Friiviikko eli irtanaisviikko

Vastaan tuli lukiessa sana "friiviikko. " Se juontaa juurensa entisaikoihin. Friiviikolla tarkoitettiin  piikojen ja renkien elämässä viikon kestävää vapaa-aikaa, joka ajoittui "köyriin" eli marraskuun ensimmäiseen päivään. 

Tavattiin sanoa, että palvelusväeltä "katkesi rinnustin" ja sen perään tuli hetimmiten friiviikko. 

"Tostapa se huomataan,

että pyhäinpäivä tulee:

isännän silmät sikkurassa

ja emäntä on nuree. 

Pyhäinpäivän lauantaina

nousee jälleen ranki:

viikon saa taas herrastaa

ja sitten on vuoden vanki. "

Friiviikolla palvelusväki sai luvan kanssa syödä tavallista hienommin talon pöydässä. Parasta lienee ollut kuitenkin se, ettei silloin tarvinnut osallistua talon töihin. Toki tämä friiviikon ajankohta olikin varmaan alkujaan sovittu siksi, kun maaseudulla tuohon aikaan vilja oli jo puitu ja kynnöt tehty. Talon työt olivat sen vuoksi vähimmillään tuohon vuodeaikaan. 

Friiviikolla oli muitakin tunnettuja nimiä, kuten  irtanaisviikko, köyry, tai kissawiikko. 

Jos palvelusväki ei ollut aiemmin ottanut palkkaansa, oli heillä oikeus saada friiviikolle koko vuoden palkkansa. Tienestin kanssa olikin sitten lysti matkata kaupunkiin köyrimarkkinoille humputtelemaan. Muutoinkin nuoriväki tapasi kokoontua markkinoille. Olihan tapana, että edelliskesänä ripille päässeet saivat lähteä luvallisesti köyrimarkkinoille. 

Friiviikolla oli lystiä, kun ei ollut elämässä tarkkaa aikataulua, ei anivarhaista ylösnousua tai lehmien tillausta. Tälle viikolle ajoitettiin köyrimarkkinoiden lisäksi myös vaatevaraston täydennys- ne, mitä ei itse valmistettu. 

Oli myös yleinen käytäntö, että köyriviikolla vaihdettiin kihloja. Kultarenkaat  vasemman käden nimettömään. 

Friiviikkoja seurasi yleensä pestuumarkkinat, jolloin piiat ja rengit etsivät uusia palveluspaikkoja.,

Toki tuli ikävähköjä lieveilmiöitäkin näillä kaiken kansan markkinareissuilla. Löysin alla olevan katkelman vuodelta 1861  Suomen julkisista sanomista. Siinä surkutellaan lähinnä sitä, että on erikseen syysmarkkinat ja sitten vielä hetimmiten  irtanaisviikot. Kun näin jälkikäteen tiedetään, että jo koko 1860-luvun alku oli lähtölaukausta vuosikymmenen loppuosan nälkävuosille, lienee ollut todella ahdistus ja kauhu käsillä palkollisten  juostessa markkinoille, kun sateiden vuoksi sato oli jäänyt  ajallaan  korjaamatta. 

"Suuresti suremma syysmarkkinoita, warsinkin wastuksellisen märjän kesän perässä. Riihityöt markkinan aikana owat paraillansa, ja silloin lyöttää palkkawäki sinne wäkirynnäköllä, jott`ei anta isännän kiellot eikä emännänkään.Kaiketi olis toiwottawa, että Kokkolan syysmarkkina siirrettäisiin irtanaiswiikolle. Jopa ei taitais niinkään paljo palkkawäkeä sinne rientää juomaan ja tuhlaamaan suuria palkkojansa. Ainakin se irtanaiswiikko pidetään waikka toinen markkinoilla menee. 

"...Oi jospa aina oisi

Meill`kissanviikko vaan, 

silloinkos laulut soisi

Ei syytä nurkumaan. 

Ja syötävämme silloin 

Ois` juustot, lampaan luut. 

Myös puhdetöinä illoin 

Tanssit ja lystit muut.

Mutt`minkään lystin taika

Ei kestä ainiaan.

Pois vierii vapaa-aika,

Saa kahleet painamaan. "

LÄHTEET:

Mustavalkokuvat kuvattu Kokkola 400-juhlavuoden ETT:n järjestämässä valokuvanäyttelyssä. 

Anjanpellon kauneuden ja kaipuun markkina. -Grunthal, S. [file:///C:/Users/Minna%20Heikkil%C3%A4/Downloads/138695-Artikkelin%20teksti-308623-1-10-20231109%20(1).pdf] Luettu 18.8.2024. 

Kissa-viikko. 1.11.1911. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1006887?term=Kissaviikko&term=kissaviikko&term=kissaviikkonne&term=kissaviikon&page=2] Luettu 18.8.2024. 

Köyrimarkkinoilla. O. Tokoi. Merestä noussut kaupunki II. Kotiseututietoa Kokkolasta. 1989. 

Suomen julkisia sanomia. 7.2.1861. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/455452?term=wirkattua&term=Suomen&term=Julkisissa&term=Sanomissa&term=Suomeen&term=Suomi&page=2] Luettu 18.8.2024. 

 Turun sanomat. 1.11.1936. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2103473?term=friiviikko&page=7] Luettu 18.8.2024.