Kokkolan tulipalot, osa 4, 1800-luvun tulipalot

1700-luvun palojen  jälkeen Kokkolassa saatiin huokaista helpotuksesta tulipalojen osalta monta vuosikymmentä. Vasta 40 vuotta edellisen suurpalon jälkeen, syttyi 1800-luvulla Kokkolassa suurpaloksi luokiteltava palo 3.5.1805, joka tosin olikin sitten mittava tuhoissaan. 

Tulipalo sai alkunsa torin varrelta kauppias J. J. Lithenin vajasta. Tulipalo vei mukanaan kaikkiaan 36 taloa. Lisäksi tuhoutui myös raatihuone torin pohjoispuolelta, tosin osa sen arkistosta ennätettiin pelastamaan. Palossa tuhoutui myös kauppias Lithenin talo ja kauppias Antti Riskan lesken talo omaisuuksineen, pormestari Keckmanin sekä G. Riskan ja Joakim Donnerin  talot sekä omaisuudet. Palossa tuhoutui yhteensä neljä korttelia. 

Kaupungilla ei tällöin ollut käytössä vielä paloruiskuja. Kaupunki ei liioin ollut vielä liittynyt mihinkään palovakuutuslaitokseen, josta olisi voinut saada korvauksia. Koska tulipalon tuhot olivat suuret, pyydettiin vahingonapua Pohjanmaan muista kaupungeista. 

Jo seuraavana vuonna alkoi Joakim Donner rakentaa uutta upeaa kivitaloa torin ja Rantakadun väliin   Myös apteekkari Libeck rakensi  palon jälkeen talon torin varrelle apteekin tontille. Nämä rakennuksethan ovat edelleen katukuvassamme.

Yllä apteekkari Libeckin talo nykyisellä Mannerheiminaukiolla. 

Myös uudelle raatihuoneelle laadittiin piirustukset 1806, mutta rakentaminen siirtyi varojen puutteessa. samoin siirtyi torin laajentamissuunnitelmat, katujen leventämisaikeet ja palaneiden korttelien jakaminen suuremmiksi tonteiksi. Raatihuone jälleenrakennettin vasta vuonna 1845  C.L. Engelin piirustusten mukaan.

Yllä Raatihuone Mannerheiminaukiolla. 

Toinen 1800-luvun tuhoisa  suurpaloista tapahtui  juuri ennen joulunaikaa eli 18.12. 1860.

Palo sai alkunsa Isokadun varrelta Teodor Wallinin talosta. Nykyään samalla paikalla on Halosen  (ent. Åström) liiketalo. Yläkerran tiloissa asui leskirouva Louise Donner. Rouvan palvelustyttö Kaisa Berglund oli silitellyt vaatteita huoneistossa. Sitten tyttönen oli lähtenyt pariksikymmeneksi minuutiksi huoneesta pois käymään kellarissa. Tyttösen tultua takaisin, huomasi hän salissa savua. Leskirouva Donner ei itse ollut paikalla, sillä hän oli kaupungilla. 

Koska oli talvi, oli sammutusvettä erittäin vaikea saada paikalle. Pakkasta oli jopa -21 astetta ja talot kaksikerroksisia. Vähäisenkin sammutusveden kerrotaan tuolloin jäätyneen. Tulipalossa tuhoutui kaksi korttelia ja yksi vaurioitui eli paloi 17  taloa kokonaan ja lisäksi 10 taloa vaurioitui. Taloista 17 oli vakuutettuja.

Yllä näkymä Chydeniuksen puistosta. 

Tulipalo vei mukanaan myös kadun vastakkaisella puolella -  nykyisen Chydeniuksen puiston kohdalla olleet rakennukset sekä  nykyisen Slotten talon kohdalla olleet talot.  Sieltä tuli levisi alaspäin tontin kaakkoiskulmaan  polttaen myös  Prestin talon kohdalla olleet silloiset talot. Pitkänsillankadun yli palo ei päässyt leviämään. Nykyään museona oleva Roosin hieno talo kärsi vaurioita, mutta säästyi tulelta, koska se oli rakennettu kivestä. Pihapiirissä ollut suolamakasiinin talon  puinen yläosa kuitenkin tuhoutui.

Lisäksi palossa  tuhoutui apteekkari Alftanin talo,  värjäri Möllerin verstas, Niemen talo, 2-kerroksinen favorinin talo (ent. Ermon kohdalla)  ja Vingen talo, joka oli Kirkkokadun toisella puolella (ns. Pohjanmaan tontti).  

Palon jälkiselvittely jatkui pitkään. Tulipalon jälkeen Kokkolaan tuli uusi asemakaavamuutos, jonka mukana syntyi  esimerkiksi  Chydeniuksenpuisto.

1800- luvulla Kokkolassa nähtiin vielä kolmaskin tulipalo. Sitä ei kuitenkaan lasketa varsinaiseksi suurpaloksi. Tällöin tuli palo sai alkunsa kultaseppä Chorinin talossa Kustaa Aadolfinkadun eteläpäässä kulmatontilla vasten metodistkirkkoa. 

Eräs  vanhempi nainen - muster Rosina Möller -_ oli sinä aamuna sytyttänyt tulta uuniin, mutta lähtiessään ulos unohtanut tuohia ja päreitä sisältävän korin uunin suuluukun alle, kun oli jäänyt juttelemaan toisen naisen kanssa pihalle.  Suuluukun alle lennähtänyt kipinä  sytytti sitten palon. Tulipalo on järkyttävä kokemus - niinpä tämän tulipalon yhteydessä  menehtyi  sydänhalvaukseen silloinen lennätinkonttorin johtaja. 

LÄHTEET:

Risto Suikkari. Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puukaupungeissa - historiasta nykypäivään. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto 2007. [http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286995.pdf] Luettu 13.7.2017. 

Annikki Wiirilinna. Kuusi kertaa on Kokkolassa riehunut suuri tulipalo. Keskipohjanmaa 8.6.1970. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/kuusi_kertaa_on_kokkolassa_riehunut_suuri_tulipalo/] Luettu 7.5.2017.

Puupökkelörouva Suntin liepeillä

Minun piti kuvata ja kirjoittaa tästä puurouvasta jo vuosia sitten, mutta aina kun satuin veistoksen lähelle, minulla ei ollut kameraa matkassa.

Sitten menneenä kesänä lähdin oikeen varta vasten rouvaa kuvaamaan. Heh, kiersin ja pyörin pitkin Suntin rannan viherikköä, mutta rouva oli kerrassaan kadonnut. En tiedä mihin ja kenen toimesta, mutta en sitä löytänyt.

Puurouva unohtui päällimmäisestä ajatuksistani, kunnes sain viestiä koskien toista puuveistosta, joka on Kokkolan Meripuistossa...

Sain myös  samalla viestiä, että tämä puurouva on Suntin varrella. Täh, ei muuta kuin työtä tehden sinne töllistelemään...

Ja tottahan se. Nyt puurouva töllisteli taas mäen harjalla. Vannon, ettei se ollut siellä kesällä...Olisikohan joku ohikulkija töhrinyt sitä ja olisiko rouva ollut huollon tarpeessa? Tanttu saanut uutta väriä tai jotain. 

Tämä rouva on siis saman tekijän, kuin Meripuistonkin puuveistos. Eli tanskalaisen kuvanveistäjä Flemming Kastanjegårdin veistämä Lienee siis tälläkin jotain tekemistä Kokkolan ystävyyskaupungin, tanskalaisen Frederician kanssa. 

Tässä puurouvassa on jotain mielettömän sympaattista. Ensinnäkin korkea kukkula, jolta hän maailman menoa katselee... ja sitten käsien kaino asento vartaloa vasten selän takana.

Kunnon muodotkin tällä naiseudella on. Joku voisi kasvoista todeta, että rouva on vähän kirveellä veistetyn näköinen...Ei ihan siroista siroin misis...Ja hiusmuoti on  - hmmm- ajaton. 

Mielenkiintoinen tuttavuus - kannattaa käydä katsastamassa!

Isokadun himmelivalaisimet

 Pomppasin autosta ohiajaessa sen verran pois, että kävin näppäämmässä muutaman pikaisen kuvan Kokkolan kaupunkikeskustan uusista valoista. Valitettavasti mukana oli vain kehnohko kännykamera ja ympärillä jo syvä pimeys. 

                      

                                

Kokkolaan ripustettiin viikko takaperin uudet, näyttävät valot. Niiden nimi on Himmelit. Kokonaisuus näyttää aika kivalta. Valoja on ripoteltu sekä Isokadulle, osin Tehtaankadun liepeille että myös Naakkapuistoon. 

                                

Kun kuvasin valoja, vieressäni seisoi nuori mies, joka tuli viereeni kuvaamaan samaisia valoja. Toisaalla iäkäs nainen jäi seisomaan viereeni ja katsomaan, mitä oikein puuhaan, kun kurkistelin patsaan takaa kännyineni. Hmm, joo, olen epäilyttävä,,,

                          

                              

Valot on Taito Keski-Pohjanmaan suunnittelemat, lähinnä siis himmeleiden muodot.  Toteutuksesta vastaa hyvällä yhteistyöllä KOSEK, City Kokkola, Kokkolan Energia sekä Kokkolan kaupungilta museotoimi, työllisyysyksikkö ja kaupunkiympäristön toimiala. Kokkolan kausityöntekijät ovat rakentaneet itse valot.

Yksi Kokkolan uusimmista veistoksista, Vladimir Vrolofin patsas, saa seurailla valoja aitiopaikalta. Minäkin kävin kurkkimässa patsaan selän takaa, miltä näyttää,,,

                         

                         

Moni on sanonut, että kivat jouluvalot. Itse ajattelen niitä ennemminkin pimeän kauden valon tuojana. Kivat joka tapauksessa!

                                        

                                 

Mummomaisia juttuja

Onhan tässä taas melkoinen vipinäviikko takana. En ole oikein ennättänyt koneen äärelle. Jospa nyt pikaisesti....

Minusta kuoriutui  viime viikolla mummo. Tai kai olen fammo, kun mummoja on niin monta pikkuisen elämässä. Täytyy jotenkin erottautua.:)

Iso poika antoi odotuttaa itseään yli ajan. Viimeiseen viikkoon mahtui niin itkua kuin iloakin.

Laskettuna päivänä miniä joutui auto-onnettomuuteen. Takana tullut auto  ajaa survaisi 8-tieltä kotiin kääntymässä olleen miniän autoon. Esikoiseni soitti kotiin varovasti "Niin, tuota, auto tais mennä lunastukseen..." Tällä kertaa hän oli ekana kolaripaikalla, kun ihan kodin lähellä tapahtui....

Voisiko nyt sanoa, että onni onnettomuudessa. Auto tosiaan meni lunastukseen ja miniä piipaa-autolla sairaalaan. Oli toista vuorokautta tarkkailussa, mutta kuin ihmeen kautta molemmat säästyivät säikähdyksellä. Olihan siinä oma huvittavuutensakin, ettei synnytys käynnistynyt edes kolarin  ansiosta. Epeli antoi odotuttaa itseään vielä viikon. 

Mutta hyvää kannattaa odottaa. Suvun pisin mies (tässä vaiheessa) Isänsä oli 5,5 cm lyhyempi syntyessään...Hienoa saada uusi kansalainen maailmaan, kun syntyvyys huitoo kuulemma pohjalukemissa. 

Fammokin on osansa yrittänyt.  Kävin pesemässä  nuorenparin pyykkikopan tyhjäksi ja ostamassa kaapin täyteen ruokaa. Valmistinpa vielä ateriankin valmiiksi kotiinsa palaavia odottamaan. Omissa muistoissa on vuosienkin jälkeen lämpiminä hetket, kun itse palailin synnäriltä ja anoppi oli käynyt leipomassa  kaikkea ihanaa valmiiksi. Oli ihana palata kotiin ja aloitella uutta elämänvaihetta hyvillä mielin. Hyvää on kiva pistää eteenpäin kiertämään...

Nuttu ja junasukatkin valmistuivat syyslomalla junassa matkatessa. Vasuri on ylpeä itsestään:)))