Kälviälle palanneet isovihan lapsisiepatut, osa 2

Isoviha-aiheisen tarinan toisessa jaksossa tutustumme Beata Henrikintytär Iso-Peitsoon. Beata oli toinen niistä Kälviän onnekkaista lapsena siepatuista, joka pääsi palaamaan vuosien päästä kotiseudulleen. 

Beata syntyi Kälviän Ruotsalossa Iso-Peitsoon  Henrik Henriksson  "Stoorpeizon ja  Anna Michailsdotterin tyttäreksi 2.6.1700. Äiti Anna oli lähtöisin Lohtajan Antilasta. Beatan vanhemmat oli vihitty 1692. 

Löysin pikaisesti katsottuna Beatalle useampia sisaruksia: Margareta, Elisabeth, Johannes, Henrimus, Lijsa,Erick, Petrus... Monen kohtalo on ollut kuolla pienenä.  Beata oli sisarussarjan puolivälistä. Karua, mutta totta, että myös Beatan sisaruksista kolme vuotta vanhempi Marketta ja  viisi vuotta nuorempi veli, Heikki, vietiin  vankien mukana.  Kolme lasta samasta perheestä! Voisi kuvitella sisarusten yrittäneen turvautua toisiinsa, sikäli mikäli se tuollaisissa oloissa on edes mahdollista. Ehkä 12-vuotiaan Heikin kohtalo oli ennemmin joutua työjuhdaksi ja hän ehkä on ajautunut muista sisaruksista erilleen jo varhaisessa vaiheessa. Kukapa tietää. Heidän kohtalonsa ei ole selvinnyt. He eivät palanneet kertomaan. 

Uuno Huhtala kertoo kirjassaan Juuret Kälviällä isovihan ajasta ja kuinka Pohjanmaalta vietiin peräti 4784 henkeä kohti Venäjää. Kälviälle tiedetään palanneen kahden nuorukaisen. Viimeksi kirjoitin Kälviän toisesta palanneesta lapsisiepatusta, Juho Grelsinpoika Hyypästä. Beata oli heistä se toinen palannut. Beata lienee ollut noin 14-vuotias, kun hänen vapautensa on riistetty.

En tiedä, kauanko on kestänyt matka Kälviältä jonnekin päin Venäjää. Kustaa Vilkuna on kertonut kirjassaan "Viha" koskettavaa kuvausta matkojen julmuuksista, rasittavuuksista, pelosta ja nälästä. Vankeja kuljetettiin ensin joukko-osastojen miehittämiin kyliin. Koottiin esimerkiksi navetoihin. Jotta vankeja olisi lamautettu pelolla, saatettiin osa vangeista raiskata muiden nähden. Vilkuna kertoo, kuinka Keski-Pohjanmaalta vankeja koottiin aluksi Kokkolaan, mistä heitä ryhdyttiin laivaamaan Poriin ja Varsinais-Suomeen ennen kuin vesistöt jäätyivät. Vilkunan mukaan laivauksiin päädyttiin kuitenkin niin myöhään syksyllä, että suuri osa kaleereista joutui Kristiinankaupungin edustalla syysmyrskyihin. Kerrotaan, että venäläissotilaita pelastautui, mutta vangit, joita oli sidottu, menehtyivät. Joidenkin tarinaa kohtalo oli silti päättänyt jatkaa...

Beatan tarina on kiinnostava. Hänen tiedetään todistetusti olleen rajan takana, sillä hänestä on löydetty kirkonkirjamerkintöjä Viipurista. Beata on ollut jossain siellä täysi-ikäisyyden ylittäen ainakin vuoden 1720 tietämillä, sitä aikaisempia merkintöjä ei ole. Mutta kohtalo on kohtalo. Beatan kohtalo oli löytää vankeusaikana jostakin ja jotenkin myös puoliso! Mikko Pietarinpoika oli alkujaan Juutilainen ja lähtöisin ehkä  Limingasta. Hänen elämästään ei ole jäänyt dokumenttejä varhaisajoista, mutta ehkä hänkin oli siepattu Isovihan aikana. Tämä jäänee selvittämättä. Joka tapauksessa Mikko ja Beata avioituvat 11.2.1722 Viipurin Pyhäjärvellä! Vihkitiedoissa mainitaan syntyneeksi Pohjanmaalla.

                               Sabro Michel Pett.s. Juustinen ja Pijg. Beata Peitza

https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5918293398&aineistoId=1227382761

Tämä tarina joka tapauksessa jatkuu onnellisissa merkeissä. Huhtikuun 1. päivänä 1722 on Viipurin Pyhäjärven kirkonkirjassa merkintä, jossa on kirjattu  Maria-tytär syntyneeksi Beatalle ja Mikolle.

https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5918293494&aineistoId=1227382761

Varmaan kaipuu kotiin on ollut kova. Isoviha on loppunut Uudenkaupungin rauhaan 1721. Beata on silloin jo täysi-ikäinen. Ehkä hänen onnensa on  ollut päästä turvattuun paikkaan. Beata on oletettavasti ikävöinyt kotiin ja palanut halusta näyttää itsensä ja pienokaisensa kodissaan. He ovat tämän tarinan voittajia. Beata palaa Marian kanssa Kälviälle 1723 vuoden alussa, tai ainakin silloin hänestä löytyy rippikirjamerkintä Kälviältä. Varmuudella saapumisaikaa ei tiedetä, ovathan he voineet saapua jo tätä aikaisemminkin. Mikkokin palaa Suomeen, mutta kirjausta paluusta ei pystytä todentamaan kirkonkirjoista vielä tuohon aikaan. Uuno Huhtalan kirjassa mainitaan kuitenkin pariskunnalle syntyneeksi toinen tytär Anna 1724, mikä tukisi Mikon  aikaisempaa paluuta. Kirkonkirjoista sitä ei kuitenkaan voi todentaa. Aika oletettavaa kuitenkin luulisi olevan, että pari on saapunut Pohjanmaalle samoihin aikoihin, kenties yhtä matkaa. Vai onko Mikko käväissyt ensin kotiseuduillaan - ei tietenkään suoraan vävyksi  ja tilan isännäksi Kälviälle ole tiennyt tulla, vaan ehkä jonnekin lähistölle asettunut ensin.  Peitsolta pariskunnan nimet kuitenkin löytyvät Tapaninpäivän kirkon aikaan 1728. Mikko on tullut vävyksi Beatan kotitilalle. 

Beatan äiti Anna kuolee vasta 1741 ja isä Mikko, kuolee  1743 (ehtiipä vielä toiseen avioonkin leskeksi jäätyään), joten Beatan paluu kotiin on ollut heille varmaan erittäin iloinen asia. Toisaalta silloin on varmaankin varmentunut sekä Beatalle että hänen vanhemmilleen, että sisarukset, siepatut Margareta ja Heikki, eivät kotiin enää koskaan palaisi. On oikeastaan yllättävää, kuinka vähän perimätietoa näistä paluista on tallentunut. Luulisi, että ovat olleet tyyliin "lööppien pääotsikoita" pidemmän aikaa kylällä. 

Kun katson vuosivälin 1714-1720 välisiä kirkon  kirjauksia, niin tajuan, että Beatan perheessä ei ole jäänyt henkiin ketään muuta lasta, vaikka lapsia oli alkujaan ollut useita. Tosi monen kohtalona oli menehtyä pikkuisena ja loput vietiin  pois. Mikä onni ja ilo Beatan paluu onkaan siis ollut. Ja nyt ymmärtää myös, miksi Mikosta kuoriutui isäntä taloon. Kaikella on tarkoituksensa!

Beata ja Mikko elävät kaiketi hyvän loppuelämän. Heille syntyy useampia lapsia. Vanhin tytär Maria avioituu Lohtajan Kerolaan, tytär Anna avioituu Ruotsaloon ja tunnetaan myöhemmin Kiempe (Kemppe) -nimellä, Liisa avioituu Lohtajan Ala-Viirteelle ja mainitaan nimellä Vihtari. Matti-niminen poika on avioitunut Ruotsaloon, mutta hänen kohtalonaan on kuolla Suomenlinnassa (Sveaborg) yli 5-kymppisenä. Reeta -nimiselle tyttärelle löydän peräti kolme aviomiestä. Hän on  ollut nimillä Maajärvi, Högbacka, Mansikkamäki ja Krook, mutta en löydä hänelle syntyneitä lapsia. Mikko-niminen lapsi on ollut Ruotsalossa aviossa. 

Lapsina on kuollut ensimmäinen Mikko-niminen ennen vuotta 1744 ja tytär Liisa 1731. Marketta-tytär kuolee 10 päivän ikäisenä 1733 ja Kaisa-tytär pariviikkoisena 1734, Taneli parikuisena vuonna 1735, Beata 3-vuotiaana 1735.  Myös Johannes-niminen lapsi on todennäköisesti  kuollut lapsena. Viimeisenä lapsikatraaseen on syntynyt  vielä toinen Johannes 1745, joka elää seitsemän kuukauden ajan.

Lapsia on siis ollut Beatalla ja Mikolla ajan tapaan paljon, viitisentoista,  mutta löydän heistä vain viidellä lapsella jälkeläisiä. Nykyään lienee vielä  elossa paljon Beatan ja Mikon jälkipolvia. Tunnistautuuko kukaan lukijoista?

LÄHTEET:

Kustaa Vilkuna. Viha. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/182978/HT229_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y]Luettu 19.2.2023.

Kälviän joulu, 2021. Uuno Huhtala: Juuret Kälviällä, osa 1. Kälviän kotiseutuyhdistys. Gummerus, Jyväskylä.

Vanha Kälviä.Facebook. Luettu 9.10.2022.

Muistatko sinisen sotkan? [https://muistatkosinisensotkan.blogspot.com/2020/12/beata-henrikintytar-iso-peitso.html] Luettu 19.2.2023.

Muistatko sinisen sotkan?[https://muistatkosinisensotkan.blogspot.com/2020/02/mikko-pietarinpoika-isopeitso-e.html] Luettu 19.02.2023.