sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Lentävä keuhkotauti riesana

Tykkään selailla sanomalehtiarkistosta iänikuisia uutisia. Tällä kertaa kolahti uutisointi vuodelta 1930 eli lähes sadan vuoden takaa. Ykspihlajan koululla oli kansankielellä sanottuna lentävää keuhkotautia, tubia  eli tuberkuloosia. Tautihan johti usein jopa kuolemaan ja oli hyvin pelätty. 

”Minun sei­näni ta­kana yskii /

 kuo­leva ih­minen. /

Mi­nä en ole kuol­lut vielä, / 

minä elän ja va­pisen.”

-Saima Harmaja-

Tämä uutinen on jollain tavalla mielenkiintoinen, koska samassa uutisessa ruoditaan sekä tuberkuloosiin sairastumista että koulun huonoa kuntoa. Vanha, punatiilinen - nyt jo käytöstä poistunut -  Ykspihlajan koulu oli valmistunut vuosien 1925-1926 vaiheilla, joten siihen nähden on mielenkiintoista, että koulu mainittiin   jo  viisi vuotta myöhemmin tomuiseksi ja portaikoissa kerrottiin olevan kuoppia. Lienee olleet puuportaat tuohon aikaan. Itse kun  olin vuosia tuossa koulurakennuksessa töissä, niin omaan mieleen  etenkin portaikko on jäänyt rautakaiteineen todella kauniina yksityiskohtana mieleen. 


Keskipohjanmaa - lehti 25.2.1930


Suomessahan tuberkuloosiin kuoli vielä 1930-luvulla vuosittain 10000 ihmistä. Noin yksi ihminen tunnissa... Parantolahoidot tautiin saattoivat kestää vuosikausia. Lääkkeitä tuberkuloosiin alkoi olla saatavilla vasta 1940-luvulla. Nyt korona-aikakautena on aika mielenkiintoista lukea näistä entisaikojen epidemioista. Tuberkuloosihan levisi kaiketi ahtaissa oloissa. Lohdullista, että rokotusten ansioista siitäkin taudista on aika hienosti päästy erilleen!


Tuberkuloosivuosina Ykspihlajan koulun rehtorina toimi  1926-1937 Erns Järvi. Löysin äskettäin muuten tiedon, että tämä rehtori keräsi kansanpelimanni Matti Haudanmaan  soittamia sävelmiä ylös! Ilmeisesti Järvi oli muutoinkin kunnostautunut erityisesti musiikkiopinnoissa, sillä hän on julkaissut musiikinteorian opinnäytteen oppikoulun laulunopettajan virkoja varten vuonna 1931. Järvi on ollut myös laulunopettajana Kokkolan Yhteislyseossa vuosina 1930-1938. Ilmeisesti musiikki kiinnosti enemmän kuin portaat!:)


Ernst Järven historiaa tutkiessani löytyi myös tieto, että Järvi  johti muun muassa Ruotsalon sekakuoroa, jossa eräs kuorolaisista oli siippani äidinäiti! Näin pieni on maailma:)


LÄHTEET: 
Ernst Evert Juhonpoika Järvi. Geneanet. [https://gw.geneanet.org/hviitasalo?lang=en&pz=jeremias+juhonpoika&nz=viitasalo&ocz=0&p=ernst+evert+juhonpoika&n=jarvi] Luettu 30.5.2021. 

Tuberkuloosi. Duodecim terveyskirjasto (1920) [https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00611] Luettu 30.5.2021. 

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Koppi haasteeseen

Tällä kertaa vastailen blogihaasteeseen...

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Aloitin bloggailun kesällä 2011 - aika tasan kymmenen vuotta sitten. Olin jo pidempään halunnut kirjoitella jotain ja blogimaailma avautui minulle oikeastaan sattumalta. Pyörittelin mielessäni useamman viikon, mistä kirjoittaisin ja vaihtoehtoja oli monia; kasvatus, musiikki, sukututkimus....

             

Sain kuningasidean Kokkola-aiheisesta blogista kävellessäni Halpa-Hallin portaikkoa alas - näkymä korkealta liikkeen isosta ikkunasta avasi silmiini Kokkolan keskustan. Siinä se oli! Oivalsin, että Kokkola on minulle tapahtumieni keskipiste ja sen ympärille voi kirjoittaa oikeastaan mitä tahansa. Karlebyn lisäsin näkökulmaa laajentaakseni ja koska perheeni on kaksikielinen. Aihepiiri ei ole koskaan kaduttanut. En juurikaan saa törkypostia, kuten vaikka ystäväni, joka keskittyy muotiin blogissaan. En jaksaisi sellaista. Enkä omien naamakuvien esillä pitoa. Saan kirjoittaa ja kuvata ilman meikkejä, hiukset kampaamatta, rähjäisissä verkkareissa jos siltä tuntuu! Minulla on pääsääntöisesti todella fiksuja lukijoita ja muuten jostain syystä erityisen paljon miespuolisia lukijoita.

Alusta asti oli selvää, että en haluaisi itseäni esiin blogin valokuviin - kirjoitan ja kuvaan itselleni ja jos joku muu jaksaa tekstit lukea, hyvä niin. Minulla ei ole koskaan ollut aikaa muokata tekstejäni sen kummemmin, vaikka muokkaamalla saisi varmaan fiksumpaa jälkeä. Joskus haaveilen siitä. Eräs tuttavani yrittää houkutella minua koostamaan historiateksteistä kirjaa, mutta sellaiseen ei taida riittää juuri nyt potkua. Monta vuotta kirjoitin blogia paljastamatta siellä edes nimeäni. Myöhemmin jouduin tavallaan antamaan tässä asiassa periksi.
                                 


2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Intohimo on varmaankin aika sama asia kuin motivaatio. Jos ihmisellä on motivaatio johonkin, hän kykenee vaikka mihin. Asioihin, jotka kokee intohimokseen, löytyy ihmeesti aina aikaa - ne muut asiat voi aina siirtää...

Minulla ei ole ainotakaan intohimoista harrastusta, josta isosti maksaisin. Ahdistun ajatuksesta, että minun pitäisi sitoutua johonkin säännöllisest tai maksaa itseni kipeäksi. Intohimo on sellaista, ettei sitä voi tehdä tietyllä kellonlyömällä, vaan silloin, kun on sisäinen palo. Parhaimmillaan blogijuttu syntyy suurella intohimolla keskellä yötä, jos aihe on koukuttava - usein historian aihepiirin kirjoitukset on sitä. Huomaan, että kun olen rentoutunut, pystyn kirjoittamaan paremmin. Viime kesänä osallistuin murrekirjoituskilpailuun, jossa yllättäen sijoituin! Se oli uusi aluevaltaus, johon haluaisin jatkossa sitoutua enemmänkin.
 
Minulla on myös intohimoa musiikkiin. Opiskelin konservatoriossa vuosia, mutta se ei ollut koskaan se juttuni. En saanut oikeastaan mitän siitä, että soitin muiden valmiiksi kirjoittamia nuotteja. No joo - hallitsen musiikin teoriapuolen ja siitä on varmaan sinällään hyötyä. Minut tuntevat tietävät, että soitan oikeastaan mitä vain korvakuulolta. Se on se mun omin juttu! Työssä siitä on erityisen paljon hyötyä, kun ei tarvitse valmistautua soittamaan, vaan voi kiskaista rallin jos toisenkin treenaamatta tuosta noin vaan.

                                   

Yksi intohimoistani on sukututkiimus ja kaikenlainen sukuhistoriaan liittyvä. Aloitin sukututkimuksen jo parikymppisenä, siis harvinaisen nuorena. Isäni johdatti minut siihen maailmaan. Voin uppoutua kirkonkirjoihin ja koukeroisiin kirjoituksiin tuntikausiksi. Ärsyynnyn, jos jostain syystä joudun keskeyttämään.

Suhtaudun edelleen työhöni intohimoisesti. En oikeastaan voisi ajatella itselleni muuta ammattia kuin kasvatusalan. Työpäivän jälkeen jatkan usein tunteja töissä. Joku voi pitää sitä outona, mutta kun innostun jostain, en malta lopettaa. Olen sitä mieltä, että intohimo tuottaa parhaiten laatua. Työtä on myös helppo toteuttaa,kun se on hyvin suunniteltu, silloin siitä ei kerrytä stressiä. 


3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Istun netin ääressä surffaillen ja luen, luen, luen. En pidä hömpästä, vaan luen tosi paljon asiatekstejä, tutkimuksia ja muuta kamalan raskasta. Tykkään myös lukea elämänkertoja. Rentoutuakseni tarvin omaa tilaa ja rauhaa. Usein saatan ajella yksikseni vaikka metsäautoteillä. Pysähtelen ja kuvaan, kun tulee jotain kiinnostavaa vastaan. Mutta minun on ehdottomasti saatava olla yksin - ehkä vastapainona sosiaalisuutta uhkuvalle työlleni.

Rentoudun myös kirppareita kiertämällä. Esineillä on tarinoita ja löytämisen ilo on ihanaa.  Samoin rentoudun saunomalla - saunon joka ilta. Viikolla heitin myös talviturkkini pois ja kävin uimassa 12-asteissa piha-altaassamme...nautin!  En kaipaa kotoa pois. 


4. VIIMEISIN MATKASI?

Matkustelu loppui koronaan kuin kanan lento. Siippani ja nuorimmaiseni kanssa ennätettiin onneksi käydä viime kesänä laivamatkalla Helsingistä Riikaan. Pidän muutoinkin laivamatkustamisesta. Säät suosivat Riikassa ja se oli kaunis kaupunki, jonne haluaaisin vähän pidemmäksi aikaa uudelleen. Minulla on muuten dna-testien mukaan äidin puolen sukua Latvian ympärystössä. Olen aika lailla koukuttunut niihin tuloksiin, sillä olen etsinyt erästä esi-isääni kauan - uskoakseni tämä linja johtaa häneen osin...


5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Vaikka lähiseudulla tykkään liikkua ehdottomasti yksin, olen aika arka matkustamaan yksin. En tykkää isosta seurueesta, mutta otan kyllä ukon, pojan tai äidin mielelläni mukaan reissuun. Lomamatka isossa porukassa on kauhistus.  En halua olla kenenkään muiden aikatauluissa kiinni, sillä silloin stressaannun enemmän kuin rentoudun. 


6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Norjaaa rakastan. Viime kesänä piti ajaa Jäämeren rantaan, mutta koronakurimuksen takia se jäi. Haaveena on ollut käydä Pietarissa etsimässä sukujuuria, mutta sekin joutuu nyt odottamaan. Haluaisin myös toisen maailmansodan aikaisille taistelupaikoille erityisesti historioitsija Teemu Keskisarjan opastamana. Olen aikonut tehdä matkan sinne jo kauan, mutta en ole saanut ylipuhuttua ketään  mukaani ja nyt sekään ei onnistu koronan vuoksi. Isoisäni kuoli Petroskoissa. Haluaisin nähdä Äänisen aallot ja Lisman seudun, jonne isoisän veli mystisesti katosi. Jotenkin tuntuu, että olen esipolvilleni sen velkaa...Haluaisin käydä myös Pohjois-Koreassa. No joo, ei millään kevyellä turistimatkalla, mutta kärpäsenä katossa ihan mielenkiinnosta sulkeutunutta yhteiskuntaa ja diktatuuria koskien. Palaisin halusta kirjoittaa  ja kuvata ristiriitaisista kokemuksista siellä. 


7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Hmmm...varmaan satu "Kana Karoliina", jonka luin perjantaina pojanpojalle päiväunille mentäessä. Se on klassinen kansansatumukaelma kanasta, joka löytää vehnänjyvän, kylvää ja kastelee sitä. Hän pyytää apua muilta eläimiltä, mutta kukaan ei jouda auttamaan. Kun Kana Karoliina saa sadon valmiiksi, hän leipoo leivän, silloin kaikki eläimet haluaisivat syödä sitä hänen kanssaan, mutta Kana Karoliina päättääkin syödä kaiken itse. Saduissa on oivia opetuksia!


8. MIKÄ ON LEMPI KIRJALLISUUDEN LAJISI?

Pidän varmaan eniten historiankirjoista. Esimerkiksi paikallishistorioista ja niitä onkin kotikirjaston hyllyt pullollaan. Myös hyvä elämänkerta koukuttaa aina tai laadukas kasvatusaiheinen teos. Palaan samoin kirjoihin uudelleen ja uudelleen. Juutalaisvainokirjallisuutta olen lukenut parikymppisestä lähtien. Imre Kertzesin kirja "Kohtalottomuus" oli aikoinaan huikea.


9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

Olen todella vanhanaikainen tässä, vaikka ei uskoisi. En hirveästi tykkää jakaa mitään. Bloggailu riittää minulle. Muutamien hyvien ystävien kanssa viestittelen Whatsappissa paljonkin. Netin kautta olen saanut kontakteja sukulaisiini ja sitä pidän arvossaan. Olen enemmän sähköposti-ihminen. 


10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?
 
Viihdyn Kokkolassa enkä haluaisi muuttaa minnekään. Olen asunut täällä nyt tasan 30 vuotta. Asun Kokkoalan laitakaupunginosassa, maisemat on kuin maaseudulla. Siksi varmaan viihdyn. Olenhan maaseudulta kotoisinkin.

Siippa välillä heittää ilmoille muuton kerrostaloon - minulle se olisi kauhistus. Nykyään myös jälkipolveni, siskoni  ja äitini asuvat Kokkolassa.  Lapsuuspaikkakunnalla ei asu enää ketään läheistä. Se joskus saa olon kaihoisaksi. 


11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Jopas pienen kysymyksen heitti! Kyllä se tasa-arvo kaikkien kesken olisi unelmalähtökohta. Siihen on kyllä vielä matkaa. Mutta ajattelen niin, että jokainen pystyy aloittamaan yhdenvertaisuuden kasvattamisen omassa elämässään. Siitä se lähtee! Tietysti soisin myös koulutuksellista tasa-arvoa jokaiselle. 

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Suojeluskuntalaisten vala 1918

Suojeluskunta liittyy keskeisesti vuoden 1918 Kansalaissotaan. Suojeluskunta perustettiin juurikin vuonna 1918. Suojeluskunnan perustamisasetuksissa määriteltiin keskeisinä kriteereinä jäseniksi pääsemisessä vapaaehtoisuus, ikärajan täyttyminen sekä  halu ylläpitää vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä. Ennen asetusta  suojeluskuntiin liittymisen kriteerit olivat vaihdelleet paljonkin paikkakunnasta riippuen. Kaikkia jäseniä yhdistävä tekijä oli  halu taistella Suomen vapauden puolesta. 

                                           
Yllä: Pekka Jylhän Suojeluskuntalainen-patsas Kokkolan kaupunginteatterin edustalla

Koska suojeluskuntaan liittyvät sitoutuivat tilanteen niin vaatiessa sotaan, määriteltiin alaikärajaksi 17 vuotta. Varsinaista yläikärajaa ei ollut, mutta 40 vuotta täyttäneet siirrettiin kannatusjäseniksi tai  myöhemmin perustettuun  suojeluskutareserviin tai veteraaniluokkaan. Nuorille pojille annettiin myös mahdollisiis liittyä poikaosastoihin. 



Liityttäessä suojeluskuntaan, tuli vannoa seuraavanlainen vala:

”Minä lupaan ja vannon taistelevani henkeen ja vereen saakka Suomen itsenäisyyden ja sen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta, kunnes lailliset olot on maassa jälleen palautettu ja lujitettu. Minä vannon pysyväni uskollisena maan lailliselle hallitusmuodolle ja sen tämän mukaisesti valitulle hallitukselle sekä ehdottomasti tottelevani sotilaspäällystöäni. Kaiken tämän lupaan ja vannon Jumalan ja kaiken sen nimessä, mikä on minulle korkeata ja pyhää.”

                                         
Lotta-patsas ja Suojeluskuntalainen - patsas, molemmat saman kuvataiteilijan tekemiä. Taustalla näkyy Kokkolan kaupunginteatteri, joka alkujaan  on keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön  vuonna 1927 rakennuttama  maakunnallinen keskustalo, "Vartiolinna."

Sitoutuminen tehtiin kirjallisesti lomakkeelle:

"Allekirjoittautunut  ilmoittautuu täten XXX suojeluskuntaan jäseneksi ja vakuutan kunniasanallani, etten  ole kuulunut niin kutsuttuun työväen järjestys- eli punakaartiin tahi  tätä liikettä kannattanut enkä muullakaan  tavalla ottanut osaa vehkeilyyn maan eduskuntaa ja hallitusta vastaan; sitoudun myös vaadittaessa vannomaan sotilasvalan. 

__________XXX______________päivänä ____XXX________kuuta 1918
Nimi:XXX
Syntymävuosi, -kuukausi ja -päivä:XXX
Ammatti:XXX
Asuntopaikka:XXX
Kenen suositus:XXX
Perhesuhteet:XXX

                                       


LÄHTEET:
Jäsenyyskriteerit ja  sosiaalinen kerrostuneisuus. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd. [https://perinne.fi/suojeluskuntajaerjestoe/organisaatio-ja-jasenet/jasenyyskriteerit-ja-luokkatausta/] Luettu 7.3.2021. 

Sata vuotta sitten perustettiin hurjapäinen ryhmä - näin toimivat valkoisten erikoisjoukot talvella 1918. [https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005558231.html] Luettu 28.02.2021.

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Äitienpäivänä

 Hei ja hoi täältä tenttikirjojen keskeltä! Olen naputellut viime päivinä niin paljon eseitä, että  hiirikäteni on sanomassa sopparinsa irti. Jännetupitulehdustako pukkaa? Tahti on nyt sen verran hyvä, että enää yksi tähänastisista kirjoitelmista on keskeneräinen - periksi ei anneta, vaikka urakka meinaa välillä ajaa epätoivon partaalle...No, uusi opiskeluviikko on jo viikon päästä ja silloin taitaa tulla tehtäviä samanlainen setti lisää...

Joka tapauksessa olen kyllä aika innoissani opinnoistani. Onneksi sittenkin rohkenin pistää paperit vielä tällä iällä  eteenpäin...Poikani, joka pian saa ensimmäisen ammattitutkintonsa valmiiksi, totesi juuri tänään, että työmarkkinoilla pitäisi samaan aikaan olla sekä vastavalmistunut tuoreilla tiedoilla, että omata 40 vuotta työkokemusta - no - pitääpä muistuttaa tästä pojalle joulun alla, kun valmistun, että äitis  melkein on:)))

Äitienpäivää vietimme pienimuotoisesti. Ruokailimme yhdessä äitini, anoppini, siippani ja nuorimmaiseni kanssa. Oli  kiva kokoontua yhteen. Nyt on ähky, mutta ehkä tästä vielä toipuu ja jo illemmalla kurkkii  toiveikkaana taas jääkaapin valoja. 


Illemmalla ehkä esikoiseni perheineen käväisee kahvilla. Tällä kertaa tarjoilen ainoastaan mansikoita joillain lisukkeilla. Joskus pieni on kaunista, nyt ei aika oikein ole riittänyt leivoskeluun. 


Eilisen illan hoidin pojanpoikaa. Kävimme naapurustossa kaksosten synttäreillä. Poika seurasi kiinnostuneena 9-vuotiaiden touhuja.  Kotiin päin palatessa hän potki innoissaan asfaltilla potkupyöräänsä. Pian 2 ja  ½-vuotias lykki itseään tarmokkaasti vauhtiin ja huusi alamäkeä ohitseni kiitäessään "LUJAA." No, kahden valmiiksikeitetyn pojan  äitinä  en enää oikein  osaa pelätä. Ehkä siinä motoriikka kehittyy. Lupaavalta ainakin näytti. 

Pojan kanssa käytiin myös keräämässä pojan äidille aamuksi pieni ja suloinen kukkakimppu pojan omalta takapihalta. Kauniimpi kuin ostettu,totesin. 


Oppilaiden kanssa ollaan kovasti keskitytty äiteihin. Mielestäni ekaluokka on tällaisiin teemoihin ihan huippu ja olisipa ollut kiva olla kurkkimassa pakettien aukaisuhetkiä kärpäsenä katossa. Teimme tänä vuonna aika isotöisen homman. Valokuvasin ensin jokaisen oppilaan muovikukka kädessä, tulostin ne valokuvapaperille, laminoin kuvat. Sitten  kartonkikehykset ja päälle oppilaat rakensivat paperimassakehykset, jotka saivat maalata mielensä mukaan eri väreillä.  Taakse vielä taulukoukku ripustusta varten. Tuli aikas hienoja ja ilo tihkui lasten ilmeistä ainakin. Kiva seurata, kuka valitsee millaisen värin. 





Mukaan lisukkeeksi tietysti kuningataräitien  peilikortit.:) Pinkkiä ja kultaista - mietin, olenko lapsena jäänyt paitsi  tällaisista väreistä, kun  edelleen rakastan kaikkea kimaltavaa. Nauroin kyllä kovasti, kun tohtoriksi  asti opiskellut serkkutyttöni totesi minulle tässä taannoin, että hän niin  rakastaa kaikkea kiiltävää. Voiko tämä olla ihan geeneissä asti?:)))



Samalla hieman kielitietoisuutta luokkaan -  eräs oppilaani rutisti onnittelunsa korttiin eestiksi. Opeteltiin lausumaan ja kirjoittamaan se kaikkien kanssa. 


Koululta bongasin myös vietnamilaislähtöisen työntekijän, joka ílahtui mielettömästi, kun pyysin häntä kirjoittamaan "Onnea äiti" luokkani taululle omalla äidinkielellään. Kun nyt ei matkustamaan päästä, niin maailmaa voi avartaa ihan lähikontakteinkin!


Siippani aamusta salkoon veivaama lippu  lepattaa tällä kertaa tuulessa kauniisti.Vaikka tekisi mieleni keväiseen ulkoilmaan, niin  urheasti hillitsen itseni ja palailen taas naputtelemaan hiirikädelläni hommia...



sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Loveen lankeaminen

Moni on varmaan kuullut sanottavan, että joku lankesi loveen. En ole tuota itse ainakaan koskaan sen kummemmin tullut miettineeksi. Mutta niinpä  vain tuo sanonta kertookin noituuudesta! Kukapa olisi uskonut...

                                           

Langeta loveen. Yksittäisinä sanoina tarkastellen langeta tarkoittaa lähinnä putoamista. Arkikielessä sanalla on mielettömän monta eri käyttötarkoitusta. Puhutaan esimerkiksi, että joku lankesi kiusaukseen, velka lankesi maksettavaksi tai arpa lankesi hänelle. Sananlaskussakin mainitaan "joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa." Mutta myös sade voi langeta maahan tai kukapa ei muistaisi virttä "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie", jossa mainitaan "on pimeä korpi ja kivinen tie ja usein se käytävä liukaskin lie. Jo lapsikin helposti langeta vois, jos käsi ei kädessä enkelin ois. "


Lovi taas voidaan käsittää kuopaksi. Sivistyssanakirjan mukaan lovi tarkoittaa sekä rakoa, pykälää, yliluonnollista paikkaa että olotilaa ja arkikielessä myös naisen alapäätä...Puhekielessämme langeta loveen tarkoittanee nykyään jonkinlaista haksahtamista, kuten että osti jonkun houkuttelevan tuotteen mainoksen perusteella, joka ei sitten vastannutkaan odotuksia.

     

Loveen lankeaminen on muuten mainittu jo raamatussakin! "Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen, joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä, joka lankeaa loveen ja jonka silmät avataan." Tuo on mainittu Vanhassa testamentissa 4. Mooseksen kirjassa  24:4. Tekstiä tarkemmin tutkiessani saan siitä käsityksen, että Bileam-niminen mies on alkujaan  ollut noituuksien harjoittaja, mutta sittemmin  tullut Jumalan kirkkauteen ja  ymmärtänyt taikakeinojensa olleen vääriä tekoja. 


Noita on  hyvin vanha sana ja sen  on  alkujaan tarkoittanut tietäjää eli shamaania. Tietäjät olivat entisaikoina  arvokkaita. He tukivat ihmisiä sairauksissa. Lovi käsitettiin  yliluonnolliseksi paikaksi  tai olotilaksi. Se oli kuin aukko arkitodellisuuden ja alisen maailman välillä. Alinen maailma oli esi-isien asuttama tuonela tai vainajala.

Suomalaisessa perinteessä tietäjän matkaa vainajalaan kutsuttiin loveen lankeamiseksi. Tällöin tietäjä vaipui hurmokseen eli vaipui transsiin. Kun tietäjä oli hurmoksessa, hän samalla teki sielunmatkan tuonpuoleiseen. Loveen langennut kävi kysymässä tuonpuoleisessa neuvoja esivanhemmiltaan vaikkapa muuttumalla linnuksi tai karhuksi ja matkaamalla neuvoja kysymään. 

Saamelaiset noidat käyttivät hurmokseen vaipumisessa apunaan noitarumpua. Nenonen  kertoo tutkimuksissaan, että shamanistisistä noidista löytyy  Suomesta vain  niukasti tietoa. Pappien kuitenkin kerrotaan hävittäneen noitarumpuja ja palvontapaikkoja.

Missä lovi sijaitsi? Tiedetään, että se saattoi olla vaikka järven alla pohjassa olevan kuopan takana, jossa oli toinen järvi. Se vastasi saamelaisten käsitystä Saivo-vainajalasta, jossa Saivo on saamelaisten muinaisuskoon liittyvä paikka, kaksipohjainen saivo-järvi. Myöhäisempinä aikoina Saivo yhdistettiin myös pyhiin saivo-tuntureihin.  Saivo-henget olivat  saamelaisnoitien apu- ja suojelushenkiä.  



Tietäjän tai noidan langettua loveen irtoaa hänen henkensä. Näin henki voi sitten matkata   minne vain, kuten taivaankantten väliin tai päälle tai olla  muiden haltijoiden ja henkien kanssa tekemisissä. Kuka vain saattoi pyytää henkiä auttamaan itseään tai jotakuta muuta. Oli myös mahdollista, että henkiä pyydettiinkin häiriköimään.  Perinnetiedossa puhutaan myös lovesta nostamisesta.


Nämä kalma- ja tietäjäasiat kiinnostavat minua kovasti, ehkä näissä olisi ainetta nykyajan uusiksi tarustoiksi ihan maailmanlaajuisesti markkinoiden! Suomen Kansan Vanhoista Runoista (SKVR) löytyy myös mainintoja lovesta nousemisesta. Luonnon nostamisella tarkoitetaan tietyn mielentilan saavuttamista loitsimisen onnistumiseksi. Tietäjän haltija on näissä runostoissa hahmotettu konkreettiseksi olioksi, joka nousee rinnalle kulkemaan.

                                                         "Nouse, luontoni, lovesta.
                                                          havon alta, haltijani.
                                                          havon alta hattu peässä.
                                                          Kiven alta kinnas keässä!
                                                             -SKVR 14, 526-

Lohtajalla vuonna 1663 kerrottiin, että Antti Antinpoika Tokoilla oli noitarumpu (lapp trumba). Ei ole varmuutta, mistä Antti oli rumpunsa saanut, mutta kaiketikin lappalaisilta. Alioikeuden pöytäkirjasta tätä Antin tapausta koskien ei löydy tapauksen todistajilta mainintaa rummuttamisesta tai loveen lankeamisesta. Antti joutui raastuvan eteen, koska hän oli kerskunut, että kykenisi nostattamaan sudet ja karhut vihollistensa elinkeinoa tuhoamaan.

Varokaapa vain, että ette lankea loveen!

LÄHTEET: 

Elli Neidin Unelmia[http://elli-neidin-unelmia.blogspot.com/2015/08/loveen-lankeaminen-ja-haltioituminen.html] Luettu 5.4.2021. 

Langeta. Sivistyssanakirja. [https://www.suomisanakirja.fi/langeta] Luettu 2.4.2021. 

Langeta loveen. Urbaani sanakirja. [https://urbaanisanakirja.com/word/langeta-loveen/] Luettu 2.5.2021. 

Louhi eli luola. Muinainen Suomi. [http://muinainensuomi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=24&t=2952] Luettu 2.5.2021. 

Lovi. Sivistyssanakirja. [https://www.suomisanakirja.fi/lovi] Luettu 2.5.2021. 

Nenonen, Marko. Noituus, taikuus ja noitavainot. Suomen historiallinen seura. Historiallisia tutkimuksia 165. 1992, s. 53, 216.[https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/162471/HT165_opt.pdf;jsessionid=600CBB67A12A82139BB417D6E480E73E?sequence=1] Luettu  5.4.2021. 

Saivo. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Saivo] Luettu 2.5.2021. 

Suomen kansan vanhat runot. [http://dbgw.finlit.fi/skvr/skvr-tietokanta.php] luettu 2.5.2021. 

Taikamaailman hyödyntäminen. Etnofutu. [http://etnofutu.com/kulttuurihistoria/itamerensuomalaisten-mytologia/8-taikamaailman-hyodyntaminen] Luettu 2.5.2021.