sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kokkolan tulipalot, osa 5, 1900-luvun tulipalot

1800-luvun suurpalojen jälkeen Kokkolassa ei ole ollut saman suuruusluokan tulipaloja. Tai voisi sanoa, että palotyypit ovat olleet aivan toisenlaisia. 29.7. 1914 oli tosin suurpaloksi luokiteltava tulipalo, ns. korttelipalo, jossa paloi 6 taloa Kustaa Aadolfinkadun länsipuolelta ja kaikkiaan 12 rakennusta vaurioitui. Samoin aseman lähellä sijainnut hotelli paloi myös jossain vaiheessa.Tästä minulla ei ole tarkempaa tietoa. 

Tunteikkaksi ja dramaattiseksikin voi sanoa loppiaisaamuna 1958 tapahtuneen Kokkolan kirkon tulipaloa. Vuonna 1877 valmistunut puinen ristikirkko Kokkolan keskustassa oli kaupungin toinen samalla paikalla oleva kirkko. Se paloi maan tasalle 6.1.1958. Kirkko oli syttynyt tuleen 5-6 aikaan aamuyöllä ilmeisesti kirkon lämmittämisen seurauksena. 

Kirkon mukana tuhoutui paljon arvokasta kirkkotarpeistoa, kuten vuonna 1952 hankitut lähes uudet urut, lampetit, kynttiläkruunut ja kirkonkellot. Messukasukat saatiin pelastetua sakastista. Onni onnettomuudessa oli, että talvesta johtuen tuli ei päässyt leviämään viereiseen vanhaan kaupunkiin, Neristaniin. Uusi kirkko rakennettiin samalle paikalle.




Hieman erilainen tulipalo oli ns. Esson suurpalo 1973 Ykspihlajassa. Paloa saapui sammuttamaan paloautoja 16 paikkakunnalta sekä helikopteri virka-apuna Ruotsista saakka. Sammutusvaahtonesteitä kuljetettiin paikalle ympäri Suomea. Sammuttajia oli vastassa yli 10-metriset liekit. Vettä sammutusta varten saatiin merenrantalaiturilta 400-500 metrin etäisyydeltä. Koko järeämpi letkukalusto oli käytössä. Vain kolmisenkymmentä pääjohtoa saatiin selvitetyksi. Käytettävissä oleva vesimäärä oli huono.

"Puhelin soi Kokkolan Kolumäellä joskus kuuden jälkeen aamulla. Kalenterissa oli keskiviikko, toukokuun 23. päivä. Vuosi oli 1973.

Lars Syrjä nosti luurin. Langan toisessa päässä oli Sementtivalimo Syrjän työnjohtaja Sune Talus. Vapaapalokuntalainen, jonka kotiin oli hieman aikaisemmin tullut ns. pitkä soitto. Ei normaalia toisteista hälytysääntä, vaan yhtenäinen pitkä soitto. Se oli vapaapalokuntalaisille merkki palohälytyksestä.

”Katsopa ulos, Esso palaa”, Sune Talus kehotti Syrjää.

– Älä nyt höpise, minä vastasin, Lars Syrjä muistelee 44 vuoden takaista epäuskoista aamuhetkeään.

Talus ei ryhtynyt väittelemään. Kehotti toistamiseen katsomaan ikkunasta ulos.

Katsottavahan se oli.

– Minä sitten katsoin ja totesin, että ei helkkari, kauhea musta savu nousee taivaalle.

Sen jälkeen syntyi Syrjän pojan niveliin liikettä."

Ilmeisesti palo oli saanut alkunsa, kun säiliöautokuski oli tankkauksen jälkeen unohtanut sulkea pumppuhuoneen sähköventtiilin, joka ylikuumeni. Sen seurauksena satamillinen putki syöksi bensaa pumppuhuoneen lattialle..

Palo saatiin sammutettua reilun parin vuorokauden kuluttua. Kuin ihmeen kaupalla yhtään ihmishenkeä ei palossa menetetty. Jälkivartiointi alueella lopetettiin 31.5.1973.

Lähes 11 miljoonaa litraa polttonesteitä oli ennättänyt palamaan savuna ilmaan. varastoalueella joko paloi tai räjähti kaikkiaan 11 ja lukematon määrä tynnyreitä. Ainoastaan kolme säiliötä jäi pystyyn.

Uusimmista paloista mainittakoon vielä yksittäinen Kokkolan vanhan lyseon tulipalo Kokkolan ydinkeskustassa 1990. Palo suojellussa rakennuksessa oli tuhopoltto. Yksinteoin tehdystä murhapoltosta ja yksinteooin tehdystä törkeästä rakennussuojkelulain rikkomisesta tuomittiin kokkolalainen Frejvid Nils Gustav Porko 3 vuodeksi ja 9 kuukaudeksi vankeuteen ja maksamaan korvauksia noin 780000 markkaa. yksinteoin tehdystä murhapoltosta ja yksinteoin tehdystä törkeästä rakennussuojelulain rikkomisesta 3 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeuteen sekä maksamaan korvauksia yhteensä noin 780000 markkaa. Nykyisin palaneen lyseon paikalla on kaupunginkirjasto. 




LÄHTEET:

Helsingin sanomat. Kotimaa. Kokkolan lyseon polttaja tuomittiin murhapoltosta vankeuteen. [http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002992429.html] Luettu 19.7.2017. 

Keskipohjanmaa. Tulimyrsky Ykspihlajassa. Esson varastoalueen tulipalo oli sammuttajien painajainen, jota uteliaat saivat kuvata kaikessa rauhassa. [https://www.keskipohjanmaa.fi/143281/tulimyrsky-ykspihlajassa/s/10a5d3bf] Luettu 19.7.2017. 

Pelastustieto. Säiliöaluepalo Kokkolassa 6/1973. [ http://pelastustieto.fi/arkistojuttu/sailioaluepalo-kokkolassa-61973/] Luettu 19.7.2017. 

Risto Suikkari. Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puukaupungeissa - historiasta nykypäivään. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto 2007. [http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286995.pdf] Luettu 13.7.2017. 

Annikki Wiirilinna. Kuusi kertaa on Kokkolassa riehunut suuri tulipalo. Keskipohjanmaa 8.6.1970. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/kuusi_kertaa_on_kokkolassa_riehunut_suuri_tulipalo/] Luettu 7.5.2017.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvät joulut 2018...



...useammalla kielellä:


bulgaria: Весела Коледа

englanti :Merry Christmas


espanja:feliz Navidad


esperanto: ĝojan Kristnaskon


hollanti: prettig kerstfeest


italia: buon Natale


japani: メリークリスマス (merīkurisumasu)


kreikka: Καλά Χριστούγεννα (Kalá Christoúgenna)


latina: felix dies Nativitatis


latvia: priecīgus Ziemassvētkus


liettua: Linksmų Kalėdų


norja: god jul


portugali: Feliz Natal


puola: Wesołych Świąt


ranska: joyeux Noël


ruotsi: god jul


saksa: fröhliche Weihnachten


tanska: glædelig jul


turkki: mutlu Noeller


tšekki:Veselé Vánoce


unkari: boldog karácsonyt


venäjä :с Рождеством (s Roždestvom)


                                                              viro: häid jõule



Hyvän joulun toivotus lukijoilleni jouluna 2018. Tämän joulun vietän kotona läheisteni kanssa neljässä sukupolvessa...

Tässä pieni tonttupoikani. Fammuna metsästin pienokaiselle tonttuasun kirppikseltä. Maksoi 1,70 e. Harmi kun ette kuvasta kuule, kuinka noi porosukat kivasti kilistää:)))




sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Lauleluita

Tänään vähän toipilaana, joten  vain pienen pieni päivitys...Korva on tukkiutunut. En kuule oikein mitään, mutta siitä huolimatta käväisin kauneimmissa joululauluissa perinteiseen tapaan.  Laulaa en tohtinut juurikaan, sillä en  kuulemattoman korvani vuoksi nyt yhtään pysy selvillä, laulanko nuotin vierestä vai kohdilta. Todella kiusallista tällaiselle isoäääniselle...

Jos jotain lohdullista tähän päivään löysin, niin kerrottakoon, että sain tietää kapellimestari Mikko Franckin ja minun äitilinjojen yhtenevän  jokunen esipolvi sitten. Meidän yhteiset juuremme johtavat Ikaalisiin päin..Tämä selvisi dna-testien kautta, kun sain 0-osumakseni Mikko Franckin äidin.:))) Niin, ja  myös Timo Koivusalo löytyy samoista juurista...Kohta ylpistyn, vaikken itse olekaan mitään saanut aikaan.:)))

Tämän kertainen kuva tulee Kokkolan kaupunkikirkon jouluasetelmasta. Tykkään ottaa näistä kuvia. Viime vuonna kuvasin Lohtajan kirkon luona ollutta seimiasetelmaa ja ne kuvat päätyivät  monen mutkan kautta Lohtajan seurakunnan tämän vuotiseen jouluanjan tapahtumat - vihkoseen. 




maanantai 10. joulukuuta 2018

Kaksitoista asiaa x kolme...



Vettä vihmoo ulkosalla ja on niin pimeää. Tällä kertaa heittäydyn haasteeseen, jonka vinkkasi lapsuuden- ja nuoruudenystäväni Marjukka omassa blogissaan. 


Kolme asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt:


Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja intoutunut paatoksella ja pitkällä sinnillä tyhjentämään kotini pursuilevia kaappeja. Tavoitteena on selättää tavarakaaos jouluun mennessä. Yhtään en ole varma, onnistunko, mutta todennäköisesti jo puolikkaalla onnistumisella SPR:n kirppis elää leveästi pitkän aikaa... Se tunne, kun kaapin ovi menee vaivattomasti kiinni on kokemisen arvoinen! :)

Mieskollegani (huom, todellakin miehinen mies!) oli viikonloppureissussa Hesassa ja kysyi Whatsup-viestissään, tarviiko joku kollega jotain Tigeristä. Siis kuvitelkaa- mies sellaisessa putiikissa on kuin norsu lasikaupassa, omaa siippaani en moiseen leikkiin saisi ryhtymään.Viestittelin kollegalle, että näin juuri upeen blingbling- pallokoristeen, joka on Tigerissä naurettavaan euron hintaan tarjouksessa. Kollega laittoi viestin "Kranssit oli viimeiset, joutu käyttään kyynärpäitä!" Tänään sitten sain kranssini - itse asiassa kaksi kappaletta, kun ei ollut osannut päättää väriä. Oppilaille esittelin hankintani ja hekin suorastaan repesivät, kun kuvittelivat miesopea ihmistulvassa kiskomassa kynsin ja hampain mulle pallokransseja. Maksoin muuten kollegalle alkuperäishinnan mukaan - sentään rahtasi näitä halki Suomen junassa..


                                         

Nautin työstäni. Hektistähän se on, mutta näin joulun alla roihahdan aina isompiinkin liekkeihin, kun pääsen vetämään lauluharkkoja. Tänään oli ihan parasta vedättää Gösta Sundqvistin "Jossain on kai vielä joulu"-biisiä. Oman luokkani 5-päinen orkesteri vastasi säestyksestä ja minä ja kollega reviteltiin pianoa ja bassoa koulun hoilatessa..Eilen visioin itsekseni, että kyseiseen kappaleeseen saisi upean visuaalisen koreografian. Täytyy säästää se johonkin toiseen vuoteen...


Kolme asiaa, joista en erityisemmin pidä juuri nyt:

Karmeaa tämä pimeys ja loskaisuus. Oma kylätiemme aurattiin vasta keskellä viime yötä. Olisi kiva lähteä iltaisin kävelylle, mutta märkä ja kuraa roiskuva tie vesittää vähän tunnelmaa.

Isälläni on nyt vielä tavallista rankempia aikoja sairastelun kanssa. Uusia, ahdistavia asioita. Omassa mielessä tulevat viikot ovat yhtä hämmenystä ja pelkoa. En oikein osaa ajatella joulunaikaa rentouttavana lomana, kun alitajunnassa on tykyttävä pelko ja huoli tulevista viikoista.

Pojan piti tulla käväisemään vauvelin kanssa tänään. Olin suunnitellut kuvaavani häntä. Poika joutuikin perumaan tulonsa, kun työ vei miestä taas kauas mukanaan...


Kolme asiaa, jotka tein viikonloppuna:

Kävin vanhemmillani jeesaamassa. Teen sitä tällä hetkellä usein. Päästin äidin pitkälle lenkille ja jutustelin sillä aikaa isäni kanssa vanhoista rokotustavoista. Isäni on kielellisesti edelleen hyvin lahjakas, vaikka monet rempat yrittävätkin pistää kapulaa rattaisiin. Viime aikoina olen tallentanut hänen loistavia sananlaskujaan ja murresutkautuksiaan. Aivan huippua!

Lauantaina kävin Kaarlelan joulumyyjäisissä. Nautin kovasti yleensäkin Kaarlelan museoalueella kulkemisesta, sillä itse museorakennus on siippani edesmenneen suvun kantatalo Se on aikoinaan siirretty kylästämme museoksi. Tunnen jostain syystä oloni aina siellä hyvin kotoisaksi. Myyjäisistä ostin käsitöitä - havuista tehdyn kynnysmaton, kuivatetun saunavastan sekä risuluudan. Tuoksu autossa oli aivan ihastuttava, kun ajelin ostoksineni kotiin.







Kolhin parkkipaikalla autoa. Onneksi vauhti oli pieni peruutettaessa. Oma auto kärsi vain pieniä kosmeettisia nyrjähdyksiä, mutta vastapuolen autoa sain rutattua aika mouhevasti. Onneksi auton omistaja osottautui hyvin ymmärtäväiseksi ja sain tänään asioitua jo vakuutusyhtiössäkin ja viestittelin sen jälkeen rouvan kanssa ja toivotin turvallisempaa loppuvuotta.... Päivän ilonaihe oli, että meillä on näämmä jokin bonusturva vakuutuksessa -eipä laskeneet edes bonukset.:)))




Kolme asiaa, jotka olen oppinut lähiaikoina:


Kun hoitaa eteen tulevat asiat heti pois, niistä ei enää tarvi tuntea stressiä. On asioita joihin ei itse pysty vaikuttamaan ja taas asioita, joihin pystyy. Olen järkeillyt niin, että kun hoidan parhaani mukaan ne, joihin pystyn vaikuttamaan, pystyn hallitsemaan stressiä. Se mahdollistaa myös sen, että jos viime hetken suunnitelmiin tulee yllättäviä käänteitä, ei tarvi panikoida tekemättömistä töistä.

Kun siivoaa jälkensä heti kun työ on valmis, on ihanaa. No heh, en oo oikeesti vielä sisäistänyt tätä, vaikka tiedän, että se olisi ihanaa. Olen boheemi, enkä muuksi muutu. Välillä suorastaan ahdistun, kun sekä äitini että sisareni ovat tiptop- ihmisiä. Kenen geenit minulle jaettiin?

Rakastan lapsuuskotini murretta aina vain enemmän. Liityin ryhmään, jossa sitä käytetään ja olen löytänyt melekoisen etelä-pohjalaisen akan ittestäni. Tajuan nyt, että olen saanut hyvin vankan ja rikkaan murrekasvatuksen varhaisvuosinani. Mikä aarre ja voimavara!


Kolme asiaa, joita en vieläkään osaa yrityksestä huolimatta:

Varmaan siippa toivoisi minun vastaavan autolla ajo. 

En osaa hallita papereitani. tänään viimeksi kollegani naurahti ja tuumasi "jokohan sinulla olisi nuotit huomenna järjestyksessä. No heh, kaikki tietävät että eipä ole. Mutta itse juhlissa en ole koskaan nuottipapereiden kanssa tunaroinut. En voi ymmärtää, miten ne paperit saavat aikaan joskus ylitsepääsemättömän sekamelskan. Paljon helpompaa on soittaa ilman nuotteja. :))

Olen aivan kädetön joidenkin teknisten vimpainten kanssa. Tämä on yleinen naurunaihe kotonani.


Geometria on heikko kohtani. Osaan kyllä sitä opettaa, mutta tajuan lopun ikäni olevani auttamattoman heikko hahmottamaan itse tietynlaisia kuvioita. Ehkä tämä on tekemisissä jotenkin edellisen kohdan kanssa.


Kolme asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:

Tehdä hyvää muttia. Mummoni teki sitä minulle, kun olin lapsi. Kerran yritin tehdä sitä itsekin, mutta ei siitä muttia syntynyt. Ennemminkin ärsyyntynyt olo ja suunnaton muttikaiho.

Haluaisin olla sujuvampi puhumaan useita kieliä. Olin flegmaatinen koululainen aikoinaan ja se on kostautunut aikuisuuteen saakka. Tosin olen oivaltanut, että pystyn kuromaan aukkoja hyvin kiinni ja erityisesti vieraiden kielten kirjoittamisesta olen saanut viime aikoina useammalta taholta jopa hyvää palautetta, mikä on yllättänyt itsenikin.

Haluaisin olla parempi kuuntelija. Nuorimmaiseni puuskahti yhtenä iltana, ettet varmaan taas kuunnellut yhtään mitä sanoin. Hö, niin totta...ja anteeksi...


Kolme asiaa, jotka minun pitäisi tehdä vielä tänään:

Odotan juuri yhteydenottoa. Olen myynyt rakkaan ja kulahtaneen arkkupöytäni rempan alta pois. Pöydän ostajan pitäisi pian soittaa ja tulla siten hakemaan pöytä. Odotan kovasti, että saan lisää tilaa, kun pöytä matkaa muualle - kuulemma jonnekin kesämökille. Oi, kun sillä on ihanat eläkepäivät!





Putsata apukeittiömme, kun sain lopultakin koiramme takaisin häkkiinsä ulos. Tässä kaiken muun hässäkän ohessa koiramme joutui leikkaukseen tunnin varoajalla.. Koira on ollut yli 20 tikkinsä kanssa sisäkoirana nyt kolmisen viikkoa. Meinasin seota sen kanssa. Koira tuppasi pistää paikat remonttiin; söi jokusen listan ja kesällä ostamani kauniin Ikean rottinkikorin sekä puri pahvisen pesupulverilaatikkoni tuusan nuuskaksi (ihme ettei syönyt sitä pulveria...). Nämä kaikki koiruudet silloin, kun siippa oli pois kotoa. Heh, kuka onkaan isäntä,...










Täytyy ennättää tänään vielä lenkille. Otan lenkkikaverikseni pystykorvan, joka on astetta suloisempi ja kuuliaisempi kuin tuo em. ajokoira...


Kolme asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä:


Uusi divaanisohvamme. Edellisessä sohvassa makoilin niin monta vuotta samalla kohdalla, että pehmusteet litistyivät siltä kohdin. Nyt saan aloittaa lorvailun puhtaalta pöydältä.Vähän harmittaa, että uudessa ykköspaikassani ei ole samaa istuinsuuntaa kuin entisessä, jolloin uuvahtaneena tuijotin takapihan kuusen oksia ja rentouduin siitä...




Sain joulukortit kirjoitettua jo eilen. Aikaisemmin tein itse kortitkin, mutta sellaisesta ajanhukasta olen tajunnut lopultakin luopua. Vielä on muutama joulukirje Englantiin ja Amerikkaan hieman vaiheessa, mutta ennätänpä hyvinkin...

Koko loppuvuoden tunnit on suunniteltu. Olen tajunnut, että vaikka etukäteissuunitteluun menee joskus kauan - saatan huhkia itsekseni vaikkapa perjantaisin yksin koululla klo 16 suunnittelemassa töitäni. Se ei ahdista, vaan nautin siitä, kun minulla on tunne, että hektisestä porukasta huolimatta tilanne on hallinnassani ja tiedän mitä teen.


Kolme asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:


En ole pukeutuja - tai sanotaanko, että juhliin pukeutumiseen panostan, muuten menen enemmänkin omalla persoonallani. Itsetunto kestää...


Kotona hiipparoin vähissä vaatteissa. Liekö mummotautia vai vaan tapa, mutta turhat vaatteet nakkaan tuolille, kun tulen kotiin - samoin korut.


Saunon joka ilta ja saunan jälkeen on ihanaa kääriytyä kylpytakkiin, istahtaa sohvalle läppärin kanssa ja levittää iso viltti jaloille.


Sandaalit. Minut tuntevat tietävät, että kuljen kaiket kesät sandaaleissa. Loppusyksystä lykkäsin lopultakin eno-vainaalta perityt puukengät romukoppaan (oikeasti - enollani oli myös jalka kokoa 37, ja olin ainut, jolle hänen juuri ennen kuolemaansa hankkimat kopot sopivat - siispä sain ne periä) ja hommasin tilalle sandaalit työkengiksi. Nautin kun jalat saavat ilmaa ja on kevyt olo.

Korvaläpät. Ne on minulla aina talvisin ulkoillessa päässä. Itse asiassa en ole lainkaan lakki-ihminen. Pidän myös hyvin istuvista lapasista.


Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt:


Pari hyvää historia-aiheista kirjaa. Niitä on ilmestynyt taas vaikka mitä. Mutta kirjahyllyni pursuaa jo nyt...


Kirpparilta jokin ihana löytö - olen viime aikoina ostanut vauvelille muutaman suloisen vaatteen. Käytettynä tietystikin. Inhoan uuden hankkimista, enkä oikein näe siinä mitään tolkkua.




Olen juuri tilannut nimikoituna servetit vauvelin ristiäisiin. Vielä pitäisi hankkia muutama leivontajuttu. En tykkää leipoa muuten kuin juhliin.



Kolme asiaa, joista unelmoin tänään:

Että tulevan viikon rankka reissu läheiseni kanssa sujuisi mahdollisimman kivuttomasti.

Haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta minulla ei ole tällä hetkellä siihen aikaa eikä rahkeita. Ehkä joskus vielä. Aihe on alkanut hahmottua viimeisen vuoden aikana aika selvästi..

Unelmoin viimeksi tänään myös jatko-opinnoista, mutta tässä elämäntilanteeessa en pysty sellaista isossa mittakaavassa tekemään. Olen asennoitunut, että yritän ennemminkin kehittää nykyistä työtäni. Onpa siinäkin työsarkaa.


Kolme asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:

Ristiäiset tietystikin, vaikka toisaalta hermoilu isän asioissa hankaloittaakin suunnittelua. Päivä kerrallaan kuitenkin - kyllä tämä tästä.

Lapsuuden- ja nuoruudenystäväni (kts. blogin alku) otti minuun viikonloppuna yhteyttä. Sovimme, että tapaamme joulun jälkeen, kun hän tulee Pohjanmaalle lapsuuskodissaan käymään.

Pian tulee kevät (vaikka sitä ennen talvi kai...), tulee valoa ja lämpöä se on omin vuodenaikani ja tunnen silloin itseni energiseksi.


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Kaupunkikirkkomme lasimaalaus

Kokkolan kaupunkikirkko, se 3. kirkko  jo samalla paikalla... Tällä kertaa katse kääntyy kirkon suurikokoiseen ja näyttävään lasimaalaukseen.  Teoksen on tehnyt kuvataiteilija  Urpo Olavi Wainio (1910-1971).

Wainio opiskeli sekä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa että Pariisissa kuvataiteita ja erikoistuen lasimaalauksiin. 

Hänen muita lasitöitään  on Pielaveden kirkossa  ja Otamäen seurakuntasalissa.  Lisäksi Kolarin kirkossa on Wainion tekemä öljyvärimaalaus alttaritauluna. . 



Kokkolan nykyinen  pääkirkko kaupungin sydämessä valmistui vuonna 1960 Aarne Nuortilan suunnittelemana.

Kalastaja-aiheinen lasimaalaus oon siis myös vuodelta 1960, koska se on rakennettu ulkoseinän yhteyteen. Teoksen nimi on "Minä olen kanssanne joka päivä. "


                                 
Lasimaalauksessa on kauniita värejä. Maalaus muodostuu taustaltaan nelikulmioista, joiden värisävyt vaihtelevat.  Keskellä maalausta on  kyyhkysiä, Jeesus, kalastajia, purjevene ja  kaloja.  Työn nimi viitannee Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn Matteuksen evankeliumissa. Toisaalta tulee mieleen myös Jeesuksen vertaus ihmisten kalastajista Luukkaan evankeliumissa. . 

                                          

Teoksessa on kauniita yksityiskohtia, kuten kalat ja linnut.


Alla olevasta maalauksen alaosasta näkyy hyvin, millaisista palasista maalaus muodostuu ja kuinka jokainen maalattu kuvapinta on väritykseltään uniikki.


Lasimaalauksen värisävyt heijastuvat kauniisti vieressä olevan kastemaljan  pintaan...



Aurinkoisella säällä lasiteos mielestäni puhkeaa täyteen kukkaansa, kun valo kirkastaa työn!

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kokkolan tulipalot, osa 4, 1800-luvun tulipalot

1700-luvun palojen  jälkeen Kokkolassa saatiin huokaista helpotuksesta tulipalojen osalta monta vuosikymmentä. Vasta 40 vuotta edellisen suurpalon jälkeen, syttyi 1800-luvulla Kokkolassa suurpaloksi luokiteltava palo 3.5.1805, joka tosin olikin sitten mittava tuhoissaan. 

Tulipalo sai alkunsa torin varrelta kauppias J. J. Lithenin vajasta. Tulipalo vei mukanaan kaikkiaan 36 taloa. Lisäksi tuhoutui myös raatihuone torin pohjoispuolelta, tosin osa sen arkistosta ennätettiin pelastamaan. Palossa tuhoutui myös kauppias Lithenin talo ja kauppias Antti Riskan lesken talo omaisuuksineen, pormestari Keckmanin sekä G. Riskan ja Joakim Donnerin  talot sekä omaisuudet. Palossa tuhoutui yhteensä neljä korttelia. 

Kaupungilla ei tällöin ollut käytössä vielä paloruiskuja. Kaupunki ei liioin ollut vielä liittynyt mihinkään palovakuutuslaitokseen, josta olisi voinut saada korvauksia. Koska tulipalon tuhot olivat suuret, pyydettiin vahingonapua Pohjanmaan muista kaupungeista. 

Jo seuraavana vuonna alkoi Joakim Donner rakentaa uutta upeaa kivitaloa torin ja Rantakadun väliin   Myös apteekkari Libeck rakensi  palon jälkeen talon torin varrelle apteekin tontille. Nämä rakennuksethan ovat edelleen katukuvassamme.


Yllä apteekkari Libeckin talo nykyisellä Mannerheiminaukiolla. 

Myös uudelle raatihuoneelle laadittiin piirustukset 1806, mutta rakentaminen siirtyi varojen puutteessa. samoin siirtyi torin laajentamissuunnitelmat, katujen leventämisaikeet ja palaneiden korttelien jakaminen suuremmiksi tonteiksi. Raatihuone jälleenrakennettin vasta vuonna 1845  C.L. Engelin piirustusten mukaan.


Yllä Raatihuone Mannerheiminaukiolla. 

Toinen 1800-luvun tuhoisa  suurpaloista tapahtui  juuri ennen joulunaikaa eli 18.12. 1860.

Palo sai alkunsa Isokadun varrelta Teodor Wallinin talosta. Nykyään samalla paikalla on Halosen  (ent. Åström) liiketalo. Yläkerran tiloissa asui leskirouva Louise Donner. Rouvan palvelustyttö Kaisa Berglund oli silitellyt vaatteita huoneistossa. Sitten tyttönen oli lähtenyt pariksikymmeneksi minuutiksi huoneesta pois käymään kellarissa. Tyttösen tultua takaisin, huomasi hän salissa savua. Leskirouva Donner ei itse ollut paikalla, sillä hän oli kaupungilla. 


Koska oli talvi, oli sammutusvettä erittäin vaikea saada paikalle. Pakkasta oli jopa -21 astetta ja talot kaksikerroksisia. Vähäisenkin sammutusveden kerrotaan tuolloin jäätyneen. Tulipalossa tuhoutui kaksi korttelia ja yksi vaurioitui eli paloi 17  taloa kokonaan ja lisäksi 10 taloa vaurioitui. Taloista 17 oli vakuutettuja.



Yllä näkymä Chydeniuksen puistosta. 


Tulipalo vei mukanaan myös kadun vastakkaisella puolella -  nykyisen Chydeniuksen puiston kohdalla olleet rakennukset sekä  nykyisen Slotten talon kohdalla olleet talot.  Sieltä tuli levisi alaspäin tontin kaakkoiskulmaan  polttaen myös  Prestin talon kohdalla olleet silloiset talot. Pitkänsillankadun yli palo ei päässyt leviämään. Nykyään museona oleva Roosin hieno talo kärsi vaurioita, mutta säästyi tulelta, koska se oli rakennettu kivestä. Pihapiirissä ollut suolamakasiinin talon  puinen yläosa kuitenkin tuhoutui.

Lisäksi palossa  tuhoutui apteekkari Alftanin talo,  värjäri Möllerin verstas, Niemen talo, 2-kerroksinen favorinin talo (ent. Ermon kohdalla)  ja Vingen talo, joka oli Kirkkokadun toisella puolella (ns. Pohjanmaan tontti).  

Palon jälkiselvittely jatkui pitkään. Tulipalon jälkeen Kokkolaan tuli uusi asemakaavamuutos, jonka mukana syntyi  esimerkiksi  Chydeniuksenpuisto.

1800- luvulla Kokkolassa nähtiin vielä kolmaskin tulipalo. Sitä ei kuitenkaan lasketa varsinaiseksi suurpaloksi. Tällöin tuli palo sai alkunsa kultaseppä Chorinin talossa Kustaa Aadolfinkadun eteläpäässä kulmatontilla vasten metodistkirkkoa. 

Eräs  vanhempi nainen - muster Rosina Möller -_ oli sinä aamuna sytyttänyt tulta uuniin, mutta lähtiessään ulos unohtanut tuohia ja päreitä sisältävän korin uunin suuluukun alle, kun oli jäänyt juttelemaan toisen naisen kanssa pihalle.  Suuluukun alle lennähtänyt kipinä  sytytti sitten palon. Tulipalo on järkyttävä kokemus - niinpä tämän tulipalon yhteydessä  menehtyi  sydänhalvaukseen silloinen lennätinkonttorin johtaja. 


LÄHTEET:

Risto Suikkari. Paloturvallisuus ja kaupunkipalot Suomen puukaupungeissa - historiasta nykypäivään. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto 2007. [http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514286995.pdf] Luettu 13.7.2017. 

Annikki Wiirilinna. Kuusi kertaa on Kokkolassa riehunut suuri tulipalo. Keskipohjanmaa 8.6.1970. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/kuusi_kertaa_on_kokkolassa_riehunut_suuri_tulipalo/] Luettu 7.5.2017.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Puupökkelörouva Suntin liepeillä

Minun piti kuvata ja kirjoittaa tästä puurouvasta jo vuosia sitten mutta aina kun satuin veistoksen lähelle, minulla ei ollut kameraa matkassa.

Sitten menneenä kesänä lähdin oikeen varta vasten rouvaa kuvaamaan. Heh, kiersin ja pyörin pitkin Suntin rannan viherikköä, mutta rouva oli kerrassaan kadonnut. En tiedä mihin ja kenen toimesta, mutta en sitä löytänyt.

Puurouva unohtui päällimmäisestä ajatuksistani, kunnes sain viestiä koskien toista puuveistosta, joka on Kokkolan Meripuistossa...



Sain myös viestiä, että tämä puurouva on Suntin varrella. Täh, ei muuta kuin työtä tehden sinne töllistelemään...

Ja tottahan se. Nyt puurouva töllisteli taas mäen harjalla. Vannon, ettei se ollut siellä kesällä...Olisikohan joku ohikulkija töhrinyt sitä ja olisiko rouva ollut huollon tarpeessa? Tanttu saanut uutta väriä tai jotain. 



Tämä rouva on siis saan tekijän, kuin Meripuistonkin puuveistos. Eli tanskalaisen kuvanveistäjä Flemming Kastanjegårdin veistämä Lienee siis tälläkin jotain tekemistä Kokkolan ystävyyskaupungin, tanskalaisen Frederician kanssa. 


Tässä puurouvassa on jotain mielettömän sympaattista. Ensinnäkin korkea kukkula, jolta hän maailman menoa katselee... ja sitten käsien kaino asento vartaloa vasten selän takana.



Kunnon muodotkin tällä naiseudella on. Joku voisi kasvoista todeta, että rouva on vähän kirveellä veistetyn näköinen...Ei ihan siroista siroin misis...Ja hiusmuoti on  - hmmm- ajaton. 


Mielenkiintoinen tuttavuus - kannattaa käydä katsastamassa!


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isokadun himmelivalaisimet

 Pomppasin autosta ohiajaessa sen verran pois, että kävin näppäämmässä muutaman pikaisen kuvan Kokkolan kaupunkikeskustan uusista valoista. Valitettavasti mukana oli vain kehnohko kännykamera ja ympärillä jo syvä pimeys. 

                      
                                


Kokkolaan ripustettiin viikko takaperin uudet, näyttävät valot. Niiden nimi on Himmelit. Kokonaisuus näyttää aika kivalta. Valoja on ripoteltu sekä Isokadulle, osin Tehtaankadun liepeille että myös Naakkapuistoon. 

                                

Kun kuvasin valoja, vieressäni seisoi nuori mies, joka tuli viereeni kuvaamaan samaisia valoja. Toisaalla iäkäs nainen jäi seisomaan viereeni ja katsomaan, mitä oikein puuhaan, kun kurkistelin patsaan takaa kännyineni. Hmm, joo, olen epäilyttävä,,,
                          
                              

Valot on Taito Keski-Pohjanmaan suunnittelemat, lähinnä siis himmeleiden muodot.  Toteutuksesta vastaa hyvällä yhteistyöllä KOSEK, City Kokkola, Kokkolan Energia sekä Kokkolan kaupungilta museotoimi, työllisyysyksikkö ja kaupunkiympäristön toimiala. Kokkolan kausityöntekijät ovat rakentaneet itse valot.

Yksi Kokkolan uusimmista veistoksista, Vladimir Vrolofin patsas, saa seurailla valoja aitiopaikalta. Minäkin kävin kurkkimässa patsaan selän takaa, miltä näyttää,,,

                         

                         

Moni on sanonut, että kivat jouluvalot. Itse ajattelen niitä ennemminkin pimeän kauden valon tuojana. Kivat joka tapauksessa!

                                        
                                 


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Mummomaisia juttuja

Onhan tässä taas melkoinen vipinäviikko takana. En ole oikein ennättänyt koneen äärelle. Jospa nyt pikaisesti....

Minusta kuoriutui  viime viikolla mummo. Tai kai olen fammo, kun mummoja on niin monta pikkuisen elämässä. Täytyy jotenkin erottautua.:)

Iso poika antoi odotuttaa itseään yli ajan. Viimeiseen viikkoon mahtui niin itkua kuin iloakin.


Laskettuna päivänä miniä joutui auto-onnettomuuteen. Takana tullut auto  ajaa survaisi 8-tieltä kotiin kääntymässä olleen miniän autoon. Esikoiseni soitti kotiin varovasti "Niin, tuota, auto tais mennä lunastukseen..." Tällä kertaa hän oli ekana kolaripaikalla, kun ihan kodin lähellä tapahtui....


Voisiko nyt sanoa, että onni onnettomuudessa. Auto tosiaan meni lunastukseen ja miniä piipaa-autolla sairaalaan. Oli toista vuorokautta tarkkailussa, mutta kuin ihmeen kautta molemmat säästyivät säikähdyksellä. Olihan siinä oma huvittavuutensakin, ettei synnytys käynnistynyt edes kolarin  ansiosta. Epeli antoi odotuttaa itseään vielä viikon. 

Mutta hyvää kannattaa odottaa. Suvun pisin mies (tässä vaiheessa) Isänsä oli 5,5 cm lyhyempi syntyessään...Hienoa saada uusi kansalainen maailmaan, kun syntyvyys huitoo kuulemma pohjalukemissa. 



Fammokin on osansa yrittänyt.  Kävin pesemässä  nuorenparin pyykkikopan tyhjäksi ja ostamassa kaapin täyteen ruokaa. Valmistinpa vielä ateriankin valmiiksi kotiinsa palaavia odottamaan. Omissa muistoissa on vuosienkin jälkeen lämpiminä hetket, kun itse palailin synnäriltä ja anoppi oli käynyt leipomassa  kaikkea ihanaa valmiiksi. Oli ihana palata kotiin ja aloitella uutta elämänvaihetta hyvillä mielin. Hyvää on kiva pistää eteenpäin kiertämään...

Nuttu ja junasukatkin valmistuivat syyslomalla junassa matkatessa. Vasuri on ylpeä itsestään:)))




sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Loppusyksyä


Lokakuun loppu on käsillä. Tänään siirrettiin kellot kohti talvea. Nuorimmaisen kanssa ollaan naureskeltu pitkin päivää hänen lapsuuden fanaattisuudelle.  Poika taisi olla kolme tai neljä, kun oli  se aika vuodesta, että kellonaikaa piti siirtää kohti talvea. 

Tarhan tädit olivat kertoneet lapsille, että kelloja pitää siirtää. Poika mainitsi tästä kotonakin ja siipan kanssa todettiin että joo tottakai siirretään. 

Viikonloppu meni ohi ja poika taas tarhaan. Illalla kotiin tultua  poika käväisi kierroksen olohuoneessa, missä meillä on seinällä vanha  ja iso, raksuttava perintökello. Sai saman tien  kamalan itkukohtauksen ja minä ihmeissäni, että mitäs nyt. "No kun dagiksessa sanottiin, että kellot pitää siirtää - ja isi ei oo siirtäny. Byäää... Meidän kello on aina vaan samalla paikalla..Byäää."

13 vuotta myöhemmin kello raksutteloo edelleen samalla seinällä. Niinpä niin:)))

Tänään laitan kuvia viime päivien ajalta. Vaikken ole syksyihminen, on syksyn luonto tavattoman kaunis ja kuvauksellinen. 




Joutsenia on ollut naapuruston pelloilla paljon. Tuntuu hassulta, että jotkut käyvät varta vasten kylätiellämme kuvaamassa niitä. Omaa lähiluontoa ei  osaa arvostaa tarpeeksi. Kumpaan suuntaan muuten nokan pitäisi näyttää? Yksi ei osaa päättää. 

Syksy ja utuisuus. Linnut lähtevät - minne?



                                                      Metsässä. Syksyn metsä tuoksuu ihanalta.



Jäkälät  nousevat esiin  kuin hattivatit. Upeaa!



Miksi toinen kuolee pystyyn...




...kun taas  toinen sinnittelee viimeisenä, vaikka kaikki muut ovat jo luovuttaneet.



Kolmas pistää kaikki värinsä peliin.



Joku taas sotkee kaikki lankansa.

                    

Ennen puhureita voi vielä hetken aistia kesän.



Tänään meren rannalla on kaunista. Rantaviivan tuntuma on lumessa, vesi keinuu vielä  hetken tuulen  mukana ilman jäätymistä.  Ilta saapuu - ja pakkaset.






Läheisen pienen järven pinta on jo kuorrutettu  jäällä.
 

 Tervetuloa, talvi!