1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?
Aloitin bloggailun kesällä 2011 - aika tasan kymmenen vuotta sitten. Olin jo pidempään halunnut kirjoitella jotain ja blogimaailma avautui minulle oikeastaan sattumalta. Pyörittelin mielessäni useamman viikon, mistä kirjoittaisin ja vaihtoehtoja oli monia; kasvatus, musiikki, sukututkimus....
Sain kuningasidean Kokkola-aiheisesta blogista kävellessäni Halpa-Hallin portaikkoa alas - näkymä korkealta liikkeen isosta ikkunasta avasi silmiini Kokkolan keskustan. Siinä se oli! Oivalsin, että Kokkola on minulle tapahtumieni keskipiste ja sen ympärille voi kirjoittaa oikeastaan mitä tahansa. Karlebyn lisäsin näkökulmaa laajentaakseni ja koska perheeni on kaksikielinen. Aihepiiri ei ole koskaan kaduttanut. En juurikaan saa törkypostia, kuten vaikka ystäväni, joka keskittyy muotiin blogissaan. En jaksaisi sellaista. Enkä omien naamakuvien esillä pitoa. Saan kirjoittaa ja kuvata ilman meikkejä, hiukset kampaamatta, rähjäisissä verkkareissa jos siltä tuntuu! Minulla on pääsääntöisesti todella fiksuja lukijoita ja muuten jostain syystä erityisen paljon miespuolisia lukijoita.
Alusta asti oli selvää, että en haluaisi itseäni esiin blogin valokuviin - kirjoitan ja kuvaan itselleni ja jos joku muu jaksaa tekstit lukea, hyvä niin. Minulla ei ole koskaan ollut aikaa muokata tekstejäni sen kummemmin, vaikka muokkaamalla saisi varmaan fiksumpaa jälkeä. Joskus haaveilen siitä. Eräs tuttavani yrittää houkutella minua koostamaan historiateksteistä kirjaa, mutta sellaiseen ei taida riittää juuri nyt potkua. Monta vuotta kirjoitin blogia paljastamatta siellä edes nimeäni. Myöhemmin jouduin tavallaan antamaan tässä asiassa periksi.
2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?
Intohimo on varmaankin aika sama asia kuin motivaatio. Jos ihmisellä on motivaatio johonkin, hän kykenee vaikka mihin. Asioihin, jotka kokee intohimokseen, löytyy ihmeesti aina aikaa - ne muut asiat voi aina siirtää...
Minulla ei ole ainotakaan intohimoista harrastusta, josta isosti maksaisin. Ahdistun ajatuksesta, että minun pitäisi sitoutua johonkin säännöllisest tai maksaa itseni kipeäksi. Intohimo on sellaista, ettei sitä voi tehdä tietyllä kellonlyömällä, vaan silloin, kun on sisäinen palo. Parhaimmillaan blogijuttu syntyy suurella intohimolla keskellä yötä, jos aihe on koukuttava - usein historian aihepiirin kirjoitukset on sitä. Huomaan, että kun olen rentoutunut, pystyn kirjoittamaan paremmin. Viime kesänä osallistuin murrekirjoituskilpailuun, jossa yllättäen sijoituin! Se oli uusi aluevaltaus, johon haluaisin jatkossa sitoutua enemmänkin.
Minulla on myös intohimoa musiikkiin. Opiskelin konservatoriossa vuosia, mutta se ei ollut koskaan se juttuni. En saanut oikeastaan mitän siitä, että soitin muiden valmiiksi kirjoittamia nuotteja. No joo - hallitsen musiikin teoriapuolen ja siitä on varmaan sinällään hyötyä. Minut tuntevat tietävät, että soitan oikeastaan mitä vain korvakuulolta. Se on se mun omin juttu! Työssä siitä on erityisen paljon hyötyä, kun ei tarvitse valmistautua soittamaan, vaan voi kiskaista rallin jos toisenkin treenaamatta tuosta noin vaan.
Yksi intohimoistani on sukututkiimus ja kaikenlainen sukuhistoriaan liittyvä. Aloitin sukututkimuksen jo parikymppisenä, siis harvinaisen nuorena. Isäni johdatti minut siihen maailmaan. Voin uppoutua kirkonkirjoihin ja koukeroisiin kirjoituksiin tuntikausiksi. Ärsyynnyn, jos jostain syystä joudun keskeyttämään.
Suhtaudun edelleen työhöni intohimoisesti. En oikeastaan voisi ajatella itselleni muuta ammattia kuin kasvatusalan. Työpäivän jälkeen jatkan usein tunteja töissä. Joku voi pitää sitä outona, mutta kun innostun jostain, en malta lopettaa. Olen sitä mieltä, että intohimo tuottaa parhaiten laatua. Työtä on myös helppo toteuttaa,kun se on hyvin suunniteltu, silloin siitä ei kerrytä stressiä.
3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?
Istun netin ääressä surffaillen ja luen, luen, luen. En pidä hömpästä, vaan luen tosi paljon asiatekstejä, tutkimuksia ja muuta kamalan raskasta. Tykkään myös lukea elämänkertoja. Rentoutuakseni tarvin omaa tilaa ja rauhaa. Usein saatan ajella yksikseni vaikka metsäautoteillä. Pysähtelen ja kuvaan, kun tulee jotain kiinnostavaa vastaan. Mutta minun on ehdottomasti saatava olla yksin - ehkä vastapainona sosiaalisuutta uhkuvalle työlleni.
Rentoudun myös kirppareita kiertämällä. Esineillä on tarinoita ja löytämisen ilo on ihanaa. Samoin rentoudun saunomalla - saunon joka ilta. Viikolla heitin myös talviturkkini pois ja kävin uimassa 12-asteissa piha-altaassamme...nautin! En kaipaa kotoa pois.
4. VIIMEISIN MATKASI?
Matkustelu loppui koronaan kuin kanan lento. Siippani ja nuorimmaiseni kanssa ennätettiin onneksi käydä viime kesänä laivamatkalla Helsingistä Riikaan. Pidän muutoinkin laivamatkustamisesta. Säät suosivat Riikassa ja se oli kaunis kaupunki, jonne haluaaisin vähän pidemmäksi aikaa uudelleen. Minulla on muuten dna-testien mukaan äidin puolen sukua Latvian ympärystössä. Olen aika lailla koukuttunut niihin tuloksiin, sillä olen etsinyt erästä esi-isääni kauan - uskoakseni tämä linja johtaa häneen osin...
5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?
Vaikka lähiseudulla tykkään liikkua ehdottomasti yksin, olen aika arka matkustamaan yksin. En tykkää isosta seurueesta, mutta otan kyllä ukon, pojan tai äidin mielelläni mukaan reissuun. Lomamatka isossa porukassa on kauhistus. En halua olla kenenkään muiden aikatauluissa kiinni, sillä silloin stressaannun enemmän kuin rentoudun.
6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?
Norjaaa rakastan. Viime kesänä piti ajaa Jäämeren rantaan, mutta koronakurimuksen takia se jäi. Haaveena on ollut käydä Pietarissa etsimässä sukujuuria, mutta sekin joutuu nyt odottamaan. Haluaisin myös toisen maailmansodan aikaisille taistelupaikoille erityisesti historioitsija Teemu Keskisarjan opastamana. Olen aikonut tehdä matkan sinne jo kauan, mutta en ole saanut ylipuhuttua ketään mukaani ja nyt sekään ei onnistu koronan vuoksi. Isoisäni kuoli Petroskoissa. Haluaisin nähdä Äänisen aallot ja Lisman seudun, jonne isoisän veli mystisesti katosi. Jotenkin tuntuu, että olen esipolvilleni sen velkaa...Haluaisin käydä myös Pohjois-Koreassa. No joo, ei millään kevyellä turistimatkalla, mutta kärpäsenä katossa ihan mielenkiinnosta sulkeutunutta yhteiskuntaa ja diktatuuria koskien. Palaisin halusta kirjoittaa ja kuvata ristiriitaisista kokemuksista siellä.
7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?
Hmmm...varmaan satu "Kana Karoliina", jonka luin perjantaina pojanpojalle päiväunille mentäessä. Se on klassinen kansansatumukaelma kanasta, joka löytää vehnänjyvän, kylvää ja kastelee sitä. Hän pyytää apua muilta eläimiltä, mutta kukaan ei jouda auttamaan. Kun Kana Karoliina saa sadon valmiiksi, hän leipoo leivän, silloin kaikki eläimet haluaisivat syödä sitä hänen kanssaan, mutta Kana Karoliina päättääkin syödä kaiken itse. Saduissa on oivia opetuksia!
8. MIKÄ ON LEMPI KIRJALLISUUDEN LAJISI?
Pidän varmaan eniten historiankirjoista. Esimerkiksi paikallishistorioista ja niitä onkin kotikirjaston hyllyt pullollaan. Myös hyvä elämänkerta koukuttaa aina tai laadukas kasvatusaiheinen teos. Palaan samoin kirjoihin uudelleen ja uudelleen. Juutalaisvainokirjallisuutta olen lukenut parikymppisestä lähtien. Imre Kertzesin kirja "Kohtalottomuus" oli aikoinaan huikea.
9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?
Olen todella vanhanaikainen tässä, vaikka ei uskoisi. En hirveästi tykkää jakaa mitään. Bloggailu riittää minulle. Muutamien hyvien ystävien kanssa viestittelen Whatsappissa paljonkin. Netin kautta olen saanut kontakteja sukulaisiini ja sitä pidän arvossaan. Olen enemmän sähköposti-ihminen.
10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?
Viihdyn Kokkolassa enkä haluaisi muuttaa minnekään. Olen asunut täällä nyt tasan 30 vuotta. Asun Kokkoalan laitakaupunginosassa, maisemat on kuin maaseudulla. Siksi varmaan viihdyn. Olenhan maaseudulta kotoisinkin.
Siippa välillä heittää ilmoille muuton kerrostaloon - minulle se olisi kauhistus. Nykyään myös jälkipolveni, siskoni ja äitini asuvat Kokkolassa. Lapsuuspaikkakunnalla ei asu enää ketään läheistä. Se joskus saa olon kaihoisaksi.
11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?
Jopas pienen kysymyksen heitti! Kyllä se tasa-arvo kaikkien kesken olisi unelmalähtökohta. Siihen on kyllä vielä matkaa. Mutta ajattelen niin, että jokainen pystyy aloittamaan yhdenvertaisuuden kasvattamisen omassa elämässään. Siitä se lähtee! Tietysti soisin myös koulutuksellista tasa-arvoa jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti