Vettä vihmoo ulkosalla ja on niin pimeää. Tällä kertaa heittäydyn haasteeseen, jonka vinkkasi lapsuuden- ja nuoruudenystäväni Marjukka omassa blogissaan.
Kolme asiaa, joista pidän erityisen paljon nyt:
Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja intoutunut paatoksella ja pitkällä sinnillä tyhjentämään kotini pursuilevia kaappeja. Tavoitteena on selättää tavarakaaos jouluun mennessä. Yhtään en ole varma, onnistunko, mutta todennäköisesti jo puolikkaalla onnistumisella SPR:n kirppis elää leveästi pitkän aikaa... Se tunne, kun kaapin ovi menee vaivattomasti kiinni on kokemisen arvoinen! :)
Mieskollegani (huom, todellakin miehinen mies!) oli viikonloppureissussa Hesassa ja kysyi Whatsup-viestissään, tarviiko joku kollega jotain Tigeristä. Siis kuvitelkaa- mies sellaisessa putiikissa on kuin norsu lasikaupassa, omaa siippaani en moiseen leikkiin saisi ryhtymään.Viestittelin kollegalle, että näin juuri upeen blingbling- pallokoristeen, joka on Tigerissä naurettavaan euron hintaan tarjouksessa. Kollega laittoi viestin "Kranssit oli viimeiset, joutu käyttään kyynärpäitä!" Tänään sitten sain kranssini - itse asiassa kaksi kappaletta, kun ei ollut osannut päättää väriä. Oppilaille esittelin hankintani ja hekin suorastaan repesivät, kun kuvittelivat miesopea ihmistulvassa kiskomassa kynsin ja hampain mulle pallokransseja. Maksoin muuten kollegalle alkuperäishinnan mukaan - sentään rahtasi näitä halki Suomen junassa..
Nautin työstäni. Hektistähän se on, mutta näin joulun alla roihahdan aina isompiinkin liekkeihin, kun pääsen vetämään lauluharkkoja. Tänään oli ihan parasta vedättää Gösta Sundqvistin "Jossain on kai vielä joulu"-biisiä. Oman luokkani 5-päinen orkesteri vastasi säestyksestä ja minä ja kollega reviteltiin pianoa ja bassoa koulun hoilatessa..Eilen visioin itsekseni, että kyseiseen kappaleeseen saisi upean visuaalisen koreografian. Täytyy säästää se johonkin toiseen vuoteen...
Kolme asiaa, joista en erityisemmin pidä juuri nyt:
Karmeaa tämä pimeys ja loskaisuus. Oma kylätiemme aurattiin vasta keskellä viime yötä. Olisi kiva lähteä iltaisin kävelylle, mutta märkä ja kuraa roiskuva tie vesittää vähän tunnelmaa.
Isälläni on nyt vielä tavallista rankempia aikoja sairastelun kanssa. Uusia, ahdistavia asioita. Omassa mielessä tulevat viikot ovat yhtä hämmenystä ja pelkoa. En oikein osaa ajatella joulunaikaa rentouttavana lomana, kun alitajunnassa on tykyttävä pelko ja huoli tulevista viikoista.
Pojan piti tulla käväisemään vauvelin kanssa tänään. Olin suunnitellut kuvaavani häntä. Poika joutuikin perumaan tulonsa, kun työ vei miestä taas kauas mukanaan...
Kolme asiaa, jotka tein viikonloppuna:
Kävin vanhemmillani jeesaamassa. Teen sitä tällä hetkellä usein. Päästin äidin pitkälle lenkille ja jutustelin sillä aikaa isäni kanssa vanhoista rokotustavoista. Isäni on kielellisesti edelleen hyvin lahjakas, vaikka monet rempat yrittävätkin pistää kapulaa rattaisiin. Viime aikoina olen tallentanut hänen loistavia sananlaskujaan ja murresutkautuksiaan. Aivan huippua!
Lauantaina kävin Kaarlelan joulumyyjäisissä. Nautin kovasti yleensäkin Kaarlelan museoalueella kulkemisesta, sillä itse museorakennus on siippani edesmenneen suvun kantatalo Se on aikoinaan siirretty kylästämme museoksi. Tunnen jostain syystä oloni aina siellä hyvin kotoisaksi. Myyjäisistä ostin käsitöitä - havuista tehdyn kynnysmaton, kuivatetun saunavastan sekä risuluudan. Tuoksu autossa oli aivan ihastuttava, kun ajelin ostoksineni kotiin.
Kolhin parkkipaikalla autoa. Onneksi vauhti oli pieni peruutettaessa. Oma auto kärsi vain pieniä kosmeettisia nyrjähdyksiä, mutta vastapuolen autoa sain rutattua aika mouhevasti. Onneksi auton omistaja osottautui hyvin ymmärtäväiseksi ja sain tänään asioitua jo vakuutusyhtiössäkin ja viestittelin sen jälkeen rouvan kanssa ja toivotin turvallisempaa loppuvuotta.... Päivän ilonaihe oli, että meillä on näämmä jokin bonusturva vakuutuksessa -eipä laskeneet edes bonukset.:)))
Kolme asiaa, jotka olen oppinut lähiaikoina:
Kun hoitaa eteen tulevat asiat heti pois, niistä ei enää tarvi tuntea stressiä. On asioita joihin ei itse pysty vaikuttamaan ja taas asioita, joihin pystyy. Olen järkeillyt niin, että kun hoidan parhaani mukaan ne, joihin pystyn vaikuttamaan, pystyn hallitsemaan stressiä. Se mahdollistaa myös sen, että jos viime hetken suunnitelmiin tulee yllättäviä käänteitä, ei tarvi panikoida tekemättömistä töistä.
Kun siivoaa jälkensä heti kun työ on valmis, on ihanaa. No heh, en oo oikeesti vielä sisäistänyt tätä, vaikka tiedän, että se olisi ihanaa. Olen boheemi, enkä muuksi muutu. Välillä suorastaan ahdistun, kun sekä äitini että sisareni ovat tiptop- ihmisiä. Kenen geenit minulle jaettiin?
Rakastan lapsuuskotini murretta aina vain enemmän. Liityin ryhmään, jossa sitä käytetään ja olen löytänyt melekoisen etelä-pohjalaisen akan ittestäni. Tajuan nyt, että olen saanut hyvin vankan ja rikkaan murrekasvatuksen varhaisvuosinani. Mikä aarre ja voimavara!
Kolme asiaa, joita en vieläkään osaa yrityksestä huolimatta:
En osaa hallita papereitani. tänään viimeksi kollegani naurahti ja tuumasi "jokohan sinulla olisi nuotit huomenna järjestyksessä. No heh, kaikki tietävät että eipä ole. Mutta itse juhlissa en ole koskaan nuottipapereiden kanssa tunaroinut. En voi ymmärtää, miten ne paperit saavat aikaan joskus ylitsepääsemättömän sekamelskan. Paljon helpompaa on soittaa ilman nuotteja. :))
Olen aivan kädetön joidenkin teknisten vimpainten kanssa. Tämä on yleinen naurunaihe kotonani.
Geometria on heikko kohtani. Osaan kyllä sitä opettaa, mutta tajuan lopun ikäni olevani auttamattoman heikko hahmottamaan itse tietynlaisia kuvioita. Ehkä tämä on tekemisissä jotenkin edellisen kohdan kanssa.
Kolme asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:
Tehdä hyvää muttia. Mummoni teki sitä minulle, kun olin lapsi. Kerran yritin tehdä sitä itsekin, mutta ei siitä muttia syntynyt. Ennemminkin ärsyyntynyt olo ja suunnaton muttikaiho.
Haluaisin olla sujuvampi puhumaan useita kieliä. Olin flegmaatinen koululainen aikoinaan ja se on kostautunut aikuisuuteen saakka. Tosin olen oivaltanut, että pystyn kuromaan aukkoja hyvin kiinni ja erityisesti vieraiden kielten kirjoittamisesta olen saanut viime aikoina useammalta taholta jopa hyvää palautetta, mikä on yllättänyt itsenikin.
Haluaisin olla parempi kuuntelija. Nuorimmaiseni puuskahti yhtenä iltana, ettet varmaan taas kuunnellut yhtään mitä sanoin. Hö, niin totta...ja anteeksi...
Kolme asiaa, jotka minun pitäisi tehdä vielä tänään:
Odotan juuri yhteydenottoa. Olen myynyt rakkaan ja kulahtaneen arkkupöytäni rempan alta pois. Pöydän ostajan pitäisi pian soittaa ja tulla siten hakemaan pöytä. Odotan kovasti, että saan lisää tilaa, kun pöytä matkaa muualle - kuulemma jonnekin kesämökille. Oi, kun sillä on ihanat eläkepäivät!
Putsata apukeittiömme, kun sain lopultakin koiramme takaisin häkkiinsä ulos. Tässä kaiken muun hässäkän ohessa koiramme joutui leikkaukseen tunnin varoajalla.. Koira on ollut yli 20 tikkinsä kanssa sisäkoirana nyt kolmisen viikkoa. Meinasin seota sen kanssa. Koira tuppasi pistää paikat remonttiin; söi jokusen listan ja kesällä ostamani kauniin Ikean rottinkikorin sekä puri pahvisen pesupulverilaatikkoni tuusan nuuskaksi (ihme ettei syönyt sitä pulveria...). Nämä kaikki koiruudet silloin, kun siippa oli pois kotoa. Heh, kuka onkaan isäntä,...
Täytyy ennättää tänään vielä lenkille. Otan lenkkikaverikseni pystykorvan, joka on astetta suloisempi ja kuuliaisempi kuin tuo em. ajokoira...
Kolme asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä:
Uusi divaanisohvamme. Edellisessä sohvassa makoilin niin monta vuotta samalla kohdalla, että pehmusteet litistyivät siltä kohdin. Nyt saan aloittaa lorvailun puhtaalta pöydältä.Vähän harmittaa, että uudessa ykköspaikassani ei ole samaa istuinsuuntaa kuin entisessä, jolloin uuvahtaneena tuijotin takapihan kuusen oksia ja rentouduin siitä...
Sain joulukortit kirjoitettua jo eilen. Aikaisemmin tein itse kortitkin, mutta sellaisesta ajanhukasta olen tajunnut lopultakin luopua. Vielä on muutama joulukirje Englantiin ja Amerikkaan hieman vaiheessa, mutta ennätänpä hyvinkin...
Koko loppuvuoden tunnit on suunniteltu. Olen tajunnut, että vaikka etukäteissuunitteluun menee joskus kauan - saatan huhkia itsekseni vaikkapa perjantaisin yksin koululla klo 16 suunnittelemassa töitäni. Se ei ahdista, vaan nautin siitä, kun minulla on tunne, että hektisestä porukasta huolimatta tilanne on hallinnassani ja tiedän mitä teen.
Kolme asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:
En ole pukeutuja - tai sanotaanko, että juhliin pukeutumiseen panostan, muuten menen enemmänkin omalla persoonallani. Itsetunto kestää...
Kotona hiipparoin vähissä vaatteissa. Liekö mummotautia vai vaan tapa, mutta turhat vaatteet nakkaan tuolille, kun tulen kotiin - samoin korut.
Saunon joka ilta ja saunan jälkeen on ihanaa kääriytyä kylpytakkiin, istahtaa sohvalle läppärin kanssa ja levittää iso viltti jaloille.
Sandaalit. Minut tuntevat tietävät, että kuljen kaiket kesät sandaaleissa. Loppusyksystä lykkäsin lopultakin eno-vainaalta perityt puukengät romukoppaan (oikeasti - enollani oli myös jalka kokoa 37, ja olin ainut, jolle hänen juuri ennen kuolemaansa hankkimat kopot sopivat - siispä sain ne periä) ja hommasin tilalle sandaalit työkengiksi. Nautin kun jalat saavat ilmaa ja on kevyt olo.
Korvaläpät. Ne on minulla aina talvisin ulkoillessa päässä. Itse asiassa en ole lainkaan lakki-ihminen. Pidän myös hyvin istuvista lapasista.
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt:
Pari hyvää historia-aiheista kirjaa. Niitä on ilmestynyt taas vaikka mitä. Mutta kirjahyllyni pursuaa jo nyt...
Kirpparilta jokin ihana löytö - olen viime aikoina ostanut vauvelille muutaman suloisen vaatteen. Käytettynä tietystikin. Inhoan uuden hankkimista, enkä oikein näe siinä mitään tolkkua.
Olen juuri tilannut nimikoituna servetit vauvelin ristiäisiin. Vielä pitäisi hankkia muutama leivontajuttu. En tykkää leipoa muuten kuin juhliin.
Kolme asiaa, joista unelmoin tänään:
Että tulevan viikon rankka reissu läheiseni kanssa sujuisi mahdollisimman kivuttomasti.
Haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta minulla ei ole tällä hetkellä siihen aikaa eikä rahkeita. Ehkä joskus vielä. Aihe on alkanut hahmottua viimeisen vuoden aikana aika selvästi..
Unelmoin viimeksi tänään myös jatko-opinnoista, mutta tässä elämäntilanteeessa en pysty sellaista isossa mittakaavassa tekemään. Olen asennoitunut, että yritän ennemminkin kehittää nykyistä työtäni. Onpa siinäkin työsarkaa.
Kolme asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:
Ristiäiset tietystikin, vaikka toisaalta hermoilu isän asioissa hankaloittaakin suunnittelua. Päivä kerrallaan kuitenkin - kyllä tämä tästä.
Lapsuuden- ja nuoruudenystäväni (kts. blogin alku) otti minuun viikonloppuna yhteyttä. Sovimme, että tapaamme joulun jälkeen, kun hän tulee Pohjanmaalle lapsuuskodissaan käymään.
Pian tulee kevät (vaikka sitä ennen talvi kai...), tulee valoa ja lämpöä se on omin vuodenaikani ja tunnen silloin itseni energiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti