Hyvää joulua

Hyvää joulua kaikille tämän nostalgisen Pohjanpään runon myötä!

Se kuusi oli vihreä ja pihkantuoksuinen. Sen isä pirttiin kantoi illansuussa. Ja kirkkaimpana yhä muistan latvatähden sen, mi välkkyi lapsuuskodin joulupuussa. Me lapsenkäsin sytytimme pienet kynttilät, ja niiden myötä syttyi sydämemme. 

Me näimme kedon paimenet ja lampaat säikkyvät. Sai jouluenkelikin vieraaksemme. Yön tummaan ruutuun piirtyi valo joulukynttilän. Se sulatteli kylmän jään ja kirren. 

 Ja vaari kertoi jouluyöstä ääni väristen. Me veisasimme tutun paimenvirren. 

Sen kuusen tuoksu unessakin meidät ympäröi. Ja unessa soi laulu heleämmin. Ei pelottanut pakkanen, mi pirtin nurkkaan löi, kun hehkui lähellämme liesi lämmin. Se pirtti oli pieni, oli pieaa
ylitse maan ja ylitse puun. 

Kuuran kourissa seisoo kuuset kullassa talvisen aamunsuun. Lumiset näreet kuin pienet tontut    kultaa aamunkoi. Kattona kirkon on sininen taivas ikuiset hongat on pilarejaan purppuraviitassa aurinko astuu alttarille sen messuamaan. Alttarina on luminen vaara hartaana seisoo maa ja puu lävitse valkeain hahtuvain hiljaa metsässä aamu kirkastuu.
-Lauri Pohjanpää-