Poroluodon uusi sauna

Riemukkaan helleaallon siivittämänä lähdettiin viikolla siipan kanssa merelle ajelemaan. Helteellä jos milloin, on ihanaa liikkua vesistöissä - etenkin jos tuuliolosuhteet ovat maltilliset. 

Vaikka mantereella oli tosi tyyntä, oli merellä sentään muutamia vaahtopäitä. Pohjoistuulta 6 m/s näytti säätiedote. Veneen huristellessa  meille hyvin tuttuja rannikkomaisemia on aina ihanaa ohiajaessa katsella mökkiläisten elämää. "Joka niemeen, notkohon, saarelmaan, kodin tahtoisin nostattaa," laulettiin joskus alakouluaikana. Juuri siltä näyttää nyt merellä. On kiva kuvitella, millaista väkeä mökeissä kesäisin asuu. Kiva on myös seurailla ohitse ajettujen pikku karien linnustoa. 

Otamme pikkuretkemme kohteeksi Poroluodon saaren ja siellä olevan Kokkolan kaupungin virkistysalueen (N63o 57 240, E23o 11 980). Siellä tulee käytyä oikeastaan kerran kesässä ja aika usein talvellakin, jos jääolosuhteet sen vain sallivat. 

Matkalla näemme muutamia merimetsoja. Siippa selittää, että jo kaukaa näkee, että nuo lentävät eivät ole hanhia, siiven liikkeet ovat erilaiset ja nopeammat. Yritän oppia ja katse seuraa kaukaisuuteen liihottavia mustia viikinkejä.

Saavumme  Poroluodon laguunille varovaisesti ajellen. Kaupungin mökki sijaitsee saaren suojaisassa poukamassa. Nämä matalikot on aina syytä ottaa varovaisesti. Etenkin meidän kalastusveneellä, jolla nyt olemme liikkeellä,  täytyy huomioida veden syvyys - ihan matalikolle pikku purkillamme ei ole asiaa. 

Poroluodon saaren tässä osassa on kivat kalliot. Kallio ja sen päällä oleva puusto on karua, mutta kaunista katseltavaa. 

Sanon siipalle, että näin kauniina päivänä mökillä riittää taatusti saunojia ja vierailijoita. Hämmästys on suuri, kun ohjaamme venhomme  autioon ja hiljaiseen satamaan. 

Kierrämme aallonmurtajan ja kiinnitämme veneen rantalaituriin. Onnekkaasti tosiaan olemme ainoita matkalaisia tällä kertaa. Jos olisi ollut muita paikalla, veneelle olisi joutunut keksimään kivien laitaan jonkun toisen kiinnityspaikan. Olisi mainiota, jos veneen  voisi kiinnittää johonkin toiseen kohtaan vähän sivummalle. Nyt jahtimme estää laiturin nokasta saareen rantautumisen ja  veteen pulahtamisen, jos joku muu saapuisi paikalle. 

Sauna vaikuttaa entiseen verrattuna aika pieneltä. Vanha saunahan paloi maaliskuussa 2022. Ihanaa, että tämä saatiin kyhättyä paikalle näin pikaisesti, vaikken itse saunomaan sinne ole aikonutkaan. 

Astelemme tikkaita pitkin laiturille. Portaat on hieman kiikkerästi kiinnitetty ja laituri kapea. Ehkä siihen olisi voinut panostaa hieman enemmän...

On oikeastaan aika jännittävää astua kohti uutta tuntematonta. Hipsin terassille ja avaan oven. En ole aivan varma tunteesta, mutta toisaalta tiedän olevani aivan varma. Kun oven avaa, tunnen nenässäni viljan tuoksun. En tiedä rakennuksen tarinaa, mutta olen aistivinani, ettei kaikki puutavara etenkään ole ihan uutta. Onkohan tämä voinut olla joskus riihi? Osa hirsistä on tummuneita, ovi tuo mieleeni lapsuuteni kodin riihen oven. Ja se jostain kaukaa tuttu viljan  tuoksu...

Olisi kiva tietää tämän rakennuksen aikaisemmasta elämästä.

Ovi on matala. Joku on kirjoittanut mökin vieraskirjaan, että käynnin muistaa vielä monta päivää jälkeenpäin, kun on saanut otsaansa kuhmun matalasta oviaukosta. 

Ovessa on ulkopuolella jonkinmoista lyijykynätöherrystä. 

Oven sisäpuolella on kirjoitusta ja vuosiluku 1939. Ehkä intuitioni vanhasta riihestä olikin oikea. 

Ja sitten kurkistus itse saunaan. 

Kiuas on rautaa, joten lienee oivallinen meriveden äärellä, jossa taviskiuas aika äkkiä on entinen. Kiukaan päällä on vesisäiliö. Tälle kiukaalle pisteet. 

Saunasta löytyy pari muoviämpäriä ja saunakiulu. 

Lauteet ovat uudet, mutta tehty hieman tavanomaisesta poikkeavasta puumateriaalista. Pidän saunan elävästä sisäseinästä. 

Pienestä seinän  ilmakolosta tirkistelen kohti venettämme. 

Terassilaudoitus näyttää uudelta, tosin saan vaikutelman että sitä ei ole ihan viimeisen päälle fiksattu ja se lienee kasattu joutopuumateriaalista.

Saunan edustalla on suloinen penkki. Penkin yläpuolella on muutama ruuvi, johon voi ripustaa vaikka pyyhkeensä. 

Käpöttelen kallioilla. Pieni nuotiopaikka odottaa seuraavia grillaajia. 

Ja kun aina saapujia huolettaa puutilanne, niin tässä faktaa:

Sahapukki on puoliksi kunnostettu. Pokasaha odottaa seuraavaa sahaajaa.

Sopivan kevyttä rankaa löytyy vino pino sahattavaksi. 

Viipyilemme saarella jonkin aikaa. Pistäydymme mökissä kirjoittamassa nimemme päiväkirjaan. Mökki on muutoin entisensä, mutta lavereilla ei näy patjoja. 

Aurinko kuitenkin kultaa maiseman merelle kauniisti. Googlailen säätilaa. Se näyttää +29 astetta, mutta lisämainintana "tuntuu kuin +30. " Ja tämä tosiaan merellä. Harvinaista. 

Lopulta on aika palailla kohti kotia. 

Paluumatkalla tähystelen etäämmälle ja saan näköpiiriini jotain liikkuvaa. Kuvailen pidemmällä putkellani. Selkeästi siellä on kurkiperhe. Tai näen kaksi aikuista, mutta oletan, että siellä on kurjenpoikanenkin. Loistopaikan pienellä karikolla ovat valinneet. 

Toinen kurjista poistuukin saman tien karikolta ja lähtee lentoon. Varmaan meitä hämätäkseen. Jätämme sen liitelemään omiin kuvioihinsa ja jatkamme eteenpäin. 

Ehdoton suosittelu kaikille merenkävijöille - Poroluodon mökki  on kiva kesäkohde!