Kokkolan kaupunki perustettiin alkujaan Ristirannan kylän maille. Ristirannan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Kaarlelan talvikäräjien yhteydessä vuonna 1543. Ristirannan kylään kuului kaupungin perustamisvuonna kaksitoista taloa. Suurin seudun taloista oli Suntin kartano, muilta tunnetuilta nimiltään Sundgården eli Sundshemmanet. talo tunnettiin koko 1600-luvun ajan pormestarien asuinpaikkana. Muita kylän nimeltä tiedettyjä taloja olivat Tyllnäs, Längnäs ja Backala.
Vuonna 1608, jolloin toimitettiin manttaalijako käsitti kolme Ristirannan tilaa kokonaisen manttaalin ja Sundin sekä Sursillin talot peräti 1 1/4 manttaalia. Näihin kahteen isoimpaan tilaan lienee liitetty useampia autiotiloja vähän ennen kaupungin perustamista. Onkin ilmeistä, että arvostetussa asemassa olleet talojen omistajat, kuten nimismiehet tai papit, mieluusti hankkivat haltuunsa maita, jotka sijaitsivat keskeisillä paikoilla ja olivat jääneet rappiotiloiksi.
Missä Suntin kartano sijaitsi tarkalleen? Suntin kartanon päärakennus (Boehmin talo) sijaitsi harjanteella merenlahden rannalla, kaupungin ensimmäisenkorttelin ensimmäisellä tontilla (Kortteli I, talo n:o I) , joka nykysilmillä katsoen oli kaupunkikeskustassa Osuuspankin tontin eteläosassa ja kauppakeskus Chydenian paikoilla. Tiedättehän - kansan suussa kai edelleen nimellä KPO:n mäki. Muistoksi kaupunginsalmen rantamailla sijainneesta Sundhin talosta on jäänyt nimitys Sundhaga eli Salmenhaka. Sen tarkempi sijainti oli etelätullin ja Salmen sillan välillä torilta etelään ja Sundåker-nimiset pellot taas Purokarin länsipuolella.
Suntin kartano oli arvostettu asumus, jopa maaherra kaupunkiin saapuessaan 1600-luvulla majoittui aina Suntin kartanoon. Maaherran tiedetään liikkuneen yleensä talvisin heti uudenvuoden jälkeen. Kovilla pakkaskeleillä myös maistraatin ja porvariston kokouksia pidettiin Suntin kartanossa, koska raatihuone oli liian kylmä paikka kokoontua. Niihin aikoihin, kun Kokkolan kaupunki 1600-luvulla perustettiin, rakennusta hallitsi Wittingin suku - mitä ilmeisemmin samaa sukua, joka edelleen asustelee seudulla. Kokkolan toinen pormestari, Knut Hendersson Witting, joka hoiti pormestarin vakanssia vuosina 1625-1626, oli syntynytkin Suntin tilalla. Vuonna 1629 laaditussa "oikeassa ja todenmukaisessa karjaluettelossa Kokkolan kaupungista" mainitaan "Hustru Elisabeth i Sundhe" heti seuraavana pormestarin nimen jälkeen.
Leskinainen Elisabeth Sundhella on luetteloiden mukaan ollut selkeästi enemmän omaisuutta kuin kellään toisella. Maata hän omisti viisi tynnyrinalaa. Yleensä sitä omistettiin ainoastaan puoli tai yksi tynnyrinalaa. Yleensä lehmiä omistettiin yksi tai korkeintaan kaksi, mutta leskirouva Elisabethillä niitä oli peräti kahdeksan. Lisäksi hänellä mainitaan olleen härkäpari, kolme hevosta ja tusinan verran lampaita.
Myöhemmin Sundhin kartanon omisti lainsuomentajan poika Gabriel Ljungonpoika, kaupungin viides pormestari (1639-1651), joka oli aviossa pormestari Knut Wittingin Elsa-tyttären kanssa. Gabriel oli syntynyt Suntin kartanossa. Myös Knut Wittting oli syntynyt Suntin tilalla. Hän myös kuoli siellä.
Yllä: kuvakopio Gabriel Ljungonsonin nimikirjoituksesta ja leimasta.Kuvakaappaus Kokkolan historia 1-2 kirjasta. Gabriel Ljungonpojan kuoltua 1652 syntyi hänen jäämistöstään pitkällisiä riitoja. Kaikki omaisuus oli takavarikoitu, koska Gabriel oli aikoinaan taannut vouti Pietari Lambertinpojan puolesta. Gabrielista olen kirjoittanut jo aiemminkin.
Sitten talo periytyi Gabrielin pojalle, Kustaa Gabrielinpojalle., joka oli ammatiltaan lainlukija. Kustaa Gabrielinpojan vaimo, Katariina Brynielintytär jäi myöhemmin leskeksi ja avioitui vouti (1682-1698) Jaakko Sundellin kanssa.
Sundell joutui kartanon haltijan asemassa vilkkaaseen, mutta ei aina niin ystävälliseen kosketukseen kaupungin porvariston kanssa. Porvarit huomasivat pian 1700-luvun vaihteessa, että Sundellin raha-asiat olivat huonolla tolalla ja takaajat huolestuivat tilanteesta sanoen irti takuusitoumuksensa. Tilityksen viivästymisestä käytiin oikeuttakin vuonna 1709. Lopulta Sundelin oli pakotettu myymän Sundhin kartanon raatimies (1708-1711) Christoffer Wijkarille.
Myös Wijkarin tiedetään harjoittaneen laitonta kauppaa, kuten muutkin voudit, mutta hän rakensi ja möi myös laivoja porvariston harmiksi. Wijkar oli myös kolme kertaa salavuoteudesta syytettynä ja ehti kaksi kertaa naimisiinkin. Myöhemmin 1700-luvulla tilan ovat omistaneet vuorollaan Erasmus Björkman, Carl Chore, raatimies, suurkauppias ja laivanvarustaja Daniel Ahla, varatuomari- kauppias Martin Polviander sekä 1700-luvun lopulla Johan ja Henrik Lund.
1800-luvun alkukymmeninä kartanon osti Axel Böckelman, joka rakennutti viimeisen kartanon rakennukseen, niin kutsutun Boehmin talon. Itselläni on siitä hyvin hatara ja heppoinen muistikuva, mutta se lienee ollut turkoosinvärinen, isohko rakennus Isokadun- Tehtaankadun kulmassa. Tuo talo on rakennettu 1829 ja sen ensimmäinen omistaja oli kauppias Axel Böckelman. Kymmenenn vuotta myöhemmin talo siirtyi kauppias, raatimies Alexander Boehmin haltuun lapsenlapsen naimakaupan myötä.
Yllä: Böhmin talo sisäpihan suunnasta. Kuvakaappaus ETT:n valokuvanäyttelystä Kallentorilta.
Kiinnostavaa kyllä, tämä kiinteistö toimi myös tyttökouluna. Rouva Boehmin sisar, Olivia Kynzell, määrättiin koulun ensimmäiseksi johtajattareksi alkujaan Vaasaan ja sieltä hän aika pian siirtyi Kokkolaan perustaen ruotsinkielisen tyttökoulun tännekin. Koulun nimi oli "fruntimmerskola. " Koulu toimi Boehmin talossa vuosien 1859-1885 aikana.Talon sisäpihalla oli myös aidattu maustepiha! Boehmin talo purettiin 1980 uuden Osuuspankin rakennuksen tieltä.
Tänään lähdin kävelylle KPO:n mäkeen. Värikuvat tämän kertaisessa päivityksessä tulevat sieltä. Kulkiessani mietin, että tuskin kukaan kadulla vastaan tulleista olisi osannut sijoittaa paikalle kartanoa. Sundhin kartanoa. Mietin, kuinka kapea-alaisesti me näemmekään seudun. Se on meille tosi nyt ja jotenkin naivisti sitä ajattelee, että lähes tuollainenhan paikka kävelykatuineen se on ollut iät ja ajat. Vaan vähänpä sitä tietää!
LÄHTEET: Boehmin talon historiaa ja kaupungin menneisyyttä. Annikki Wiirilinna. Keskipohjanmaa-lehti 22.02.1978. [https://www.porstuakirjastot.fi/files/original/d6b8cae867abc636cb66f15d26640e2f.pdf] Luettu 17.01.2025.
Kaarlelan pitäjän historia I. Turku 1969.
Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. Vaasa 1984.
Porvareita ja porvarissukuja Kokkolassa 1600-1700 luvuilla. Wiirilinna, Annikki. Keskipohjanmaa-lehti 21.1.1970.[https://digi.kirjastot.fi/exhibits/show/annikki-wiirilinnan-artikkelit/porvareita-ja-porvarissukuja-k] Luettu 17.01.2025.Rakentajan Hamletin-kysymys: Purkaako kokonaan pois vai yrittää säilyttää? Wiirilinna, Annikki. Keskipohjanmaa-lehti 31.10.1980.[https://digi.kirjastot.fi/exhibits/show/annikki-wiirilinnan-artikkelit/porvareita-ja-porvarissukuja-k] Luettu 17.01.2025.
[https://www.porstuakirjastot.fi/files/original/e5543ccab935cb9f0bac54189238df0c.pdf] Luettu 17.01.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti