Kaarlelan kirkkoa rakentamassa

Tällä kertaa käväisemme Kokkolan Kirkonmäellä ja tutustumme valkean kivikirkon historiaan  ulkoa päin. Ruotsinkielinen seurakunta kutsuu tätä kirkkoa nimellä Sockenkyrka. Kirkko on yksi pohjanmaan seitsemästä keskiaikaisesta kivikirkosta.

Kirkon läheinen alue nousi merestä vasta 800-luvulla. Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko.

Vanha tarina kertoo, että kirkon paikka on valittu aikoinaan  siten, että iestettiin härkäpari kivikuormassa olevan reen eteen ja annettiin niiden ajaa minne tahtoivat. Härät pysähtyivät Holmbacken-nimiselle (suomeksi Saarimäki)  paikalle, jonne kirkko rakennettiin. Nykyään paikka tunnetaan Kirkonmäkenä.

Kerrotaan, että ihmiset, jotka antoivat apua kirkon rakentamisessa, saivat määräajaksi syntinsä anteeksi. mitä suurempi kivi paikalle toimitettiin, sitä suurempi oli myös synninpäästö...Seinissä on nähtävillä todella suuria kiviä... 

Alkujaan kirkko oli harmaakivikirkko ja pitkänomainen, nelikulmainen rakennus. Kirkon vanhimmat osat on rakennettu keskiajalla 1460-luvun tienoilla. Alunperin kirkko oli noin kaksi kertaa niin pitkä kuin leveä. Alkuperäisestä kirkosta ei ole olemassa kovin yksityiskohtaisia tietoja. Ovien muodot eivät ole tiedossa. Varmasti tiedetään, että päädyssä sijaitsi kuori-ikkuna.

Nykyään Kaarlelan kirkko on ristikirkko. Entinen harmaakivikirkko on peitetty rappaamalla ja valkaisemalla. Kirkossa on isot pyörökaari-ikkunat, läntisessä siivessä kaksi molemmilla sivuseinillä, muissa siivissä yksi.

Sisäänkäytäviä kirkossa on kaikissa kirkonpäädyissä. Ne ovat  kaksoisovin varusteltuja pyörökaarioviaukkoja sakariston ovea lukuun ottamatta.

Katolisena aikana Kaarlelan seurakunnassa palveli yhteensä yhdeksän katolista pappia eli dominusta; Olaus, Sigfridus, Partholomeus, Martinus, Thomas, Cantunus, Martinus, Jacobus ja Ericus.

Kirkossa messuttiin roomalaiskatolilaisia messuja 1520-luvulle saakka, jolloin Kustaa Vaasa toteutti luterilaisen uskonpuhdistuksen ja saarnat oli pidettävä kirkkokansan omalla kielellä. Tästä eteenpäin myös virsilaulut saivat sijaa kirkossa.

Kirkon ensimmäinen laajennus tapahtui vuonna 1699 jolloin sakaristoa pidennettiin kahden sylen mitan verran. Vuonna 1700 rovasti totesi tarkastuksellaan, että  pitäjäläiset olivat "hyvin kauniisti laajentaneet ja saattaneet täysin valmiiseen kuntoon Kivisakaristonsa Jumalan Pyhän nimen kunniaksi. "

Laajennus oli kuitenkin tosiasiassa tehty hutiloiden, koska jo vuonna 1701 sakariston katon todettiin vuotavan pitkin kiviseinää...

Vuoden 1710 aikana rakennettiin eteläsiipi eli  "Uusi-Kirkko" ja muurarimestari Johan Mattsson rakensi vuonna 1666 alttarin alle tiilisen viinikellarin.

Katselmuskirjasta vuodelta 1761 ilmenee, että kirkon seinät olivat ulkopuolelta punaisiksi maalatut. Ilmeisesti kirkko malattiin toisen väriseksi vasta 1800-luvun alkuvuosina.

Sitten kirkkoa haluttiin laajentaa. Kirkkoherra Jacob Chydenius ilmoitti aikeista tuomiokapitulille. Suunnitelmana oli, että rahaa laajennukseen kerättäisiin koko valtakunnassa joko kirkoissa kolehdilla tai verottamalla kaksi äyriä savulta tai ruokakunnalta. Kuningaskin jo myönsi pitäjälle kolehtiapua. Kului kuitenkin vuosia tapahtumatta mitään.

Odoteltaessa kerättiin rakennustarpeita. 1785 Kirkkoherra Chydenius kehotti pitäjäläisiä ajamaan harmaakiviä kirkkomäelle. Kivitoimitukset laskettiin kuutiokyynärissä manttaalia kohden. Jokaisen talonpojan tuli latoa kivet kuutiokyynärissä ja varustaa kasa puumerkillään.

1786 saapuivat piirustukset Tukholmasta. Työt käynnistyivät ja rakennusmestariksi palkattiin Erik Granlund. Rakennusaikana suunnitelmia muutettiin jonkin verran. Pitäjänkokouksessa päätettiin, että pitäjäläisten tulisi tehdä päivätöitä kirkkoon koko viikko kerrallaan, jotta rakennusmestarin ei  tarvitsisi joka päivä  opastaa tottumattomia työntekijöitä. miesten tuli saapua töihin siinä järjestyksessä kuin  heidän nimensä  oli merkitty rippikirjaan. Ensimmäisen viikon aikana työskenteli 22 miestä Rödsöstä ja Vittsarista.

Rahvas oli tottunut syömään kesäaikana neljä kertaa päivässä. Siksi työaika aikataulutettiin tarkasti: Miehet kiiruhtaisivat paikalle aamukuudeksi syötyään sitä ennen  varhaisaamiaisen. Saapumisaikana kirkon pienempi kello soitti rukoukseen, jonka rakennusmestari suoritti laulutuolista. Aamiaistauko pidettiin 10-11 välillä, sitten työskenneltiin viisi tuntia. Päivällistunti oli 16-17 välillä. Kellon soitolla ilmaistiin ruokataukojen alku ja loppu. Kello 20 kello kutsui työmiehet iltarukoukseen, jonka jälkeen kerättiin työkalut kirkkoon, merkattiin päivätyöt muistiin ja lukittiin kirkko yöksi.

Vuoden työn jälkeen pitäjäläisten tuli sitoutua kirkon rakentamiseen viidellä riikintaalarilla manttaalia kohden. Laajennustyö valmistui vuonna 1788 valtaisan työmäärän jälkeen. Nyt vanha kirkko oli muuttunut ristikirkoksi. Tuolloin työtä oli  johtanut pitäjän tunnettu kirkkoherra Anders Chydenius.

Saman vuoden loppupuolella ryhdyttiin tornin rakentamiseen. Neljän vuoden rakennustöiden jälkeen kaarlelalaiset anoivat keskeytystä työlleen. Syksyllä 1803 torni oli lopulta valmis. Marraskuussa 1803 pitäjänkokous päätti varustaa tornin kattoluukun saranoilla, koska  näin seudun nuoret " eivät Sunnuntaiaamuisin saisi tilaisuutta oleskella tornin katolla ja kävellä peräkkäin pitkin harjaa..."

Kirkko oli tuskin ennättänyt valmistua, kun lattialaudoissa havaittiin sientä, jota yritettiin torjua suolalla. Lopulta päädyttiin uusien lattialankkujen laittoon. Myös vesikatto vuosi useista kohdista vuonna 1806. Sakaristo valkaistiin 1866, kirkko vuosina 1828 ja uudelleen 1878. Samana vuonna kirkkoon asennettiin  urut.

Kirkossa on edelleen kaksi vaivaisukkoa, joista vanhempi sijaitsee kirkon eteistiloissa. Kirkon ulkopuolella perinteisessä paikassa oleva vaivaisukko on vuodelta 1847.

Tämä nuorempi vaivaisukko tehtiin, kun vanhempaa, ns. Tranubackin kerjäläisukkoon oli murtauduttu ja se meni huonoon kuntoon.

Nuoremmalla vaivaisukolla on pitkä takki, jossa lieve on poimutettu ja shaalikaulus laajan kaula-aukon ympärillä. Mustan kaulahuivin yläpuolella pilkistää valkoinen pystykaulus. Ruotsinkielisten nimitys vaivaisukolle on fattig gubbe, joka Kokkolan murteella lausutaan "fatigubbe."

Kirkossa näkyi myös jälkiä punaisten mellastelusta talvella 1918. Edelleen tarkkasilmäinen katselija voi löytää pohjoissiiven päädystä kranaatinosuman jäljen (kuva alla). Sakaristossa on säilytettävänä kranaatti. joka ammuttiin 29.1. 1918 kohti kirkkoa ja löytyi myöhemmin hangesta kirkkotarhan muurin sisäpuolelta.

Sähkövalot kirkkoon asennettiin 1922. Vuosina 1933-1935 asennettiin lämpöjohdot ja uusittiin lautalattiaa. Samalla kirkko maalattiin. Vuosina 1952-1954 kirkko restauroitiin. Puhdistettaessa sisäseiniä paljastettiin ja retauroitiin vanhojen maalausten jäännöksiä. Öljylämmitys otettiin käyttöön 1965. Monenlaisia muitakin pienempiä ja suurempia remontteja mahtuu vuosisatojen varsille.

Kaarlelan kunta yhdistyi Kokkolaan 1977 ja nykyään tämä kirkko  on kovassa käytössä, kuten koko historiansa ajan. Kaarlelan kirkko on  suosittu hääkirkko seudun asukkaiden keskuudessa. Siellä pidetään joka sunnuntai jumalanpalvelukset sekä ruotsiksi klo 10 että suomeksi klo. 12. Kaarlelan kirkko on myös ns. Tiekirkko.

3.9.1511 paavi allekirjoitti määräyskirjan Kaarlelan seurakunnan perustamisesta. Sen vuoksi tällä viikolla Kokkolassa juhlistetaan keskiaikaa ja vietetään Kaarlelan seurakunnan 500-vuotisjuhlaa.

Lähteet: Tiekirkot ja muita Pohjois-Kalotin avoimia kirkkoja. [ http://www.nordkirker.net/suomeksi/fi_Kaarlelan-kirkko.htm Luettu 1.9.2011.

Kaarlelan pitäjän historia I. Turku 1969.

Kirkonmäki keskuksena. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/kirkonm.htm Luettu 1.9.2011.