Reilu vuosi sitten sain kutsun mennä tyhjentämään mieheni lapsuudenkodin yläkertaa. Mieheni koti on vanha maalaistalo 1800-luvulta, joten vintille on kertynyt tavaraa sukupolvien vaihtuessa aika lailla.
Nykyinen talon haltijapari ei niin kummoisesti arvosta vanhoja tavaroita, joten sain siivouksen saatteeksi luvan ottaa kiinnostavia tavaroita kotiimme, jos ne itse raivaisin esiin tavarapaljouden keskeltä.
Teinkin monenmoisia löytöjä. Kerron yhdestä löydöstä tässä bloggauksessa.
Yhdestä vintin peräkamareista tuli monenmoisen roinan seaasta vastaan vanha piironki. Piironki on ollut perimmäisessä vintin nurkassa likimain sata vuotta ainakin...
Yhdessä miehen kanssa päätimme, että vaikka piironki oli päältä katsoen hyvin huonokuntoisen näköinen, se ansaitsi silti uuden elämän kodissamme muistona miehen esivanhemmista. Ja niin ryhdyin epätoivoiseen piirongin tyhjennystyöhön.
Kun pääsin availemaan piirongin lipastoja, kohtasin monenmoista ja välillä jopa heikotti... Isoissa vetolaatikoissa oli melko mitäänsanomattoman näköisiä vaateriepuja. Heitin ne kaatopaikkakuormaan. Parissa muussa laatikossa oli mieheni ja hänen sisarustensa koulukirjoja aivan 1970-luvun alusta. Jokusen pistin niistä talteen, mutta suurin osa joutui niistäkin kaatopaikalle.
Pienempiä lipaston laatikoja availlessa tuli vastaan paljon mielenkiintoista tavaraa,joten aikaa siivoukseen kului tavattomasti.. Paljon oli erilaisia lääkepulloja, vanhoja virsikirjan lehtiä, almanakkaa, josta päällimmäisenä nousi eteen oman poikani nimi, joka on aika harvinaisessa kirjoitusasussaja tulee harvoin sellaisenaan nykyään missään vastaan. Poika oli löydöstä iloinen ja koin tämän ihan selväksi kohtaloksi. Löytyi myös kauniita hautajaiskutsuja, joillaisia ennen lähetettiin.
Yhden laatikon kohdalla tuli sitten niitä heikotushetkiä vastaan. Ensimmäisenä näin laatikon pohjalla kahdet vanhat tekohampaat! Lienee säästetty siksi, että ovat olleet aikoinaan arvokkaat:/ Ja lisää seurasi: liuta variksenjalkoja! Juu, niistä maksettiin entisaikoina, kun lintua pidettiin haittaeläimenä. Maksun sai jalkaparia vastaan. Näköjään oli jäänyt urakka vähän kesken... Yksi löydöistä oli valkea, kauniisti taiteltu silkkipaperi. Kun sen uteliaana avasin, löytyi kääröstä pätkä valkeaa hiuspalmikkoa, joka oli solmittu silkkinauhalla. Lienee kuolleelta ihmiseltä talteen muistoksi leikattu...
Kun piironki oli lopulta tyhjennetty, raahasimme sen varovasti peräkärryyn (mikä ei ollut ihan helppo homma yläkerran kapeita kierreportaita pitkin). Toimitimme piirongin entisöijälle, jolle totesimme, että lipaston kunnostuksella ei ole kiirettä, kun se on tähän kin asti nököttänyt omaa rauhallista elämäänsä kenenkään sitä kaipaamatta.
Entisöijälle annoimme toiveeksi, että lipastosta tulisi mahdollisimman alkuperäisen näköinen. Lukkopesät ja helat olivat niin rikkinäisiä, että niihin oli pakko hankkia uusvanhat vetimet. Sovimme myös, että lipaston sisäosa säilytetään aivan alkupeäisenä, koska se oli alkuperäiskunnossa.
Päällipuoli lipastossa oli punainen. Se oli siis maalattu joskus myöhemmin. Aluksi entisöijä arveli lipaston olleen aluksi ootrattu tummaksi, mutta työn edetessä paljastui että se olikin ollut tammenvaalea.
Entisöijä totesi piironkimme olevan hyvin pelkistetyn näköinen, ei siis mitään valtavia kruusauksia. Tämä kuulemma kertoo yleensä siitä, että piironki on vanha. Ei ole ollut työkaluja koristeellisempaan näperrykseen.
Valitettavasti en löytänyt kuvaa entisöimättömästä lipastosta, vaikka sellaisen kuvan muistankin joskus ottaneeni. Harmi:(Saimme selvitettyä piirongin iän, sillä piirongin yhteen vetolaatikkoon oli koverrettu vuosiluku 1857.
Remontti entisöijällä kesti reilun vuoden. saimme piirrongin kotiimme entisöitynä syyskuussa 2011. Vanhemmilta sukulaisilta ongimme tietoja, kenellä tämä piironki on alun perin kuulunut. Ja löytyihän sitä tietoa vielä onneksi!
Piironki on kuulunut avioparille Matts Abrahamsson Huchta ja Maria Elisabeth Isaksdotter Prest. He olivat mieheni isän isän isän vanhemmat. Sukunimi on vaihtunut asuinpaikan mukaan myöhemmin...
Omissa tiedostoissani on seuraavat tiedot: Mats oli syntynyt 1828 ja kuoli 1912. Maria puolestaan oli syntynyt 1835 ja kuoli 1912. Heidät on vihitty 1856.
Joku tiesi kertoa, että kaappi on tullut häälahjana vaimon kotoa Prestiltä, joka sijaitsee aivan oman asuinpaikkamme läheisyydessä sekin. Olivat siis naapurukset päätyneet keskenään naimisiin ajan tavan mukaan:=)
Yllätys oli melkoinen, kun katselin tässä taanoin valokuvia Kokkolan kotiseutumuseosta. Kuvissa tuli vastaan nimittäin täysin autenttinen klaffipiironki! Väri on vähän eri, lienee sekin maalattu myöhemmin, mutta piironki on muuten aivan yksi yhteen
omamme kanssa! Tosin tästä piirongista näyttää puuttuvan tuo keskikaapin ovi. Liekö jäänyt jonnekin matkan varrella. Kaapin sisusta näyttää kuitenkin sekin välipuineen aivan samanlaiselta.
Molemmissa piirongeissä sisäväritys on vihreä. Omassa piirongissa oven sisäpuolessa on kahta väriä, tässä vain yhtä.
Täytyy ottaa tehtäväksi selvittää, ovatko piirongit kenties saman henkilön tekemiä!
Mutta palataanpa vielä omaan piironkiimme, joka sisälsi vielä yhden yllätyksellisen tarinan!
Kun olimme vieneet piironkimme Alaveteliin entisöijälle ja pihassaan nostimme piironkia pois peräkärrystä, tipahti jostain piirongin kätköistä esiin taiteltu paperi.
Avasin paperin varovasti ja olimme aivan mykistyneitä. Paperi piti sisällään vanhan hääonnittelun!
Suoranainen ihme, ettei paperi ollut lentänyt peräkärryn lavalta!
Onnittelu on kaunis, siinä on suloinen kukkakuviointi, lieneekö väritetty luonnonväreillä?
Teksti on ruotsiksi ja aika vaikeasti luettavissa. Joka tapauksessa sain selville, että onnittelu on peräisin morsiammen serkulta Anna Kaisalta! Tässä tekstin ruotsinkielinen hahmotelma suurin piirtein, osaa kirjaimista täytyy arvutella...Onpa kieli muuttunut aika lailla 150 vuoden aikana!
"Lyck önskan
Till detta beder wärda brude par.
Mats Huchta och
Maria Elisabätid Bräst
Gom med waranan gamman träda i ett frittligt äctta förbund
år 1856
Gud välsigne detta hiertan bil de detta wänner band får i glädiän som i smärtan bugne döm med fader band bästa fatt i de mösans lön och ro
Blifve kärlek bygd och tro blis. We många blifvwe lugna deras oåf sfilda år bärn som deras hierta hägna träda frunt i deras spår endrägt frid och gtriftligt hopp bygge deras lopp läs dem gärre i din frus fan glädiens dag till möte gå tåligt lida för din fruftan då du läggär fårdet på för warandra som du böd wara ett i lif och död
gratulerar af en kär kusin
ANNA KAISA MD HA utus"
Tuo hääonnittelu odottelee uutta tulemistaan piirongin vetolaatikossa. Olen etsiskellyt siihen sopivia vanhoja kehyksiä, mutten vielä ole löytänyt. paikkansa se joka tapauksessa tulee saamaan lipaston yläpuolelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti