikki läheiset lapsuuden- ja nuoruudenystävät asuvat minusta etäällä. Yksi Ruotsissa, toinen Amerikassa, pari kaveria Hesassa ja yksi Etelä-Pohjanmaalla. Tapaan heitä harvoin. Parin kanssa pidän harvakseltaan yhteyttä. Lapsena minun oli helppo saada kavereita. Nykyään olen niin omissa oloissani, että vähän jopa huvitti esikoiseni sarkastinen kysymys "onko sulla edes kavereita?" Työni on sen verran sosiaalista, että vapaa-aikana en kontakteja juurikaan kaipaa.

Mutta nyt haasteeseen.

1. Pituutesi ilman korkkareita? Se on 167. Joka kerta kun ostan housuja,toivoisin olevani 5 cm pidempi. Silloin lahjepituus olisi just eikä melekeen. 

2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin? Minzu. Meitä oli yläkoulussa vuosikurssillani 7 Minnaa. Vanhempani voivottelivat jälkeenpäin, että ajattelivat keksineensä harvinaisen nimen -no,olin toiseksi vanhin Minnoista paikkakunnallani...Ja nimeni juontaa itse asiassa isän isän äitiin, Miinaan, joka oli melkoinen persoona. Sain lempinimen Minzu rippileirillä,kun rippipappini ei erottanut meitä Minnoja. Lempinimi on käytössä vieläkin nuoruudenystävilläni, mutta nykyiset tuttuni eivät sitä tiedä..Työpaikalla minua kutsutaan Piipariseksi. Tällä nimellä on pitkä tarina, mutta jonkinlainen yhteys sillä on Tv-sarjaan Peräkamarin pojat. Myöhemmin Piiparinen lyheni vielä Piippikseksi.

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle, jos ei tarvitsisi miettiä kaloreita? Siis rakastan kaikkea suolaista ja tulista. Täytteitä tursuava valkosipulipizza höystettynä aurajuustolla saa hyvälle tuulelle, mutta periaatteessa käy ihan purkista popsien suolakurkkuviipaleetkin. En ole ranttu. Olen nykyään kaikkiruokainen. Suuri nautinto on myös kouluruokailu arkipäivisin. . Turhaan parjattu. Ainakin omassa yksikössäni ruokailu on usein elämys parin piimälasillisen kera. Makean ystävä en niinkään ole,mutta toki joku ihana leivos uppoaa kahvin kera.

4. Top 4 asiaa, joita arvostat ystävyydessä? Kuten sanottu, en ole mikään seurapiirikukkanen nykyään. Rakastan itsekseni oloa,kun ei ole kiire mihinkään ja saan puuhailla omiani. Nuoruudenystäväni paljastuivat lähes kaikki aikuistuttuaan opettajiksi,joten puheenaiheet on aika lailla omien intressien mukaisia nykyäänkin, kun tapaamme. Tosin enemmän pidän yhteyksiä netin tai kännyn kautta. Välimatkat on aika pitkät. Se joskus harmittaa, ettei lapsuupaikkakunnalla asu enää ketään läheistä ystävää. Mutta vastaus kysymykseen: rehellisyys, kielellinen ja tilannesidonnainen huumorintaju, hyvät keskustelut ja se, että toinen muistaa,mitä on sovittu.

5. Telkkarista: Pärjäisin mainiosti ilman telkkaria. Toisaalta se on usein kotona päällä samassa huoneessa, missä paljon oleilen. Joskus suorastaan ärsyynnyn telkusta, kun äänet jatkuu ja jatkuu. Nautin rauhasta työn vastapainona. Toisaalta silloin kun juutun jotain seuraamaan, haluan, että äänet kuuluu. En juurikaan katso elokuvia enkä suomalaista lauantai-iltojen viihdettä. Ei vaan uppoa. Pidän dokumenteista, luonto-ohjelmista,uutisista...Ja jos elokuvaa, niin draamaa tai historiaa, kiitos. Ja on minulla yksi pahe: Nautin viikonloppuisin yömyöhään itsekseni katsella ikivanhoja "Kumman kaa"-ohjelmia. :))) En tiedä ketään muuta,joka katsoo.:)

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta? Hassua, mutta moni rakkaista harrastuksista kulminoituu tietsikkaan. Kirjoittelen paljon- blogia, mutta myös muutakin. Valokuvauksesta pidän ja kuvat käsittelen tietysti läppärilläni. Yksi tärkeimmistä on sukututkimus. Minussa asuu tutkijasielu ja arkistojen ystävä,. Tämä on aikaa ja näkökykyä verottava harrastus. Sitä ei jaksa tehdä kiireisenä eikä stressaantuneena tai väsyneenä.Pidän myös lukemisesta. Minulla olisi tuhat ja sata asiaa, joita voisin haluta kokeilla, muttä tällä hetkellä elämäntilanteeni ei jätä aikaa millekään uudelle. Tai ajattelen, että haluan paneutua hyvin vanhempieni hoivaamiseen ja fammun roolini. Jälkimmäinen voi tuoda mukanaan monta uutta asiaa.

7. Haaveita, joita toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa? En haaveile mitään isoja. Kantapään kautta olen tajunnut sen,että jos lähipiirissä on asiat hyvin, niin on vapaata hengittää. Ympärilläni on asioita joihin en voi vaikuttaa ja jotka on otettava vastaan, vaikka ei haluaisi. Toivon, että pystyn olemaan mukana läheisteni elämässä niin,että heillä levollinen olo.Ja että arki olisi pitkästä aikaa tasaista sitten joskus.

8. Hattaraa vai pehmistä? Ehdottomasti pehmistä,bvaikka onnistunkin todennäköisesti sotkemaan sitä jonnekin. Kyllä hattaraakin voi palan maista,muttei se oikeen koukuta.

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel? Ripsiväri on kaunis hyvin laitettuna. Ja sitäkin harvakseltaan,yleensä au naturel. Herkät silmäni eivät tahdo kestää meikkausta ja nykyään meikkaan ainoastaan erityisiin tilaisuuksiin. En esim. töihin. Onneksi itsetuntoni kestää...

10. Mottosi? Mikä ei tapa, niin se vahvistaa.Tätä olen hokenut itselleni pahimpina päivinä.No,ei se ihan niin taida mennä,mutta eipä tuu nyt muutakaan mieleen.

Ps.Tällä kertaa ei kuvan kuvaa- otin ja rikoin vuoden vanhan läppärini...

Hyvää ystävänpäiväviikkoa!

Kokkolan tulipalot, osa 6, kurkkaus 2000-luvulle

Sarjani Kokkolan tulipaloista oli suunniteltu 5-osaiseksi, mutta niin siinä sitten kävi, että  Kokkolan kaupungin uusin tulipalo ryösti siitä vielä siivun itselleen ja pääsee  oikeutetusti sarjani kuudenteen osaan. 

Menneellä  viikolla työkaverini whatsuppasi minulle aamuvarhaisella "Kieppi palaa!" Tuijotin kännykkäni näyttöä epäuskoisena osaamatta vastata mitään. Kieppihän on Kokkolan museokorttelialueella oleva 1800-luvulta peräisin oleva rakennus, jossa on  Kokkolan luonnnontieteellinen museo. Museossa on säilytetty kolmea suurempaa kokonaisuutta; Armas Järvelän perhoskokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma ja Veikko Salkion elämäntyön mittaista luontokokoelmaa. 

Että juttu tästä täytyi kirjoittaa. Jotenkin ironista, että olin pyöritellyt tekstin kirjoittamista luontomuseosta jo viime keväästä lähtien, mutta en ennättänyt lähteä kuvaamaan rakennusta päältäpäin, joten teksti viivästyi. Tarkoituksena oli tehdä isompi "minne mennä millä kelillä  vaan"-turistin silmin kohdeblokkaus... Muistoksi jäi muutama sisältä otettu kuva toukokuulta 2018 lasivitriineistä, jotka tosin onnekkaasti säilyivät palolta. 

Ensijärkytystä tulipalosta ei voi edes  kuvailla. Sijaitseehan Kieppi  mielettömän arvokkaalla museokorttelin alueella, jossa on esimerkiksi Pedagogiotalo 1600-luvulta. Niin, ja kirkkokin ihan liki. Itse Kiepin talon vanhin osa on 1800-luvulla rakennettu. Erikoista, että tulipaloja on ollut niin moneen otteeseen juuri noilla kulmilla. 

Aamulla  29.1.-19 töihin kaupungin halki ajaessani iso osa keskustan kaduista oli  suljettu liikenteeltä. Pakkasta oli paljon, ei mikään  keveä keli sammuttaa paloa. Aamun eka tunti käytiin oppilaiden kanssa tulipaloa keskustellen läpi. Muutama oppilaistani oli palosta kuullut kouluun lähtiessään ja  osa oli  hyvin hämmentyneitä, koska paikka oli luokalle tuttu ja rakas.  Juuri piti varata aika mineraalikokoelman ihasteluun - nyt se jäi. Moni suri aidosti  museon kokoelmien mahdollista tuhoa. 

