Eilen käväisin lopultakin näyttelyssä, mihin aioin jo kesällä. Onneksi vielä ennätin, Kokkolan satama 200 vuotta-valokuvanäyttely on Kallentorin kauppakeskuksessa syyskuun loppuun saakka. Kuvat näyttelyyn on koostanut paikallishistorian Erikoistietotoimisto ry:n valokuvatiimi. Näyttelyyn pääset tutustumaan vapaasti Kallentorin aukioloaikoina. Ehdoton suositus käydä tämä näyttely katsomassa, mikäli et vielä ole käynyt ja sinulla olisi siihen vielä mahdollisuus!
Näyttelypaikka on mainio. Avara ja rauhallinen, esteetön ja valaistuskin siellä on hyvä. Samassa tilassa muuten viitisen vuotta sitten ETT järjesti Kokkola 400 vuotta-näyttelyn.
Kokkolan sataman juhlavuosi on näkynyt paikallisten asukkaiden silmiin monin tavoin. Jo keväällä ilmestyi iso valotaulu kaupunginkirjaston läheisyyteen. Siellä on tarjolla videoita sataman toiminnasta.
Toukokuussa oman Ykspihlajan koulun ja päiväkodin oppilaita hemmoteltiin bussikierroksilla satama-alueella. mainio veto- tarjottiinpa myös mehua ja pullaa. Meidän koulussa jos missä oin takuulla myös satama-.alueen tulevia työntekijöitä.
Oppilaat olivat tosi vaikuttuneita kierroksesta. Alla muutamia kuvamuistoja keväältä:
Samanlaisia opaskierroksia järjestettiin myös kesällä kaupungin asukkaille ilmaisilla bussiopastuksilla. Olivat kuulemma niin suosittuja, että järjestettiin ylimääräisiä vuorojakin.
Eikä tietenkään voi unohtaa, kuinka presidenttimme, Alexander Stubb, vieraili Hopeakiven satamassa vihkimässä konttisataman. Tuokin tilaisuus oli osa sataman 200-vuotisjuhlallisuuksia.
Kuvia on monilta eri vuosikymmeniltä ja niitä on tosi kiva katsella. Myös tekstit ovat hyvät, selkeät ja sekä suomeksi että ruotsiksi.
Kiertelen pitään aivan yksin näyttelytilassa. Pari ihmistä kulkee tilasta läpi, muttei pysähdy näyttelyä katsomaan.Ollakseen kauppakeskus, niin tila sivukäytävällä on todella rauhallinen.
Työkuvia satamasta vuosien varrelta on aika paljon, niin kuin tietysti pitääkin. Jopa maallikko hahmottaa niistä, kuinka kovaa työtä satamatyö on etenkin entisaikoina ollut. Väkisinkin nousee mieleen ykspihlajalaisen heimo Anttiroikon laulu, jota olen jo vuosien ajan opettanut musiikintunneilla Ykspihlajan oppilaille:
"Täältä lautoja, propseja, parrujakin
vie onkarit kaukomaille.
Sitä vilskettä jos et nähnyt oo,
olet paljosta jäänyt vaillle.
Siispä saavu sä katsomaan,
kuinka laivoja lastataan.
Se on työtä, m heikkoja hirvittää,
sitä kestä ei kaikkei pää."
Äkkipäätään ajattelisi, että näyttelyssä olisi vain kuvia laivoista, rahtaamiesta ynnä muusta. Vaan eipä ei. Ykspihlajan kaupunginosan historia on jo sinällään kiehtovan omaperäinen, mikä näkyy myös siksi, ettäaikaisempina vuosikymmeninä satama-alue on ollut kaikille avoin. Sataman ympäristössä on toiminut niin poliisi kuin merimieskirkkokin, lukuisista kahviloista ynnä muista puhumattakaan. Satamassa on liikkunut myös työntekijöitä maailman kaikilta kolkilta, joten tunnelma on ollut uniikki kautta aikojen.
Vähän nousee ihan haikeuskin, kun bongaan näyttelystä kuvia Ykspihlajasta lähteneistä matkustajalautoista. Viimeinen taisi kulkea 1980-luvulla. Muistan muutaman kerran vanhempieni kanssa pikkutyttönä matkustaneeni lahden yli. Voi, olisipa vieläkin mahdollista!
Ykspihlajan ympäristö on kyllä kaikkinensa kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Huikeaa!
Rodenien historia kuuluu tietysti olennaisena osana satamaan.
Kuljen näyttelyn kerrankin kiireettömänä. Katson kuvat kahteen, kolmeen kertaan.
Kirjoitan lopuksi nimeni vieraskirjaan ja myös toiseen pöydällä esillä olevaan kirjaan kommentoin. Sinne saa antaa palautetta näyttelystä. Jäin miettimään, että tämä näyttely pitäisi olla lähes pakollinen alueen koululaisille - ja tietysti kaupunginosan vanhemmallekin väelle. Historiantunneilla tämän aiheen käsittely olisi paikallishistoriaa parhaimmillaan!
Kiitos upeaakin upeammasta näyttelystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti