torstai 29. joulukuuta 2011

Kokkolan kaupunginkirjastossa

 
Tällä kertaa kurkistelemme erääseen suosikkikohteeseeni! Aivan linja-autoaseman ja rautatieaseman vieressä, osoitteessa Isokatu 3,  sijaitsee massiivinen lasirakennus. Se on Kokkolan kaupunginkirjasto.
Kirjastorakennus on uudehko, sen peruskivi muurattiin 11.6.1998 ja harjakaisia vietettiin 21.1.1999. Kirjaston nykyinen paikka ei ollut itsestäänselvyys - se valittiin kaupunginvaltuuston kokouksessa yhden äänen enemmistöllä ns. entiselle lyseon tontille. Nykyisellään paikka ydinkeskustassa kävelykadun varrella tuntuu itsestäänselvyydeltä...

Kirjaston on suunnitellut kaupunginarkkitehti  Nils-Erik Stenman. Kirjastorakennuksen sisustuksessa on käytetty vihreässä kiviseinässä serpentiniittiä sekä ensimmäisen kerroksen lattiassa Öölannin kalkkikiveä. Kaupunginkirjasto on samalla myös maakuntakirjasto ja sen pinta-ala on 3316 m2. Ammattikorkeakoulun kirjaston pinta-ala puolestaan on 405 m2. Kirjaston alapuolella on myös pysäköintihalli.

Kirjastossa on esillä ajankohtaisia teoksia sekä uutuuksia ja taidenäyttelyitä. Kuvauskierrokseni aikana kirjastossa juhlistettiin "Sata vuotta suomalaista sarjakuvaa"- teemaa ja asiaan kuuluvasti esillä oli monenlaisia sarjakuvateoksia...

Kirjastosta löytää normaalien niteiden liäsksi monenlaista; esimerkiksi äänikirjoja,  ja monenlaisia muitakin tallenteita. Musiikkiosastolla äänitteitä tuntuu olevan moneen lähtöön. Kirjaston Anders-verkkokirjastosta löytyy infoa moneen makuun. Lainoista voi myös selviytyä huolettomasti lainaamalla ne uudelleen verkkopalvelun kautta...
 
Kirjastosta löytyy jopa liikuntavälinekirjasto, josta voi lainata erilaisia kuntoiluvälineitä; hyppynaruista lumikenkiin.
 Kirjastosta löytyy myös lainapäätteitä, josista kirjat voi lainata ihan itse viivakoodilla ja kirjastokortilla...Kannattaa kokeilla!

Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymällä ja ammattikorkeakoululla on myös kirjastopalvelut samaisessa rakennuksessa. Koulutuskirjasto sijaitsee kirjastorakennuksen toisessa kerroksessa ja sinne vaaditaan erillinen Colibri-kirjastokortti.

Koulutuskirjastossa on tarjolla kirjallisuutta, lehtiä ja verkkopalveluja.


Tässä vielä ympäripyöreämpi silmäys Virtualfinlandin sivustolta maakuntakirjastoomme:


Lähteet: Kokkolan kaupunginkirjaston historia [http://lib.kokkola.fi/historia/talohanke.htm]. Luettu 29.12.2011.

Koulutuskirjasto[http://www.kpedu.fi/?deptid=12563]. Luettu 29.12.2011.

Pääkirjaston taideteokset [http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=web&cd=6&ved=0CEgQFjAF&url=http%3A%2F%2Fwww.kokkola.fi%2Fkirjasto%2Fkirjastot_ja_palvelupisteet%2Fpaakirjasto%2Ftaideteokset%2Ffi_FI%2Ftaideteokset%2F_pdf%2F%3Ffilename%3Dtaideteokset.pdf&ei=P538TvnLO4yO4gT33tHEDQ&usg=AFQjCNGH7gF4AAhRuTJyk_TNobNO-5cN7g]. Luettu 29.12.2011.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Wanha kalahalli


Aivan Kokkolan keskustassa, Kauppatorin laidalla nököttää  tasakattoinen rakennus. Rakennus on huomiota herättävän näköinen. Se onkin suojeltu rakennus!



Aikaisemmin kiinteistössä toimi kalahalli. Vielä nykyäänkin monet ihmiset puhuvat paikasta Wanhana kalahallina. Nykyään kiinteistössä toimii Kokkolan Matkailu.




Noin 200 neliön suuruinen kiinteistö  on rakennettu vuonna 1938 ja se on funkkis-tyylinen. Rakennus on nykyään kaupungin omistama ja sisätiloistaan remontoitu uutta toimintaa vastaavaksi. . 





Kokkolan Matkailusta löytää informaation ja turistituotteiden lisäksi myös lippupalvelun.




 
Lähteet: Kokkolan Matkailu siirtyi  Wanhaan kalahalliin.[http://www.kp24.fi/uutiset/18954/Kokkolan-Matkailu-siirtyi-Wanhaan-kalahalliin]. Luettu 26.12.2011.

Karjalaisten vainajien muistomerkillä


 Ja vielä yksi postaus Mantykankaan alueelta! Nimittäin aivan Katariinan kalmiston vieressä seisoo ylväänä patsas. Kurkistetaanpas lähemmäksi...



Patsaassa on kuvattuna äitihahmo pienen lapsen kanssa. Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että kyseessä on Karjalaan jääneiden patsas.

Patsas on pystytetty Keski-Pohjanmaan karjalaisten toimesta ja patsaan jalustassa lukee teksti "Karjalaisten vainajien muistoksi."




Patsas on veistetty vuonna 1958. Se on lahtelaisen kuvanveistäjän, Veikko Leppäsen (s. 29.7.1918 Käkisalmi, k. 11.12.1969) -  taideteos. Leppäsen vahvinta alaa oli realistiset patsaat. Hän tekikin useita suurmiesten muistomerkkejä, kuten Mannerheimin ratsastajapatsaan, jonka hän alun perin luonnosteli Helsingin ratsastajapatsashanketta varten jääden kuitenkin  kisassa kunniamaininnalle.  Tuo patsas löytyy lahdesta ja se pystytettiin sinne puoli vuotta ennen Helsingin ratsastajapatsasta...


Tämä muistomerkki on kauniilla, mutta varsin huomaamattomalla  paikalla puistomaisen alueen reunamilla.


sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Katariinan kalmistossa

Vielä bloggauksia koskien Mäntykankaan aluetta! Tämänkertainen liittyy mielenkiintoiseen, vanhaan hautausmaa-alueeseen, jota kutsutaan nimellä Katariinan kalmisto.Käveleskelin loppukesän kauniina iltapäivänä alueella. Se oli jotensakin koskettava muurien sisäpuolella  kaikessa rauhallisuudessaan - ja kuitenkin lähes keskustassa! Aluetta ympäröi erikoiset, valkoiset muurit joka suunnasta.


Hautausmaa käyttöön otetiin 1710-1711, kun rutto raivosi maassamme. Kokkolalaiset yrittivät torjua ruttoa kaikin tavoin. Ihmiset, jotka saapuivat kaupunkiin ruttoisilta alueilta, suljettiin aluksi karanteeniin. Noihin aikoihin kuolleita ei haudattu kirkkoihin, koska esivalta oli kieltänyt tämän.  Kaupunkialueilla vainajat täytyi viedä tullien ulkopuoliselle alueelle ja oli haudattava maahan syvälle. Tullialue sijaitsi tällöin lähellä nykyistä kalmistoa eli ns. Kolumäen alueella lähellä Karja- eli Myllyporttia.

Alue ympäröitiin kivimuurilla, koska paikalla oli runsaasti kiviä.Aita oli korkeudeltaan 10 korttelia, mikä vastaa n. 1,5 metriä.  Aluetta nimitettiin kansan suussa pitkään "ruttoisten hautausmaaksi."alunperin aluetta kutsuttiin nimellä "Kyrko Gård."

1767 kirkkoneuvosto päätti, että ruumiit "huonosti hoidetuista" haudoista oli muutettava kaupungin ulkopuolella olevaan hautausmaahan. Nykyiset alueella olevat kallmistot on rakennettu 1779.

1772 uusi ruttoaalto uhkasi maatamme ja niinpä kenraali Ehrensvärd toisti kiellon  kirkkoon hautaamisesta. Niinpä kaikki syksystä lähtien kirkkoon haudatut siirrettiin Kolumäen haudoille. Hautojen suuruudeksi määriteltiin nelikulmio, joka oli suuruudeltaan15 syltä leveä ja 28 syltä pitkä.

Ruttoiset talot merkittiin piirtämällä oveen musta risti oveen tai ovipieleen. Ulkona liikkuessaan ruton tartuttamilla täytyi olla kädessään valkoinen keppi, jotta muut ihmiset osaisivat väistää heitä. Tämän lisäksi naisilla piti olla suun edessä valkea liina.
 
Ruttoon kuolleet tuli haudata nopeasti, eli 12 tunnin kuluttua kuolemasta. Haudankaivuuseen oli vaikea saada ketään. Rutto niitti väkeä runsaalla kädellä, sillä Kokkolan n. 500 hengen väkiluvusta menehtyi talven aikana noin sata henkeä.
 
Itse Anders Chydenius laati ehdotelman hautakammioiden sijoittelusta. Ne tuli asetella hautausmaan ulkoreunoille.
 
Kun kalmiston kulmillä myöhemmin tehtiin kaivauksia, löydettiin joukkohauta, josta löytyi pääkalloja ja luita. Koko kalmisto tyhjennettiin 1900-luvulla, vaikka alunperin alueen oli pitänyt olla ikuinen. Erään tiedon mukaan Chydenius olisi haudattu kalmistoon, mutta asiasta löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä:

"Chydenius haudattiin virallisesti Katariinan kalmistoon, mutta tarinan mukaan ruumis siirret-tiin salaa ja haudattiin Kaarlelan kirkon lattian alle isänsä viereen. Kun kirkkoa restauroitiin 1950-luvulla, sieltä löytyi pari luurankoa, kai ne olivat ylimääräisiä. Sinnehän on haudattu aikaisemmin ihan laillisestikin, mutta niitä ei ollut löytynyt kirkonkirjoista. Tätä päällimmäistä luurankoa tutkittiin, ne olivat vähän eri tasossa, tai kalloa lähinnä tutkittiin. Sitä verrattiin maalaukseen ja epäiltiin, että se voisi olla Chydeniuksen. Kallo oli kateissakin ja sitten se löytyi  samasta paikasta kuin se alun perin löydettiin, se oli palautettu kirkon lattian alle."
 

Ruumiit tavattiin paikallisen tavan mukaan laittaa muurattuihin "talvihautoihin." Myöhemmin jo mädäntyneet ruumiit siirrettiin maahan kaivettuihin hautoihin tai ns. luuhuoneisiin. Tätä ruumiiden siirtämistyötä kutsuttiin multaamiseksi.

Lähteet: Katariinan kalmisto. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/hautausmaat/katariinan_kalmisto] luettu 25.12.2011.

Paikkakertomuksia keski-Pohjanmaalta.
[http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1] Luettu 25.12.2011.
Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 25.12.2011.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Pyörien vesitornin ympärillä

                                      

 Muistan, kun aikoinaan muutin Kokkolaan. Maaseudun tyttönä kummeksuin kaupunkikeskustassa olevaa vesitornia, jonka ympärillä oli tie...Liikenneympyrän reunustalla on omakotitaloja ja tuntuu, kuin torni olisi paiskattu sopivasti siihen yläilmoista.Torni sijaitsee siis aivan kaupunginteatterin kupeessa, Mäntykankaan kaupunginosassa.
                  
Kokkolan kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1914 tämän vesitornin luonnoksen muutosehdotuksin. Tornin suunnittelusta vastasi arkkitehti Selim Lindqvist. Vesitornia rakennettiin useita vuosia ja se valmistui 1821.  Vesitornin rakentaminen alkoi vuonna 1914 ja valmistui 1921.Sodan aikana rakentaminen oli pysähdyksissä, koska materiaalikulut olisivat tällöin olleet liian korkeita.

Talvisodan vuosina vesitorni oli myös ilmavalvontakäytössä. Torniin oli  majoitettuna miehistöä valvontatehtäviin. Ylimpänä tornissa oli palovartijan vartiohuone sekä tähystyspaikka.
Nykyisellään tornissa on radioamatöörikerhon toimintaa.

Vesitorni sijaitsee Mäntykankaan korkeimmalla kohdalla.Tornin korkeus on 46 metriä merenpinnasta.
                               

lauantai 3. joulukuuta 2011

Vartiolinnan pihapiirissä

Edellisessä postauksessa kurkistimme Kokkolan Kaupunginteatteriin. Kyseinen rakennus suorastaan huokuu historiaa, joten tämänkertainen teksti jatkaa saman rakennuksen pihapiirissä.

Teatterirakennuksen piha-alue on melko iso. Kun pääoven ja portaikon edustasta kävelee kulman taakse, sieltä löytyy monenlaista esineistöä...


Ensimmäisenä vastaan tulee tykkejä. Historiaa vähemmän tuntevalle voi olla kummeksuttavaa, että teatterin ympäristössä niitä on useampiakin.

Menneisyys selittää kuitenkin kaiken! Alunperin kyseinen teatterirakennus rakennettiin nimittäin suojeluskuntataloksi Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön toimesta vuonna 1927. Suojeluskunnan keskustalo sai nimekseen Vartiolinna.

Suojeluskuntajärjestö toimi Suomessa vuosina 1918-1944. Se oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja kansalliskaarti.




Kolumäen itärinteessä sijaitseva, arkkitehti Ole Gripenbergin suunnittelema klassinen linna on kolmikerroksinen. Kellarin länsipäädyssä on tykki- ja autovajoja sekä pistooliampumarata, joka vuonna 1948 muutettiin kansanhuoltotoimistoksi.Vuonna 1927 valmistunut Vartiolinna oli ensimmäinen julkinen rakennus Kokkolassa , johon on asennettu keskuslämmitys.


Jatkosodan rauhan yhteydessä, kun suojelukunnat ja Lotta-yhdistykset lakkautettiin, niiden omaisuus joutui valtion haltuun. Suojeluskunnat oli  nimittäin lopetettava viimeistään 6.11.44.

 Vartiolinnaa ei ehditty säätiöidä eikä lahjoittaa, joten   rakennus siirtyi 6.11.1944 Suomen valtion omistukseen. Kokkolan kaupunki osti Vartiolinnan  omakseenvuonna 1947. Jonkin aikaa sen jälkeen rakennus toimikin kaupungintalona. Vartiolinnan säätiöiminen oli vain muutamasta päivästä kiinni. Vartiolinnan seinistä on vielä löydettävissä merkkejä vanhoista logoista, sillä rakennus on suojeltu...

                       
 Pihan laidasta löytyy useampia kivipaaseja.





Teatterin edustalta löytyy myös patsas...

Varat patsaaseen on kerätty  Kerttu Peltoniemen johdolla. Patsas esittää ruusua kantavaa lottapukuista "komiaa pohjalaisnaista."Taideteos on kuvanveistäjä Pekka Jylhän tekemä.
Teos julkistettiin 7.9.2008.






Ja kun itse teatterirakennukseen menee, niin löytyyhän sieltkin toisesta kerroksesta huone, joss on aiheeseen liittyvää esineistöä lasivitriiissä...


LÄHTEET:
Lottapatsas paljastettiin Vartiolinnan edustalla.
http://www.pohjanpalo.fi/kokkolan_lyseo.shtml [uettu 3.12.2011]

Suojeluskunnat ja Lotta Svärd. Järjestöjen lakkauttamisesta 50 vuotta.
http://www.porstuakirjastot.fi/files/146/Suojeluskunnat_ja_Lotta_Svard.htm [Luettu 3.12.2011]

Teatteritalo Vartiolinnan historia
http://www.teatteri.kokkola.fi/teatterin-esittely/ (Luettu 3.12.2011]

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kokkolan kaupunginteatteri

Jatkamme edelleen oleilua Katariinanpuiston läheisyydessä. Puiston toisessa laidassa on kyltti, jossa mainostetaan Kokkolan kaupunginteatterin esityksiä. Itse teatteri sijaitsee kadun toisella puolella osoitteessa Torikatu 48. Keskustasta sinne on matkaa vain kivenheiton verran.



Kokkolan kaupunginteatteri Oy on perustettu 1961. Monien vaiheiden jälkeen teatteri muutettiin kannatusyhdistyksen ylläpitämäksi vuonna 1992. Rakennus on hyvin jykevä ja vaikuttavan näköinen. Alunperiin se rakennettiin vuonna 1927 Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön voimin ja sai nimekseen Vartiolinna. Ennen teatterirakennukseksi muuttumista rakennus ehti palvella myös Kokkolan kaupungintalona!


Katariinantorin länsipuolelle, tontille  numero 24 rakennetun Vartiolinnan on suunnitellut arkkitehti Ole Gripenberg, arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenberg. Kolmikerroksinen rakennus on valmistettu tiilestä.

Rakennus edustaa tyyliltään 1920-luvun klassistista arkkitehtuuria. Myös rakennuksen sijainti on toista kilometriä pitkän suoran kadun päässä  on ollut haasteellista suunnittelijalle.

Korkeat tyylitellyt pylväät kehystävät keskiakselissa  olevaa pääovea, jonka yläpuolella on parveke.


Juhlavaa ulkoasua lisäävät korkeat portaat ja kahden kerroksen korkuiset  juhlasalin ikkunat.
Katto on tiilikatteinen aumakatto.






Valitettavsti minulla ei ole itse teatterisaleista kuvia, koska niissä on yleensä näytösten aikana kuvauskielto...
SEn sijaan alla olevat kuvat alakerran julkisista tiloista. Ensimmäisenä eteisen naulakot. ikkunat ovat huomiotaherättävän kauniit leveine ikkunasyvennyksineen... Eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa!

 Teatterin suurimmassa salissa on 209 paikkaa. Alapuolella kuitenkin  kuva kahviosta.



Käydessäni viimeksi teatterissa katsomassa Orvokki Aution kirjoittamaa Pesärikkoa, maistui väliajalla kahvi ja leivos aivan  taivaalliselta!


Jatkan vielä seuraavassakin postauksessa juttua vartiolinnasta...

LÄHTEET:1920-luvun klassismi Kokkolassa. Kokkolan kaupungin historia, osa 4.





















torstai 17. marraskuuta 2011

Vanha Shell


Katariinanpuiston kaupunginpuoleisessa päässä on rakennus, joka kyltteineen näyttää sangen nostalgiselta. Siispä lähemmäksi kurkistelemaan...


Tämä vanha shellin rakennus, Grahnin Shellinä tai myös Torikadun Shellinä tunnettu, lienee Suomen vanhin Shell. Ainakin jokunen vuosi sitten sitä mainostettiin vielä Suomen vanhimpana toimivana Shellinä. Nyt kiinteistössä toimii autokoulu, mutta pihapiiristä löytyy vielä ns. kylmäasema.

Shell aloitti toimintansa  joskus 1920-ja 1930-lukujen aikana.

Kiinteistön katolla on Shellin perinteinen logo. Tulee aivan oman lapsuuden huoltoasemat mieleen...



Huoltoaseman pihapiiriin, kiinteistön katoksen alle on jäänyt komistuksiksi alkuperäiset bensapumput, jotka siis ovat paikalla vain komistuksena tätä nykyä. Taustalla näkyy Katariinanpuisto ja Vartiolinna.




Katoksen alla on alkuperainen kolmimetrinen  bensapumppu  rekvisiittana


Olisikohan sitä tällainen tumpelo autoilija osannut noista aikoinaan tankata? Tai juu- silloinhan oli asemilla vielä   palvelua ja kunnon tankkaajat:/