sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Karppilammella

Tällä kertaa käväistään lähellä kaupunkikeskustaa, nimittäin Pikiruukissa Karppilammella.  Alkujaan karppilampemme oli pelkkä lampi Pikiruukin alueella, joka päätettiin kunnostaa vuoden 2011 asuntomessuja varten, koska lampi sijaitsi messualueelle kulkevan tien vierustassa. Lampi pumpattiin ensin puhtaaksi ja poistettiin sen pohjasta lietettä. Lammen pohjaan aseteltiin suodatinkangas ja päälle hiekkaa. Lammen yleiskuvaa kaunistettiin tekemällä lammen keskelle pieni saari, jonne pääsee kävellen siltaaa pitkin kulkemaan. Karppeja istutettiin lampeen  vuonna 2010.


Karppihan on särkikala. Tosin sen säilyvyys Suomen vesissä on riippuvainen istutuksista. Karppi ei siis lisäänny luonnonvesissämme. Karpit saattavat kasvaa todella suuriksikin, painoa voi olla pitkälti toistakymmentä kiloa Suomenkin oloissa.


Karppi selviytyy melko vähähappisessa vedessä, koska se kykenee ottamaan happea vedenpinnan yläpuolelta. Karppihan puhdistaa vesistöjä, se syö kasveja ja pieneliöitä lammen pohjasta. Karpit oleilevatkin enimmäkseen lammen pohjassa. Minäkään en onnistunut kuvauspäivänä näkemään ensimmäistäkään karppia. 


Pikiruukin lammessa on sekä suomukarppeja että  peilikarppeja. Nykyään lammessa on talvisin hapetuslaite estämässä kalojen tukehtumista.  Ilmastuslaite on käynnissä tarpeen mukaan.


Kokkolan Puistot ja viheralueet-yksikkö ruokkii Pikiruukin lammen karpit säännöllisesti tiistaisin ja torstaisin kello 10.00. Karppien säännöllisellä ruokkimisellä pyritään vähentämään vääränlaisen ja lintujen -etenkin lokkien - oleskelua paikalla. Ruoaksi karpit saavat kalanrehua. Myös yleisöllä on mahdollista osallistua ruokintaan kaupungin ruokinta-aikoina.


Ruokaa kaloille ei saa omatoimisesti mennä heittelemään lampeen, koska esim. leivän- ja pullanpalat jäävät kellumaan lampeen ja houkuttelevat paikalle lintuja. Retkeilyyn ja oleiluun alue sen sijaan sopii mainiosti. Lammen pystyy kiertämään ympäri sen rantaa pitkin. Tämä olisi muuten oiva paikka järjestää sauvakävely- tai rollaattoriliikuntaa vanhuksille sekä pieniä maastojuoksuja tai hiihtolenkkejä pikkuepeleille.


Saareen kävellessäni harmaalokki päivysti terävän näköisenä sillankaiteella. Alueen ympäristö on rauhallista, vaikka vieressä on omakotitaloalue ja kadun toisella puolella kerrostaloja. Lammen keskellä saaressa tuntuu kuin olisi etäällä kaikesta. Jotenkin aivan oma, pieni ja rauhaisa paikka. Aivan luxus!



Itse Karppilammen saari on mielestäni aivan ihastuttava. Altankivilaatoitus tekee maapinnan täydellisen siistiksi. Ja katos keskellä saarta on kiva. Niin -sillasta puhumattakaan. Lämpimänä kesäpäivänä voisin kuvitella istuvani lammen reunalla ja kuuntelevani vaikka livemusiikkiesitystä, jossa muusikot soittaisivat saaressa katoksen alla...


Heinäkuun lopulla paikalla käydessäni lammessa oli upeita,  vaaleanpunaisia lumpeenkukkia. Aivan kuin satulammessa...Taitaa olla kaupungin puutarhureilla taas kätösensä tässäkin asiassa pelissä. Aivan loistava paikanvalinta näille kukille!





Vahtia lammen rannalla piti sinisorsapariskunta. Siellä ne torkkuivat kesäunta lammen reunalla. Kannattaa muuten muistaa, että Karppilampi ei ole sovelias uimapaikka ihmisille - eläimillä on omat lupansa täällä uiskenteluun.:) Vesi vaíhtuu heikosti ja lammessa ei suoriteta vedenlaadun mittauksia. Karpit myös  stressaantuisivat uivista ihmisistä ja huonolla tuurilla tarkastamaton vesi saattaa aiheuttaa sairastumiasiakin...



Aivan ihanaa, että tällainen lampi on lähellä kaupunkikeskustaa meidän  silmänilona!


LÄHTEET: Karppi.  SKES.Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry. [https://www.skes.fi/karppi] Luettu 12.9.2020. 

maanantai 7. syyskuuta 2020

Paljon onnea vaan...Kokkola 400 vuotta!

Onnea, onnea onnea, oi  - 400-vuotias Kokkola! Kokkolan suuren juhlapäivän kunnaksi kiertelin viikon varrella kuvailemassa koskettavan kauniita kohteita lähiseuduiltani, kotikulmiltani, uutta ja vanhaa. Tällä kertaa annan kuvien puhua puolestaan ja  kirjoitan  hitusen   vähemmän. 

Tänä päivänä on hienoa kertoa olevansa kokkolalainen!

Mustakarin rannalla


Ohrapelto Korpilahden kylässä

Seison ja nautin tuoksusta
joka nousee paljaasta maasta.
Uneksii ilta, nukkuvat pellot,
on kuin kuulisin niiden hengittävän.
Olen kääpiö ja kuuntelen,
miten mahtava jättiläinen nukkuu
itselleen voimia huomispäiväksi.
-Ernst V. Knape-

Rasmuksen kivinavetta Sokojan kylässä vuodelta 1748

Uneksit kesäunelman
aurinkoisen, nuoren ja iloisen
ja niin leikkivän hellän.
Ranta ja meri säteilivät ympärillä
tuulen ja aaltojen iloisessa rytmissä.
-Ernst V. Knape-

Purjeveneitä Mustankarin satamassa

Kaarlelan keskiaikainen kivikirkko Kirkonmäellä, vanhimmat osat 1460-luvulta

Anders Chydeniuksen patsas Chydeniuspuistossa kaupunkikeskustassa

Kaupungin yllä kaartuu raskaana
pilvinen, syksyisen harmaa taivas.
Juhlapukuiset ihmiset kokoontuvat -
seisovat odottaen ja mietteissään,
seisovat tiiviissä, suljetuissa riveissä,
kaukana kaikesta riidasta ja epäsovusta,
ympäröivät korkean monumentin,
joka on veistetty suomalaisesta graniitista. 
-Ote Selma Abrahamssonin juhlarunosta vuonna 1903, suom. Pertti Hyttinen - 


Kokkolaa on kiva löytää myös pienistä yksityiskohdista...






Minun Juhlakuosini Kokkola  400-päivänä! Tämä Vanhakaupunki -aiheinen tunika on kokkolalaisen PaaPiidesignin kädenjälkeä. Jos et pääse matkaamaan Kokkolaan hankkiaksesi sen, aina voi asioida nettikaupassa:)

Kokkolan arkkitehtuuria neljältä vuosisadalta - mainio kirja. Tämän ihanuuden pääset tilaamaan täältäKirjan kansikuvaa on muuten myynnissä sekä  postikorttina että julisteena   K.H.Renlundin Museokaupassa. Sieltä löytyy myös muita hienoja Kokkola-aiheisia tuotteita! Tänään kävin  katsomassa K.H.-Renlundin museossa Kokkola 400-juhlanäyttelyn. Suositteluni!  Museokaupasta lähdin mukanani kolme historiakirjaa ja muuta pienempää onnellinen hymy huulilla....

Lämmin on yö. Lämmintä valoa
kimmeltää taivaalta Venus
ovat kalpeita tähdet muut.
Ei yhtään sanaa, ei hyväilyä
vain katse ja sykkivä sydän.
-Ernst V. Knape-

J.V. Snellmannin muistomerkki  Kokkokivellä kaupunkikeskustassa

Katariinan kalmisto kaupunkikeskustassa, ruttoon kuolleiden hauta-alue vuodelta 1710. 

Raatihuone kaupunkikeskustassa. Nykyinen rakennus on vuodelta 1842. Kaunis rakennus, joka pitää sisällään valtaisan määrän mielenkiintoista historiaa. 

Vanha vesitorni Mäntykankaan kaupunginosassa. 

Liikenneympyrä tervanpolttoteemalla. 

Potinrannassa Ykspihlajan kaupunginosassa

Teollisuusaluetta Ykspihlajan kaupunginosassa.

Vanhansatamanlahti ja asuntomessualue. 

Meripuiston leikkialuetta ja taustalla häämöttää  vielä rakenteilla oleva Kokkolan korkein kerrostalo vuodelta 2020. 

Uusinta uutta ja vielä vähän  keskeneräistä Meripuistossa.

Vanhansatamanlahden uimaranta kuin maalauksessa...


Harrbåda - Harriniemi




Harrbåda

Elban metsikössä luontopolulla



Merellinen liikenneympyrä

Kokkolan kaupunginteatteri, entinen suojeluskuntatalo uudessa  tunnelmavalaistuksessa, rakennus on vuodelta 1927. 

Neristanin kappatalot

Vanhakaupunki, Neristan, jonka rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta.

Vanha pedagogiorakennus kaupunkikeskustassa, rakennus on vuodelta 1696. 

Koulussa olemme käsitelleet merestä noussutta kaupunkiamme moneen otteeseen. Innostus lapsilla on ollut ollut mieltä ylentävän kiinnostunutta. Lapset rakastavat kuulla tarinoita vanhasta kotikaupungistaan. Monenmoista on lähipäivinä lasten  kanssa tehty koti-Kokkolaan liittyen. 

Tässä muutama väläys viikon varrelta.  Kollegan kanssa on  ollut  syyhyävän  kiinnostavaa näitä töitä kehitellä.:)) Maailman hienoimmassa ammatissa on  aivan huikeaa nähdä lasten innostus ja hurahtaa siihen itsekin mukaan...

Ompelutöinä tervatynnyreitä ja revintätöinä meritunnelmia

Kotiseutu, kotiseutu
aurinkoisena ja kauniina säteilet
päivieni ja öitteni unissa.
Tasaisten peltojen ja niittyjen takaa
kimmeltää meri ikuisin tyrskyin.
-Ernst V. Knape - 


Isompien oppilaiden kanssa innostutin hiilitöinä piirtelemään kokkolintua eli merikotkaa, josta Kokkolan nimen kerrotaan aikoinaan syntyneen. Olipa antoisaa...


Loppuun vielä tunnelmia Suntin varren tapahtumista, jotka ovat saaneet yleisön tulvimaan paikalle ihastelemaan merellistä Kokkolaa. Mitähän kuvan pojat mahtavat miettiä?

Vesimusikaali "Tanssivat vedet" Suntissa


Kyllä uskon, että jos kaupunkimme perustaja Kustaa  II Adolf nyt olisi päässyt käväisemään Kokkolassa, hän olisi myhäillyt oikein mielissään. Ylpein mielin katsoisi suuntaan jos toiseenkin. 

Tänään,  Kokkolan 400-vuotispäivänä,  paljastettiin  Kustaa II Adolfin patsas. Sen on veistänyt kuvanveistäjä Ulla Haglund moottorisahatyönä. Kävin iltapäivällä katsomassa patsasta ja olin todella mykistynyt, kuinka kaunis ja vaikuttava patsas olikaan iloksemme tehty! Juttelin useamman ihmisen kanssa patsasta tutkiskellessani ja kaikki paikalla olijat ihastelivat ja totesivat veistoksen olevan erittäin onnistuneen ja hyvässä paikassa. Sieltä Kustaa Adolf näkee nyt yli Suntin ja pystyy samalla valvomaan pususillalla kujertelevia...


Sieltä patsaan korkeuksista aivan kuin kuulisin   "Kustin" meille huikkaavan "Rohkene - onni seuraa kyllä!"