Lomalle lompsis

Niin se alkoi virallisesti kesäloma! Jo toinen vuosi peräjälkeen, kun ei voitu järjestää  perinteistä kevätjuhlaa perheille. Juhlistimme päättäjäispäivää omassa luokassa etukäteen urakoitua videojuhlaa katsellen. Ja tietysti jaettiin todistukset ja stipenditkin. Mielestäni  hetki oli joka tapauksessa juhlava. 

Lasten suussa kesälomakin sai hauskan sävyn, kun eräs ekaluokkalainen poikaoppilaani viittasi hölmistyneenä ja totesi "Kesälomalla ei oo sitten yhtään välitunteja." Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi moista ikävää yksityiskohtaa. Lapset tietävät kaiken aina paremmin.:)

Omalla kohdallani tämän vuoden kesäloma kutistuu pesussa pitkästä hameesta minihameeksi. Kesäkuukausina on aikaa opinnoille toisella tavalla, kuin työn keskellä, joten ihan ok tämäkin. Ehkä siinä sivussa aurinko kuitenkin paistaa ja ennättää  piirtää jonkinlaiset rusketusraidat sandaalijaloilleni. :)

Kotona nuorimmaiseni  otti ja yllätti. Valmistui  ensimmäiseen ammattiinsa parisen viikkoa etuajassa. Posti toi paperit jo toukokuun puolessa välissä kotiin. Tiesin kyllä, että opinnot oli melko lailla valmiit, etänähän poika viimeisen vuoden lähes kokonaan teki, mutta opettajansa viesti toi ennennäkemättömän loppukirin ja motivaation. "Jos ennätät tehdä 4 päivän aikana  kaiken valmiiksi, pystyisit hakemaan todistusvalinnalla jatko-opintoihisi. " Vähäsen nauratti, kun yötä myöten kuului näppäinten naputusta huoneestaan. Deadline oli 18.5. ja viimeinen  nivaska tehtäviä lähti koululle aamuyöstä. :)

Vaivannäkö palkittiinkin ruhtinaallisesti, kun pojan sähköpostiin kilahti  maili jo muutaman päivän päästä:

Itsevarmasti poika viisasteli äidilleen, että kyllähän mä tän tiesin. :) Samalla viikolla tuli myös konservatorion päättötodistus. Aika hyvä setti todistuksia samaan syssyyn, vaikka jälkimmäisen tutkinnon pakersikin  aika lailla ei-motivoituneena valmiiksi. Kotona käytiin edeltävästi pitkähkö keskustelu itsesäätelytaidosta ja tehtävien valmiiksi saattamisen merkityksestä.... Nyt on aika riemuisa tunnelma sitten!

Pojanpojan kanssa ajelimme viikolla venettämme tarkistamaan. 2,5-vuotias äkkäsi ennen minua tienposkesta kauriin. Takapenkiltä kuului "OOOOO!" Pysäytin auton ja  seurailimme tovin kauriin elämää. Poika jatkoi :"Tosi nätti bambi, ei hirvi se oo. "  Harmi kun ei ollut järkkäriä mukana, olisi ollut aikaa kuvailla paremminkin... 

Näytin kuvaa päättäjäispäivänä oppilailleni ja kerroin, että kauris on jo siirtynyt kesälaitumille, ja pian mekin...

Viimeinen kouluviikko oli muuten  ihana. Kouluni on meren rannalla. Oppilaiden kanssa vietimme pari lämmintä  päivää rantaleikeissä. En tiedä  oikeastaan mitään mahtavampaa...

Oppilaiden rantatöitä kierrellessäni jäi mieleeni pyörimään  ajatus siitä, kuinka me jokainen jätämme jonkinlaisen jäljen  itsestämme...

Kesälomalle siirtyminen oli  tänä vuonna ehkä vielä tavanomaista haikeampaa, sillä työnkuvani muuttuu omassa koulussani näin ympäripyöreästi sanottuna erityisempään suuntaan...

Taitaa muuten tulla aika upea mustikkakesä!:)