maanantai 24. heinäkuuta 2017

Lättähattu liikenteessä


Ykspihlajan kulttuuriviikolla nähtiin ja koettiin tänä vuonna parin päivän ajan nostalginen lättähattu.



Lättähattujunat, virallisemmin Dm7:t ovat Valmetin dieselmoottorivaunuja. Niitä valmistettiin vuosina 1955-1963. Lättähattu-nimi näille junille tuli 1950-luvun nuorisomuodista, kun kapinoivat nuoret lyttäsivät huopahattunsa ja heitä alettiin ensin kutsua lättähatuiksi. Junalle sama nimi lankesi, koska tämä junatyyppi oli muita matkustajajunia matalampi. 









Olihan tässä pienoista menneiden aikojen kaipuuta, sillä henkilöliikenne kaupungista Ykspihlajaan aloitettiin aikoinaan heti radan valmistuttua 1885. 1920-luvulla päivittäisiä junavuoroja oli viisi. Henkilöliikenne Ykspihlajaan lakkautetettiin 1970-luvulla ja samalla purettiin asemarakennus tarpeettomana. 









Lättähattuliikenteestä Ykspihlajan kulttuuriviikolla vastasi Haapamäen museoyhdistys ry. Haapamäellä on tällä hetkellä kolme ajokuntoista vetovaunua ja yksi liitevaunu. Moottorivaunuun mahtuu 56 istujaa. 





















Lättähatut ovat keveitä ja kiihtyvät nopeasti. Niillä pystyy ajamaan huonokuntoisemmillakin rataosuuksilla pysähdellen useasti ja melko suurta nopeutta yllläpitäen. Maksiminopeus taitaa olla kuta kuinkin 95 - 115 km/h. Viimeisten lättähattujen oli aika poistua Suomen virallisesta liikenteestä 1988. 



Yllä: Junailijan pilli ilmaa jo viilsi... ja sitten kunnon höyryt! Matkaan...









Yllä: Juna ohittaa Ohikulkutien vartioidun tasoristeyksen.



Yllä: Juna saapumassa Minimanin vartioituun risteykseen.





Sodan jälkeen suuret ikäluokat 1950-luvulla olivat potentiaalisia lättähattujen asiakkaita. Junaliikenteelle oli suuri kysyntä, koska omia autoja ei ollut läheskään jokaisella noihin aikoihin. 





Yllä: Päätepisteessä Kokkolan rautatieasemalla. Noin 4 km reissun jälkeen.



Lättähatun kyytiin fiilistelemään pääset täällä videolla!


LÄHTEET:

Haapamäen museoveturiyhdistys ry. Moottorivaunut. [http://www.hmvy.fi/wp/?page_id=266] Luettu 24.7.2017.

Karjalainen. Lättähattu piipahti Joensuussa - Tiedätkö junan nimen alkuperän? [https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/141488-lattahattu-piipahti-joensuussa-tiedatko-junan-nimen-alkuperan] Luettu 24.7.2017.

Savon sanomat. Lättähattu palaa liikenteeseen. [http://www.savonsanomat.fi/viihde/L%C3%A4tt%C3%A4hattu-palaa-liikenteeseen/753435] Luettu 24.7.2017.

Tekniikka & talous. Ketterä ja kevyt lättähattu haastoi raskaat höyryveturijunat - viimeiset vuorot ajettiin 1988. [http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/kettera-ja-kevyt-lattahattu-haastoi-raskaat-hoyryveturijunat-viimeiset-vuorot-ajettiin-1988-6637906] Luettu 24.7.2017.

Wikipedia. Ykspihlajan rautatieasema. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Ykspihlajan_rautatieasema] Luettu 24.7.2017.

Yle elävä arkisto. Kiskoauto eli lättähattu. [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/09/kiskoauto-eli-lattahattu] Luettu 24.7.2017.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kokkola-cup ja kesämenovinkkejä



Taas on se aika vuodesta, että Kokkolan katukuvassa vilisee ihanasti turisteja. Tunnelma on tyystin erilainen, kuin edellisessä postauksessani! 

Minulla on ollut kiire viikko.   En ole ennättänyt läheskään kaikkea, mitä olin suunnitellut kulttuuririentoihin  liittyen. No, yhtä tärkeää on  kaiketi  siivota kaaoksessa ollutta  autotallia,  kestitä vieraita  ja jeesata esikoista remppahommissa... Vaikka Kokkolan Ooppera meni minulta auttamasti ohitse silkkaa hajamielisyyttäni ja vaikka Pihlajan viikkoon olen ennättänyt keskittyä heikonlaisesti, ei peli suinkaan ole vielä menetetty. Kyllä täältä vielä noustaan:)

Silti pikaiset pyörähdykset kaupungin suunnalla nostavat hymyn korviin. Pelireissulla olevia lapsia on  kiva seurata. Lähes yhtä kivaa näyttää  lapsista olevan kaveriporukoissa kiertely  vieraassa kaupungissa kuin pelailu. Vähän jopa huomaan samaistuvani heidän lomafiiliksiinsä.   Jokin ulkomaalaisseurue kierteli haltioissaan erään kaupan hyllyjen välissä. Ilakoi ja pisteli välillä juoksuksikin. Pojat hypistelivät kaikkea mahdollista - yksi pyöritteli jopa erikoisenmuotoista ja kauniisti paketoitua näkkileipäpakettia onnellisena  sylissään.  Olikohan pettymys, kun sen avasi?

Kokkola -cup pelataan tänä vuonna jo 36. kerran. Se on Suomen toiseksi suurin juniorijalkapallotapahtuma. Tällä kertaa Kokkolaan on ilmottautunut nelisensataa joukkuetta! Sehän tarkoittaa tuhansia ja taas tuhansia pelaajia. Voitte vain kuvitella, kuinka Kokkolan kaikki majoituspaikat pullistelevat tällä hetkellä...

Käväisin tänään Santahaan pelikentän laidalla fiilistelemässä pelaajien ilakointia. Onneksi sää on ollut pelaamiseen mitä mainioin. Missasin  reissullani luultavasti vuoden kuvan. Nuori perhe kulki kentän laitaa. Isällä oli sylissään muutaman vuoden ikäinen pikkupoika vilttiin kiedottuna. Poika nukkui ja peiton välistä pilkotti kerrassaan suloisesti pojan paljaat pohkeet, jotka päätyivät sukkiin ja nappulakenkiin. Teki mieli pyytää, saisiko kuvata, mutta en halunnut, että pieni pelimies heräisi noin ihanasta unesta jonkun hössöttävän kuvaajan vuoksi. 











Varmaan moni miettii, että olisi kivaa tehdä jotain muutakin pelireissun yhteydessä, kun aikaa liikenee. Jos peleissä on sopivaa taukoa, en lähtisi enää lasten kanssa mihinkään kovin rankkaan viihteeseen. Mikään ei ole keittävämpää kuin itku-potku-raivarit väsyneenä ison elämysmaailman ääressä...No, Toivosen kotieläinpuistossa olisi varmaan kiva käydä silittelemässä eläimiä...

Tarkoitus oli kuvata tähän postaukseen hienoja menovinkkejä useampiakin, mutta nyt ne typistyivät kiireeni vuoksi muutamaan. No, ei se määrä vaan se laatu!

Kiivaan pelirupeaman jälkeen tarjoan  tällä kertaa perheille pulahduksen meriveteen joko Ykspihlajan kaupunginosassa Lahdenperässä noin 5 km Pietarsaaren suuntaan keskustasta tai Vanhansatamalahden uimarannalla lähellä leirintäaluetta. Tietysti Kokkolan uintikeskus Vesiveijarikin  on niitä suomen parhaimpia, jos haluaa liittää uintireissuun saunomisen ja pesunkin. 

Alla olevat kuvat ovat tällä kertaa Ykspihlajan Lahdenperän rannalta, jossa ainakin perjantaina iltapäivästä oli melko rauhallista.




Jos haluaa fiilistellä kauniita taloja ja vain olla ja kuljeskella, suosittelen kävelyretkeä Kokkolan vanhaan kaupunkiin Neristaniin, joka on ihan ydinkeskustan tuntumassa. Kokkolan puutaloalue on yksi maamme yhtenäisimpiä ja laajimpia  puukaupunkeja. Itseäni aina sykähdyttää ihastuttavan värikäs puutalojen maailma. Kulkiessaan miettii, millaista elämää talossa on entisaikaan eletty ja että hienoa, että juuri tuo ja tuo talo on selviytynyt tulipaloista. 






Ja tietystikään  kirpparifriikkinä en voi olla suositttelematta kirpparikirrosta! Nyt kesällä  olen käynyt kirppareilla todella usein. Nautin siitä tunnelmasta,  aina ei tarvitse tehdä edes löytöjä vaikka aina teenkin.  Hankin itse n. 75 % vaatteistani nykyään kirppikseltä. Mitä enemmän kiertelee, sitä paremmin oppii löytämään.  Olen ammatissa, jossa voin myös hyödyntää ilosanomaa kierrättämisestä ja  ekologisuudesta oppilailleni. Jos joku oppilaista ihastelee jotain asuani, muistan tasan tarkkaan mainita "ostin sen kirppikseltä eurolla..."  Mielestäni se on tärkeää kulutusyhteiskunnassamme ja tuo myös tietynlaista tasa-arvokasvatusta samalla  niin, ettei  kaikki ihana ole välttämättä vain varakkaimpien saatavissa. Oma minä ei aina löydy muotikuvastoja selaamalla...

Alla olevat kuvat ovat Spr-kirppikseltä, joka on ihanan siisti ja monipuolinen. Tavara vaihtuu usein. Tiedättekö, keväällä sanoin kollegalle, että jos joskus tulisi päivä, että kyllästyisin työhöni kansankynttilänä,  menisin ehkä töihin kirpputorille. Joka kerta kierrellessä minuun iskee suunnaton halu järjestellä tavaroita esteettisesti...







Tämän kesän parhaat kirjat olen löytäyt kirpparilta. Viimeksi ostin ja  luin tositarinan "Rakkaudessa erottamattomat, joka kertoi juutalaispariskunnan itsemurhasta vanhuudessa. Sitä ennen  keskosesta kertovan "875 grammaa."


Jos iskee into kierrellä kirppareita, tässä muutama muu  kiertämisen arvoinen. Löytyvät kaikki ihan ydinkeskustasta!:






Ja jos ei jaksa itse kierrellä, niin istahdetaanpas viikonloppuna lättähattujunaan ja nautitaan tunnelmasta. Taiiii hei...voisihan tällä junalla mennä vaikka uintireissulle sinne  Lahdenperään...kävelyä reipas puoli kilometriä suuntaan... 

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäaamuna kaupungissa

Olen tavattoman aamu-uninen. Siksi harvoin vapaa-aikana lähden mihinkään aikaiseen innosta puhkuen. Joskus kuitenkin aukeaa mahdollisuus.

Vein nuorimmaiseni rippileirille aikaisin eräänä lauantaiaamuna. Pojan hyvästeltyä oli höntti olo. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään ja minä jo liikkeellä.:)

Ajelin kohti keskustaa. Käännyin Isokadulle ja pistin auton parkkiin. Aina vaan höntimpi olo, sillä autoni oli ainut koko pitkällä keskustan kadulla. Tajusin, että kappas vain, liikkeetkin ovat vielä kiinni.

Nousin autosta ja lähdin aamukävelylle. Ja todellakin- tunsin olevani kaupungissa yksin!




Päätin kuvailla keskustan kukka-asetelmia. Suomi 100-juhlavuoden vuoksi monessa kaupungin kukka-asetelmassa on sinivalkeaa.


Kaupunginkirjaston kohdilla värimaailma muuttui punaiseksi.




Kaupungilla on salaisuutensa kukkien kasteluun! Suurimmissa  kukka-asetelmissa käytetään ns. tihkukastelujärjestelmää eli kukkapenkin pinnalle on kieritelty kasteluletku, joka on yhteydessä vesijohtoverkkoon ja veden määrää säädellään sulkuventtiilillä. Puutarhatyöntekijät avaavat aamulla hanat ja seuraavat, milloin vettä on tihkunut istutuksille tarpeeksi. Kuumina päivinä kastellaan myös käsin. Luin tämän netistä. Enpä ole tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Tuntuu, että kaupungin kukat kasvavat ja kukoistavat kuin itsekseen, omat nääntyvät heti, jos on muutaman päivän  reissussa...Olinpa naivi!



Taas koin ahaa-elämyksen: Persilja näyttää kukkien seassa tosi kivalta, ryhdikkäältä reunuskasvilta ja on edullinen lisuke kylvettäväksi  peitttokasviksi välitilaan muiden kasvien rinnalle!



Kaupungin rauha mykisti minut uudelleen ja uudelleen. Todellakin autoista vapaa keskusta! Mitähän sanoisi turisti, joka tulisi vaikka Kiinan ihmisvilinästä  tänne tähän aikaan? Miten tuleekaan mieleen V.A.Koskenniemen runo "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..."


Nämä kaupunkikeskustassa  olevat tervatynnyrin muotoiset kukka-astiat ja penkit ideoitiin kaupunkiimme asuntomessukesänä 2011. Tynnyreissä on kasteluritilät ja vesisäiliöt. Alumiiniset ritilät on peitelty kankailla, joiden päälle on laitettu multa ja kukat. 


Naakkapuiston ohi kulkiessani huvitti: on varmaan ollut vaikeaa keksiä puistolle nimeä:)))Tai eihän Naakkapuisto taida ihan se virallisin nimi olla.  Kuitenkin. Naakat uskollisina puistonvartijoina...
Naakoista on tehty jokusia runojakin. Risto Rasalla on tällainen:"

"  Jos olet onnekas,
kuulet naakan laulavan
kivisistä nuoteista. "



Varmaan olisi pitänyt jäädä kuuntelemaan pidemmäksi aikaa, millaisia nuotteja naakoilla oli ollut tarjolla... Mutta hei, tuon runonhan voisi laittaa kauniisti kylttiin esille puistoon! Ihmisillä pitäisi olla enemmän aikaa vain olla ja kuulostella. Pidän sitä ehdottomana luovuuden edellytyksenä. Kiireessä ei voi luoda mitään todella uutta tai merkityksellistä...


Olen aina pitänyt raatihuoneen edustan kukista. Ne  on hyvin suunniteltu näyttävän rakennuksen edustalle.



Nämä valkeat  runkoruusut ovat aivan ihanat!


Mannerheiminaukion kukat ryöpsähtävät taas takaisin Suomi 100-teemaan.





Katu on Mannerheiminaukiolta rautatieaseman suuntaankin täysin autio! Tässä vaiheessa kello on jo pitkästi yli yhdeksän...



Jatkoin kävelyä siirtyen Suntin rannan tuntumaan. Huvittuneena totesin, että suurin osa rannan sorsistakin nukkui vielä! Tunsin itseni tässä vaiheessa ihan zombieksi - minä aamu-unisista unisin yksin valveilla koko maailmassa.:/

 

Eskonsaari Suntin keskellä näytti kesäiseltä.


Tyyneen veteen heijastuvat talot...voi kuinka kaunista!



Tässä vaiheessa pari kaupungin puistotyöntekijää tulee vastaani polkupyörillä haravat tankoihin nojaten. En tiennytkään, että he työskentelevät myös lauantaisin. No, siistä on! Nuori poika suhahtaa työntekijöiden ohi pyörällään liian läheltä. Toinen naisista huutelee pojan perään, että voisi vähän katsoa, miten ajaa. Mutta poika on jo äänten ulottumattomissa. 

Sen verran tässä kohdassa työ palaa loman keskeltä esiin, että väkisinkin huomaan prosessoivani paikkaa ja sen käyttömahdollisuuksia.  Hymyilyttää ja päätän, että tuon oppilaani jonain kauniia syyspäivänä tänne kivikatsomoon. Voisivat vaikka ideoida runoja tässä istuskellessaan Suntista, sorsista tai ihan mistä vaan ja esittää toisilleen.

Netistä löydän myös tiedon, että joku muukin on ideoinut tätä paikkaa. 25.8.-17 klo 21  on varmaankin Kokkolan venetsialaisviikonloppu ja silloin juuri tässä kohdin on mahdollisuus nähdä "Illuminata"-esitys. Sitä markkinoidaan tulen ja esittävän taiteen mestariteoksena. Esitys tapahtuu Eskonsaarella ja Suntin rannoille syttyvät tuliveistokset, jotka elävät musiikin tahtiin ilmentäen jokainen omaa tarinaansa, historiaa, kulttuuria, ihmisiä...Eli luvassa siis tulipatsaita,  pyrotekniikkaa ja musiikkia



Käyn kävelyllä Englanninpuistossa saakka. Kuvailen siellä uudenkarheaa  muistomerkkiä, josta enemmän erillisessä postauksessa joskus. Takaisin kohti keskustaa palailen toista puolen Sunttia kulkien.


Aamukävelyllä oleva mies Suntin liepeillä lukee keskittyneesti kaupungin infotaulua menneistä ajoista.  Historiaa on ympärillä paljon, jos tietää katsoa. Suntin reunustan kivissä on  kiinnitettyinä metallirenkaita, joihin ennen kiinnitettiin veneet, kun tultiin Sunttia pitkin kaupunkiin. 


Keväällä, kun minusta tehtiin  lehtijuttua blogiini liittyen, kerroin toimittajalle, että joskus leikittelen ajatuksella, mitä kaikkea Suntissa voisi tehdä. Englannilla on Thamesinsa, Ranskalla Seinensä, mutta Kokkolallakin on oma Sunttinsa! Vaatimattomastakin asiasta voi tehdä hienon, jos osaa muotoilla asian kauniisti ja osaa arvostaa sitä. Tulee mieleen ruotsinkielinen naapurini, joka kertoi kerran, että hänellä on tosi hieno rotukoira. Anoppi ihmetteli, että niinkö. -Joo, se on "byrakoo." (kuvittele äänenpaino ranskalaisittain) Anoppi ihmetteli entistä enemmän, kunnes naapuri naurellen kertoi sanan muodostuvan ruotsin murteella sanoista kylärakki "by+ rakko..." Ihan yhtä hienolta voi saada Suntinkin kuulostamaan!


Kerroin, kuinka mielikuvissani Suntinsuulla olisi näissä renkaissa kiinnitettyinä  pieniä soutuveneitä, joita saisi vuokrata. Muistoissani palasin tässä vaiheessa kesään 1985, jonka vietin Englannissa Oxfordissa ja puuhaan nimeltä "punting." Tätä on vähän vaikeaa kääntää, mutta kai tarkoittaa sanana kuta kuinkin sauvomista. Silloin vuokrasin ystävieni kanssa Thames-joessa tarjolla olleen riemunkirjavan  puupaatin ja punttasimme pitkin Thamesia. Voi jestas oli kivaa! Tästä klikkaamalla näet, millaiset olivat nuo vesijettimme:) Onko joku muu kokeillut tätä?


Kuvasanallista ohjeistusta punttaamiseen:) Meillä ehkä toimisi airot paremmin... Kuva lainattu täältä

Jatkan matkaa. Kävelen Suntin yli pienen sillan kautta. Saavun torille. Jopa siellä on hiljaista. Ja katsokaa myös, kuinka puhdasta. Puistotyöntekijät aloittavat varmaan työnsä aikaisin!


Torin kukka-astiat noudattavat samaa Suomi 100-väriä kuin Isonkadunkin kukkaset.


Kiepsahdan taas Naakkapuiston läpi.  Penkit ovat vielä tyhjät, enkä itsekään viitsi nyt  niihin istahtaa, vaikka se  voisikin olla aika kivaa. Tiedän, että autoni parkkiaika alkaa olla  käytetty. Sakot tästä aamusta enää puuttuisivat...


Kun saavun autolle, kello on jo yli kymmenen. Autoni on edelleen ainut auto koko kadulla:) Ei näy edes parkkipirkkoa. Ja jos olisi näkynyt, olisiko raaskinut aamunaikaista sakottaa... No, tämä oli hieno aamukävely läpi hiljaisen kaupungin. Kuvausrauha oli täydellinen!



LÄHTEET: Yle uutiset.  Kokkolassa 14000 kesäkukkaa - kastelua hoitaa oma keksintö. 
 [https://yle.fi/uutiset/3-7929674] Luettu 18.7.2017.