keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kokkolan kaupunginteatteri

Jatkamme edelleen oleilua Katariinanpuiston läheisyydessä. Puiston toisessa laidassa on kyltti, jossa mainostetaan Kokkolan kaupunginteatterin esityksiä. Itse teatteri sijaitsee kadun toisella puolella osoitteessa Torikatu 48. Keskustasta sinne on matkaa vain kivenheiton verran.



Kokkolan kaupunginteatteri Oy on perustettu 1961. Monien vaiheiden jälkeen teatteri muutettiin kannatusyhdistyksen ylläpitämäksi vuonna 1992. Rakennus on hyvin jykevä ja vaikuttavan näköinen. Alunperiin se rakennettiin vuonna 1927 Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön voimin ja sai nimekseen Vartiolinna. Ennen teatterirakennukseksi muuttumista rakennus ehti palvella myös Kokkolan kaupungintalona!


Katariinantorin länsipuolelle, tontille  numero 24 rakennetun Vartiolinnan on suunnitellut arkkitehti Ole Gripenberg, arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenberg. Kolmikerroksinen rakennus on valmistettu tiilestä.

Rakennus edustaa tyyliltään 1920-luvun klassistista arkkitehtuuria. Myös rakennuksen sijainti on toista kilometriä pitkän suoran kadun päässä  on ollut haasteellista suunnittelijalle.

Korkeat tyylitellyt pylväät kehystävät keskiakselissa  olevaa pääovea, jonka yläpuolella on parveke.


Juhlavaa ulkoasua lisäävät korkeat portaat ja kahden kerroksen korkuiset  juhlasalin ikkunat.
Katto on tiilikatteinen aumakatto.






Valitettavsti minulla ei ole itse teatterisaleista kuvia, koska niissä on yleensä näytösten aikana kuvauskielto...
SEn sijaan alla olevat kuvat alakerran julkisista tiloista. Ensimmäisenä eteisen naulakot. ikkunat ovat huomiotaherättävän kauniit leveine ikkunasyvennyksineen... Eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa!

 Teatterin suurimmassa salissa on 209 paikkaa. Alapuolella kuitenkin  kuva kahviosta.



Käydessäni viimeksi teatterissa katsomassa Orvokki Aution kirjoittamaa Pesärikkoa, maistui väliajalla kahvi ja leivos aivan  taivaalliselta!


Jatkan vielä seuraavassakin postauksessa juttua vartiolinnasta...

LÄHTEET:1920-luvun klassismi Kokkolassa. Kokkolan kaupungin historia, osa 4.





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti