sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Katariinan kalmistossa

Vielä bloggauksia koskien Mäntykankaan aluetta! Tämänkertainen liittyy mielenkiintoiseen, vanhaan hautausmaa-alueeseen, jota kutsutaan nimellä Katariinan kalmisto.Käveleskelin loppukesän kauniina iltapäivänä alueella. Se oli jotensakin koskettava muurien sisäpuolella  kaikessa rauhallisuudessaan - ja kuitenkin lähes keskustassa! Aluetta ympäröi erikoiset, valkoiset muurit joka suunnasta.


Hautausmaa käyttöön otetiin 1710-1711, kun rutto raivosi maassamme. Kokkolalaiset yrittivät torjua ruttoa kaikin tavoin. Ihmiset, jotka saapuivat kaupunkiin ruttoisilta alueilta, suljettiin aluksi karanteeniin. Noihin aikoihin kuolleita ei haudattu kirkkoihin, koska esivalta oli kieltänyt tämän.  Kaupunkialueilla vainajat täytyi viedä tullien ulkopuoliselle alueelle ja oli haudattava maahan syvälle. Tullialue sijaitsi tällöin lähellä nykyistä kalmistoa eli ns. Kolumäen alueella lähellä Karja- eli Myllyporttia.

Alue ympäröitiin kivimuurilla, koska paikalla oli runsaasti kiviä.Aita oli korkeudeltaan 10 korttelia, mikä vastaa n. 1,5 metriä.  Aluetta nimitettiin kansan suussa pitkään "ruttoisten hautausmaaksi."alunperin aluetta kutsuttiin nimellä "Kyrko Gård."

1767 kirkkoneuvosto päätti, että ruumiit "huonosti hoidetuista" haudoista oli muutettava kaupungin ulkopuolella olevaan hautausmaahan. Nykyiset alueella olevat kallmistot on rakennettu 1779.

1772 uusi ruttoaalto uhkasi maatamme ja niinpä kenraali Ehrensvärd toisti kiellon  kirkkoon hautaamisesta. Niinpä kaikki syksystä lähtien kirkkoon haudatut siirrettiin Kolumäen haudoille. Hautojen suuruudeksi määriteltiin nelikulmio, joka oli suuruudeltaan15 syltä leveä ja 28 syltä pitkä.

Ruttoiset talot merkittiin piirtämällä oveen musta risti oveen tai ovipieleen. Ulkona liikkuessaan ruton tartuttamilla täytyi olla kädessään valkoinen keppi, jotta muut ihmiset osaisivat väistää heitä. Tämän lisäksi naisilla piti olla suun edessä valkea liina.
 
Ruttoon kuolleet tuli haudata nopeasti, eli 12 tunnin kuluttua kuolemasta. Haudankaivuuseen oli vaikea saada ketään. Rutto niitti väkeä runsaalla kädellä, sillä Kokkolan n. 500 hengen väkiluvusta menehtyi talven aikana noin sata henkeä.
 
Itse Anders Chydenius laati ehdotelman hautakammioiden sijoittelusta. Ne tuli asetella hautausmaan ulkoreunoille.
 
Kun kalmiston kulmillä myöhemmin tehtiin kaivauksia, löydettiin joukkohauta, josta löytyi pääkalloja ja luita. Koko kalmisto tyhjennettiin 1900-luvulla, vaikka alunperin alueen oli pitänyt olla ikuinen. Erään tiedon mukaan Chydenius olisi haudattu kalmistoon, mutta asiasta löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä:

"Chydenius haudattiin virallisesti Katariinan kalmistoon, mutta tarinan mukaan ruumis siirret-tiin salaa ja haudattiin Kaarlelan kirkon lattian alle isänsä viereen. Kun kirkkoa restauroitiin 1950-luvulla, sieltä löytyi pari luurankoa, kai ne olivat ylimääräisiä. Sinnehän on haudattu aikaisemmin ihan laillisestikin, mutta niitä ei ollut löytynyt kirkonkirjoista. Tätä päällimmäistä luurankoa tutkittiin, ne olivat vähän eri tasossa, tai kalloa lähinnä tutkittiin. Sitä verrattiin maalaukseen ja epäiltiin, että se voisi olla Chydeniuksen. Kallo oli kateissakin ja sitten se löytyi  samasta paikasta kuin se alun perin löydettiin, se oli palautettu kirkon lattian alle."
 

Ruumiit tavattiin paikallisen tavan mukaan laittaa muurattuihin "talvihautoihin." Myöhemmin jo mädäntyneet ruumiit siirrettiin maahan kaivettuihin hautoihin tai ns. luuhuoneisiin. Tätä ruumiiden siirtämistyötä kutsuttiin multaamiseksi.

Lähteet: Katariinan kalmisto. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/hautausmaat/katariinan_kalmisto] luettu 25.12.2011.

Paikkakertomuksia keski-Pohjanmaalta.
[http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1] Luettu 25.12.2011.
Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 25.12.2011.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti