sunnuntai 27. syyskuuta 2020

1600-luvun kivillä

 7.9.2020 kävelin oppilaideni kanssa Kokkolan 400-vuotisjuhlapäivänä Neristanin läpi. Huomasimme niin sanotun Fenix-talon tyhjällä tontilla ihmisiä työskentelemässä. Oppilaiden kanssa päättelimme, että varmaankin arkeologit tekevät vuonna 2012 palaneen talon paikalla arkeologisia kaivauksia. Näitä ns. toimeksiantokaivauksia tehdään aina, kun paikalla alkaa uusi rakennustyömaa. Tutkittavan tontin reunassa olikin hieno kuvallinen mainos siihen pian rakennettavasta kokonaisuudesta. 


Viikkoa myöhemmin löytyikin asiasta uutisointia. Eli ihmiset tontilla olivat todellakin arkeologeja ja he tutkivat tontin maaperää, ennen kuin sille syksymmällä aletaan rakentaa upouutta kerrostaloa. 


Käväisin paikalla eräänä lauantaina. Silloin ei tietenkään ollut tutkijoita työssä. Aurinko vain paistoi niin harmillisesti suoraan kuvauskohteeseen, että sain kuviin lisukkeiksi valtaisia varjoja...

Tontti sijaitsee osoitteessa Isokatu 22, Isonkadun ja Pormestarinkadun kulmauksessa eli se on hyvin lähellä keskustaa ja myös Suntia. Paikalla on viimeksi ollut Fenixin taloksi nimitetty  kaksikerroksinen rakennus, jonka ylemmässä kerroksessa oli asuinhuoneistoja ja alakerrassa nimensä mukaisesti kahvila Fenix. Rakenus tuhoutui tulipalossa kesällä 2012. 

Alueella oli kiviröykkiöitä ja kaivauskohtia sekä maa-aineskasoja siellä kuvaillessani. Ilmeisestikin nuo isommat kasat on kaivauksissa  tutkimusten alta pois siirrettyä maa-ainesta. Varsinaiset tutkimuskohteet ovat kuvissa lähempänä  viereistä kiinteistöä. 

Vaan on tulipaloja ollut Kokkolassa aikaisemminkin, sillä yksi suurista tulipaloista tuhosi  kesäkuussa 1644 suuren osan kaupungista. Ehkä tuo tulipalo tuhosi myös silloin alueella olleen rakennuksen, joka nyt löydettiin kaivauksissa.


Kokkolan ruutukaava-alue on arvokas kaupunkialue. Pääpiirteissään kaupungin katuverkko on hyvin säilynyt aina 1600-luvulta lähtien. Vanhin asemakaava on  1620-luvulta, jolloin kaupunki oli juuri perustettu. Siinä tonttien tiedetään olleen epäsäännöllisiä ja katujen sekä kortteleiden myötäilleen Suntia varsin vapaamuotoisesti. Uusi ruutuasemakaava valmistui paloa seuraavana vuonna 1665. Uudessa kaavassa oli kaksikymmentä suorakaiteen muotoista korttelia ja viisi pitkittäis- sekä kuusi poikittaissuuntaista katua. Kadut olivat leveydeltään 21 kyynärää. Yksi kyynärähän on mitaltaan noin 45-70 cm.


Tontin vasemmassa laidassa ei ole säilyneitä vanhoja rakennuskerroksia, sillä  Fenix-talon perustukset olivat niin syvälle kaivettu, että mahdolliset kerrokset ovat tuhoutuneet. 


Varsinaisesta 1600-luvun kivijalan jäännöksistä tuskin pystytään tarkkaan kertomaan, millainen talo paikalla on aikoinaan ollut. Mutta tiedetään, että Kokkolassa juuri Isonkadun varsi oli hienointa ja vaurainta seutua. Niinpä ainakin itse teen johtopäätöksen, että talo on ollut aikanaan jonkin suhteellisen varakkaan kaupunkilaisen omistuksessa. 



Jo koekaivauksissa muutama vuosi taaksepäin havaittiin viitteitä vanhemmista kerrostumista ja nyt alue tutkittiin tarkemmin. 


Yllä: Vanha kaivo



1600-luvun rakennusten tiedetään olleen  yksikerroksisia, suorakaiteen muotoisia ja satulakattoisia taloja. Tontti on sijainnut kaiken järjen mukaan hyvin keskeisellä paikalla - sekä silloisella pääkadulla että hyvin lähellä Sunttia. 



Kuvittelen mielessäni rakennusta...ehkä siinä oli malkakatto. Se oli yleinen tuon ajan rakennuksissa. Malkakatossa käytettiin eristeenä koivuntuohta. Tuohilevyjen suojana käytettiin uusiriu`usta halkaistuja riukuja, jotka aseteltiin katolle  halkaistu puoli alaspäin. Niiden päälle asetettiin vielä puita ja joskus jopa kiviä estämään tuulivahinkoja. Itse talot lienevät olleet harmaita puutaloja. 


Oletettavasti tontilla on ollut myös karjaa -ehkä lehmiä tai sikoja ja tietysti tunkiokin.  Kaupunkielämä oli melko aromikasta tuoksujen osalta noihin aikoihin, heh  heh. Maa-aineshan tällä seudulla on hyvin savipitoista. Kadut puolestaan  olivat mutaisia ja märkiä. 



Kaupungin asukkaat varmaankin tunsivat kaikki toisensa, sillä Ristirannan kylässä  tiedetään vuonna 1638 olleen ainoastaan 164 kirjattua asukasta. 



Mielenkiinnolla jään seuraamaan, saadaanko  paikasta vielä lisää tutkimustietoa. 


LÄHTEET: Kokkolan sydän - Vanhakaupunki Neristan. Visit Kokkola. [https://www.kokkola.fi/visitkokkola/nae_and_koe/fi_FI/neristan/] Luettu 20.09.2020. 

Malkakatto. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Malkakatto] Luettu 20.09.2020. 

Neristan herättää eloon laivanvarustaja- ja kauppiassukujen tarinat: Osa1. [https://www.retkihetki.fi/historia/neristan-herattaa-eloon-laivanvarustaja-ja-kauppiassukujen-tarinat/] Luettu 20.09.2020. 

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulkttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1645] Luettu 20.09.2020. 

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Vihreitä valoja katsomassa

Luin viikko sitten sanomalehdestä, että Kokkolan Kaupungintalo ja Vartiolinna valaistaan yhden yön ajaksi vihreiksi. Ajankulukseni ja ihan mielenkiinnosta  lähdin illan hämärissä katsastamaan värivaloja. 

Valojen oli määrä syttyä sunnuntai-iltana klo 21.00. ja päättyä seuraavana aamuna 06.00.  Olin Vartiolinnan, siis nykyisen Kaupunginteatterin luona jo vähän ennen h-hetkeä ja valaistus oli jo toiminnassa.  Taisin olla siihen aikaan lähes ainoa paikalla olija. Aika yllättävää. No, yksikseen ollessa on  parempi kuvailla rauhassa.:)

Kun ajoin kaupungintalon luokse lähes puoli tuntia myöhemmin, olin vähän hämilläni, kun luvattuja valoja ei ollutkaan näkyvillä. Hetken jo luulin muistavani valaistun kohteen väärin. Vaan ei. Kiertelin hetken Suntin varrella kuvailemassa ja kun palasin takaisin, valot syttyivätkin. Lienee ollut jonkin hässäkkä käynnistyksessä, sillä paikalla oli vielä jokusia tyyppejä paikalla laitteiden ympärillä häärien. Heidän poistuttuaan siirryin kuvaamaan tätäkin kohdetta. Paikalla oli lisäkseni muutamia muitakin kuvaajia. 

    

Miksi tällaiset valot sitten  yhdeksi yöksi? Vihreäksi valaisu liittyi kansainväliseen mitokondriotautien viikkoon ja sen Light Up For Mito 2020-tapahtumaan. Vihreitä valoja syttyikin eri puolilla maailmaa...Tämä vihreä väri johtaa juurensa mitokondrioiden fluoresenssimikroskopian väriin. 

Tämä niin sanottu tietoisuusviikko alkoi 13.9. ja päättyi 19.9.2020. Viikon aikana järjestettiin ympäri maailman koulutusta, varainhankintaa ja tapahtumia aiheeseen liityen. 




Uteliaisuuttani oli ihan pakko kurkkia lähempää, mistä Vartiolinnan  valaistus tuli...maassa olevista valospoteistapa tietenkin...



Sitten siirryin kaupungintalon edustalle. 

                                                

Ja taas oli pakko kurkistella valonähdettä... muovikalvoa lampun ympärille kiedottuna. Joskus niksit ovat yksinkertaisia:)


Yöllä on muuten aivan satumaista liikuskella tutuissa paikoissa. Koko maailma näyttää ihan eri kasvonsa. 


Mitokondriotauteihin kuuluu  yli sata erilaista tautia, joille on yhteistä  energia-aineenvaihdunnan ongelmat, häiriöt solun energiatuotantojärjestelmässä. Yhteistä näille taudeille on, ettei niihin vielä tunneta hoitoa ja taudinkuva on  yleensä etenevä. 

Tautilistalta löytyy mm.  sydäntautia, maksavikaa, lihastautia, hermostorappeumatautia ja aivotautia. Kirjo on siis laaja. Mitokondriotauti voi ilmetä missä iässä tahansa. Sairauksien tunnetuksi tekeminen on tärkeää. 

Sen verran olen perillä mitokondrioista, että ne peritään aina äidiltä. Suomessa  elää noin 1000 jotakin mitokondriotautia sairastavaa. Taudit ovat  siis periytyviä. Kaikkiaan noin 1500 geeniä vaikuttaa mitokondrioiden toimintaan ja näistä geeneistä noin  350 on todettu tautiin johtavia muutoksia. Osa mutaatiota kantavista pysyy oireettomina tai kantaa tautia tietämättään. Mutaatioitahan itse asiassa tapahtuu useinkin, mutta vain tietyt mutaatiot ovat haitallisia. 

Tajuan oman käsityskykyni pienuuden lukiessani artikkeleita näistä sairauksista. Itse asiassa olen viime vuosina  lukenut aika paljonkin  mitokondrioista, koska olen äärettömän kiinnostunut geeneistä ja perimästä. Omaa äitilinjaani olen tutkiskellut mtDNA-testejä tehden. DNA-sukutukimusta harrastava törmää väkisinkin jossain vaiheessa näihin käsitteisiin...Juuri muuttuneet geenit ovat keskeisiä DNA-sukututkimuksissakin. 

Vähän aihetta sivuten - olen tutkituttanut sekä itseltäni että äidiltäni haploryhmän Mt-DNA-testillä. Tällä hetkellä tietokannassa meitä on tasan  10 ihmistä - kaikki muuten suomalaisia, joilla on sama haploryhmä, ns. 0-mätsituloksella, ilman geenimuutoksia tällä alueella. Se on siis peritty äitilinjassa - minun tapauksessani olen  saanut tietää, että tulokseni  on sama kuin esiäidilläni,   v. 1702 syntyneellä Margeta Pehrsdotter Bengtilällä -  ja se on sama ilmeisesti vielä ainakin jokunen sukupolvi taaksepäin.  Kirkonkirjojen tietoa vain henkilönimistä ei ole enää niiltä ajoilta saatavilla - niin harmi.  Viikko takaperin,  sain yhteyden saman esiäidin elossa olevaan jälkeläiseen, jolla siis on sama haploryhmä 0-muutoksin kanssani. Henkilö on äidilleni 8. serkku! Esiäitini eli 11 sukupolvea minua ennen. Toisen mtDNA-mätsini kanssa olen suorastaan ystävystynyt - minä ja välkky eläkeläismies Tampereelta...Voisi sanoa, että  ystävyytemme on todella syvällistä:)) Kolmas mt-DNAmätsini on muuten maailmankuulu kapellimestari!  Uskokaa tai älkää - näihin tutkimustuloksiin aivan hurahtaa! MtDna-muutoksia tapahtuu muuten  paljon harvemmin kuin miesten vastaavia Y-DNA-mutaatioita. 

Yllätyn, kun katson listaa mitokondriotautipotilaita tukevista henkilöistä. Siellä komeilee myös tunnettuja, hienoja kokkolalaisiskasvoja, kuten elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen, näyttelijät Oona Airola ja Jarkko Lahti sekä graafinen suunnittelija Elina Warsta. Hienoa!


LÄHTEET: Light Up For Mito. Mitocondrional medicine. [https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/mitochondrial-medicine/light-up-for-mito] Luettu 19.9.2020. 

Majamaa, Kari. Tunnistatko mitokondriotaudin? Lääkärilehti 16.11.2018. [https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/tunnistatko-mitokondriotaudin/] Luettu 20.09.2020. 0

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Karppilammella

Tällä kertaa käväistään lähellä kaupunkikeskustaa, nimittäin Pikiruukissa Karppilammella.  Alkujaan karppilampemme oli pelkkä lampi Pikiruukin alueella, joka päätettiin kunnostaa vuoden 2011 asuntomessuja varten, koska lampi sijaitsi messualueelle kulkevan tien vierustassa. Lampi pumpattiin ensin puhtaaksi ja poistettiin sen pohjasta lietettä. Lammen pohjaan aseteltiin suodatinkangas ja päälle hiekkaa. Lammen yleiskuvaa kaunistettiin tekemällä lammen keskelle pieni saari, jonne pääsee kävellen siltaaa pitkin kulkemaan. Karppeja istutettiin lampeen  vuonna 2010.


Karppihan on särkikala. Tosin sen säilyvyys Suomen vesissä on riippuvainen istutuksista. Karppi ei siis lisäänny luonnonvesissämme. Karpit saattavat kasvaa todella suuriksikin, painoa voi olla pitkälti toistakymmentä kiloa Suomenkin oloissa.


Karppi selviytyy melko vähähappisessa vedessä, koska se kykenee ottamaan happea vedenpinnan yläpuolelta. Karppihan puhdistaa vesistöjä, se syö kasveja ja pieneliöitä lammen pohjasta. Karpit oleilevatkin enimmäkseen lammen pohjassa. Minäkään en onnistunut kuvauspäivänä näkemään ensimmäistäkään karppia. 


Pikiruukin lammessa on sekä suomukarppeja että  peilikarppeja. Nykyään lammessa on talvisin hapetuslaite estämässä kalojen tukehtumista.  Ilmastuslaite on käynnissä tarpeen mukaan.


Kokkolan Puistot ja viheralueet-yksikkö ruokkii Pikiruukin lammen karpit säännöllisesti tiistaisin ja torstaisin kello 10.00. Karppien säännöllisellä ruokkimisellä pyritään vähentämään vääränlaisen ja lintujen -etenkin lokkien - oleskelua paikalla. Ruoaksi karpit saavat kalanrehua. Myös yleisöllä on mahdollista osallistua ruokintaan kaupungin ruokinta-aikoina.


Ruokaa kaloille ei saa omatoimisesti mennä heittelemään lampeen, koska esim. leivän- ja pullanpalat jäävät kellumaan lampeen ja houkuttelevat paikalle lintuja. Retkeilyyn ja oleiluun alue sen sijaan sopii mainiosti. Lammen pystyy kiertämään ympäri sen rantaa pitkin. Tämä olisi muuten oiva paikka järjestää sauvakävely- tai rollaattoriliikuntaa vanhuksille sekä pieniä maastojuoksuja tai hiihtolenkkejä pikkuepeleille.


Saareen kävellessäni harmaalokki päivysti terävän näköisenä sillankaiteella. Alueen ympäristö on rauhallista, vaikka vieressä on omakotitaloalue ja kadun toisella puolella kerrostaloja. Lammen keskellä saaressa tuntuu kuin olisi etäällä kaikesta. Jotenkin aivan oma, pieni ja rauhaisa paikka. Aivan luxus!



Itse Karppilammen saari on mielestäni aivan ihastuttava. Altankivilaatoitus tekee maapinnan täydellisen siistiksi. Ja katos keskellä saarta on kiva. Niin -sillasta puhumattakaan. Lämpimänä kesäpäivänä voisin kuvitella istuvani lammen reunalla ja kuuntelevani vaikka livemusiikkiesitystä, jossa muusikot soittaisivat saaressa katoksen alla...


Heinäkuun lopulla paikalla käydessäni lammessa oli upeita,  vaaleanpunaisia lumpeenkukkia. Aivan kuin satulammessa...Taitaa olla kaupungin puutarhureilla taas kätösensä tässäkin asiassa pelissä. Aivan loistava paikanvalinta näille kukille!





Vahtia lammen rannalla piti sinisorsapariskunta. Siellä ne torkkuivat kesäunta lammen reunalla. Kannattaa muuten muistaa, että Karppilampi ei ole sovelias uimapaikka ihmisille - eläimillä on omat lupansa täällä uiskenteluun.:) Vesi vaíhtuu heikosti ja lammessa ei suoriteta vedenlaadun mittauksia. Karpit myös  stressaantuisivat uivista ihmisistä ja huonolla tuurilla tarkastamaton vesi saattaa aiheuttaa sairastumiasiakin...



Aivan ihanaa, että tällainen lampi on lähellä kaupunkikeskustaa meidän  silmänilona!


LÄHTEET: Karppi.  SKES.Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry. [https://www.skes.fi/karppi] Luettu 12.9.2020. 

maanantai 7. syyskuuta 2020

Paljon onnea vaan...Kokkola 400 vuotta!

Onnea, onnea onnea, oi  - 400-vuotias Kokkola! Kokkolan suuren juhlapäivän kunnaksi kiertelin viikon varrella kuvailemassa koskettavan kauniita kohteita lähiseuduiltani, kotikulmiltani, uutta ja vanhaa. Tällä kertaa annan kuvien puhua puolestaan ja  kirjoitan  hitusen   vähemmän. 

Tänä päivänä on hienoa kertoa olevansa kokkolalainen!

Mustakarin rannalla


Ohrapelto Korpilahden kylässä

Seison ja nautin tuoksusta
joka nousee paljaasta maasta.
Uneksii ilta, nukkuvat pellot,
on kuin kuulisin niiden hengittävän.
Olen kääpiö ja kuuntelen,
miten mahtava jättiläinen nukkuu
itselleen voimia huomispäiväksi.
-Ernst V. Knape-

Rasmuksen kivinavetta Sokojan kylässä vuodelta 1748

Uneksit kesäunelman
aurinkoisen, nuoren ja iloisen
ja niin leikkivän hellän.
Ranta ja meri säteilivät ympärillä
tuulen ja aaltojen iloisessa rytmissä.
-Ernst V. Knape-

Purjeveneitä Mustankarin satamassa

Kaarlelan keskiaikainen kivikirkko Kirkonmäellä, vanhimmat osat 1460-luvulta

Anders Chydeniuksen patsas Chydeniuspuistossa kaupunkikeskustassa

Kaupungin yllä kaartuu raskaana
pilvinen, syksyisen harmaa taivas.
Juhlapukuiset ihmiset kokoontuvat -
seisovat odottaen ja mietteissään,
seisovat tiiviissä, suljetuissa riveissä,
kaukana kaikesta riidasta ja epäsovusta,
ympäröivät korkean monumentin,
joka on veistetty suomalaisesta graniitista. 
-Ote Selma Abrahamssonin juhlarunosta vuonna 1903, suom. Pertti Hyttinen - 


Kokkolaa on kiva löytää myös pienistä yksityiskohdista...






Minun Juhlakuosini Kokkola  400-päivänä! Tämä Vanhakaupunki -aiheinen tunika on kokkolalaisen PaaPiidesignin kädenjälkeä. Jos et pääse matkaamaan Kokkolaan hankkiaksesi sen, aina voi asioida nettikaupassa:)

Kokkolan arkkitehtuuria neljältä vuosisadalta - mainio kirja. Tämän ihanuuden pääset tilaamaan täältäKirjan kansikuvaa on muuten myynnissä sekä  postikorttina että julisteena   K.H.Renlundin Museokaupassa. Sieltä löytyy myös muita hienoja Kokkola-aiheisia tuotteita! Tänään kävin  katsomassa K.H.-Renlundin museossa Kokkola 400-juhlanäyttelyn. Suositteluni!  Museokaupasta lähdin mukanani kolme historiakirjaa ja muuta pienempää onnellinen hymy huulilla....

Lämmin on yö. Lämmintä valoa
kimmeltää taivaalta Venus
ovat kalpeita tähdet muut.
Ei yhtään sanaa, ei hyväilyä
vain katse ja sykkivä sydän.
-Ernst V. Knape-

J.V. Snellmannin muistomerkki  Kokkokivellä kaupunkikeskustassa

Katariinan kalmisto kaupunkikeskustassa, ruttoon kuolleiden hauta-alue vuodelta 1710. 

Raatihuone kaupunkikeskustassa. Nykyinen rakennus on vuodelta 1842. Kaunis rakennus, joka pitää sisällään valtaisan määrän mielenkiintoista historiaa. 

Vanha vesitorni Mäntykankaan kaupunginosassa. 

Liikenneympyrä tervanpolttoteemalla. 

Potinrannassa Ykspihlajan kaupunginosassa

Teollisuusaluetta Ykspihlajan kaupunginosassa.

Vanhansatamanlahti ja asuntomessualue. 

Meripuiston leikkialuetta ja taustalla häämöttää  vielä rakenteilla oleva Kokkolan korkein kerrostalo vuodelta 2020. 

Uusinta uutta ja vielä vähän  keskeneräistä Meripuistossa.

Vanhansatamanlahden uimaranta kuin maalauksessa...


Harrbåda - Harriniemi




Harrbåda

Elban metsikössä luontopolulla



Merellinen liikenneympyrä

Kokkolan kaupunginteatteri, entinen suojeluskuntatalo uudessa  tunnelmavalaistuksessa, rakennus on vuodelta 1927. 

Neristanin kappatalot

Vanhakaupunki, Neristan, jonka rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta.

Vanha pedagogiorakennus kaupunkikeskustassa, rakennus on vuodelta 1696. 

Koulussa olemme käsitelleet merestä noussutta kaupunkiamme moneen otteeseen. Innostus lapsilla on ollut ollut mieltä ylentävän kiinnostunutta. Lapset rakastavat kuulla tarinoita vanhasta kotikaupungistaan. Monenmoista on lähipäivinä lasten  kanssa tehty koti-Kokkolaan liittyen. 

Tässä muutama väläys viikon varrelta.  Kollegan kanssa on  ollut  syyhyävän  kiinnostavaa näitä töitä kehitellä.:)) Maailman hienoimmassa ammatissa on  aivan huikeaa nähdä lasten innostus ja hurahtaa siihen itsekin mukaan...

Ompelutöinä tervatynnyreitä ja revintätöinä meritunnelmia

Kotiseutu, kotiseutu
aurinkoisena ja kauniina säteilet
päivieni ja öitteni unissa.
Tasaisten peltojen ja niittyjen takaa
kimmeltää meri ikuisin tyrskyin.
-Ernst V. Knape - 


Isompien oppilaiden kanssa innostutin hiilitöinä piirtelemään kokkolintua eli merikotkaa, josta Kokkolan nimen kerrotaan aikoinaan syntyneen. Olipa antoisaa...


Loppuun vielä tunnelmia Suntin varren tapahtumista, jotka ovat saaneet yleisön tulvimaan paikalle ihastelemaan merellistä Kokkolaa. Mitähän kuvan pojat mahtavat miettiä?

Vesimusikaali "Tanssivat vedet" Suntissa


Kyllä uskon, että jos kaupunkimme perustaja Kustaa  II Adolf nyt olisi päässyt käväisemään Kokkolassa, hän olisi myhäillyt oikein mielissään. Ylpein mielin katsoisi suuntaan jos toiseenkin. 

Tänään,  Kokkolan 400-vuotispäivänä,  paljastettiin  Kustaa II Adolfin patsas. Sen on veistänyt kuvanveistäjä Ulla Haglund moottorisahatyönä. Kävin iltapäivällä katsomassa patsasta ja olin todella mykistynyt, kuinka kaunis ja vaikuttava patsas olikaan iloksemme tehty! Juttelin useamman ihmisen kanssa patsasta tutkiskellessani ja kaikki paikalla olijat ihastelivat ja totesivat veistoksen olevan erittäin onnistuneen ja hyvässä paikassa. Sieltä Kustaa Adolf näkee nyt yli Suntin ja pystyy samalla valvomaan pususillalla kujertelevia...


Sieltä patsaan korkeuksista aivan kuin kuulisin   "Kustin" meille huikkaavan "Rohkene - onni seuraa kyllä!"