Tänään taas tapetilla yksi kotini aarteista! Tämä kello on alkujaan appivanhempieni kodista. Muistan, kun nuorena ekoja kertoja siellä kyläilin 1980-luvulla, oli tämä kello olohuoneessa. Silloin se oli toimintakuntoinen. Ihailin monet, monet kerrat kelloa. Vähätpä tiesin, enpä olisi osannut aavistaa, että se vielä joskus asuisi omassa kodissani!
Appivanhempien muutettua aikanaan talosta pois, kello siirtyi siippani veljen omistukseen. Kello oli sammahtanut vuosien myötä. Koneistoon oli tullut jokin vika. Lisäksi sitä on edellisessä paikassa pidetty takan ääressä, sen vuoksi kello on viimeisimmän rempan jälkeenkin vähän saanut kauneusvirheitä pintaansa.
Kello seisoi uskollisesti kuitenkin sukulaismiehen olohuoneessa viime vuoteen saakka, jolloin siipan veli kysyi, haluanko kellon. No arvatkaa vaan, halusinko. Olisin ollut sen valmis vaikka ostamaankin...
Kellon kellotaulu, punnukset ja koneisto ei ole enää alkuperäisiä. Samoin kello on maalattu uudelleen noin 1970-luvulla Kannuksen suunnassa. Ihanasti silti osa kellon alkuperäistä maalia on jätetty näkyviin. Ainakin nuo kellon tummanvihreät ja oranssit maalatut kohdat jalkaosassa sekä "taitekohdissa" on alkuperäismaalausta. Valitettavasti ei ole löytynyt valokuvaa, jossa kellon alkuperäiset värit näkyisivät. Siippa muistelee, että kellon pääväri olisi ollut tummanvihreä. Yhdessä ottamistani kuvista näkyykin hieman vanhaa vihreää maalia nykyisen maalin alta.
Tässä alapuolella olevat kuusi kuvaa on otettu vanhan, sen alkuperäisen, kellotaulun kanssa.
Kello on kolmiosainen. Sitä pitää liikutella varovasti, ettei ylimmät osat tipahtaisi. Löysin kellolle sopivan paikan vasta viime keväänä. Nyt siirsin sen paikkaan, josta ei niin kuljeta liian liki sitä. Jospa säilyisi paremmin koossa!
Siippa kiikutti kellon koneiston kellosepälle, kun se oli siirtynyt omistukseemme. Hän kertoi, että kyseessä on ns. mora klocka. Mora on kunta Ruotsissa, Taalainmaalla. Suomennettuna kellosta käytetään nimeä muurakello, vaikka itselleni sana on kyllä ihan vieras. Appivanhempieni kodissa kelloa kutsuttiin hieman murteellisesti nimellä moraklocko.
Kellon valmistusvuosi ei ole tiedossa. Kun taustoja selvittelin, ilmeni, että vuoden 1820 jälkeen valmistetuissa kelloissa on pyöreä kellotaulu, sitä ennen taulut olivat neliskulmaisia.
Punnukset tässä kellossa on erilaiset kuin monelle tutummassa könninkellossa. Omassa kellossamme alkuperäisiä punnuksia on vain yksi. Se on meillä ullakolla tallessa, samoin kuin alkuperäinen kellotaulukin. Tosin kun kellomme vietiin jokin aika sitten kellosepälle huoltoon, kiikutti siippa vintiltä sen alkuperäisen kellotaulun paikalleen, vaikka kello ei nyt olekaan käynnissä. Jotenkin sitä on kivempi katsoa kuin tyhjänä olevaa lasiluukkua.
Siippa muisteli, että kun kellon vanha koneisto oli hänen lapsuudessaan vintillä pölyttymässä, hän kekkasi sen sieltä ja pelasi innoissaan punnusvanhuksella pesäpalloa. Aijai...Siippa myös kertoi, että kelloa tuskin olisi entisöity, ellei appiukon siskonmies olisi innostunut entisöimään omaa kelloaan. Uudet osat oli sitten tilattu kimppatilauksena.
Nämä alimmaiset kuvat on kuvattu sen uudemman kellotaulun kanssa.
Tietävämmät ovat kertoneet, että koneistopohjan etäisyydestä toisistaan voidaan määritellä kellojen ikää. Mitä suurempi etäisyys on, sitä vanhempi kello todennäköisesti on kyseessä. Omaa kelloani en ole mittaillut. Kuulemani mukaan vanhimmissa koneistoissa pohjien väli voi olla yli 80 millimetriä, 1800-luvun alkupuolella valmistetuissa noin 70 millimetriä ja 1850-luvun tietämillä valmistetuissa koneistoissa se voi olla 40-50 millimetriä. Koska morat on tehty käsityönä, vaihtelevuutta esiintyy. Muurakelloja valmistettiin osuuskuntaperiaatteella eli oli useita eri osavalmistajia. Itse nämä kellokaapit on aina paikallisempien puuseppien valmistamia. Oman kellokaappimme tekijää ei valitettavasti ole tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti