Tuku tuku lampaitani-perinnebiotoopin kunnostusta

 Lauantai-illan kiva pieni fiilistely Ruotsalon kylän tuntumassa, Vähäjärven tienoilla, Uusimäen tilalla . 

Olin netistä lukaissut tiedon näiden lampaiden keväänkoitosta ja lähdin katsomaan, näkisinkö lampaat. 

ja jo vain! Tosin tällä kertaa jouduin seurailemaan niitä pienen välimatkan päästä. Kävihän se näinkin.

Tämä haan perinnebiotooppia on kunnostettu maanomistajan, ELY-keskuksen ja lampurin kanssa. 

Perinnebiotoopit ovat vanhoja laidun- ja niittoniittyjä, joiden kohtalona on aktiiviviljelyn  jälkeen  uhanalaistua. Pelastakaa pörriäinen-henkeen näiden niityjen eliöstö ja kasvillisuus  ovat vaarassa kadota. 

Aluetta kunnostettaessa lammashaaksi on poistettu vesakkoa, taimia ja  liian varjostavaa puustoa. Alue, joka on varsin iso, on  rajattu laidunaitauksella. Lopuksi hakaan on tuotu kymmenen suloista lammasta. 

Biotoopeista tietämättä lampaat muokkaavat omalla olemuksellaan ja toiminnallaan laiduntaessaan. Koska kyseessä on erityisesti perinnebiotooppi, on maan muokkaus ja lannoitus sekä torjunta-aineet kiellettyjä. 

Perinteiseen tapaan kasvillisuutta monipuolisemmaksi sekä poistavat alueen liikaravinteikkuutta ja vieraslajeja. Lampaiden toiminnasta hyötyy näin myös alueen linnusto ja hyönteiset. 

Valtioneuvoston asetuksessa vuonna  2020 onkin myönnetty näiden perinnebiotooppien kunnostukseen  vuosille 2020-2025 tukea. Kohteiden tulee sijaita maatalousympäristöön kuuluvassa maisemakokonaisuudessa. 

Siellä ne lambit paistattelivat päivää. Kymmenen villasukkaa, joista yksi oli tietysti perinteiseen tapaan porukan musta lammas. 

Minulla on lampaisiin lämmin suhde. lapsena meille otettiin kotitilalle kaksi lammasta. Toinen niistä oli jo ottaessa kantava, joten jompi kumpi näistä sulottarista pyöräytti kaksi kakkua. Niin, kotiseutuni murteella karitsat olivat tosiaankin kakkuja. 

En enää muista, oliko pikkupässeillä nimiä, varmaankin. Mutta sen muistan, kuinka istuin lammashaassa pikkupässit vierelläni ja yritin haastaa niistä esiin puskuripässiä. Suloista oli katsella, kuinka ne leikkivät pienillä sarventyngillä kanssani. 

Perinnebiotyyppien määrä on vähentynyt hulppeasti jo 1880-luvulta lähtien maassamme. 1960-luvulta nykypäivään niiden väheneminen on ollut jopa yli 90%. Juurikin tällaiset hakamaat ja järvenrantaniityt ovat niitä kaikista uhanalaisimpia. 

Jopa 31% maamme uhanalaisista lajeista on riippuvaisia perinnebiotoopeista. Lampaat pitävät alueet avoimina. Kaiken lisäksi niitä on kiva katsella. Samalla laidunmaiden kasvit ja pölyttäjät saavat mahdollisuuksia kasvaa ja nousta uuteen kukoistukseen. 

LÄHTEET: 

Finlex. valtioneuvoston asetus perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2020-2025 myönnettävästä tuesta.  [https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200953] Luettu 28.5.2023.

Maisemanhoito laiduntamalla. Käytännöt ja rahoitus. [https://www.proagria.fi/uploads/maisemanhoidon_tuet_eeva_puustjarvi_2022-06-13-161724_doyq.pdf] Luettu 28.5.2023.

Perinnebiotooppien uhanalaisuus. Ymparisto.fi. [https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/luontotyyppien-monimuotoisuus/luontotyyppien-uhanalaisuus/perinnebiotoopit]  Luettu 28.5.2023.