Valoja siniseen hetkeen

                         

Nyt syttyy valot tuhannet, myös tänne Pohjolaan,

ja taivahalta tähtöset jo luovat loistettaan.

Nyt avaa ovet sydänten, ne siitä rauhan saa!

Kas, loiste joulutähtösen tuo rauhan maailmaan.

                                                                                     -Emmy Köhler-

Tällaiset laulunsanat nousivat mieleni pintaan, kun kuljeskelin pitkin Kokkolan keskustan katuja jo hämärtyneessä illassa sinisessä hetkessä.

Olen edelleen sen verran toipilas, että viileähkö mereltä puhaltanut tuuli tuntui puhaltavan suoraan keuhkoihini. Kun ei ole käväissyt välituntivalvontaa kummoisemmin ulkoilemassa kolmeen viikkoon, niin alkaa tuntua jo aika ankealta, jos ei edes vähäsen uskaltaudu näyttäytymään talvisäässä.

Vaikka kaduilla kuljeskelu aiheuttikin loppuillan ajaksi yskänpuuskia, olin hyvillä mielin. Kaupunki näytti kauniit kasvonsa. Monta idyllistä paikkaa jäi vaan tällä kertaa kuvaamatta. Nämä kuvat eivät tällä kertaa ole missään järjestyksessä, sikin sokin sieltä sun täältä. Mitäpä se haittaa!

Ihmisiä tulee vastaan kadulla silloin tällöin. On jo aika myöhä lauantai-iltapäivä kuvatessa, joten isoin hässäkkä on jo mennyt. Ihmiset kuljeskelevat yhtä levollisina kuin minäkin. 

Kaduilla on  kuorrutus valkeaa lunta. Silleen, että jalkakäytävilläkin on kiva liikuskella. Ei ole niin liukastakaan. 

                              Kukkakaupan ohitse kulkiessa mielessä alkaa soimaan jouluinen laulu. 

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,

järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,

järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Raatihuoneemme on niin kaunis. Sitä ei koskaan kyllästy katselemasta. Joka joulunalusaika raatihuoneen aukealle nostetaan joulukuusi, joka pukee ylleen kauniit valot ja tähden. 

                                    Kaupunki valoineen on kuin kauniista sadusta!

Olen yksityiskohtien ihminen. Niinpä on pakko tuijottaa korkeuksiin, kun kohtaan jalkakäytävän viereisen lampun. Sen lierihattu on täynnä suloisia, ohuita jääpuikkoja. 

Vanhaan kaupunkiin asti en tällä kertaa lähtenyt, vaikka siellä olisi varmaan ollut paljon kuvattavaa. 

Seison kävelykadun rautalankaveistoksen luona tovin. Kuvaan en saa samaan tunnelmaa kuin sitä vierestä katsoessa. Liikuttavasti jokunen syksyn lehti on jäänyt rautarouvan seuraksi. Rouva näkyy vetäneen talvihattunsa syvälle korviin asti.

Kauppakeskuksen edustalla katselen ihmisiä, jotka ovat asettautuneet  kahvilaan viettämään lauantai-iltapäivää. Voin melkein aistia kahvin tuoksun ja  kuulla korvissani metallisen  kilinän, kun  ikkunanvieruspari pyörittelee lusikoita kupeissaan. Kiireettömyyden tunne, ahh!

                

                  

Katselen ylöspäin taas ja seurailen jouluvalojen pientä keinuntaa talvisessa tuulessa. Kiik-kaa, kiik-kaa. Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa...alkaa jo ihan vähäsen laulattaa, mutta nopeasti loppuu se haave yskänpuuskaan. Ehkä joskus myöhemmin!

Ja joo, hei, kuuraparta!

Minulla ei oikein ole sanoja tätä kirjoittaessani, tulee tunne, että ehkä pitää enempi vain katsoa kuin kuvailla sanoin! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Isonvihan kauhuja Kokkolassa 1714-1715; Kokkolan alueelta vangeiksi poisvietyjä Korpilaisen perheen valossa

Tämänkertainen päivitys vastusti. Sain kirjoituksen lähes valmiiksi, kun käsi kävi johonkin ja koko teksti yhtä y-kirjainta ja otsikkoa lukuun ottamatta katosi ajasta ikuisuuteen. Ei auttanut, vaikka tekstiä oli tallennettu useampaan otteeseen. Mutta tästä jatketaan. Kaiketi ihmisen sinnikkyyttä punnitaan tällaisissa, jos missä. Jos vahingosta yrittää jotain ottaa opikseen, niin olen nyt lisäksi kopioinut tekstiä useaan otteeseen. Kolmatta kertaa en aio enää aloittaa alusta!

Yllä: Kuvakaappaus alkuperäisestä papin kirjoittamasta listasta Kokkolasta pois viedyistä. 

Olen useaan otteeseen kirjoitellut vuosien varrella Isonvihan kauhuista. Se oli erityisen julmaa aikaa juuri Pohjanmaalla. Aiheeseen syventyminen on aiheuttanut myös jonkinlaista kiintymistä aiheeseen. No, ehkä kiintymys on väärä sana, mutta koskettavan  kiinnostavaa ja murheellista  aihetta on ollut  mielenkiintoista tutkia. Olen aiemmin kirjoittanut lapsisiepatuista Kälviällä ja ja Lohtajalla ainakin. Ulkomuistista ainakin nuo neljä linkitettyä tarinaa. Kokkolan alue on jäänyt tutkimatta, kun sieltä on löytynyt tietoa vähemmän. Nyt kuitenkin tuli vastaan kiinnostava kirjoitus. Sen on kirjoittanut Mikko Himanka - tosin ruotsiksi taltioituna - Karlebynejden - vihkosessa. Himanka on taltioinut siinä Isonvihan aikana 1714-1715 Kokkolasta pois vietyjä ihmisiä.

Valitettavasti kirkonkirjat Kokkolasta  on Isovihan hävityksissä kadonneet sota-ajan läheisiltä vuosilta. Niitä löytyy vasta vuodesta 1721 eteenpäin. Tämä aiheuttaa tietysti sen, että poisvietyjen jäljille on vaikeaa päästä. 

Pohjanmaan pappien kunniaksi voi sanoa, että he kokosivat ansiokkaasti listoja poisviedyistä. Näin Kokkolassakin. Papit lähettivät listansa kuvernöörille, joka puolestaan lähetti ne eteenpäin Tukholmaan. Kokkolan listan on alkujaan taltioinut kappalainen Henrik Engmark. Näistä löytyy kopiomikrofilmi FR 63 Kansallisarkistosta. Jostain syystä se on jäänyt aika lailla vähän julkaistuksi. 

Kirjoitan listan tähän alle suomennettuna - alkuperäinen lista on ruotsiksi myös Karlebynejden- julkaisussa. Listaan on tallennettu kylittäin poisviedyt. Ensimmäisessä osiossa on  kirjattu ne vangitut, jotka vietiin Kokkolan kaupungista, siis keskustan liepeiltä (Gamle Carleby Sochns Moder Kyrckio). Listan poisviedyt ovat pääosin vuodelta 1714, jokunen vuodelta 1715. 

Elsa, Michel Simonbackan tytär (ikä pois vietäessä 18)

Brita, Erich Axelinpojan tytär, piikana siellä (14)

Mattz ja Erich, Mattz Rijpan pojat (15:13)

Erich ja Hindrich, Hindrich Heinosen pojat (19:9)

Maria ja Isach, Johan Hästbackan lapset (15:11)

Jacob, Lars Brusinpojan poika (12)

Carin, Hindrich Låglandin tytär (13)

Anna, Mårten Brännkärrin tytär (14)

Hindrich, Michel ja Anders, Anders Bastubackan pojat (16:14:10)

Mattz, Johan Jolckan poika (8)

Erich ja Johan, Johan Haaviston (10:6)

Sokojan kylä

Anders, Mårten Nootjärfven (13)

Erich ja Johan, Mattz Åifvobackan (18:15)

Mattz, Mattz Härläfvän eli Rijpan poika (19)

Erich, Erich Vänterjärfven poika (15)

Öjalaiset

Mattz, Mattz Qvikantin poika (11)

Maria, Jacob Korttzin tytär (17)

Isach, Isach Jacobssonin poika (13)

Rödzö

Elsa ja Malin, Johan Litzlöösin tyttäret (18:16)

Korpilahti

Anders, Johan ja Margeta, Erich Finnilän (15: 13: 29)

Hans, Hans Rimmen

Mattz, renkinä Korpilaisella (13)

Maria Andersdotter (20)

Daniel ja Maria, Anders Hassisen lapset (10:15)

Johan, Thomas Lillkotkamaan (14)

Isach, Michel Lillkotkamaan (16)

Mattz, Anders Storkotkamaan poika (16)

Johan Johansson Prästin sotilaspoika (10)

Vaimo Brita Andersdotter sekä heidän poikansa Frantz Mattsson (6)

Mattz, Anders Vitikin poika (13)

Anders Pehrsson, sotilaana Kaukossa (10)

Vitzarin kylä

Johan, Mattz Stoorhångan poika (8)

Cornelius, entinen Mattzesin renki (16)

Piika Eva Mattzdotter (22)

Elsa, Hans Repsarin tytär (14)

Carin, Hindrich Repsarin tytär (16)

Anders Kåla ja hänen vaimonsa

Margeta, Hindrich Gunnarin tytär (15)

Erich Johansson Smed

Erich Olofsson, vanha sotilas

Kaustarin kylä

Johan, Jöns Suomalaxin poika (13)

Brita ja Anna, Erich Vargin (22: 18)

Anna Danielintytär

Elsa Michelintytär, sotilaan vaimo

Christopher, Hindrich Korpen poika (14)

Jöran, heidän renkipoika, joka oli Savosta (12)

Hindrich Perinpoika, Mattz Åsmuksen renkipoika (12)

Linnusperän kylä

Johan, Lars Indolan poika (12)

Johan, Hans Vefvarin poika (15)

Michel Olofinpoika, Michel Snickaren poikapuoli (10)

Augustinus Clemetinpoika (18)

Johan ja Brita, Johan Brusinpojan (10)

Hindrich Olisbacka sekä hänen vaimonsa ja kaksi lasta

Lisäksi poisviedyiksi on kirjattu seuraavat lapset

Thomas Johaninpoika Sarucka

Erik Johaninpoika

Mattz Johaninpoika Fordell

Sigfred Påhlinpoika

Michel Mattsinpoika Vefvare

Mattz Andersson Ahlskog

Johan, Jacob ja Hindrich Mattsinpojat

Anders Erichinpoika

GCarleby 17.11. 1721 Henricus Engmarck

                                     Sacell i GCarleby

Oivallan, että jotain maagista näyttää olevan siinä, että kirjaukset on tehty päivälleen 303 vuotta sitten. Se selviää tuosta allekirjoituksen päivämäärästä! Ja tosiaankin kirjaukset on viralliseen listaan laadittu  kuusi vuotta Isonvihan jälkeen! Tuolloin vasta saapui tieto rauhasta Kokkolan kyliin.  Media ei ollut paikalla uutisoimassa yhtä ahkerasti kuin meidän aikanamme! Kirkonkirjat (syntyneet ja vihityt)  Kaarlelassa alkavat tuolta samalta vuodelta! Rippikirjat vasta vuodesta 1725. Kokkolan seurakunnalta tosin on tallessa syntyneiden luettelo Isonvihan ajalta. 

Tuo Henricus Engmarck oli lähtöisin Limingasta ja syntynyt 1650.  Kokkolaan hän oli tullut seurakunnan pitäjänapulaiseksi ja kappalaiseksi vuonna 1708. Engmarck toimi pappina koko Isovihan ajan Kokkolassa. Hän näyttää kuolleen melko pian tämän listauksen teon jälkeen, sillä hänet on haudatttu 2.7.1722. 

Himanka toteaa, että monelta muulta paikkakunnalta vietiin vangeiksi Kokkolaa enemmän. Kun katson tuota listaa, näen selkeästi, että esimerkiksi Vitsari ja Korpilahti on pitkillä listoilla. Päätiehän meni jo noihin aikoihin aika samasta paikasta noiden kylien läheisyydestä, joten "koirankuonolaisia" (kuten sen ajan ilmaisu oli) liikkui seudun ohi runsaasti. On mielenkiintoista myös katsoa poisvietyjen ikähaitaria. Kokkolan lista onkin siinä mielessä hyvä, että listaan on kirjattu myös poisvietyjen iät, näin on aika harvassa listassa. Nuoria naisia näyttää olleen aika monta viedyissä, pikkutyttöjä vähän. Nuoria poikia sen sijaan on eniten. Tosi moni etenkin pojista on isäntien lapsia. ja vielä kun oikein tarkasti katsoo, monella pojalla on isänsä kanssa sama etunimi - se saattaa kertoa siitä, että kyseessä on perheiden vanhimpia poikia. Paljon sukunimiä, mitkä edelleen ovat meille kokkolalaisille tuttuja...

Koska kirkonkirjat puuttuvat Isonvihan ajalta Kokkolassa, on erittäin haastavaa päästä poisvietyjen alkuperään käsiksi. Himanka on kuitenkin aikanaan läpikäynyt listaa ja toteaa, että listassa on muutamia mahdollisia takaisinpalanneita, kuten Maria Jacobintytär Kortt, Anders Kåla vaimonsa kanssa, sekä Anna Erikintytär Varg, joka vihittiin 1727 Johan Johaninpoika Vargin kanssa. Harvat oli kuitenkin ne, joilla oli edes mahdollisuuksia palata pitkienkin taipaleiden takaa. 

Olisi kiinnostavaa saada kuulla enemmän siepattujen myöhemmästä elämästä tai jo pelkästä matkasta vangittuina.  Varmaan moni uuvahti jo matkalle, mutta todistetusti on ollut myös niitä,  joita on viety Venäjälle, ja vielä sitäkin  kauemmaksi. Nuoret suomalaispojat olivat kovien työmiesten maineessa, mutta naisten kohtalo lienee ollut toisenlainen.  Kokkolan listauksessakin on useampia täysi-ikäisyyden kynnyksellä olleita tyttöjä. Kirsti Loukolan teoksista näistä kohtaloista voi lukea enempikin. 

Täältä omasta kylästä poisvietyjä on todella runsaasti, lähes kaikista silloisista kylän taloista. Intouduin vielä lueskelemaan Perttu Immosen loistavaa "Suomen rahvaan historia"-kirjaa, jossa kerrotaan juurikin Korpilaisen talon elämästä.  Kirjasta selviää, että Korpilahden kylän  isäntäväestä enemmistö oli kadonnut sodan aikana - kuka vangiksi, kuka paeten.  talossa oli tuolloin isäntänä vävy. Listan mukaan Korpilaisen talosta  vietiin vangiksi 13-vuotias renkipoika, Mattz. Omia lapsia ei tuolloin Mattzilla talossa ollutkaan. Yllättävää sinällään, että Korpilaiden talosta on renkikään viety, kun tietää Mattz Korpilaisen aseman starostina. 

Yllä: Korpilaisen talon sivu Kaarlelan seurakunnan rippikirjassa vuosilta 1725-1731. 

Korpilaisen taloa isännöi Isonvihan aikana vävy Matts Mattsinpoika. Hän toimi miehitysajan lopulla  omassa piirissään starostina eli hänen tehtävänään oli kerätä venäläisten vaatimat verot, sotamiehet ja eläimet. Tilanne Korpilahdessa oli surkea karjanhoidon osalta. Koko kylässä oli enää 12 lehmää, normiaikoina se olisi voinut hyvinkin olla yhden talon lehmämäärä. Korpilaisessa, joka oli kylän parhaita tiloja, oli lehmiä kaksi. Mattz Korpilaisen hevosen oli vienyt eräs venäläisrakuuna. Siksi pellot täytyi kyntää käsivoimin. Koko kylässä oli enää kolme heikkoa hevosta, jotka eivät kelvanneet venäläisille kyydityksiin. Sen vuoksi he vaativat rahaa, jota starosti Mattz Korpilainen yritti naapureineen saada hankituksi. Miehityksen alkaessahan oli tehty usein rahakätköjä, joten niistä varmaan kaivettiin varoja esiin. 

Tiedetään, että Mattz Korpilaisen vaimo, Brita Andersintytär, oli ollut vainolaisia paossa tyttärensä, Annan, kanssa.  He palasivat kotiinsa  viimeistään vuoden 1717 lopulla. Anna oli tuolloin 6-vuotias. Pian palaamisen jälkeen Brita Andersintytär alkoikin odottaa perheeseen esikoispoikaa, joka sai synnyttyään nimen Mattz isänsä mukaan. Vuonna 1721 syntyi taloon tytär Brita.  Kaikkiaan Brita ja Mattz saivat kaksitoista lasta, joista  seitsemän eli aikuisiksi saakka. Korpilaisen talossa asusteli myös tilan entinen isäntä. Hän oli jo yli 60-vuotias Johan Luukkaanpoika. Johan eleli miehitysajan jälkeen Korpilaisessa itsellisenä.

Mattz Korpilainen jatkoi rauhanajalla Lautamiehenä. Mattzin tiedetään olleen kaksikielinen. Hässäkkää ja eripuraa aiheutti se, että perinnönjako tilalla oli jäänyt Isonvihan vuoksi kesken. Irtaimisto kyllä oli jaettu, mutta kaikki maaomaisuus oli jakamatta ja Mattz Korpilaisen käytössä. Niinpä entisen isännän, Johan Luukkanpojan jälkeläiset vaativat uutta jakoa. Koska Mattz oli tullut alkujaan vävyksi taloon, ei hänen vaimonsa perintäoikeus ollut yhtä vahva.

Talvikäräjillä 1728 Korpilaisen isännäksi merkittiinkin "nuori tyttö Lisa", joka oli mitä ilmeisimmin Johan Luukkaanpojan lapsenlapsi. Kaikeksi onneksi tuli hyvä satokausi ja Mattz Korpilainen sai lunastettua tilalta muut ulos ja pääsi palaamaan tilan isännäksi. Vielä vuoden  1732 talvikäräjillä mainitaan, ettei Mattz Korpilaisella ollut varaa hankkia renkiä. Entinen renkipoika oli poisviety ja uutta ei voitu ottaa tilalle. Joutuikohan Mattz Korpilainen antamaan renkipojan koirankuonolaisten matkaan, kun he vaativat rahaa hevosten puutteeseen? Renkipoika oli sopivan ikäinen ja takuulla tottunut työntekoon. 

LÄHTEET: Himanka, Mikko. Ryssarna bortförde från Karleby och Nedervetil 81 barn och unga under Stora Ofreden 1714-1715. Karlebynejden. 2006. Nro 38. Karlebynejdens Bygde- och Släktforskare r.f. December 2006. 

Immonen, Perttu. Suomen rahvaan historia. Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle. Ateba Kustannus Oy. 2017.

Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554-1721. SKS. Henkilöhistoria. [https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/523] Luettu 17.11.2024.

Joululahjavinkkejä lähes sadan vuoden takaa

Uskokaa tai älkää, mutta olen edelleen sairaana! Yli viikko tässä on jo mennyt ja nukuttu vuorokaudet ympäriinsä lähes 24/7. Kova yskä ja ääni ei vain kulje. Enää ei onneksi ole kuumetta. Sitäkin oli usean päivän tosi kovasti. Mutta saappa nähdä, pääseekö vielä huomennakaan töihin. Onhan tämä - ensin ei useampaan vuoteen yhtään sairaslomapäivää duunista ja sitten kaikki kootaan kerralla. Höh. Ei sitten yhtään nappaa. Mielessä pyörii sata asiaa, jotka pitäisi saada tehdyksi ja eteenpäin. Asioita, joita sijaiset  ei pysty tekemään. :((

Eilisiltana selailin vanhoja sanomalehtiä. Sattuu käsiin jokunen joulunalusnumero lähes sadan vuoden takaa. Lehdet taisivat olla vuosilta 1927 ja 1937. Näköjään jo silloin on ollut vaikeus valita joululahjoja. 

Toisaalta pidän kovin noista vanhojen mainosten selkeydestä. Yhteen mainokseen saatiin sisällytettyä oikeastaan koko kaupan varasto ilman ensimmäistäkään kuvaa. 

Tuo Alfr. Björklundin kauppa täällä Kokkolassa tuntuu olleen muutoinkin aikansa käsite. Etenkin, kun on mahdollisuus nähdä siitä vanha valokuva. Itseäni kiehtoo tässä periaatteessa  kovin minimalistinen varasto, joka kuitenkin  on saatu näyttämään runsaalta - ja ah, niin  siistiltä. Ja myyntihenkilöstön määrä, kun ottaa huomioon, että myynti tapahtui tiskin takaa.

Tietystikään kuva ei kerro kaikkea - kauppa oli aika isokin, mitä olen nähnyt siitä kuvia. Ja tosiaan varmaankin pääpaino oli sillä rautaosastolla.   Eikä tietysti voi mitenkään sivuuttaa tuota upeaa kassakonetta.  Sen takaa näkyy vielä vilaus täydellisesti asetettuja kangaspakkoja. Ihanaa jotenkin, että kun kukaan asiakas ei päässyt tavarapaljoutta tonkimaan, tuotteet säilyivät kaiketi hyllyissä siististi. Toki kuvaa katsoessa putkahtaa mieleen, että mitäs, jos olisinkin halunnut juuri tuon ylimmän hyllyn kulhon nähdäkseni ja sitten en olisi sitä halunnutkaan osta. Myyjä-parka. Toivottavasti kaupassa oli tukevat tikkaat!

Jotenkin kiehtova ajatus myös, että liike oli rautakauppa, mutta sieltä saattoi hankkia myös sekahedelmiä tai tupakkaa - ja paljon muutakin. 

Yllä: Björklundin kauppa Isokadun ja Torikadun kulmauksessa. Kuva valokuvattu  ETT: valokuvanäyttelystä,  Karelmon kokoelmat/KHRM. 

Yllä: Keskipohjanmaan kirjakauppa. Kuva valokuvattu ETT valokuvanäyttelystä. Alkuperäisen kuvan omistaa KPO arkisto. Kauppa sijaitsi osoitteessa Isokatu 8. 

Kivaa leikittelyä sanoilla on tässä joulupukkimainoksessa. Nyt se on täytettävä! Pukin kontti tietenkin! "Kaikki on kuin tarjottimella." Ja ei kun shoppailemaan!

Tämä Osuuskaupan mainos on kaunis mustavalkoisenakin. Se kätkee sisäänsä joulun kuvitukset ja tarjoustuotteet.  Joulupuu on rakennettu. Ihana!

Yllä:  Keski-Pohjanmaan Osuuskauppa. Kuva on Isokadulta pohjoiseen. Kauppa osoitteessa Isokatu 7. Kuva valokuvattu ETT: valokuvanäyttelystä,  KHRM. 

Näin upeita tuotenimikkeitä kaupat jo tuolloin pullollaan. Ehkä olisin käynyt hankkimassa pikkupaketteihin ainakin sokeripihtejä, fanerilippaita, pieksun pauloja, kirjoitustelineitä, varpaallishihnoja, neularasioita, leninkikankaita ja pulloverejä, aistikkaita lahjapakkauksia sekä mainoksen sanoin "Kaikkea, mikä tekee mielen iloiseksi sekä saajalle että lahjoittajalle. Kyllä siinä  oltaisiin jouluaattona suu auki montaa pakettia aukoessa. Mitä sinun paketeistasi olisikaan löytynyt?

LÄHTEET: Kokkola. Sanomia Pohjanmaalta. 15.12.1927. N:o 142.[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1554302?term=Pikkujoulua&term=Kokkolan&term=Kokkola&term=Kokkolassa&term=Kokkolaankaan&term=pikkujoulun&page=1] Luettu 9.11.2024.

Pohjanmaan kansa. 18.12.1937. N:o 149A. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2069398?term=Ykspihlajan%20kansakoulujen&page=3] Luettu 9.11.2024. 

Marraskuun alussa

Tällä kertaa sen verran flunssaista oloa pukkaa, että vähän lyhkäisemmin tekstiä. 

Viikonloppu olikin tosi  kiva ennen flunssan iskua. Eilen vietimme epelin 6-vuotissynttäreitä. Lapsen ilo on niin konkreettista  ja aitoa tällaisissa juhlissa. Epeli jäi juhlinnan jälkeen vielä yöksi ja täksi päiväksi luokseni. Huusi, että "Jee!" 

Eilisiltana kävinkin sitten epelin ja äitini kanssa haudalla Pyhäinpäivän kunniaksi. Kello oli jo paljon, mutta ihmisiä riitti vielä puoli ysiltä. Itse käyn kynttilät viemässä   yleensä aikaisemmin, mutta tällä kertaa ei ehtinyt. Isäni kuolemasta tuli tänään jo viisi vuotta. Minne aika menee? Ja toisaalta - kuinka paljon asioita mahtuukaan näihin viiteen vuoteen!

Tämä päivä on mennyt lepäillessä. Täytyy ottaa iisisti, että säilyisi tärkeä työkalu, oma ääni, jonkinmoisessa kunnossa tulevan viikon koitoksiin.