Jotain sentään on tullut tallennettua.
Ruska on uskomaton värileikki, joka ilmaantuu kuin tyhjästä, kun luonto alkaa valmistautua talveen. Kun valo vähenee ja lämpötila alenee, alkaa lehtivihreä hajota ja lehtien punertavat ja kellertävät väriaineet pääsevät valloilleen.
Joka syksy jään ihmettelemään, mistä luonto löytää kaikki ne uskomattoman vahvat värisävyt juuri ennen talven tuloa.
Pihan pensaat revittelevät värikirjoaan. Punaisen kontrastina syvän mustat marjat...
Kukkapenkissä puolestaan mikään ei enää kuki, kasvien varret vaihtavat toviksi väriä ennen kuihtumistaan. Tulee mieleen aivan kuin aurinko.
Kostea nurmi pitää vielä pintansa ja sinnittelee vahvan vihreänä. Nurmikko jopa kasvaa vielä.
Pihan vastapäisellä pellolla on vilja jo korjattu. Tilan isäntä kävi pyöräyttämässä vielä paalit oljista...
Naapurin pihapuu, iso vaahtera, muuttuu vuosi toisensa jälkeen keltaiseksi.
Puun alla kun seisoo ja katselee ylöspäin, voi nähdä vielä muutaman vihertävänkin lehden.
Puun oksien ja lehtien lomasta häämöttä kauniin sininen taivas.
Paljon on lehtiä jo luovuttanutkin. Siellä ne lojuvat nurmen katveessa.
Kylätien varressa jaksaa sentään " nappikukka" vielä ylväänä kukkia.
Merenpoukama on tyynenä päivänä varsin rauhallisen näköinen. Edellispäivien myrskystä ei ole enää tietoakaan.
Tyveneen veteen peilautuu rannan puut. Ihmeellistä, että vedessä näkyy ne samat ruskan värit...
Aivan kuin jokainen kasvi haluaisi tuoda esiin omaa väriään.
On se syksy Suomessa vaan kaunis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti