tiistai 30. elokuuta 2011

Keskiaika mielissä

Tällä viikolla Kokkolassa vietetään keskiaikajuhlaa. Nimittäin 3.9.1511 allekirjoitti paavi määräyskirjan Kaarlelan seurakunnan perustamisesta.  Nyt siitä on kulunut siis viisisataa vuotta!


Keskiaika Kaarlelassa-hanke toteutetaan yhteistyössä Kokkolan seurakuntayhtymän ja K.H.Renlundin kesken. Juhlan kohohokohta on lauantaina 3.9. Kokkolan Kirkonmäellä, jolloin siellä vietetään keskiaikapäivää. Jos haluat kuunnella radiolähetyksen alustuksena seurakuntaelämästä 500 vuotta sitten keskiaikateemalla, se löytyy täältä.

Keskiaikapäivän tapahtumia on laidasta laitaan. Tarjolla on esimerkiksi keskiaikaiset markkinat Kaarlelan Kotiseutumuseon pihassa, keskiaikaista tanssia ja musiikkia, käsityöläisnäytöksiä sekä turnajaiset keskiajan malliin. 

Monenlaisten asiantuntijapuheenvuorojen jälkeen on illemmalla tarjolla vielä keskiaikainen messu latinaksi Kaarlelan kivikirkossa, "Missa Orbis Factor." Messussa  käytetään myös suomea ja ruotsia, luettiinhan jo 1500-luvulla messua kotikielillämme.

Toivottavasti oma aikatauluni antaa tilaa näille tapahtumille... Joka tapauksessa seuraavat postaukset pyörivät Kirkonmäen seutuvilla...

Lähteet: Kaarlelan Kirkonmäellä vietetään keskiaikapäivää 3.9.2011.
[http://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/uutinen/498] Luettu  28.8.2011.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Venetsialaisia viettämässä

Elokuun viimeisenä viikonloppuna Kokkolassa vietetään perinteisesti Venetsialaisia.  Perinne on ollut voimissaan Kokkolan ja Pietarsaaren seuduilla jo satakunta vuotta.






Alkunsa tapahtuma sai, kun 1800-luvun loppupuolen vauraissa huvilayhdyskunnissa ryhdyttiin  viettämään huvilakauden päättymistä. Alkuun juhlat olivat epävirallisemmat ja tärkeintä olivat pimenevät kesäillat yhdistettyinä valon, tulen ja veden leikkiin veden pinnalla.

              

Perinteisesti tärkeää on juhlavalaistus;  erilaiset kokot, soihdut ja lyhdyt meren rannoilla. Ne, joilla ei omaa mökkiä ole, pääsevät osalliseksi merellisestä juhlasta ajellen  veneillä ja  ihastellen rantojen soihtuja.



Lisäksi olennaisena osana Venetsialaisiin kuuluu ilotulitus. Ilotulitus siirtyi vuosisatoja sitten Eurooppaan Italiasta ja ilmeisesti Venetsialaisten nimi on saanut alkunsa Italian silloisen kauppakeskuksen, Venetsian mukaan.



Nykyään Venetsialaisjuhla  on melko valtaisa Kokkolan seudulla. Mökeiltä ja rannoilta tapahtuma on laajentunut myös eri puolille kaupunkia kestäen koko viikonlopun.

Kauppatorilla on vuosittain ilmaisia tapahtumia ja ilotulituksia sun muuta koko perheelle koko viikonlopun ajan. Itse en osaa tarkemmin kertoa näistä kaupungin juhlallisuuksista, koska perheemme kanssa vietämme aina  sitä aivan perinteistä mökkivenetsialaista meren rannalla... Jos haluat kuitenkin kurkata, mitä tänä vuonna oli keskustan venetsialaisilottelussa tarjolla, voit kurkistaa tänne.

Illan hämärtyessä valon juhla merellä pääsee täyteen oikeuteensa.






Aikoinaan tulet olivat rannoilla omatekoisia, pistettiin erilaisia rättejä säilykepurkkeihin yms. ja laitettiin öljyä, tervaa sun muuta nurkista löytyvää  päälle ja sytytettiin. Roihu oli komea..

Nykyään ei nähdä enää ihan yhtä isoa vaivaa- suurin osa raahaa valotuikkunsa kauppojen hyllyistä rannoille. Liäsksi näkee tietysti kauniita ulkotulia, nuotioita yms.





Me vietimme perinteisesti Venetsialaisia Kälviän Helluskarissa.  Íltaa istuimme hieman isommalla porukalla ja omien lasten seuraksi otimme yöpyjiksi pari sukulaisnuorta. Raketteja tietysti täytyi paukutella...



Tänä vuona sää suosi, lämmintä oli peräti +24 astetta jasää meren rannalla oli aivan tyyni. Sinänsä aika harvinainen keli meren rannalle tähän aikaan vuodesta...

Nuoriso kalasteli rannan tuntumassa.



Kauniin ilta-auringon lämmittäessä ihanasti istuskelimme iltaa rantakallioilla ja katselimme ohitse veneillä  ajelevia ihmisiä.



Illemmalla sytyttelimme ulkotulia ympäriinsä kallioille. Myös lähistöllä oli paljon mökkeilijöitä ja oli ihanaa seurailla, kun tulia syttyi vähän kerrallaan ympäri rantoja...



Rakettien paukahdusten laannuttua istuimme iltaa mökissä ja herkuttelimme. Sieltä täältä kuului vielä etäältä rakettien pauketta. Radiosta kuuntelimme musaa ja pelasimme porukalla korttia... Kiva ilta kaiken kaikkiaan:) Kaunis juhla alkusyksyn vastaanottamiseksi!

Lähteet: Tapahtuman historiaa jo yli 100 votta. [https://www.kokkola.fi/venetsialaiset/venetsialaiset/historia/fi_FI/]. Luettu 28.8.2011.

torstai 25. elokuuta 2011

Suntin vartta kuljeskellen virtaa alaspäin

Tällä kertaa
lähden liikkelle Kokkolan kauppatorilta ja
matkaan luvatusti Suntin vartta alaspäin.
Kävelen vesiurkujen ohitse Suntin rantaa  kohti Anders Chydeniuksenkatua.  Periaatteessa salmen molemmilla puolella menee hyvät kävelyreitit, mutta tällä kertaa valitsen kuvasta katsottuna oikeanpuoleisen laidan retkelleni.


Anders Chydeniuksenkadun sillan ylitettyäni vastaan tulee Urheilutalo.


Urheilutalon takana avautuu iso parkkialue. Alueella järjestetään usein erilaisia tapahtumia; siellä on ollut esim. maatalousnäyttely, tivoli ja sirkus. Kesällä alueella oli Asuntomessujen virallinen parkkipaikka.


Salmen vastakkaisella reunalla näkyy kuvanveistäjä Ukri Merikannon veistämä graniittiveistos "Maalla ja merellä. Se on valmistunut vuonna 1994. Alla olevan kuvan taustalla näkyy Puurokari-niminen paikka.

Mainittakoon muuten, että pitkin Suntin vartta molempiin suuntiin on pystytetty infotauluja, joista saa lukea paljon alueen historiaa. Tämän reitin nimi on "Tervan tie"-kävelyreitti. Kannattaa katsastaa kylttejä ohikulkiessaan! Yksi kylteistä näkyy juuri kuvassa Puurokarin edustalla.


Matka jatkuu ja vastaan tulee Falanderinkadun tienoilla viehättävä pieni puusilta, joka antaa mahdollisuuden myös vastarannalle siirtymiseen. Näitä siltoja on alajuoksulla useampiakin. Tämä silta sijaitsee varsin pian Puurokarin jälkeen.


Seuraava silta on edeltäjäänsä modernimpi ja siitä pääsee ylittämään salmen lähellä Pohjoista Ohikulkutietä Hollihaan kohdalla.


Seuraavaksi vastaan tulee lyhyt alikulkutunneli. Tepsuttelen siis sinne. Tunnelin jälkeen siirryn samalla Halkokarin kaupunginosaan.


Tästä sillasta muutaman sadan metrin ajan kulku tapahtuu normaalia pyörätietä pitkin ja näköyhteys Suntiin on olematon. Onneksi tilanne paranee hetkisen kuluttua. Vieressä kulkevan melko vilkasliikenteisen Halkokarintien oikealla reunalla on huoltoasema ja pian tämän jälkeen pyörätieltä voi pompata muutaman askeleen verran kohti Sunttia ja jatkaa matkaa jälleen luonnon helmassa.


Jälleen tulee vastaan silta, tällä kertaa vanhahko ja  puinen. Silta sijaitsee jo lähellä Halkokarin venevajoja.


Rantamaisema muuttuu hiekkaiseksi ja ensimmäiset venevajat tulevat saman tien näkyviin. Tätä rantaa kulkiessa hänmmästyy, kuinka paljon venevajoja Suntin suussa edelleen onkaan. Siellä täällä on myös pieniä laitureita ja pienveneitä vajojen läheisyydessä.



 Siirryn hiekkaiselle ajotielle, jonka molemmin puolin on venevajoja. Aurinkoisena päivänä tunnelma soratien rahistessa vajojen välissä yksikseen kulkiessa on kuin kesäidyllistä. Jossain etäämpänä kuulen lokkien kirkuvan...


Vastarannalla näkyy pienvenesatama Kokkolan Meripuistossa.


Maisema muuttuu metsikköiseksi.


Aivan läheisyydestä toiselta puolen rantaa  liikennöi myös M/S Jenny-alus Tankarin majakkasaarelle. Siltayhteys täältä Halkokarin päästä Vanhansatamanlahdelle ja uudelle asuntoalueelle  kuitenkin puuttuu, joten jalkamiehenä ylitse ei pääse.


Kävelen iltapäivän hiljaisuudessa eteenpäin.
Yllättäen jostain kantautuu ääniä... Tarkempi vilkaisu osoittaa, että kesäteatterilla on esitys käynnissä rannassa! Näitä teatteriesityksiä on ollut vaihtelevasti eri kesinä  tällä alueella. Paikalla on pieni puukatsomo. Monta vuotta sitten olin yhdessä teatterinäytöksessä ja totesin, että viisaimmat katsojat olivat tajunneet jättää hienostelut sikseen ja ottaa katsomoon mukaan viltin ylleen kietaistavaksi... Meren ranta ei ole koskaan se kaikista lämpöisin paikka...


Polku kapenee rannan tuntumassa. Nyt näen edessäni jo merenlahden!



Maisema muuttuu äkkiseltään hyvin hiekkaiseksi ja tajuan olevani Halkokarin uimarannalla! Vuosia sitten tämä paikka oli yksi kaupungin suosituimmista uimarannoista. Nyt ranta on hiljainen ja pitkän heinikon täyttämä. Uimarit ovat siirtyneet vastakkaiselle Vanhansatamanlahdelle polskimaan. Halkokarin uimarannalla iltaa istuu usein nuoriso...



Muistona uintiajoista rannalla koköttää vielä sentään pukukoppi. Alueen kallioita eteenpäin kävellessä nenääni tulvahtaa aivan selvä tervan tuoksu muistona menneistä ajoista...


Eteenpäin merelle katsoessa näkyy Mustakarin purjehdusseura.


Aivan meren rannan tuntumassa on kaunis, hyvinhoidettu alue, jonka keskellä tököttää Halkokarin kahakan muistomerkki. Se on pystytetty paikalle Oolannin sodan muistoksi. Yksi sodan taisteluista englantilaisia vastaan käytiin juuri täällä...Mutta siitä joskus tulevaisuudessa lisää enemmän.:)


Tämä reitti oli mielenkiinoinen ja se kätkee sisäänsä valtaisan määrän paikallishistoriaa. Sopii mainiosti kävelykohteeksi.

tiistai 23. elokuuta 2011

Suntin vartta kuljeskellen virtaa ylöspäin


Moni tietää, että Kokkolan keskustan halki virtaava salmi on nimeltään Suntti. Niin, se virtaa kyllä keskustan halki, mutta minä päätin selvittää aikani kuluksi kesäisenä päivänä, kuinka se tarkemmin halkaisee kaupunkikuvaa. Toki tiedän, että Suntti virtaa lopulta mereen, mutta mistä se lähtee?


Niinpä lähdin kävelylle Suntin vartta vastavirtaan eli ylöspäin. Matkani alkoi Torikadulta.  Sunttia on mahdollista kulkea molemmin puolin kaupunginsalmea. Oikeastaan oikein mainio reitti vaikkapa ulkopaikkakuntalaiselle - virtaa seuraamalla ei voi eksyä...


Kadun ylitettyä tulee vastaan patsas. Se on Wiljami Niittykosken patsas. Niittykoski oli keskipohjalainen  maanviljelysneuvos ja  kansanedustaja


Matka jatkuu pitkin puistomaista Suntinrantaa. Ohitan vastarannalla olevan pienen leikkipuiston.


Saavun Pitkänsillankadun kohdalle. Pitkänsillankatu on saanut nimensä aivan oikeasti pitkästä, Suntin ylittävästä sillasta, joka oli  1600-luvulla  jopa 240-metrinen puusilta salmen ylitse.
Entisinä aikoina sillan mpolemmin puolin oli tavaramakasiineja ja sillan pohjoispuolella oli myös tullitupa.

Nyt kadun toisella puolella kuvassa näkyy  Halpa-halli, jonka parkkitalosta aikaisemmin kirjoittelin. Aivan vieressäni on myös useampia kerrostaloja.


Erikoisuutena Halpa-hallin kiinteistöstä kerrottakoon, että rakennus on levittäytynyt Suntin molemmille puolille ja muutama vuosi sitten nämä kiinteistöt saivat luvan yhdistyä Suntin ylitse kulkevalla umpinaisella kulkuväylällä.  Lasikatettu siltarakennelma näkyy alla olevassa kuvassa.


Tässä kohdassa Sunttia kasvusto salmen rantamilla on melko runsasta. Siellä täällä on myös muutamia puistonpenkkejä, joten sopii vaikka levähtää tässä kohdin.



Saavumme kohti Rautatienkatua. Itse asiassa kadun voi alittaa tunnelia pitkin koko rautatieaseman alitse!



Alikulkusilta on aika hauska, sillä kaiteen toisella puolella virtaa Suntti:)

Ja sitten ollaankin jo rautatieaseman toisella puolen.


Maisemat muuttuvat vähitellen kaupunkimaisemista metsäisemmiksi.


Tässä kohdassa huomaan aivan nauttivani retkestä. Ihana rauha käveleskellä, vain pari pyöräilijää hurauttaa ohitse.


Lopulta päällystetty pyörätie haarautuu. Olemme nyt suurin piirtein huonekaluliike Maskun kohdalla, seuraava vastaantuleva ajotie olisi Eteläväylä, 8-tie, joka näkyy alla olevassa kuvassa taustalla.


Lopetan vaelteluni tähän kohtaan, kun käännyn pyörätien risteyksestä vasemmalle ja kävelen muutaman metrin eteenpäin. Olen siis nyt pyörätielle Eteläväylälle. Jalkaisin ei Sunttia voi merkittyjä reittejä pitkin tästä eteenpäin jatkaa. Vilkutan ajatuksissani ´Suntille, joka jatkaa matkaansa näkyen vielä hetken...

Suntti jatkaa tästä eteenpäin omaa rauhallista kulkuaan. Kartoista selvittelin, että Suntti haarautuu piakkoin tämän jälkeen suurin piirtein Kodin Terran takana.

Yksi haara näyttää matkaavan Kirkonmäen urheilukentän takaa kohti Rosundsbäcken - nimistä paikkaa kulkien sieltä edelleen  Vaasan tien ali Elisabethin hautausmaan takaa ja lähelle Golfkenttää kadoten sitten ilmeisimmin johonkin hiekkamonttujen luo.

Toinen haara kulkee Rukan tehtaanmyymälän läheltä yhtä haaraa kohti Kaustarin seutua päin. Toinen haara - liekö ihan päävirta - jatkaa Indolan teollisuusalueelta linnusperään.

Linnusperässä virtaus lähtee sitten kulkemaan toista suuntaa eliPerhonjokea kohti ja Såkabäckeniin päin.


Tällainen reitti tällä kertaa. Selvisipä tämäkin asia pienellä vaivalla.

Seuraavassa postauksessa lähdenkin  kulkemaan myötävirtaa Suntin rantaa toiseen suuntaan. Mitä näen siellä - siitä myöhemmin:)