Palo sai luultavasti alkunsa sähkökaapin liepeiltä. Rakennuksen yläosa on mennyttä, vaikka automaattihälytys pelastikin nopeudellaan paljon. Vanhassa rakennuksessa eristeinä käytetyt jäkälät ja sammalet ovat työläitä sammuttaa - etenkin muutoinkin vanhassa rakennuksessa. Täältä näkyy oivallinen video jälkitöistä. Uskomatonta, miten äkkiä paikan raivaus tapahtui. Nyt viikonloppuna kadulla kulkiessa kaikki kadulla oli siistiä...

Ikkunoissa näkyi  sammutuksessa käytetty vesi itkevinä jääpuikkoina...

Palo saatiin hyvin rajattua. Viereiset rakennukset - Pedagogio ja Lassanderin talo sekä ns. Vohvelikahvila eivät vaurioituneet, eikä  edes kiinteistön uudempi osa savuvaurioita lukuun ottamatta.

Taustalla näkyy Kokkolan kaupunkikirkon tornit. Herrströmin talo oli rakennettu 1823. Talo on ollut tulen nuoltavana jo vuoden 1860-luvun suurpalossa.

Luontomuseon palanut osa on suojeltava rakennus. Kokonaisuudessaan koko museokorttelihan on  luettavissa valtakunnallisesti merkittäviin  rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Itse palanut talo on alun perin kauppiasperhe Herraströmin talo. 

Otto Draken (1841-1911) säilyneissä muistelmissa kerrotaan rakennukseen sopiva muistellus:

"Eräänä päivänä olin auttamassa Ferdinandia herrasväki Herrströmille kuuluvan rakennuksen maalaamisessa. Yksi vintin ikkunoista oli rikki, ja aivan sen lähellä oli suuri laatikollinen lakritsia, aivan ulottuvillani kun seisoin telineellä. Koska isä usein käytti yskänlääkkeenään lakritsia, arvelin minä, että nyt oli taas hyvä tilaisuus saada ilmaista yskänlääkettä ja niin vein pari tankoa kotiin. Mutta kun isä kuuli, millä tavalla olin lakritsin saanut, suuttui hän kauheasti ja vain äidin väliintulo pelasti minut selkäsaunalta. Minut velvoitettiin ankarasti viemään lakritsi heti takaisin herra Herrströmille ja tunnustamaan rötökseni. Mutta koska herra Herrström oli tunnettu ankarana ja jokseenkin saitana miehenä, pyysin itkien, ettei minun tarvitsisi sitä tehdä. Mitkään pyynnöt tuskin olisivat auttaneet ellei äiti taas olisi tullut väliin ja myöntänyt pelkäävänsä, että herra Herrström voisi hakata minulta sekä kädet että jalat poikki. Sovittiin lopuksi, että veisin lakritsin huomaamatta pois ja kävisin sitten kertomassa, että vintin ikkuna oli rikki ja että oli parasta antaa korjata se, ettei vain kukaan varastaisi lakritsia... Niin sitten teinkin ja sain herra Herrströmiltä paljon kiitoksia ja tunnustusta siitä, että olin niin rehellinen ja kelpo poika. Palkkioksi siitä kaikesta sain palan lakritsia - noin sormustimen suuruisen murusen tosin vain - mutta olin iloinen, että olin päässyt asiasta niin vähällä."

Mikähän se rikkoutunut ikkuna noista kaikista  ikkunoista ikinä lie ollutkaan? Nyt lakritsin sijaan siellä oli paljon muuta arvokasta säilössä...Kiinteistössä on muuten  toiminut myös lastentarha. 

Tähän vielä alle muutama otos Veikko Salkion upeasta eläinkokoelmasta, joka avattiin yleisölle 1980-luvulla. Minulla oli kunnia tavata Salkio  useamman kerran 1990-luvulla silloisessa  Hagströminkulman kiinteistössä. Ihailin jo silloin hänen otettaan työhön. Vaikutuksen teki myös mm. se, kuinka hän hän jaksoi usein ottaa vastaan erään tuntemani pojan, joka oli haltioitunut hänen työstään. Harva viitsisi nähdä vaivaa jakaa työnsä lomassa 7-vuotiaan kanssa päivä toisensa perään...

Täytyy tehdä uusi juttu, kun museo joskus tulevaisuudessa uudelleen avataan!

LÄHTEET: Wiirilinna, Annikki. Otto Draken muistelmia II: Viime vuosisadan elämäntyyliä kaupungissa. Keskipohjanmaa-lehti 7.10.1982. [https://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/otto-draken-muistelmia-II-viime-vuosisadan-elamantyylia-alakaupungissa/] Luettu 3.2.2019.