Kaupunkikierroksella Kokkolassa

Aurinkoisena kesäiltana päätin lähteä Vanhan kaupungin promenadille. Ajatuksena oli että olisi kiva elää vuosi sitten kulkemani reitti uudelleen eri oppaan opastuksessa.


Meitä olikin kokoontunut Mannerheiminaukiolle isohko porukka. Ensi sanoikseen opas totesi, että tällä kertaa emme pääsisi kiertämään perinteistä Neristanin reittiä, koska samana ajankohtana oli muita kesätapahtumia reitin varrella.

Siitä viis -minulle reitillä ei ollut sinänsä merkitystä. Lähdimme liikkeelle Mannerheiminaukiolta. Opas kertoi, että aukio on saanut nimen C.G. Mannerheimilta. Mannerheim nimittäin vieraili Kokkolassa ja vastaanotti valkoisten järjestämän paraatin 30.1.1918 Raatihuoneentorilla, kun venäläisten varuskunta oli antautunut. Aikaisemmin Kauppatorina tunnettu Mannerheiminaukio ei tuolloin enää ollut markkinapaikkana, mutta Mannerheimiltä oli kysytty lupaa, voisiko kyseisen torin nimetä hänen mukaansa.

 Alla oleva 360 panoraamakuva Mannerheiminaukiolta on napattu Virtualfinlandin sivulta!




Matkamme suuntasi kohti Isokatua, joka tunnetaan Kokkolan pääkatuna. Katu on ns. mukulakivikatu ja nykyään kesäisin kävelykatuna.

Seurueemme eteni kohti Isokadun varrella olevaa Chydeniuksenpuistoa.Tästä puistosta luvassa jossain vaiheessa oma, erillinen postaus!

Keskellä puistoa on Anders Chydeniuksen patsas. Chydenius oli aikansa monitaituri. Hänet tunnettiin esimerkiksi pappina., puutarhanhoitajana ja lääkärinä puhumattakaan kirjallisista taidoista, valtiomiesurasta tai musisoinnista...

Opas kertoi Chydeniuksen olleen erittäin suosittu kokkolalainen. Hän tapasi tervehtiä kadulla kulkiessaan kaupunkilaisia ja jokaiselle riitti jokunen sana. Opas kertoi myös, kuinka Chydenius kasvatti lampaita ja piti niistä kovasti. Pientä rakoilua tähän ystävyyssuhteeseen tuli kuitenkin, kun lampaan innostuivat syömään pyykkinarulta Chydeniuksen ja hänen Beata-vaimonsa Ruotsista saakka  tuodut juhlavaatteet...

Matka jatkui pitkin Isokatua. Kadun varrella on kesäisin useita terasseja, jossa aika kuluu leppoisasti.

Saavuimme Roosin talon pihapiiriin. Roosin talo toimii nykyään K.H. Renlundin taidemuseona. Talon aikoinaan omistanut porvari Anders Roos oli vuonna 1800  Suomen rikkain mies!

Kerrotaan, että keisari Aleksanteri I vieraili aikoinaan Suomessa ja Kokkolassa hänet ohjattiin 3.9.1819 Roosin taloon. Keisarillisen seurueen vastaanotto tapahtui itäisellä tullilla eli Suntin uoman paikkeilla nykyisellä Pitkänsillankadulla. Roosin talon pihaan oli kokoontunut papisto, maistraatti, virkamiehet ja porvaristo yhdessä talonväen kanssa. Ulkoportailla oli kuusi nuorta neitosta iltapuvuissaan sirottelemassa kukkia keisarin jalkoihin.

Oli suunniteltu, että keisari yöpyisi ja illallistaisi Roosin talossa. Kaikkien tyrmistykseksi keisari ilmoittikin, että hän haluaisi pian jatkaa matkaa ja  juoda sitä ennen vain kahvia, jota ei talossa tietenkään ollut vielä valmiiksi keitettynä:/  Rouva Roos lähetti  piikansa kiireesti naapurustoon Rouva Krögerin luokse, jolla onnekkaasti olikin pannullinen vastakeitettyä kahvia! Keisarin vierailu Roosin talossa kesti vaivaiset 45 minuuttia! Keisari kuulemma yöpyi Pietarsaaren seudun lähettyvillä...

Tässä alempana kuvassa on Roosin talon pihapiiristä löytyvä suolamakasiini. Siellä säilytettiin suolaa ja muuta kauppatavaraa. Lisäksi rakennus toimi palvelusväen ja kaupungissa vierailevien talonpoikien asuntona. Pihapiirissä on ollut aikoinaan myös runsaasti ulkorakennuksia, mutta ne on menetetty tulipalossa.

Anders Roosin vanhempi poika ei myöhemmin ottanut kiinteistöä kontolleen, sillä hänen intressinsä olivat muilla aloilla. Sen sijaan nuorempi poika Otto Roos peri talon. Kauppahuone ajautui kuitenkin konkurssiin 1880 ...

Tällä kertaa emme päässeet tutustumaan muiseokortteliin, koska siellä oli menossa¨musiikkitapahtuma. Alla kuitenkin kuva vuonna 1696 valmistuneesta pedagogiotalosta, joka on Suomen vanhin  kaupungissa sijaitseva puurakennus.

Matka jatkui Länsipuistoon. Aikoinaan yksi kaupungin  tulliporteista sijaitsi Länsipuiston kulmauksessa nykyisten liikennevalojen kohdalla. Siitä alkoi kaupunki.

Tiesittekö muuten, että kulku kaupungin porttien läpi on tapahtunut tämän alla olevan kävelykujan kautta, joka kulkee Länsipuiston koulun vierustassa!



Kävelimme puistoalueen läpi ja käväisimme Katariinan kalmistossa. Siellä oli rauhoittavaa. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Valkoisten muurien sisäpuolella oli  hiljaista, etäämpää kuului linnun laulua.  Hautausmaa rakennettiin ruttoisille vainajille ja käyttöönotetiin 1710-1711, kun rutto raivosi maassamme. Ruttoisina aikoina oli kiellettyä haudata ketään kirkon lattian alle. Alueen tuli muutoinkin sijaita kaupungin ulkopuolella. Lisäksi kalmisto ympäröitiin kiviaidalla...

Etenimme viereiseen Katariinan puistoon. Puiston laidalla näkyy aikoinaan suojeluskuntatalona toiminut nykyinen Kokkolan kaupunginteatteri. Kauempaa puiden takaa voi erottaa pyöreän, punatiilisen vanhan vesitornin.

Karl G. Nylndin Hylkeet-veistos pulputteli iloisesti vettä, kuten on tehnyt aina kesäisin vuodesta 1970 saakka.
Kaupunkiin päin katsoessa näkyi puiston laidassa Suomen vanhin toimiva Shell-asema.



Siirryimme Mäntykankaan puutaloalueelle. Kadut Neristanista tullessa hajautuvat viuhkamaisesti Kustaa Aadolfinkadun länsipuolella kohti länttä. Katujen risteyskohdat on rakennettu aukioiksi, jotta kaupunkilaiset voisivat tapailla siellä toisiaan.

Vapaamuotoinen katuverkko on kaavoitettu 1909 maaston pitkittäisiä harjumuotoja noudattaen arkkitehtehti Lambert Pettersonin toimesta. Puiset yhden perheen talot ovat pääosin 1920-luvulta.
Aikaisemmin tällä puuttomalla mäellä oli 1700- ja 1800-luvuilla kaupungin tuulimyllyjä. Mäki toimi myös rangaistuspaikkana ja sitä  oli ryhdytty raivamaan pelloksi 1700-luvulla.

Seuraavaksi kuljemme vihreän jugendtyylisen rakennuksen ohi, jossa näyttää olevan jonkinmoinen remontti meneillään. Aikaisemmin talo tunnettiin Renlundin kouluna. Nykyään siinä toimii lasten ja nuorten Kuvataidekoulu sekä 1984 perustettu Pohjoismainen Taidekoulu.

Loppuosa retkestämme kulkeekin Neristanissa. Kävelemme pitkin Pormestarinkatua. Nimensä katu on saanut siitä, että sillä on oikeasti asunut useampia pormestareita. Isokadun kulmauksessa asui Erland Noreen (1689-1767), kadun toisella puolella asui 1770-luvulla Johan Röring, Charles Sovelius 1800-luvun vaihteessa sekä 1920-luvulla Valter Grahn.

Pormestarin- ja Läntisen Kirkkokadun kulmassa on talo, jossa  on asunut Runebergin Lotta Svärd -runon esikuva, Brita Johanna Ahlbäck. Brita lähti alunperin miehensä mukaan armeijan matkassa Suomen sotaan ja keksi perustaa kanttiinin sotamiehille, jossa hän möi kaikkea mitä käsiinsä sai.

Kuvassa seuraavassa keltaisessa talossa (Läntinen Kirkkokatu 20)  sijaitsee  Draken talo. Talo on testamentattu Kokkolan kaupungille 1997. Ehtona oli talon säilyminen koskemattomana. Talo tuli myös nimetä Fredrik ja Anna Draken kodiksi alkuperäisten asukkaiden mukaisesti. Nykyisin Draken talo on kotimuseona. Rakennuksen esineet ovat peräisin 1700-luvun lopulta 1900-luvun lopulle saakka.Talossa on asunut neljä sukupolvea.

Kävelemme puisen talon ohi, jossa on Svenska Daghemmet, eli siis ruotsinkielinen päiväkoti. Siellä  omat lapsenkin ovat aikoinaan päiviään vietäneet... Muistelen, kuinka kauniit vanhat kalusteet päiväkodissa oli. Tämä päiväkoti on perustettu 1907 ja se on Kokkolan vanhin päiväkoti. Suurin osa lapsista tulee kaksikielisistä perheistä. Noin 14 % kaupungin asukkaista puhuu ruotsia...

Jatkamme kävelyä pitkin Pakkahuoneenkatua. Nimen katu on saanut siitä, että kadun päässä Suntin rannalla oli pakkahuone 1900-luvun vaihteessa. Siellä  purettiin ja lastattiin  lastiveneitä.

Saman kadun varrella on Kaupunkikartano Lumitähti. joka tarjoaa B&B-majoitusta idyllisessä ympäristössä. Kävelemme  pihapiirissä kaunista puutarhaa aistien.

Saavumme retkemme loppupuolella jälleen Isokadun varrelle. Vasemmassa reunassa näkyvä punainen, komea talo on nykyään yksityisomistuksessa, mutta aikoinaan se tunnettiin Rahmin talona. Talo on yksi vanhimpia säilyneitä porvaristaloja Kokkolassa ja sen rakennutti laivanvarustaja Johan Rahm.  Kerrotaan, että talon pihassa oli  kaupungin paras kaivo.

Rahmin talon ja aikaisemmin kerrotun Roosin talon historiat nivoutuvat toisiinsa siten, että Anders Roos avioitui Rahmin talon ainoan tyttären kanssa.

Kuvassa oleva vaalea talo kätkee myös sisäänsä melkoisen määrän historiaa. Talo tunnetaan Hongellin talona. Talossa asui merikapteeni Gustav Hongell Alma-vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Alma  lähti 1895  miehensä mukaan parkkilaiva Melusinella hakemaan Taka-Intiasta teakpuulastia  ja jätti lapset sisarensa hoidettaviksi. Paluumatkalla beriberitauti puhkesi laivassa. Molemmat perämiehet sekä kapteeni Hongell menehtyivät ja Alma joutui otttamaan vastuulleen laivan ohjauksen, josta hän kunniakkaasti selviytyikin ja palasi Suomeen 1896.

Kierroksemme ohittaa vielä Pormestarinkadun varrella rakennuksen,   jossa kesän alussa riehui tulipalo. Talo tunnettiin entisenä Fenixin talona, koska aikoinaan siinä oli Fenix-kahvila. Onnekkaasti asukkaat pelastuivat, mutta talossa ollut koira menehtyi. Rauniot saavat meidät hiljasiksi. On helppo kuvitella, kuinka menneinä vuosisatoina Neristanissa riehuneet tulipalot  ovat pienessä hetkessä tuhonneet kaiken...

Kierroksemme päättyy tällä kertaa Suntin rannalle. On lämmin kesäilta. Ihmisiä istuskelee nurmialueilla. Tekisi mieli käydä pyytämässä heidät kaikki  mukaan kaupunkikierrokselle:)

LÄHTEET: Roosien aika Kokkolassa1700-1800 lukujen vaihteessa [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Roosien%20aika.htm] luettu 8.7.2012.

Taistelu Kokkolasta. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/taistelu.htm] Luettu 8.7.2012.

Tarinat nimien takaa - kaupungin katu- ja tienimien historiaa.[https://www.kokkola.fi/...kokkolalehdessa/.../Nimihistoria/_pdf/?...] Luettu 9.7.2012.


Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1673] Luettu 9.7.2012.