Hautakivien kertomaa- Kävelykierros Elisabethin hautausmaalla; osa I

Kauniina elokuun iltana oli aika "Hautakivien kertomaa"-yleisökierrokselle. Esittelyn kohteena oli Elisabethin hautausmaa Vaasantien varrella, osoitteessa Vaasantie136. Kaupungin matkaoppaita oli paikalla kaksi, kierrokselle osallistuneita parisenkymmentä.

Olen jakanut hautausmaakierroksen kahteen erilliseen postaukseen. Tässä ensimmäisessä käyn läpi yleisempää osiota hautausmaasta. Myöhemmin on luvassa tietoa enemmänkin yksittäisistä haudoista.

Lähdimme liikkeelle Vaasantien puoleisesta pääportista.




Elisabethih hautausmaa on perustettu 6.8. 1848, mutta opas naurahti, että tulee kumoamaan tämän tiedon vielä hautakierroksen aikana. Tästä lisää toisessa postauksessa...

Perustuskyltti pääportin vieressä on haalistunut tekstin puolesta - kaipaisi selvästi entisöintiä...

Teksti kivessä on ruotsiksi - onhan tämä ollut alunperin ruotsinkielisen Kaarlelan seurakunnan hautausmaa...
Alla käännös ruotsinkielisestä tekstistä:

"Tämä ELISABETHIN hautausmaa on vihitty 6:na elok: 1848.
Sen on vihollinen aiheuttanut/  Että ihminen on langennut / Syntiin, ja hänen täytyy muuttua/ Maaksi kovan kuoleman  kautta.
Kivi itsessään on trapetsinmuotoinen , vaaleanharmaasta graniitista oleva muistomerkki.





Kaupunki luovutti alueen hautausmaata varten Mesilbackenilta pitäjänkirkosta lounaaseen. Aikaisemmin vainajat haudattiin Kaarlelan kirkon alle tai kirkon nykyisen kadun toisella puolella olevalle alueelle, jossa sijaitsevat myös sankarihaudat.


Hautausmaa oli alkujaan 150 metriä pitkä ja leveä. Aluetta laajennettiin vuosina 1912-1914 sekä uudelleen 1948-1951. Kehämuuri on ladottu harmaista kivistä ja muurissa on neljä harmaakivipylväin sekä rautaportein varustettua aukkoa.

Opas kertoo, että alueella on vain yksi virallinen muistomerkki.  Se on evakkotaipaleelle 1939-1940 menehtyneiden karjalaisten muistolle. Aurinko paisteli kuvaushetkellä niin kovasti, että selkeää kuvaa oli mahdoton saada.



Muutamia vuosia sitten alueelle pystytettiin myös kivi muualle haudattujen läheisten muistolle.Se tosin löytyy hautausmaan uudemman alueen portin luolta.

Hautausmaat  ovat minulle aina rauhoittumisen paikkoja.  Ja kuinka paljon tarinoita ne kätkevätkään sisälleen! Niistä lisää seuraavassa postauksessa!

LÄHTEET: Kaarlelan pitäjän historia I,sivu 149.