sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Pyöveli Lento Lohtajalla


En tiedä, mikä pyövelien ammattikunnassa kiinnostaa. Yksi iljettävimmistä töistä, mitä ihmisen osalle voi koitua. Ehkä psykologinen puoli asiassa kiehtookin enemmän. Ammattinimike itsessään  on peräisin jo keskiajalta. Keskiajalla ihmishenki ei ollut arvostettu. Rangaistuksia jaeltiin ankaralla kädellä perustuen Mooseksen lakiin. 

Kuva yllä   Lohtajan mestauskiven tienoilta. 

Kuolemanrangaistus oli yleisesti käytössä ollut rangaistusmuoto. Pyöveli-sana tulee ruotsin kielen sanasta bövel ja tarkoittaa alun perin paholaista. Pyövelin tehtävänä oli rikollisten kiduttaminen, itsemurhaajien hautaaminen ja kuolleiden eläinten korjaaminen kaduilta. Lisäksi pyöveleiden tehtäviin kuului tuomioiden täytäntöönpano.

Suhtautuminen pyöveleihin oli karttelevaa ja kammoksuvaa. Kukapa olisi tahtonut olla pyövelin kaveri! Aikalaiset kammoksuivat pyöveliä, vaikka hän vain suoritti  hänelle määrättyjä tehtäviä - toimi kuin virkamies. Hyljekseminen koski myös pyövelien perheitä. Kirkossa pyövelin ja lähisuvun paikka oli takarivissä ovensuussa. Pyöveliä ei haluttu naapuriksi, parempi oli kiertää  kaukaa ja pelätä. Pyövelin lapsiakaan ei haluttu kavereiksi.

Mestaamisesta ei saa kaunista tarinaa. Jos siis tuntuu, ettet kestä lukemaasi, vaihda sivua...Tapoja mestata oli monia. "Siistein" tapa oli kaulan katkaisu piilukirveellä. Piilukirves on lyhytvartinen ja leveäteräinen, lähinnä hirsien veistämiseen kehitelty kirves. Rajumpia tapoja olivat rikollisen kivittäminen,  polttaminen tai elävältä hautaaminen sekä  teilaaminen, missä rikollinen sidottiin käsistä ja jaloista pyöreään renkaaseen eli teilipyörään. Pyövelin tehtävänä oli murskata luut ja jäsenet ja   lopulta lopettaa kärsimykset iskemällä päähän. Ruumis  pilkottiin osiin. Rikollinen jätettiin näytteille teilipyörään varoittamaan muita ihmisiä rikollisesta toiminnasta ja sen seuraamuksista.

1600-luvun rangaistukset olivat hyvin yksioikoisia. Vaihtoehtoina oli sakko, ruoskinta tai kuolemanrangaistus. Useista rikoksista tuomittiin kuolemaan. Oli parasta, että paha poistettiin yhteiskunnasta. Samalla kuolemantuomio toimi pelotteena  muille kansalaisille. 

Usein pyövelit olivat itse  - etenkin Keski-Euroopassa  - entisiä rangaistusvankeja, jotka vapauduttuaan ajautuivat pyöveleiksi. Suomessa työ pohjautui enemmän alun perin vapaaehtoiseen valintaan, mutta siitä oli erittäin vaikeaa päästä erilleen. Maine seurasi mukana. Ainut vaihtoehto oli muuttaa kauas alkuperäisiltä asuinsijoilta, mikäli halusi puhdistaa maineensa. 

Kuva: Lennon tila Ruotsalon ja Marinkaisten kylien välissä on paikallaan edelleen. 

Jotta pääsemme paremmin kiinni pyövelin elämään, tutustutan teidät  henkilöön, joka toimi Pohjanmaan lääninpyövelinä. Tosin hänestä ei tiedetä kovinkaan paljoa.  Juho Kuronen (käytetty myös nimeä Kuroinen) oli sama mies kuin Juho Lento. Juho asui Lohtajalla.  Hänen isänsä, Maunu Kuroinen, oli alkujaan savolainen, joka saapui 1600-luvun alussa  Lohtajan Marinkaisiin. Hän sai Marinkaisissa haltuunsa Lennon tilan, jonka vuoksi hänen poikansakin tunnettiin myöhemmin nimellä Juho Lento. Juho oli ilmeisesti naimisissa, mutta hänen puolisostaan ei ole säilynyt tietoja. Sen sijaan tiedetään, että hänellä oli ainakin Matti Lento -niminen poika, jonka tiedetään olleen elossa ainakin vuosien 1594-1650 välissä. 

Juho oli Pohjanmaan ensimmäinen lääninpyöveli. Hän aloitti pyövelin virkansa vuonna 1635 toimi tässä työssä aina vuoteen 1659 saakka eli 24 vuoden ajan. Pohjanmaan lääninpyövelin virka-alue oli erittäin laaja. Raja kulki Kemistä Kajaaniin ja eteläisimmässä osassa aina Ilmajoelle saakka. 

Vuonna 1635 pyövelin vuosipalkka oli 36 hopeatalarin suuruinen. Lisäksi pyöveli sai maksun jokaisesta teloituksesta kulloisenkin taksan mukaisesti. Vaikka pyöveli oli läänin virkamies oli hän hirmuisen työnsä myötä hyljeksitty henkilö, koko perhettä kohtaan asuinympäristössä suhtauduttiin kammoksuen.

Juholla oli kuitenkin perhettä. Oletettavasti useampiakin lapsia, mutta heistä tiedetään nimeltä ainoastaan Matti, joka avioitui Kirsti Mikontyttären kanssa. Pyövelin virka kuitenkin katkesi Lennon suvussa Juhoon. Ei ole tietoa, miksi hän tähän työhön ajautui.

Kuva yllä: Lohtajan  mestauskivi. 

Tiedetään, että Kainuussa oli kaksi pyöveliä. Kajaanin linnassa toimi  ensin pyövelinä  Juho Maununpoika Kuronen/Lento, joka siis asui Marinkaisissa  ja Ristijärvellä asui  myöhemmin Yrjö Heikinpoika Reinikainen. 

Ei ole varmuutta, työskentelikö Juho linnasta käsin, mutta hänen pyövelin aikansa ajoittui vuosille 1635-1653. Saattaa olla, että Juho toimi pyövelinä myös Oulusta käsin, josta teki matkoja toimeen pannen tuomioita.


Pyövelin virka ei ollut kovin hyvin palkattu, mutta ehkä sillä toimeen tuli. Reinikaisen ainakin  tiedetään saaneen peruspalkan lisäksi  ruoskimisesta 4 hopeatalaria ja itsemurhan polttamisesta vähän yli 5 hopeataalaria. Pyöveli saattoi itse määritellä taksansa. Lisäksi pyöveli viljeli maitaan ja sai siitä lisätienestiä. 

Kurosen/Lennon jälkeen seurasi pyövelinä Yrjö Heikinpoika Reinikainen, josta tiedetään jo enemmän. Hän sai pyövelin viran 1665. Ei tiedetä, oliko pyöveleitä lainkaan  ajanjaksolla 1653-1665. Reinikaista ei haluttu asukkaaksi Kajaaniin, ja hänelle osoitettiin asuinpaikka Ristijärven Oikarilasta, Vattuniemestä. Yrjö oli lähtöisin Turusta. Jo hänen isoisänsä Perttu oli pyöveli. Myös Yrjön isästä tuli pyöveli. Syynä oli se, että hän halusi pelastaa vaimonsa Riitan, joka oli tuomittu pieksettäväksi kaakinpuussa ja karkotettavaksi  Turusta varkausrötöstensä vuoksi. Kun Heikki-isän vointi heikkeni,. pyydettiin Yrjöä hänen virkansa perijäksi.  Jo kihloissa olleen miehen työsuhde kuitenkin purkaantui pian, koska hän aiheutti juovuspäissään paljon vahinkoja. Yrjö sai kuolemantuomion. Hovioikeus kuitenkin lievensi tuomiota kaakinpuussa ruoskimiseksi ja karkotti Yrjön pois Turusta. Isänsä kieltäydyttyä ruoskinnasta, sen suoritti pyöveli Grels Jaakonpoika. Kaksi linnan knihtiä kuljetti Yrjön Helsinkiin ja sieltä aina Venäjän rajalle. Pari vuotta myöhemmin Yrjö valitaan pyövelin virkaan Kainuussa, koska Pietari Brahe on päättänyt perustaa sinne pyövelin viran. 

Kajaanin linnassa työskenteli myös nimikkeeltään profossi. Hänen tehtävänsä oli poliisia vastaava; ottaa rikollisia kiinni ja toimittaa tyrmään, toimia piiskurina. Hän toimi tehtävässään 1653-1658 ja oli nimeltään Perttu Havar. Pyövelin työasu Kainuussa on ilmeisesti ollut jonkinlainen essu tai nahkaliivi, joka esti veren pärskeiltä.

Pyöveli-Juhon elämästä ei siis ole paljoa yksittäistä tietoa saatavilla. Sen tiedän, että pyövelin jälkeläisiä elää edelleen melko lailla etenkin täällä rannikkoseudulla. Kaikki varmaankaan eivät ole edes tietoisia esi-isänsä taustasta, mutta senkin tiedän, että jokuselle asia valkeni  vasta vähän aikaa sitten.... 

Lisää paikalliseen pyöveliin liittyen voit lukea täältä. Ja pyöveli-Juhon  sukuhaarasta löytyy tietoa vaikkapa täältä!



LÄHTEET:
Geni. [https://www.geni.com/people/Yrj%C3%B6-Heikinpoika-Reinikka/6000000026451287156] Luettu 19.5.2019. 

 Kainuun kaksi karmaisevaa pyöveliä. Yle Kainuu. [https://areena.yle.fi/1-1311365] Luettu 15.04.2018.


LÄHTEET: Suur-Lohtajan historia,  I-osa, s. 66.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti