Tänään kurkkaamme Kaarlelan kirkon läheisyydessä Kirkonmäen kaupunginosassa sijaitsevaan Kaarlelan kotiseutumuseoon, joka perustettiin vuonna 1939. Kotiseutumuseo siirtyi osaksi Kokkolaa vuonna 1977 Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä.
Oman perheemme historia kytkeytyy kotiseutumuseoon mielenkiintoisella tavalla: Museon päärakennus, maalaistalo vuodelta 1853, siirrettiin museoalueelle kotipaikastamme eli Kokkolan Ali-Korpilahden kylästä. Talo on mieheni esipolvien kotitalo, silloin se oli Huchta-nimisen suvun omistuksessa, viimeisimmät omistajat tosin olivat jo eri sukunimellä ja ostaneet ko. tilan.
Alla olevissa kehystetyissä kuvissa talo on vielä omalla alkuperäispaikallaan.
Mieheni muistelee, että hänen elämänsä ensimmäinen aikuisuuteen asti säilynyt muistikuva on päivältä, jolloin tätä vanhaa maalaistaloa purettiin siirrettäväksi Kirkonmäelle. Mieheni istui istumarattaissa ja katseli etäämpää, kuinka talon katolla hääri joukko miehiä.Mieheni on syntynyt alkuvuodesta 1965 ja hän olettaa olleensa tapahtumahetkellä ehkä kaksivuotias...Olisi mielenkiintoista saada tarkennettua tämä päivä. Joku on joskus sanonut, ettei miehen varhainen muistikuva voi olla millään niin tarkka, mutta toisaalta tästä ei ole olemassa mitään kuvadokumenttia, jonka mies olisi myöhemmin nähnyt ja mies osaa myös kuvailla tapahtumaa hyvin järkeenkäyvästi.... Onhan se varmasti ollut ihmeellistä hulinaa, ainakin arjesta poikkeva tapahtuma...
Museoalueella on 11 rakennusta, joita on siirrelty sinne eri puolilta Kaarlelaa.
Päärakennus, siis juuri tämä sukuumme liittyvä maalaistalo, on sisustettu hyvin perinteiseen 1800-luvun pohjalaiseen talonpoikaistyyliin.
Tällaisesta piirongista aihetta sivuten ehkä joskus myöhemmässä postauksessa...
Kaunis seinävaate näyttää tehdyn Suomen Sodan aikoihin...
Alla olevassa kuvassa on ns. oltermanninsauva. Oltermannihan oli entisinä aikoina nimitys kylänvanhimmasta. Tämä ko. sauva on kiertänyt aikoinaan Linnusperän kylässä. Meidänkin kylässä on ollut vastaava oltermanninsauva, mutta se on mystisesti vuosien saatossa ottanut jalat alleen... Appiukkoa joskus jurppi sauvan katoaminen, hän kun taitaa olla kylän vanhin ja aivan ilman sauvaa:/
Näistä sauvoista voi muuten lukea mielenkiintoisia asioita! Sauvoihin on kaiverrettu kyläkunnan kaikkien talojen puumerkit. Silloin erotettiin erikseen yksityisen henkilön puumerkit talojen omista merkistä, jotka olivat pysyviä, vaikka talon väki olisikin vaihtunut.
Kun oltermanni päätti kutsua koolle kyläkokouksen, laitettiin oltermannisauva kiertämään taloihin. Sauvan mukana kulki viesti kokousajankohdasta joko suullisesti tai paperilla. Joissakin sauvoissa oli myös erillinen kolottu rasia, johon kutsu voitiin laittaa. Jos rasiassa oli höyhen, oli kyse hätätilasta ja oli välittömästi kiirehdittävä oltermannin luo.
Jalkapuu... Jos se osaisi puhua, kertoisi varmaan paljon mielenkiintoisia tarinoita...
Alla olevassa kuvassa kaunis luhtiaitta 1700-luvulta. Sisäänkäynti museoalueelle tapahtuu tämän ihastuttavan
aitan kautta.
Aitan portaat
Erityisesti pidän luhtiaitan yläkerran koristelluista kaidepuista.
Talli 1800-luvulta. Tallissa säilytetään Isonkylän ruumisvaunuja.
Nahanparkitsimo 1800-luvulta.
Museon ulkopuolinen alue näyttää ahdistavan modernilta sieltä poistuessa. Aivan kuin siirtyisi eri maailmaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti