Maaliskuisella jäällä verkkokalastamassa

Voi ah ja upeus, mikä taivaallinen auringonpaiste oli viikonloppuna meren jäällä. Lähdin siipan matkaan mukaan kokemaan verkkoja. 

Talviverkkokalastus kuulostaa työläältä, mutta itse asiassa se on yllättävänkin vaivatonta. Tarvitaan vain hyvät ulkoiluvaatteet ja käsille mahdollisuus välillä lämmitellä. 

Tällä kertaa puitteet ovat erinomaiset. Kokkolassa tuulee yleensä aina, mutta nyt kerrankin tuuli on minimissään. Jäällä on noin sentin paksuinen lumikerros. Verkkomme sijaitsevat lähellä rantaa virtaamattomalla alueella. Niinpä mahdollistuu vielä autolla perille ajaminen. Jäällä kun pystyi ajelemaan ihan ristiin rastiin ilman aurattuja väyliä! Ihan luksusta. 

Oikeastaan isoin haaste reissulla on vahva auringonvalo, joka sokaisee kännykameran niin, etten näe, mitä kuvaan. Kuviin tulee auttamatta myös varjoja.

Mutta taivas on kaunis, kerrassaan upea. Väkisinkin tulee kevätfiilis. Siipan kanssa olemme laittaneet varuiksi nastakengät jalkaan, mutta tällä kertaa oltaisiin selvitty ilman niitäkin. 

Homma alkaa kalastusreikien avaamisella. Otimme matkaan mukaan ainoastaan jääsahan, koska samoja reikiä oli auottu alkuviikostakin. 

Talviverkkokalastuksessa on niin sanottu keskiavanto, josta tapahtuu verkkojen nosto. Risut ovat merkkinä verkkopaikoille. 

Sitten sahaamaan aukkoja auki!

Lapion avulla kauhotaan ylimääräinen lumi ja jäämoska pois avannosta. 

Metallikoukulla ongitaan sitten verkkonarua esille vedestä. 

Esille nousseeseen verkkonaruun kiinnitetään seuraavaksi erillinen vetonaru. 

Hommaan vähän kuuluu, että tutut kalastajat käyvät jututtamassa ja kyselemässä, onko ollut millainen kalaonni. 

Ideana tässä kalastuksessa on, että tuolla ylimääräisellä narulla liikutellaan kätevästi meressä jään alla olevaa verkkoa, joka liikkuu ja vapauttaa verkkoa. 

Siippa kiskoo verkon yläpaulaa avannon reunalle kasaan, minä rahtaan vetonarua sopivalle etäisyydelle. 

Nostoavannosta sitten saadaan kalansaalis esiin. 

Siipan irrottaessa kaloja verkosta minä teputtelen ees ja taas ja taivastelen maailman kauneutta. Vattajanniemeltä tosin kumisee kovat armeijan harjoitusammunnat, mutten anna sen latistaa fiilistä. 

Jäällä on väkeä moneen lähtöön. Monenmoista kulkijaa. Joku kävelee, joku potkuttelee kelkalla. Näkyy myös ohitse surahtava moottorikelkka, mönkijäporukka ja muutamia autoja, joista äijät myös ovat verkoillaan.

 

Hangella näkyy metallikeppi, jonka avulla verkot on aikaisemmin laitettu veteen. 

Kuvaan äärettömyyksiin johtavaa potkukelkan jälkeä. Ihana vapaus kulkea ihan minne tahansa jäällä!

Kaikkialla kiirii kiireettömyys!

Siipan homma on hieman kylmempää. Pedantimpi käyttäisi kunnon käsineitä, mutta avokäsin on kuulemma mielekkäämpää.

Kalansaalis ei tällä kertaa ole järisyttävän suuri. Yksi pienehkö made ja jonkin verran siikaa ja muutama muikku ja ahven. Toki aina jokunen kiiskikin joukkoon ujuttautuu. No toisaalta, sopivan kokoinen kalansaalis kerrankin yhdelle aterialle. 

Lopuksi verkko kiskotaan vetonarun avulla jälleen suoraksi jään alle. 

Olipa kiva reissu, aurinko oli aivan verraton kalakaveri tänään!