Punainen silta

Kokkolassa on useita siltoja, joiden nimet ja sijainnit herättävät joskus  jopa kärhämääkin. Tässä yksi niistä. Olen kuullut monen väittävän tätä siltaa Pususillaksi, mutta sen niminen silta  löytyy Englanninpuiston läheisyydestä. 

Tämä  silta on nimeltään Punainen silta. Se kuljettaa ihmiset Suntin ylitse  Tykkitiellä,  Vanhan veistämöntien Pohjoisen ohikulkutien läheisyydessä. Sillan yli kulkemalla pääsee vaivattomasti Halkokarin suunnasta Pikiruukkiin - ja tietysti toisin päinkin. 

Entisaikoinahan Pikiruukki oli vielä saari, jossa oli myös asutusta, ainakin maatilan tiedetään siellä olleen. Ensimmäinen silta seudulle rakennettiin Anders Donnerin aloitteesta 1854 - siis samoihin aikoihin Halkokarin kahakan kanssa.

Suntinsuun kanaalia jouduttiin vahvistamaan vuonna 1907 ja siinä yhteydessä vanhin silta purettiin. Paikalle rakennettiin uusi silta vuonna 1909. Nimensä silta sai sen punamultamaalista. Tämäkin silta purettiin aikanaan ja  nykyinen silta rakennettiin lähes samalle paikalle.

1900-luvun alkuvuosina silta oli kaupunkilaisten keskuudessa suosittu retkeilykohde.

Paikalle on suunniteltu uutta siltaa, koska nykyinen silta on huonokutoinen ja myös hieman vaarallinen jyrkkyytensä vuoksi - etenkin talvisin Olisi muuten ihanaa, kun uuteen siltaan rakennettaisiin jonkinlainen näköalamaisemapaikka - siinä voisi olla muutama pöytä ja penkki. Voisi siinä itsekseen istuskella iltaa ja katsella merellistä maisemaa. Nykyiselläänhän sillan molemmin puolin on jo sangen huonokuntoiset penkit. 

Sillalta avautuu  näkymä merelle, mutta kun oikein tarkasti kuvauspäivänä tutkiskelin merinäkymää, totesin, että  Pikiruukin puoleisessa reunassa on hyvää vauhtia kasvamassa yksi mänty, joka tulee estämään merinäköalaa. Samoin jos siltaa siirrettäisiin  muutaman kymmenen metriä meren suuntaan, olisi merelle esteettömämpi näkymä. Nyt näkymää merelle rajoittaa pieni kaarrerkohta Suntissa. 

Tällä hetkellä Punainen silta on jo niin rapistuneessa kunnossa, että se saattaa olla jopa liikenneturvallisuusriski. 

En hirmuisesti pidä sotkuista ja töhertelyistä, mutta tässä tussityössä on  jopa  jotain hupaisaa!

Rakkaudenlukkojakin sillankupeesta löytyy jonkin verran...

Tähän sillan läheisyyteen sopisi muuten puolivirallinen valokuvauspaikka. Tässä on jotain kaunista, historiallista ja romanttistakin, kunhan  sillan reunusta hyödynnettäisiin...Jokin  valkea penkki tässä sillan  ulkopuolellakin olisi ihana...

Kuk kula :))) - haluatko ostaa vokaalin?

Lapsen oikeuksien viikon kunniaksi Kokkolassa julkaistiin lapsille profiloitu vaaleanpunapohjainen logo, jossa suloistakin suloisempi kuutinpoikanen suurilla ja pyöreillä silmillään katsoo hellyyttävästi logoa tapittavaa lukijaa. Tekstinä logossa on yksinkertaisesti kahdelle riville kirjoitttuna

 K♥K

K♥LA.

Kerrassaan ihastuttava ja onnistunut logo, oli ihka ensimmäinen ajatukseni...

Logon julkaisusta  ennätti kulua vain muutama tunti, kun media sai aiheen uutisointiin. Kokkolahan on tunnetusti kaksikielinen kaupunki, vaikka logo tällä kertaa olikin tehty ainoastaan yhdellä kielellä. Ja niinpä niin, ruotsinkielinen saattaa saada ihan eri mielleyhtymän logon tekstistä, koska sydämet, jotka logossa on tarkoitettu o-kirjaimiksi, saattaakin joku hahmottaa enempi y-kirjaimen mallisiksi ja sana on sopivasti jaettu kahdelle riville. 

Vikahan ei ole kuvataiteilijan, vaan katsojan silmässä. Epäilen, ettei kouluruotsilla välttämättä tiedä  kyk - sanaa, mikä ei  varmaan valtaosalle suomenkielisistä ole tähän asti sanonut mitään. Minulle sana kyllä oli sanavarastossani - tosin passiivisessa sellaisessa. Perheeni kun on kaksikielinen... 

Kuk kula, jonka ruotsinkieliset siis lausuvat  ennemminkin y-kirjaimeen vivahtavasti. Sana vääntyy suomennettuna jotensakin kullikuulaksi. Voiko hulvattomampaa, tarkoituksetonta mokaa ollakaan!

Somemaailma on tunnetusti nopea.   Niinpä erilaisilla keskustelupalstoilla harmittoman suloinen sananväännös lähti leviämään hurjaa vauhtia. Outi Airolakin kirjoitti aiheesta jo keskiviikon Kokkola-lehden pääkirjoituksessa ja kirjoitus oli omasta mielestäni ihanan riemukas. 

Paikallislehdistä ÖT taisi ennättää asiasta ensimmäisenä ilmoittamaan, mutta pian sain  Whatsapp-viestin Helsingistä erään suuren firman toimitusjohtajalta, joka on työskennelltyt myös Ruotsissa ja  tuntee hyvin median merkityksen.  Hän oli vallan liikuttunut kuutinpoikasen saamasta mediahuomiosta ja postasi minulle, että katsoi juuri Ruotsin uutiskanavaa, jossa Kokkola pääsi vokaaleineen maailmankartalle. Ystäväni viestitteli useaan otteeseen   asian innoittamana  aivan hurmoksessa:

"Juontajat  putos ihan totaalisesti. Aivan mahtava mainos, joka vei KUK KULAN maailmankartalle!!Nyt painamaan noita logoja paitoihin. Ostan varmasti. Joskus joku onnistuu luomaan huomiota. Eikä haittaa vaikka tahattomasti. Meidän eliniän suurin julkisuustapaus Kokkolalle." 

Ja tosiaan uutisointi Ruotsin Tv4-kanavalla Efter fem - ohjelmassa   tapahtui vielä parhaimpaan katseluaikaan. Ei huono. 

Samainen ystäväni lähetti vielä eilen kuvan Huvudstadbladetin uutisoinnista...Tämän lisäksi lööppiä on levitelty  ainakin Iltalehdessä ja MTV3:ssa.  Taisipa Andre´Wickströmkin siitä vitsiä lohkaista twitterissään. Waude!...Blogini kautta taitaa  logo kiiriä vielä rapakon taaksekin..) Onhan tämä kaiken pandemiakurjuuden keskellä aihe, joka tarttuu myönteisellä tavalla!

Plarailin hieman eri keskustelupalstoja, joista löysin aiheeseen liittyvää kommentointia. Ilahduttavinta on, että valtaosa kommenteista on myönteisiä ja logosta vilpittämästi tällä kertaa pidetään. Tämä tunne tulee etenkin, kun tietää Kokkolan aikaisemman brändityön keväisen kompuroinnin..

Ja huomionarvoista, että  tällä kertaa  kuvittajaa  ei ole herjattu. Työ on kaikin puolin onnistunut - periaatteessa - , vaikka sitä tuskin aivan tuossa muodossa tullaan enää lapsiin kohdistuvassa brändityössä näkemäänkään. Minulle tulee halu saada t-paidan lisäksi ainakin  suloinen  ja iso vaaleanpunainen kahvimuki ja prinsessaleivostyylinen kuuttikakku sekä  isännänviiri tällä kuosilla -  tai huivi......jalkaan voisi myös kesäkuumalla  kietaista  rantatossuntapaiset "kuutit."  Käsityöintoiset voisivat ostaa neulepaketteja, joissa on setissä sekä  langat että  kudontaohje! Niin ihania tuliaisia olisivat! Ehkä haluaisin myös Valtatie 8 varteen uuden uutukaiset vaaleanpunapohjaiset  "Tervetuloa kikkeli-Kokkolaan-kyltit. "  Kuutti sinälläänkin sopisi tervetulomainokseen,  koska mielikuvaa merellisyydestähän me olemme hakemalla hakeneet!

Tässä iloksenne jokusia lainauksia nettimaailman syövereistä:

Me kokkolalaiset olemme onnemme KUK KULA lla Nyt saatiin kunnon vastinetta verorahoillemme Kokkola-mainos saavutti nopeasti ja tehokkaasti koko maan ja pisti meidät kartalle Ruotsissakin

Tästä logosta on kyllä ehdottomasti pidettävä kiinni! Mikä estää vaihtamasta sydämiä enemmän sydämen mallisiksi , jolloin kukkulat ja kikkelit on enää hupaisa muisto, mutta saamme pitää tämän kömmähdyksen tuoman kaivatun näkyvyyden Ihana logo!

Tämähän on ihan helmi!Tämä logo hienompi ja tunnetumpi myös kuin kokkolan isolla rahalla tehty turhuus josta ei löytynyt monia positiivisuuksia.

T-paitoja ehdottomasti tästä! Söpö kuutti ja hauska teksti

Kokkola pääsi Ruotsissa tv ohjelmaan ja reportteri meinas kuolla nauruun

Toivottavasti tää pysyy!! Mahtava mainos! iltalehti ja mtv3 uutisiin kuitenkin pääsi niin onhan tämän oltava hyvä juttu!! Enkä mä näe tässä mitään paheksuttavaa... mut pitäis varmaan käydä ostamassa herneitä ja kukkahattu...

Siinähän se brändi on; "K****ä keskellä pohjanmaata"

Jos joku taho tekee t-paitoja tahi muuta tällä logolla, ostan heti!

Slogankeskusteluun tältä pohjalta vielä yksi heitto. Eikö voitais jo sanoa ihan suoraan, että "meillä on munaa".

Tän piirtäjälle pitäis antaa mitalli koskaan ei ole ollut Kokkola näin puhuttu paikka huikea täysin ilmaista turismia edistävää mainontaa.

Kokkola voisi kerran olla rohkea sloganinsa mukaisesti - onni seuraa kyllä!

Erinomaista mainontaa ja hyvin on uutiskynnys ylitetty #Kokkola

Hei ihan mahtavaa mainosta positiivisessa hengessä kaupungin tavoitteisiin kuuluu aina myös kuntalaisten osallistaminen tämä on ihan erinomainen tulos; miltei kaikilla on mielipide

Tää on paras bränditeko Kokkolalta 400 vuoteen

Voi elämä, kerranki Kokkola, anteeksi, Kuk Kula, pääsee maailmankartalle

Eihän sen mainonnan ihan mautonta tarvisi olla mutta just katselin miten tuo helsinkiläisen mainostoimiston hioma asiallinen kokkolabrandi.fi näyttää melkoisen tylsältä verrattuna tämmöiseen omaa elämäänsä elävään viraali-ilmiöön. Ja tällä brändillä olisi jo tarina siinä kun toinen on vain geneerinen.


Sanoisin, että kaksikielisessä kaupungissa on ihan jees, että asioista "ruvetaan etsimään kaksikielisyyksiä" etenkin kun on kyse kaupungin markkinointimateriaalista. Turha tätä asiaa on riidaksi paisutella. Huomattavan monen silmissä nuo sydämet muistuttavat U-kirjaimia, eikä siitä päästä enää mihinkään. Itse kuvassahan ei ole mitään vikaa, eikä kukaan sitä väitäkään. Pienillä muutoksilla se on aivan käyttökelpoinen.

Tämä on sitä brändäystä, mistä pitäisi nyt ottaa kaikki mainosarvo irti. Pääasiahan on että Kokkolasta puhutaan, eihän tuossa mitään pahaa ole, pientä kaksimielisyyttää ja hyvää tuulta peliin. Nyt vain kahviloihin KUK KULA-leivosta, Meripuistoon patsas jne. niin alkaa turistia virrata kaupunkiin.

Tämän sunnuntaipäivän Öt-lehdessä aihe oli sitten jalostunut jo Pietarsaareen saakka!

Ja sitten löytyy tietysti vielä niitä, jotka haluavat iloa kaikelle kansalle uuden kuvamateriaalin kera: 

Hejsan svejsan sinne naapuriin.
Olen suurella ilolla pannut merkille, kuinka olette ilkamoineet kotikaupunkini nimellä ja muodolla. Ja kyllähän näinä kovina aikoina nauru onkin aivan paikallaan.
Lisää hauskuutta tulossa:
Nouskaapa nyt tarkastelemaan lintuperspektiivistä rakkaan kansankotinne jaloja muotoja ja piirteitä.
Eikös olekin varsin komea näky, vaikka sitten noinkin nuupahtaneena ja roikottavanakin?
Nauruntäyteistä syksyä ja kaikkea hyvää sinne. Med största vänlighet.

Ihanaa, Kokkola, ihanaa!

Susikrooopi Peltokorvessa

Ps. lisäys 13.9.2021...Kohde kunnostettu!:))

Joskus sitä menee tyystin erilaiseen kohteeseen, kuin olettaa olevansa menossa. Minun piti käydä Kälviän Peltokorven  susikroopilla jo pari vuotta sitten, mutta ainaa se vaan jäi. Pari kertaa olin jo Peltokorven koulun päädyssä, jossa oli opaste kohti nähtävyyttä. Minusta tuntui, että kävelen suoraan ihmisten pihapiiriin, joten jätin useamman kerran  väliin. 

Nyt sitten menneen kevään korvilla  siipalle sanoin ohitse ajaessamme, että tuolla on  pakko käydä. Tekstin julkaiseminen otti aikannsa, kun vähän hämmennyin kohteen ulkonäöstä. No, julkaisen nyt kumminkin ja toivon, että kohde on jo siistiytynyt. En ole kuvauspoäivän jälkeen käynyt siellä. 

                    

Auto parkkiin ja kävellen matkaan. Meillä ei ollut ihan tarkkaa tietoa kohteen sijainnista, joten käveleskelimme koulun takana olevalla pellolla ensin ees ja taas. Nousimme sitten ylös pusikkoista rinnettä ja lopulta siippa huusi löytäneensä etsimämme. Kapusin mäelle perässä. 

  

          

Olin lukenut, että kotiseutuyhdistys on jossain vaiheessa 2000-luvulla kunnostanut kohteen, joten mielikuva oli siististä paikasta. Siksi varmaan koin kovan kolauksen, kun kohde ei ollutkaan ihan sellaisessa kunnossa kuin oletin...

Kuoppa oli paikoillaan joo, mutta valitettavasti joku oli paiskonut kuoppaan tielaitoksen keltapunaisia paaluja. Voi että osaankin ärsyyntyä moisesta, kun olisi ollut kiva kuvata kohde vähän värittömämpänä!

No, joka tapauksessa susikroopi oli paikoillaan ja se oli oikein mielenkiintoinen sinällään.

Vuoden 1734 laki velvoitti pitäjän maanomistajat yhteisvoimin rakentamaan joko sudentarhan tai sudenkuopan ja pitäjän neljänneksen oli vuosi kerrallaan pidettävä se kunnossa. Tällainen kuoppa kuului vielä 1800-luvulla olennaisesti länsisuomalaisen kyläyhteisön kuvaan. Tämä susikroopi Kälviällä on peräisin tosiaan 1700-luvulta saakka!

Kroopin sijainti mäennyppylällä mahdollisti hyvin kaivamiset. Reunat oli tosi pedantisti ja järjestelmällisesti ladottu kivillä. On erityisen hieno tunne, kun pääsee katsomaan jotain niin vanhaa ja säilynyttä. Tuntuu omituiselta tuijottaa samoja kiviä, kuin jo ihmiset vuosisatoja aikaisemmin. 

Sudenkuoppia rakennettiin yleensä kylän lähettyville. Kun pyydys oli näköetäisyydellä tiestä ja asukkaista, sen tarkkailu oli helppoa. Tämä Peltokorven kuoppa on säilynyt hyvänä sen vuoksi, että se on kivillä reunustettu.

Ideahan tällaisessa susikroopissa on siis suden pyytäminen kuoppaan. Keskelle kuoppaa asetettiin yleensä syöttilava, johon sijoitettiin syöttieläin houkuttimeksi. Susi paikalle tullessaan tietysti sai saalistusviettinsä valloilleen ja yritti tavoittaa elukan pudoten samalla kuopan pohjalle. En tiedä, onko tässä kuopassa mahdettu käyttää syöttilavaa, ainakaan tässä nykyversiossa sellaista ei ole nähtävissä. 

Nuo puunväriset  riu`ut kuvassa  kuuluivat asiaan. Kuopan reunoille aseteltiin  vinosti alaspäin olevia piikkejä jotta susi ei pääsisi omin neuvoin pakenemaan pois ansasta. Ehkä niiden tarkoitus oli myös peittää kuoppaa, jotta susi ei olisi nähnyt sitä. Tuntuu kovin utopistiselta, että susi olisi tällaisesta  kuopasta omin neuvoin päässyt pois. 

Mietin, että ehkä olisi aiheellista pystyttää jonkinmoinen infokyltti paikalle, jossa kerrottaisiin paikan menneisyydestä. Läheisessä koulussakin asiaa kannattaisi avata historiallisesta näkökulmasta - ehkä niin on jo  tehtykin. Mielestäni on niin, että kun ihminen tietää jostain vähän enemmän, usein sen myötä syntyy myös arvostus ja kunnioitus...tulee ennemminkin halu suojella kuin tuhota!

Kuoppaan jäänyt susi yleensä pistettiin hengiltä., Ruutia vältettiin, ettei siitä olisi jäänyt hajujällkiä.Sudestahan sai entisaikoina tapporahaa, joten sudenmetsästys on jo sen vuoksi houkutellut. Ja tietysti susi koettiin isona uhkana karjalle.

Löysin käsiin myös hupaisan tatrinan koskien tätä Peltokorven susikroopia. Kerrotaan, että pitäjänkuulu soittomies "Viulu-Aleksi" eli Aleksi Rita oli joskus ollut Ruotsalolla häitä soittamassa. Siellä ajan tavan mukaan pelimanni sai palkkansa juominkeina. 

Kun juhlat sitten päättyivät, soittaja lähti kohti kotiaan Ritaan.  Ja kun mies oli jaloin liikkeellä, hän ajatteli oikaista suorinta reittiä, joka kulki juurikin Peltokorven läpi. 

Niin kävi yön hämärissä, että Viulu-Aleksi eksyi pois polulta ja pudota rytkähti sudenkuoppaan. Jo se olisi ollut kylliksi vastoinkäymistä, mutta tietystikin kuopassa tarinan mukaan sattui olemaan kiipelissä myös hyvin äkäinen susi-rukka. 

Siinä lienee olleen konstit vähissä, joten Viulu -Aleksi otti viulun aseekseen ja alkoi soittaa sillä suoraan sanottuna henkensä hädässä. Susi pelkäsi viulun ääntä ja pysyi loitolla niin kauan, kuin soitto soi. Aamusta, kun naapuruston väki heräsi, ihmeteltiin jostain kuuluvaa viulun vingutusta. Kroopistahan se kuului! Siellä Viulu-Aleksi soitti henkensä hädässä. Susi saatiin onnekkaasti tapettua ja Aleksi pelastettua viuluineen. Siinä vaiheessa huomattiin, että Aleksin viulussa oli jäljellä enää yksi ainukainen kieli...

Kuopan ympäri kävellessäni mietin, että sen ympärillä olisi hyvä olla jonkinlaiset aidat, ettei kukaan sinne vahongossa humpsahtaisi. Sitten sainkin myöhemmin nähdä 1950-luvulla otetun valokuvan, josta näkyi, että kuopan ympärillä oli silloin ollut jonkinlainen risuaita. 

Sudenkuopat ovat nykyään lain suojaamia muinaisjäännöksiä, joten toivoisi, että niitä kohdeltaisiin vaalien.

LÄHTEET:

Genius Loci - paikkoja, kertomuksia ja kulttuuria. Kartoitusvaiheen tuloksia. Ilkka Luoto, s. 28. [https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/27114/978-951-39-4338-7.pdf?sequence=1]

Paikkakertomuksia  Keski-Pohjanmaalta. Pohjanlahden Rantatiehanke. Turun yliopisto 2011. Olli Rosenqvist. Susikroopi, s. 22-23. [https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luetu 19.4.2020. 

Susikroopi. Geocaching. [https://www.geocaching.com/geocache/GC1DJ6E_susikroopi?guid=2e8bf3a0-9afa-4342-8303-053c2b5fbd88] Luettu 19.4.2020.