Tänään vietän jussia. Kotona toistaiseksi. Pikkupoika tulee yökyläilemään ja huomenna mökkeillään hieman aikuisemmassa porukassa rannalla hyttysten suristessa surutta ympärillä.
Tällä kertaa vähemmän omaa tekstiä, annan kesän puhua nyt Eeva Heilalan runon sanoin ja omin valokuvineni. Hyvää juhannusta sinulle, lukijani!
Kun viimeiset vasikat oli haettu haasta
istahti Vattuska pihalle pienelle kivelle,
nyppi kuollutta koivunlehteä
ja vielä kerran kertasi kesäänsä,
joka tuli, oli ja meni.
Ja Vattuska nauroi.
Miksi Vattuska nauroi?
No, kun Vattuska muisti juhannuksen:
juusto oli juuri valmistumaisillaan,
Vattuska makasi pirtinpermannolla,
tuoksuivat tuomet ja pihlajat.
"Sua vain yli kaiken mä rakastan", lauloi Leif
ja saunassa seinän takana Vattunen:
"Oi Herra jos mä matkamies maan."
Ja sitten Vattuska itki.
Miksi Vattuska itki?
No, kun Vattuska ajatteli:
taas talven jälkeen tulee uusi juhannus
jos tulee
vähän jo vanhentuneille Vattusille,
taas tuoksuvat tuomet ja pihlajat
ja laulavat Wager ja Vattunen.
-Eeva Heilala, Hyvä on maa, 1976-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti