sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Kutsui latu...

Tänään on ollut huisin paljon kiireitä; äänestysjuttuja, sukututkimusta, kodin ylläpitoa sun muuta pakollista, joten postailua vain  lyhyesti, mutta ei siltikään mitenkään  vähäisempänä. 

En ole vielä päässyt hiihtelemään, sillä teloin koiran kanssa   liukkailla  jalkaani.  Ei onneksi kovin pahasti, mutta ei nyt ensimmäisenä ole ollut hiihto mielessä kuitenkaan! Mutta hiihtoajatuksissa kumminkin jo...

Tänään tuli vastaan kälviäläinen runoilija, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Hän on mitä ilmeisimmin  Kälviän Ridankylästä lähtöisin olevan Raija Rita. Googlaamallakin löytyi vain huonosti tietoa. Sen verran kumminkin, että Raija Ritalta on ilmestynyt runoteos "Hiljainen huuto vuonna 1998. Sen on julkaissut Kälviän Vapaa-aikalautakunta. Aion etsiä sen kirjastosta käsiini. Nyt takerruin tammikuun ja runsaiden hankien myötä näihin kahteen hänen talviseen runoseen. Ovat kumpikin mielestäni kauniita.

"Pakkaspäivä tammikuinen,
auringossa lumet hohti.
Kutsui latu - eilen tehty -
hiihtäjää nyt käymään kohti.
Niinpä kulkee suksen tie,
minne latu myötään vie."



"Ja kuinka kauniita ovatkaan,
lumen peittämät maisemat,
jotka auringon kohotessa pakkaspäivinä kimaltavat.
Kuin hopeatiu’ut hauraat,
joit’ ei hennoisi koskettaa,
ovat oksilla joka koivun, joka pensasta koristaa."




Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti