Moni varmaankin on nähnyt Kaarlelan kirkon sivuoven läheisyydessä, pohjoispuolella kirkkoa, ihmeellisen "lommon."
Tuo jälki on venäläisten Kansalaissodan aikana 1918 ampuman kranaatin aiheuttama lovi. Tarina lommon takana on seuraavanlainen:
Suomen sisällissota käynnistyi 27.1.1918, mutta merkkejä siitä oli olemassa jo edeltävän vuoden joulukuussa. Kokkolassa oli levotonta. Näkyi jo jako punaisiin ja valkoisiin oman väen keskuudessa. Esiintyi lakkoja, levottomuutta ja rötöstelyjä.
Kokkolan seudulla tiedetään oleskelleen noin 700 venäläistä noihin aikoihin. Rauhallinen olo loppui 21.1.1918. Venäläisillä oli asevarasto rautatieaseman läheisyydessä. Sieltä hävisi tuntemattomille teille sekä aseita että ammuksia. Kaupungin pormestari sai venäläisen varuskunnan päälliköltä uhkaavan kirjeen, jossa hän syytti kaupunkilaisia epäkunnioittavasta käytöksestä. Päällikkö mainitsi, että heillä olisi myös voimaa nujertaa tarvittaessa kaupunkilaisten vastarinta.
Venäläisten kaupungissaolo koettiin ahdistavana asiana. Ymmärrettiin, että aseellinen selkkaus olisi mahdollinen. Niinpä suojeluskuntalaiset harjoittelivat salassa taistelutaitoja. Heitä oli kaupungissa kuitenkin ainoastaan satakunta. Määrä ei riittäisi torjumaan venäläisten hyökkäyksiä. Siksi muista lähikunnista koottiin lisää suojeluskuntalaisia tueksi.
26.1.1918 kiiri läheisestä Pietarsaaresta kaupunkiin tieto, että heidän kaupunkinsa oli miehitetty ja taistelut alkamassa. Kokkolalainen suojeluskunnan ylilääkäri Ernst V. Knape vahvisti tiedon. Osa kaupungin naisista ja lapsista lähti tulevaa taistelua pakoon. Venäläiset julistivat kaupunkiimme ulkonaliikkumiskiellon.
Suojeluskuntalaiset saapuivat eri puolilta Keski-Pohjanmaata Kokkolaan ja kokoontuivat aluksi Kruunupyyhyn. Varhain aamulla 29.1.1918 he siirtyivät Kokkolan Kirkonmäelle Kaarlelan kirkon luokse.
Kaarlelan kirkossa pidettiin lyhyt kenttäjumalanpalvelus. Tilaisuus päättyi kirkkoherra Isidor Erikssonin siunaukseen ja tuttuun virteen "Jumala ompi linnamme."
Kun jumalanpalvelus oli ohi, tapahtui hyökkäys. Noin 250 suojeluskuntalaista hyökkäsi Hakalahdessa sijaitsevaan Jungsborgin tykkipatteriin. Rakennuksessa majaili venäläisiä.
Suojeluskuntalaisten tavoitteena oli tarkoitus päästä yllättämään heidät. Joku kuitenkin ampui ennenaikaisen laukauksen ja sen johdosta venäläiset havahtuivat hyökkäykseen nopeasti ja aloittivat kovan tulituksen konekivääreillä suojeluskuntalaisia vastaan.
Kun tulitus oli alkanut, yrittivät suojeluskuntalaiset vetäytyä Kokkolan keskustaan. He valtasivat Suomalaisen yhteiskoulun. Mutta kun ensimmäiset suojeluskuntalaiset olivat ylittämässä koulun läheistä Tehtaankatua, aloittivat venäläiset tulituksen myös Ruotsalaiselta lyseolta. Tässä vaiheessa hyökkäyksen johtaja, jääkäri Johan Karlsson menehtyi rautatiesillan lähellä käydyssä taistelussa.
Venäläisten tykistö tulitti myös Jungsborgin rakennuksesta käsin Kirkonmäkeä, jossa suojeluskuntalaisilla oli koontumispaikka. Tässä yhteydessä tuli myös tuo jälki Kaarlelan kirkon seinään. Suojeluskuntalaisten ja venäläisten yhteenotto päättyi samana aamupäivänä kello 10, kun kaupunkia piirittäneet suojeluskuntalaiset perääntyivät Kruunupyyhyn.
Kaikkiaan taistelussa menehtyi kolme suojeluskuntalaista ja neljä venäläistä. Näiden kuolleiden lisäksi menehtyi vielä yksi suojeluskuntalainen iltapäivän aikana, kun venäläisten partio surmasi hänet.
Venäläiset allekirjoittivat seuraavana päivänä eli 30.1.1918 antautumissopimuksen. Samaan aikaan punakaartiin liittyneitä kaupunkilaisia vangittiin sadoittain, vaikkeivät olleetkaan osallistuneet sotatoimiin ja heitä koottiin ruotsinkieliseen lyseoon, johon oli perustettu vankileiri. Sinne kuljetettiin myös muualta Suomesta punaisia vangittavaksi. Enimmillään vankileitrillä oli noin 1000 vankia. Kokkolan vankileirillä tiedetään kuolleen ainakin 53 vankia, joista 47 teloitettiin.
Eräs näistä punaisista vangeiksi joutuneista oli Kaarlo Isomäki, joka oli joutunut Jämsässä vangiksi ja kuljetettu Kokkolaan. Todistusaineiston puuttuessa Isomäki laskettiin ehdonalaiseen vapauteen, jonka ehtona oli Kokkolassa pysyminen. Isomäki kuitenkin määrättiin suojeluskuntalaisten huiputuksen jälkeen ammuttavaksi Elisabethin metsään teloituspaikalle, josta hän kuitenkin onnistui pakenemaan. Isomäki eli yli kolme kuukautta Ykspihlajan metsissä, missä hän selviytyi 10-vuotiaan pojan, Arvon ansiosta. Arvo löysi sattumalta metsissä piileskelleen Isomäen ja ryhtyi salakuljettamaan hänelle ruokaa. Isomäki maksoi myöhemmin pojan koulutuksen aina filosofian maisteriksi asti kiitollisuudenvelassaan.
LÄHTEET: Ihmiskohtalo Ykspihlajan metsässä - ojanrummusta asianajaksi. Ett Erikoistietotoimisto. [https://kokkola.navigo.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/ojanrummusta/] Luettu 28.02.2021.
Kaarlelan kirkon historia. Kokklan suomalainen seurakunta. [https://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kaarlelan-kirkko/kaarlelan-kirkon-historia#] Luettu 31.12.2020.
Kokkolan valtaus. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokkolan_valtaus] Luettu 31.12.2020.
Mitä tapahtui Kokkolassa 1918= Kp24. [https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/527997/mita-tapahtui-kokkolassa-vuonna-1918] Luettu 28.02.2021.
Suomen sisällissota Keski- ja Pohjoispohjanmaalla. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota_Keski-_ja_Pohjois-Pohjanmaalla] Luettu 28.02.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti