Osoitteessa Isokatu 29, aivan Kokkolan vanhan kaupungin eli Neristanin laitamilla, sijaitsee kaunis keltainen puutalo.
Tässä talossa on Joachim Donnerin Jacob - poika aikoinaan harjoittanut kauppaa. Myöhemmin samassa kiinteistössä on ollut mm. kotitalouslautakunnan huoneisto. Taloa kutsutaan Mercuriuksen taloksi, koska aikoinaan siellä sijaitsi ravintola Mercurius, joka taisi muuten olla Kokkolan ensimmäinen ravintola. Ravintola Mercuriusta mainostettiin ajan lehdessä lauseella "kaupungin hauskin tanssihuoneisto". Siellä järjestettiin myös karnevaaleja ja sai tanssia joka arki-ilta.
Nykyään rakennuksessa sijaitsee lahjatavara- ja sisustusliike Zinna, jossa myydään kaikenlaista kaunista tavaraa, kannattaa poiketa!
Sisäpihalla toisessa ja pienemmässä keltaisessa talossa sijaitsee Antique Puu-mi - niminen liike, jossa on myynnissä englantilaisia huonekaluja ja lamppuja.
Mutta takaisin entisiin aikoihin! 1900-luvun alkupuolella rakennuksessa siis sijaitsi ravintola. Tarjolla oli tietysti kunnon teetä sun muuta asiallista sitä halajaville. Mutta kieltolaista huolimatta löytyi tarvittaessa myös vettä väkevämpää.
Kieltolakihan alkoi Suomessa vuonna 1919 ja se kumottiin vuonna 1932.
Jos joku haluaa jostain syystä painaa mieleensä tämän kieltolain tarkemman päättymisajankohdan, voin kertoa vinkin: laitahan rystysesi esiin ja laske takautuvassa järjestyksessä etusormen rystysestä lähtien kohti pikkusormen rystystä luvusta 5 lähtien. Rystysiä on kädessä neljä, joten saat luvut 5.4.3.2. Sitten nostat yhden sormen ykkösen merkiksi ja lopuksi teet etusormestasi ja peukustasi ympyrän muodon. Ja kas -siinähän se päättymispäivä onkin: 5.4.-32 klo. 10! Kätevää, eikö totta:/ Ja tällä puheella siis muistat tämän loppuikäsi:)
Kieltolain aikanahan alkoholin myynti oli kiellettyä. Varsinaisesti alkoholin käyttöä ei kuitenkaan oltu kielletty ja tämä johti usein salakuljetuksiin ja pimeisiin markkinoihin. Niin kävi täälläkin.
Vanhan kaupungin kierroksella tässä kesän tietämillä opas vei meidät kurkistamaan tämän kiinteistön sisäpihalle. Ja siellä olikin kiehtova yllätys: Salakäytävä! Näitä salakäytäviä lienee ollut Kokkolassa muitakin, mutta nimensä mukaisesti aika hyvin ne ovat pitäneet salaisuutensa meidän päiviimme asti.
Opas kertoi, että monikaan ei tästä kyseisestä käytävästä tiedä, koska se on ollut pensaiden kätköissä ja vasta täksi kesäksi raivattu puskien kätköistä esiin.
Ravintola Mercuriuksessa terästettyä maistaneet olivat tarkkaavaisia. Aina joku tarkkasilmäinen asettautui talon ja kadun väliseen porttikonkiin vahdiksi, ettei lain silmää vain näkyisi lähettyvillä. Ja jos tapahtui niin, että virkavalta oli tulossa paikalle, niin vahdit ilmoittivat tästä pikapikaa ravintolan asiakkaille, jotka usein ennättivät kipaista karkuun tuota salakäytävää pitkin...
Opas kertoi, ettei salakäytävää enää nykyään pääse kulkemaan, vaan se on näkyvissä vain alkuosasta. Portaikon jälkeen oli kulkuyhteys useampaan suuntaan. Ei tiedetä, minne ja kuinka kauas salakäytävät ovat johtaneet - joku oli kuulemma joskus esittänyt, että ne olisivat johtaneet aina Suntin rantaan saakka, mutta ainakaan opas ei siihen oikein jaksanut uskoa. Voi tuota entisaikojen jännittävää elämää!
Lähteet: Annikki Wiirilinna: Donner-suvun valtakausi Kokkolassa. Keskipohjanmaa-lehti 7.9.1972.
Annikki Wiirilinna: Kokkolan horisonttista - vuonna 1932. Kokkola N:o 19, 1985.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti