Kiertelemässä Lähetyskirpputorilla

Lähdetäänpäs taas viikonlopun kunniaksi kirpparikierrokselle! Tällä kertaa kuljemme kaupungin ydinkeskustasta muutaman sata metriä sivulle päin, osoitteeseen Torikatu 49. Kirppiksen nimi on Lähetyskirpputori. Se sijaitsee lähellä Kokkolan vanhaa, punatiilistä vesitornia.

Kirpputori on Kokkolan Babtistiseurakunnan omistama. Kirpputorin myynnissä oleva tavara koostuu lahjoitustavaroista. Myös työntekijät kirppiksellä työskentelevät pääasiassa vapaaehtoisvoimin.

 

Kirpputorilta saatava tuotto menee osin kotimaisiin, osin ulkomaalaisiin kohteisiin, kuten nuoriso- ja katutyöhön.

On kätevä, että lahjoituksia voi jättää kirppiksen katetuille portaille myös silloin, kun se ei ole avoinna. Itsekin olen useamman pussukan sinne joskus jättänyt.




Kirppiksellä on tavaraa laidasta laitaan. Vaatteita on kaikille ikäryhmille ja kaikki vaatteet maksavat parisen euroa. Myös kenkiä löytyy. Kaikkia tavaroita ei ole hinnoiteltu, vaikka suurimmasta osasta hinta löytyykin.






Koska kiinteistö on on vanha, tavallinen talo, se koostuu useammasta pienestä kamarista. Eri kamareihin on etsitty hieman erityylisiä tavaroita; yhdestä löytyy miesten vaatteita, toisesta cd-levyjä, kolmannesta liinavaatteita, neljännestä  koriste-esineitä... Minä jään aina koukkuun cd-hyllyihin. Ostan mielenkiintoisia levyjä halvalla ja kuuntelutan niitä oppilailla musatunneilla. Kirppareilta tekee muuten aivan uskomattomia löytöjä äänitevalikoiman suhteen!Löytää paljon sellaista musiikkia, jonka olemassaolosta ei ole ikinä ennen ollut aavistustakaan:)






Koska kirppis on babtistiseurakunnan omistama, soi liikkeessä yleensä hengellinen musiikki.

Kirppikseltä löytyy ostettavaa vaihtelevasti. Yleensä jotain tarttuu aina kuitenkin matkaan...
Tämänkertainen löytöni  oli satukirja, jollainen minulla oli lapsena, "Suuri satukirja." Hinta oli tasan yksi euroa...

 Toki tuo kirja edelleen löytyy kirjahyllystäni ja toisinaan tapaan lukaista sieltä oppilailleni otteita lempisaduistani ...  Kerran vuosia sitten vein kirjani silloiseen työpaikkaani ja kollegani päästi lähes itkun kirjani nähdessään. Hän totesi, että hänen lapsuudenkodissaan oli ollut sama satukirja. Hän selaili ja hypisteli kirjaani niin kaihoisasti... Jo silloin vuosia sitten päätin, että jos samanlainen kirja joskus jossain tulee vastaan, niin hankin  sen kollegalleni 50-vuotislahjaksi:) Noihin synttäreihin on nyt kolme vuotta aikaa, joten ennätinpäs ajoissa:) ja löytyi vielä äärettömän siisti versio. Ilmeisesti edellinen omistaja ei ole haltioitunut teoksesta laillani...