sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Hiihtolomalle, jee!

Viikko nro 9 on jokavuotinen ilonaihe - silloin on hiihtoloma! Oppilaiden kanssa käytiin alkavan loman kunniaksi läheisellä rannalla grillailemassa ja olipas se ihanaa! Vaikka oli suunniteltu monenmoista virikettä, niin huomasi, kuinka iso elämys makkaranpaisto onkaan. Ei tahtonut malttaa edes lumileikkeihin, kun grillin ääressä odoteltiin niin kuumeisesti.


Minulla oli pieniä,  suuria suunnitelmia parin kurssikaverin kanssa kohtaamisesta Tampereella. Hotelli varattiin jo edeltävänä vuonna ja junaliputkin  kuukausi sitten. Muistan nuorimmaisen sanoneen ironisesti, että kannattaisi ottaa se maksuturva, mutta varailin lippuja niin hektisessä tilanteessa, ettei tullut edes kirjauduttua vr:n sivuille. Ja turha kai sanoakaan, että yksi tuttavistani sairastui juuri H-hetkellä ja reissu peruuntui.

                   

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Viime tingassa löysin menopaluulipulleni oivallisen kohteen. Minulle tuiki tuntematon, kaukaa tänne muuttanut viestitteli kanssani. Hänellä ei ollut ollut varaa ostaa lippua. Läheisellään oli juuri kyseisenä päivänä synttärit - niin ja tietystikin Tampereella -  ja hänelle oli syntynyt vauvakin, eikä sitäkään oltu päästy näkemään. Olin todella onnellinen hänen puolestaan, hän oli niin kiitollinen lipuista. Muutaman tunnin varoajalla pakkasi kimpsunsa, kampsunsa ja lähti matkaan.  Seuraavana päivänä lähetti vielä kuvankin junamatkaltaan - oli saanut samalla lipulla mukaan vielä pari pikkuistaankin. Ei enää yhtään harmittanut reissun peruuntuminen. Joskus kohtalolla on vaan oikea aika astua peliin. Olin liikuttunut hänen kiitollisuudestaan. 

                     

Nyt on aikeissa viettää loppuloma ihan vaan kotosalla. Pojanpoika tulee tänään vielä hoitoon meille koko viikoksi. Ehkä nautitaan keväisistä talvikeleistä mäkeä lasketellen ja makkaraa laavuilla grillaillen. 

                     

                      

Tänään olen käynyt itse usean tunnin mittaisella blogikuvausreissulla. Haalin tulevia blogipäivityksiä varten kuvamateriaalia kasaan vähän runsaammin. Näin oman kaupunkini aivan uusin silmin arkkitehtuurisesti. Oli monta, monta kiinnostavaa kohdetta, vaikken kaikkia kuvaillutkaan. 

Jos vielä mietit, mitä voisi tehdä lomapäivinä, vinkkaan ihan vain kiertelystä kaupungilla kaduilla, joilla et normaalisti liiku. Minulle se ainakin oli oikea elämys. Tosin kadut ovat sangen jäiset. Onneksi tajusin varustautua nastakengin. 

Toinen vinkki on metsäkävely. Santahaan hiihtokeskuksen parkkipaikalta lähtee  upea lumeen tehty 15 kilometrin mittainen polku, jota pitkin saa aivan upean kierroksen talvisessa luonnossa. Itsellä se on vielä korkkaamatta, mutta haaveissa kyllä. 

Eräs haave on myös villasukkakävely kylänraitillani. Pitäisi vaan saada aikaiseksi kupsaa kolmet sopivat villasukat päälletysten. Se on kuulemma optimaalisin sukkien määrä. 

                          

Mukaan kannattaa varata eväät ja pistäytyä vaikka laavulla matkan varrella...


Joskus matkan ei edes tarvitse olla pitkä. Tänään kurkottelin katsettani kohti taivaita ja bongasin suloisen, vanhan linnunpesän lähellä Katariinan kalmistoa. Joskus on siis kiva suunnata katseensa vain uusiin suuntiin ja aistia enemmän. 

       

Lunta on kovin paljon tänäkin talvena. Kaupungin kaposet kadut tahtovat tukkiutua lumen alle. Parkkipaikoille on hintsusti tilaa. Vähän tuppasi naurattamaan tämä tietyö-liikennemerkki. Näin sen tänään uusin silmin: varoitus - nyt lapioidaan lunta!

                    

Näitäkin on näköjään liikenteessä  vielä kahta mallia...uudempi taitaa olla  asteen suoraryhtisempi. 


Ja hei, voisi taas lähteäkin kevättalviseen, aurinkoiseen säähän pilkkimään. Se voisi 3-vuotiaallekin olla elämys. Etenkin, jos saisi nousemaan kaloja. Nyt tulvahtaa mieleen muisto varmaankin 25 vuoden takaa. Esikoinen oli pieni ja silloin liikuimme paljon pilkillä. Kerran ottaa kävi niin hupaisasti, että pojan pieni saapas humpsahti pilkkireikään. Siitä voi päätellä aika lailla kengän mitan!:))


"On pimeys ohi,
taas kuljetaan valoon päin
kevät ja minä, mikä pari,
valon lapset käsikkäin
ja niin minä kävelen
kohti meren rantaa
missä jäät alkaa lähteä
ja aalloilleen tilaa antaa"
-Tommi Läntinen-

Ja jos kaikki muu tuntuu jo niin koetulta, niin kannattaa kaivaa potkukelkat varaston taaimmaisista nurkista esiin ja ei kun menoksi! Leppoisaa ja aurinkoista lomaviikkoa kaikille!

                       


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti