sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Pitäjäntienkivi Lohtajalla

Ajoin loppukesästä yksikseni Lohtajalla Viirteentiellä. Blogistin silmä on jo aika harjaantunut havaitsemaan kaikkea erikoista sivusilmälläkin. Niinpä jarrutus ja auto parkkiin vastapäisen  rakennuksen pihaan. Jokin muistomerkkihän siellä  ojanpohjalla selvästi on...



Isoon, yli metrin korkuiseen jykevään luonnonkiveen on isketty kyltti.


Kyltistä löydän hieman jo  himmentyneen tekstin, josta juuri ja juuri saan selvää ojan yli.


"Pitäjäntienkivi

Suurlohtajan pitäjäntie 1600-luvulta
Uusi tie tälle paikalle
talollisten hoidosta valtiolle
Peruskorjattu ja päällystetty 1983
Sukupolvien työn kunniaksi 1985

Alaviirteen MMseura ja naisosasto"


Nykyisin ohi menevä tie on päällystetty ja suht hyväkuntoinen ajella. Miltähän se on mahtanut näyttää 1600-luvulla? Tuntuu hienolta ajatella, että samoja reittejä on matkattu silloinkin. 



LÄHTEET:

Lohtajan joulu 1985. Anna Yrjänä; Pitäjäntien kivi. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Neuvostosotilaiden hauta Kälviän Riipassa

              

Tämänkertaista kohdetta olin jo kauan suunnitellut kuvaavani. Olin lukenut siitä hajanaisia, muutaman rivin mittaisia tietoja muutamasta lähteestä, mutta asia vaati ehdottomasti käynnin kohteella ja lisätutkimisen. 

Kesäinen ajelu Kälviän suuntaan. Ajelen Vuolteentiellä etsien muistomerkkiä. Kerrankin opastus on hyvää. Seutua tarkemmin tuntematta löydän opastekyltin pikkutielle helposti  koilliseen kohdasta Vuolteentie 313 syrjäiseltä hiekkatieltä. Siellä on sotahistoriallinen muistomerkki ja neuvostosotilaiden hautapaikka. 






Puuaita on hyvä maamerkki metsätien reunustalla. Pysäytän auton ja astelen uteliaana paikalle. 

Punainen, hieman jo vahvimman värinsä kadottanut matala puuaita, kätkee sisälleen betonisen muistomerkin. Alueelle on haudattu neuvostosotavankeja ja harmaa betonipaasi on muistomerkki juuri heille.

Kälviän Vuolteella oli  Toisen maailmansodan aikana syyskesästä 1941 tammikuulle 1942 saakka haavottuneiden  neuvostosotilaiden vankileiri  numero 18. Vuolteen leirille tuotiin toipilaita Kokkolassa sijainneesta sotavankisairaalasta. Kokkolan sairaala käsitti itse asiassa  kuusi erillistä sijoituskohdetta; osasto 1 toimi Chydeniuksen kansakoululla, osasto 2 Renlundin kansakoululla, osasto 3 Ruotsalaisella yhteiskoululla, osasto 4 Suomalaisella kansakoululla, osasto 5 Työväentalolla ja osasto 6 Yhteislyseolla.


Vangit, jotka leirille sotasairaalasta tuotiin, tulivat Vuolteelle  nimikkeelle "sotasairaalassa tervehtyneiden keräysleiri." Ajatus tuntuu itsestäni aika karmivalta - ottakaapa kohdallenne ensin haavoittua, parannella sitten vointia  aikansa   vieraassa maassa ilman kielitaitoa sotasairaalassa ja kun vointi jonkin verran kohenee, niin suuntana onkin työleiri talvipakkasissa ja alkeellisessa majoituksessa metsän keskellä. Että sellaisia tervehtyneitä...


Vankien tehtävänä oli kaivaa nykyisen Marinkaisnevan kuivatusojaa. Löydän ensin tiedon, että leirillä oli varaus- ja vastaanottokyky  200 sotavangille. Lisäksi Kälviällä toimi maataloissa kaikkiaan sata sotavankia - heistä muuten yksi anoppinikin kotitilalla.


Kovan etsimisen jälkeen löydän kuin löydänkin tietoa leirillä olleiden todellisista määristä, määrät tyrmistyttävät suhteutettuina alkuperäissuunnitelmiin:

16.8.1941  120 sotavankia
23.8.1941  132 sotavankia
30.8.1941  140 sotavankia
6..9.1941  167 sotavankia
13.9.1941  466 sotavankia
25.10.1941  690 sotavankia

Vankien olot eivät olleet kaksiset. He asustelivat pahviteltoissa, eikä ruokaakaan ollut riittävästi. Useat haavoittuneet vangit menehtyivät. Vaikka ajatuksen tasolla ensin ajattelee vankeja silloisiksi vihollisiksi, puskee heti seuraavana ajatuksena mieleen, että ansaitsivatko he tällaisen elämän. Sota on aina sotaa ja loppupeleissä ei yksilötasolla taida voittajia olla. 

Leirin päällikkönä toimi 18.6.1941-297.1.1942 alikersantti /sotilasvirkailija J.E.Miekkola. Lääkärinä  leirillä toimi 19.8.1941 lähtien kunnanlääkäri L. Sarila.

Leirillä menehtyi kaikkiaan 35 sotavankia, ketään heistä ei ammuttu. Vuonnna 1941  kuolleita oli 15 sotavankia ja vuonna 1942 20 sotavankia.




Hyökkäysvaiheen aikana  vangiksi Vuolteelle sijoitettuja vankeja käytettiin myös halkometsätöissä  talvella 1942. Tästä hankkeesta kuitenkin luovuttiin, koska vangeilla oli käytössään  vain huonoja, talviolosuhteisiin sopimattomia ja ainoastaan  kesäolosuhteisiin tarkoitettuja varusteita.



Muistomerkissä on perinteiseen tapaan viisisakarainen tähti, "punatähti, " joka viestii juuri neuvostosotilaiden hautamuistomerkistä. 

Suomessa on Venäjän suurlähetystön tiedon mukaan yli 90 venäläisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden hautapaikkaa. Vanhimmat ovat aina Suuren Pohjan sodan (1700-1721) perua, lisäksi löytyy Krimin sodan (1853-1856), Talvisodan (1939-1940) ja Suuren Isänmaallisen sodan (1941-1945) aikana kuolleiden sotilaiden hautoja. Kaikkiaan veljeshaudoissa lepää yli 14 tuhatta Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton sotilasta. 



Vuonna 1992 määrättiin sotavainajien muiston vaalimistyö kahdenvälisessä sopimuksessa yhteistyöstä toisen maailmansodan seurauksena sekä Venäjällä kaatuneiden suomalaisten sotilaiden että Suomessa kaatuneiden venäläisten (neuvostoliittolaisten) sotilaiden muiston vaalimiseksi.

Sopimuksen mukaan Suomen tasavallan hallitus turvaa Suomen alueella olevien venäläisten (neuvostoliittolaisten) sotilaiden hautapaikkojen ja muistomerkkien suojelun ja oikeuden niiden säilyttämiseksi määräämättömäksi ajaksi. Sopimuksessa määritellään, että kumpikin osapuoli huolehtii kustanuksellaan alueellaan olevien toisen sopimusosapuoleten sotilaiden hautausmaiden ja muistomerkkien hoidosta ja ylläpidosta.



Hauta-alue on hyvin hoidettu. Kivipaasi  on ulkonäöltään  mielestäni kuin venäläinen hiippalakki. Se kuvastaa heti ensinäkemältä jotain hyvin venäläisen oloista. Kivipaadessa on laatta, jossa on ylempänä teksti venäjäksi ja alimmaisena suomeksi " Tähän on haudattu 35 neuvostosotavankia." Vieressä on valkea taulu, johon on venäläisin kirjaimin kirjoitettu vainajien nimet sekä heidän syntymä - ja kuolinvuotensa. 

Olisipa mielenkiintoista saada selville enemmän näistä menehtyneistä ja minkä verran heidän jälkipolvensa tietävät heidän viimeisestä maallisesta majastaan.




Hauta-alue on mykistävä. Suuret hongat kasvavat aidan sisäpuolella. Varsinaisia hautakumpuja ei ole näkyvissä.








Mieltäni jää pohdituttamaan  hauta-alueen hyvin hoidettu yleisilme. Kuka tätä aluetta  mahtaa hoitaa?Netin kautta  availen keskustelua aiheesta ja saan kuin saankin vinkin henkilöstä, joka  voisi tietää asiasta jotain!

Henkilö, jonka kanssa vaihdoin tietoja  aiheesta, kertoi haudoista mielellään, mutta sovimme, että en mainitse haudan hoitajasta ja lähdetiedoista koko nimeä julkisuuteen.

Nainen, joka asiaa minulle avasi, kertoo, että aikaisemmin hautaa hoiti eräs haudan lähistöllä  asunut pariskunta. Sen jälkeen hoitovastuu siityi Kälviän Ev. lut. seurakunnalle. Seurakunnan liityttyä Kokkolan seurakuntayhtymään, hoitovastuu siirtyi Itä-Suomen Lääninvirastoon.  Haastattelemani nainen kertoo hoitaneensa pienestä lapsesta lähtien  vanhempiensa kanssa aluetta, koska  he asuivat lähistöllä. Kesäisin he veivät haudoille kukkasia, jouluisin kynttilän. Aivan liikutun... Nainen  kertoo myös, että hänelle oli  jotenkin vain luonnollista  jatkaa tätä perinnettä myöhemmin omien lastensa kanssa.

Lääninvirastosta tiedusteltiin, kuka olisi halukas hoitamaan jatkossa hauta-aluetta Kälviän siirryttyä Kokkolan seurakuntayhtymään. Nyt muutaman vuoden ajan hauta-alueesta on vastannut tavoittamani  naisen poika, Mikael, joka siis halusi itsestään mainittavan ainoastaan etunimen verran. Mikaelilla on solmittuna työsopimus hautojenhoidosta Itä-Suomen Lääninviraston kanssa.

Haastattelemani nanen kertoi myös, että paikallisesta Venäjäseurasta, joka toimii Kokkolanseudulla, käy joku haudalla ilmeisesti ainakin Voitonpäivänä, eli 9.-12.6. vuosittain.


Olen todella otettu, että hauta-alue on  näin siististi hoidettu, kiitos Mikael siitä!




LÄHTEET:

Finlex. Valtiosopimukset. 95/1992. [https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920095] Luettu 10.12.2019. 

Keski-Pohjanmaan liitto. Rakennettu kulttuuriympäristö. Liite 2.2014, päivitetty 2015.  s. 38. [http://www.keski-pohjanmaa.fi/Data/Upload/4ad3a299-232c-4fd6-9dea-f311b9a3fdbc_Liite2_Keski-Pohjanmaan%20IV%20vaihe%20maakuntakaavan%20kaavaselostukseen.pdf] Luettu 118.8.2019.

Paikkakertomuksia Keski-Pohjanmaalta. Pohjanlahden Rantatie-hanke. Turun yliopisto 2011, s. 24.  [https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1&isAllowed=y]  Luettu 3.12.2019.

Sotavangit Suomessa 1941-1944. Suomen historia. [http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/12/sotavangit-suomessa-1941-1944.html] Luettu 3.12.2019. 

Talvi-, Jatko- ja Lapinsodan sotavanki- ja siviilileirit 1939-1944, toimittanut Lars Westerlund, s. 98-99.  [https://arkisto.fi/uploads/Julkaisut/monografiat/Vankileirien_kasikirja_web.pdf] Luettu 3.12.2019. 

Vanhoja kuvia Kälviältä. File 28/30. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?pos=-40] Luettu 3.12.2019. 

Venäläisten (neuvostoliittolaisten) sotilaiden hautapaikat Suomessa.  Venäjän suurlähetystö Suomessa. [https://helsinki.mid.ru/web/helsinki-fi/venalaisten-neuvostoliittolaisten-sotilaiden-hautapaikat-suomessa] Luettu 10.12.2019.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kokkolan kauniit valopallot


Kesällä 2019 kuvasin Kokkolan Länsipuistoon ilmaantuneita metallipalloja, jotka silloin oli valjastettu YK:n kestävän kehityksn Agenda 2030 ympärille oppilastöiden muodossa. Loppuvuoden 2019 aikana samat metallipallot ovat saaneet täysin uuden ilmeen Länsipuistossa, kun niiden sydämiin on laitettu valaistus.


Kuvailin vuoden alussa ,muutaman asteen pakkassäässä iltahämärissä palloja. Puistossa vain oli niin jäistä ja liukasta, että  en viitsinyt kovin moneen otteeseen kiertää aluetta. Kuvaus rajoittui enimmiltään paikkoihin, jossa oli vaivatonta kulkea. Nuo kahdeksan palloa ovat fyysisesti sen verran leveällä alueella, että yhteiskuvaan niitä ei oikein tahdo saada asettumaan. 


Jää on liukkaudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta myös kaunista, kun valo osuu siihen...Meidän oma valomeremme on ihan kaupunkimme ydinkeskustassa!
'

Nämä valopallot ovat osa Kokkolan kaupunkikeskustan valaistustyöryhmän  vuonna 2018 alkanutta kaupallisen keskustan vetovoimaisuuden vahvistamista, jossa erityisesti  päämääränä on kehittää pimeän ajan valaistusta. Vuonna 2018 kaupunkikuvaamme nousi ilmoihin yli sata  valohimmeliä. Vuoden 2019 lopulla kävelykadulle ilmestyi Kaja Kontulan ensimmäinen valoveistossarja, joka täydentyy kuluvan vuoden aikana. Luvassa on myös valikoitujen julkisten rakennusten julkisivujen esille nostaminen valojen avulla. 



Oletin, että valopallot sijoittuvat ainoastaan Länsipuistoon, mutta vuoden 2018 lehtiartikkelissa kerrottiin, että palloja asennetaan myös kävelykadun Purjeelle,  Mannerheiminaukiolle, Rautatieasemalle sekä Kokkolan Kaupunginkirjaston ja Chydeniuksen puiston liepeille. En tiedä, onko näistä suunnitelmista luovuttu, sillä samaisessa artikkelissa oli liitteenä kuva, jossa kaikista ensimmäisin valopallo asennettiin 2018  Purjeelle. Enää sitä ei siellä kuitenkaan ole.


Läpimitaltaan 2, 5 metriä suuret valopallot on kokkolalaisen Kone-Salosen   rakentamia vankkarakenteisia metallihäkkyröitä. Nämä valopallot ovat saaneet paljon ihastelua osakseen, hienoa että ne on sijoitettu juuri puistoalueelle kaikkien nähtäville!





LÄHTEET: 
Ensimmäinen juhlapallo syttyi Kokkolan keskustan purjeelle. Kokkola-lehti 14.12.2018. [https://www.kokkola-lehti.fi/uutinen/558033] Luettu 4.1.2020. 

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Valoveistossarja "Olohuone kotikaupungissa", ensimmäinen osa



Tällä kertaa kierroksella Kokkolan upouusien valoveistosten luona. Kokkolan ydinkeskustaan kävelykadulle on nimittäin noussut kolme upeaa valoteosta. Tämä kolmesta veistoksesta koostuva henkilöhahmojen sarja on ensimmäinen osa teosssarjaa.

               

               

Nämä kolme ensimmäistä valoveistosta julkaistiin sopivasti Lucianpäivänä 13.12.2019. Loput kolme teosta valmistuvat myöhemmin  Kokkolan 400-juhlavuoden aikana samalle kadulle. 

              

Teosten ideana on ikään kuin rakentaa valosta olohuone talvisen pimeään kaupunkiin. Teossarja "Olohuone kaupungissa" onkin Kokkolan kaupungin lahja 400-vuotiaan kaupungin asukkaille. Teoksien aiheet on päätetty yhteistyössä kaupunginarkkitehdin, kaupunginpuutarhan, museon ja  taiteilijan kanssa. Kooltaan rautalankaveistokset ovat yli parimetrisiä. 

             

Kaupunkikeskustamme on komistunut kovasti  monella tavoin lähiaikoina ja etenkin valaistuksen voimalla. Kaupunkikeskustan valaistustyöryhmä sai tehtäväkseen vuonna 2018 vahvistaa kaupallisen keskustan vetovoimaisuutta kehittämällä pimeän ajan valaistusta kolmen vuoden aikana. Vuonna 2018 kaupunkikuvaamme nousivat varsin onnistuneen näköiset  valohimmelit  ja  vuonna 2019  suuret valopallot Länsipuistoon. Valokehittelyyn sisältyy myös valikoitujen  julkisten rakennusten julkisivujen  esille nostaminen valojen   avulla. Työryhmän ajatuksena on ollut kaupallisen keskustan ytimen tukeminen valoteoksilla.

            

Valoteokset ovat kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen luomia henkilöhahmoja. Taideteokset on valmistettu teräslankaa punomalla ja ne syttyvät valoveistoksiksi taidokkaasti asetetuilla valaistuksella patsaiden juuressa.

            

Kontulaisen taidonnäyte on muuten myös Kokkolan kaupunginkirjaston laidassa oleva miespatsas, "Voova" (Vladimir Vroloff)  vuodelta 2017. Siiitä teen joskus myöhemmin blogipäivityksen..

            

Kävin oppilaideni kanssa joulun alla ihastelemassa ja valokuvaamassa valoveistossarjaa. Kysyin heiltä, mitä mieltä he ovat veistoksista. Kerrankin 20-päisessä ryhmässä huokui syvä yksimielisyys, vaikka vierailuaikamme osuikin päiväsydämeen, eikä valoteoksista siten saanut ihan kaikkea irti. Oppilaat totesivat yksimielisesti, että todella upeita töitä. Ehdottomimman suosion sai hattupäinen nainen, jonka lierihattua ja kauniita pohkeiden kaaria innostuimme tutkiskelemaan ja kuvaamaan hyvinkin tarkasti.

            

            

Teossarjan kolme hahmoa ovat mielenkiintoiset ja hyvin eri näköiset riippuen katselukulmasta. Oppilaiden kanssa pohdimmekin, miten taiteilija on lähtenyt töitään hahmottelemaan - oletettavasti piirtämällä muotoja, näin ainakin arvelimme. Tarkempi taiteilijan taustojen tarkastelu todistaakin, että hänelle on tyypillistä perinteisen piirustuksen ja kuvanveistotaiteen yhdistäminen. Nyt oivallan, miten piirtämälläkin voi veistää...Patsaat ovat myös upean kolmiulotteisia. 

             

             

Teosten sijoittelu kävelykadulla on mielenkiintoinen, sillä ne on sijoitettu kukin omaan istutusaltaaseen, Mielenkiinnolla odotan ensi kesää, jolloin näkee, miten istutukset ja patsaat on huomioitu yhdessä...Ilmeisestikin kasvit tulevat tukemaan veistosten henkilöhahmoja ja tarinoita niiden takana. Teossarjaa on kuvailtu sanomalla, että se muodostaa istutuksineen olohuoneen kävelykadulle.

             

             

Hahmoja ei ole kuvattu sen tarkemmin. Valta jää pitkälti tällä hetkellä katsojan silmiin. Lopulliset nimet valoveistoksille tullaan antamaan vasta kaikkien kuuden veistoksen valmistuttua. vNyt esille laitetut veistokset esittävät kyykystä nousevaa henkilöä, istuvaa hahmoa ja hattupäistä tyttöä. Keväällä täydentyvät hahmot ovat salkkumies, pieni poika sekä ostoskassia kantava rouva. Voi että odotan niiden julkaisua!


                 

LÄHTEET:

Lucia-kulkue toi valon myös taideteoksiin Kokkolan keskustassa ­– Kaupunkilaisten toivotaan keksivän veistoshahmoille nimiä ja tarinoita.
Keskipohjanmaa.fi. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/586342] Luettu 17.12.2019.

Näitkö jo kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen punoman Hattutytön? Kokkolan keskustan kävelykadulle tulee kuusi ainutlaatuista valotaideteosta. Keskipohjanmaa.fi. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/581280] Luettu 17.12.2019.

Ydinkeskustan valoveistossarjan ensimmäiset osat julkistetaan 13.12. Kokkola.fi. [https://www.kokkola.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2019/fi_FI/valotaideteokset/] Luettu 17.12.2019.