Esivanhempien rippikirjamerkintöjä tutkimassa

Rippikirjat...sellaisia nyt tutkiskelemaan.

Kirkkolaki vuodelta 1686 määräsi, että jokaisessa seurakunnassa oli pidettävä rippikirjaa. Tätä lakia saamme osin kiittää erinomaisista mahdollisuuksista tutkia Suomessa  sukuja! Rippikirjoihin merkittiin yleensä noin kymmenen vuoden ajanjakso ja siinä oli mainittu ripin käyneet seurakuntalaiset sekä kylittäin että ruokakunnittain. Tapa merkitä tietoja vaihtelee jonkin verran seurakunnittain. Samoin vanhimmat rippikirjat 1700-luvun alkupuoliskolla eivät ole vielä yhtä tarkkoja kuin 1750-luvun jälkeiset.

Rippikirjoihin merkittiin aluksi kinkeripiireittäin, myöhemmin  1800-luvulta lähtien aakkosjärjestyksessä tietoja seurakuntalaisista. Rippikirjan sivut täyttyivät tilallisten nimimerkinnöistä, joten oman talon omistaneiden ja paikallaan pysyneiden  seuraaminen rippikirjojen kautta on helpointa. Tilaton väestö - torpparit, mäkitupalaiset, sotilaat ym. merkittiin joko omille sivuilleen tai sen talouden yhteyteen, jossa he kulloinkin palvelivat.

Ensimmäisinä rippikirjan sivuilla mainitaan yleensä talon isäntä, emäntä, lapset sekä heidän puolisonsa. Mitä nuorempi lapsi, sitä peremmällä listassa. Pieniä lapsia ei kirjoihin merkitty. Loppuun liitettiin palkolliset, piiat ja  rengit.

Rippikirjoista selviää  usein henkilöiden syntymä- ja kuolinvuodet.  Tosin niissä saattaa olla heittoja verrattuna kastekirjan merkintöihin. Lisäksi kirjoista saa tietoa sosiaalisesta asemasta ja sieltä löytyy myös muuttomerkintöjä, kuolinmerkintöjä, mainintoja aviottomista lapsista ym.

Kirkollisella elämällä oli hyvin keskeinen  ote ihmisten  elämään menneinä vuosisatoina. Perimmäinen tarkoitus rippikirjoilla oli se, että pystyttiin seuraamaan seurakuntalaisten hengellistä elämää.  Voitiin kontrolloida jokaisen lukutaitoa ja kristinopin hallintaa. Alkuaikoina tyydyttiin ulkoa opetteluun. Ehtoolliselle päästäkseen täytyi osata Katekismuksen opinkappaleita ulkoa.  Ilman ehtoollisella käyntiä taas ei päässyt vihille...Vähitellen alettiin vaatia myös sisälukutaitoa. Sitä kontrolloitiin jokavuotisilla kinkereillä. Kaikki tämä merkittiin kirkonkirjoihin.

Otin tutkittavaksi siippani esi-isän rippikirjasivun. Tämä esi-isä  tulee sukuun sekä  suoraan siipan isälinjaa ylöspäin että myös hänen  äidinäidin sukuhaaran kautta.  Hän oli Mårten Thomasson Huchta/ Krumpila.  Mårten oli  siipan esi-isä 8 polvea aikaisemmin sekä äidin että isän puolelta. Valitettavasti hänen alkuperänsä  tästä taaksepäin on tuntematon.

Mårten Thomassonin  perheen tiedot löytyvät ensimmäisen kerran  Kaarlelan vanhimmasta rippikirjasta. eli vuosilta 1725-1737 sivulta 75. Rippikirjat kirjoitetiin tuolloin ruotsiksi, mikä tietysti tuo lisää haastetta tutkijan polulle kuten vanha, koukeroinen käsialakin. Aikaisempien vuosisatojen tekstit ovat ymmärrettävästi haasteellisimpia. 1800-luvun kirjoista osa on jopa selkeitä.

Mårten syntyi 1670-luvulla. Se ei kuitenkaan selviä  tästä rippikirjasta. Hänen syntymäajastaan ei ole olemassa dokumenttia. Ei selviä sekään, mistä hän on saapunut tilan isännäksi. Varhaisimpiin rippikirjoihin syntymä-ja kuolinaikoja ei aina  merkitty. Syntymäaika on ns. laskennallinen, eli se on laskettu kuolleiden kirjoista löytyneistä kuolinpäivä- ja kuolinikämerkinnöistä.  

Mårtenin puoliso oli Brita Andersdotter. Myös hänen alkuperänsä on epäselvä. Brita syntyi vuonna 1675. Tämä ilmenee rippikirjamerkinnästä.

[http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kaarlela/rippikirja_1725-1737_mko1-5/77.htm]

Yllä olevaan rippikirjasivuun olen piirrellyt ja numeroinut  kuusi kohtaa, joita selvennän alla.

1. Rippikirjan sivunumero 75 vasemmassa yläkulmassa sekä ripillä oleva talon nimi  "Huchta."

2. Ripillä olevat talon jäsenet. Yleensä ensin mainitaan isäntä ja emäntä, mahdolliset vanhat isäntä ja emäntä,  sitten  perheen lapset sekä mahdolliset vävyt ja miniät. Tässä tapauksessa nimimerkinnät sivun ensimmäisinä vuosina ovat seuraavat:

Mårten Thomasson

Hustr. Brita Andersdotter

Son Johan Mårtensson

Son Jacob Mårtensson

Dotter Margareta Mårtensdotter

Sons hustru Eva Hendriksdotter

Son Mattz Mårtensson

Soldgossen (legokarl) Mattz Jacobsson
Dotter Brita Mårtensdotter
Sold. enka Beata Michaelsdotter

3. Tässä rippikirjassa ei ole ensimmäisissä merkinnöissä vielä mainittu henkilöiden syntymävuotta. Ne löytyvät tällä kertaa oikeanpuoleiselta sivulta myöhemmin tehtyjen rippimerkintöjen yhteydestä (nro 3) vuodesta 1732 eteenpäin.

4. Oikeanpuoleisen sivun yläreunasta (sekä tässä tapauksessa myös saman sivun keskiosasta) löytyy vuodet, jolloin pappi on tehnyt sivulle merkintöjä. Tässä rippikirjassa ensimmäinen merkintä on vuodelta 1725.  Ensimmäiselle riville on tehty merkinnät seitsemästä peräkkäisestä vuodesta, alemmas sivulla viidesta seuraavasta vuodesta. Sivun viimeinen merkintä on vuodelta 1736.

5. Vuosilukujen alapuolella olevista koukeroista ja päiväyksistä selviää henkilöiden  ehtoollisella käynnit. Ensi alkuun voisi ajatella, että mitäpä niistä. Tosiasiassa näistä merkinnöistä saa hyvin selville, milloin joku on muuttanut taloon/talosta. Ja kun ehtoollisella käynti on loppunut, saattaa henkilö löytyä piankin haudattujen luettelosta, ellei ole muuttanut muualle. Esimerkiksi ehtoollismerkinnät isäntä Mårten Thomasson Huchtan kohdalla loppuvat vuonna 1733. Haudattujen luettelosta selviääkin sitten, että hän kuoli maaliskuussa  1734.

6. Vasemmanpuolisen sivun yläreunassa on latinankielisiä tekstilyhennelmiä. Äkkiä katsottuna ne eivät kerro mitään. Tai voisi ajatella, että kukapa noista selvän saisi. Kyllä niistäkin tietoa kuitenkin saa, kunhan malttaa tutkia... Mutta  kontrolli -se on ollut kova: pappi on merkinnyt henkilöiden lukutaidon ja ulkoa opetellut tekstinkappaleet tarkasti ylös. Tämähän on tarkempi  (ja julkisempi) kuin nykyajan todistukset! :) Tuskin osasi Huhdan sukukaan aavistaa, että jälkipolvet liki kolmesataa vuotta myöhemmin kaivavat esiin heidän lukutaitomerkintänsä syynättäviksi!

Asiat, mitä yllä olevan rippikirjan  kummallisista sarakkeista  vasemman sivun yläreunasta selviää, ovat tekstejä Katekismuksesta. Niitä täytyi opetella ulkoa...  Ja  rippikirjassa ne ovat  tässä järjestyksessä mainittuina:

Decal          Symb.           Orat.       Babt.   Abs.     Con.F.        Coen.D.     Orat.     Tab.        L.n.

10 käskyä    Uskontun-   Herran     Kaste  Rippi     Synnintun-  Ehtoolli-    Ruko-   Huoneen-  Sisälu-

                    nustukset    rukous                               nustukset     nen            ukset     taulu         kutaito
                                      (=isä meidän)                                                                                        
                                                                                                                                  

Rippi- eli kinkerikirjan tehtävänä oli tutkia lukutaitoa ja kristinopin alkeiden tuntemusta. Niiden tutkiminen juontaa juurensa jo vuoteen 1665, jolloin piispa Gezelius lähetti kiertokirjeen Turun hiippakunnan papeille. Kirjeessään piispa kehotti merkitsemään muistiin taidot. Papit olivat kuuliaisia piispan käskylle ja osa alkoi noudattaa sitä lähes hetimmiten. Vuoden 1686 kirkkolaissa jo vahvistettiin tämä kehotus ja sen vuoksi monet rippikirjat alkavat jo 1600-luvun loppupuolelta. Monessa paikassa esimerkiksi Isoviha sotki pahasti kirkonkirjojen  pitoa ja osa merkinnöistä myös tuhoutui.

Esimerkiksi tässä kyseisellä sivulla sisälukutaitomerkintä on sarakkeista viimeisenä. Voi tulkita, että tilan emäntä on osannut kahden vanhimman poikansa kanssa lukea välttävästi/lähes tyydyttävästi. Siitä merkkinä yksi x. Isännältä lukutaito on rippikirjan mukaan puuttunut kuten myös nuoremmilta lapsilta tässä vaiheessa. Jos lukutaito olisi ollut parempi, olisi merkintä joko xx, xy tai xl. Merkinnät eroavat jonkin verran seurakunnittain.

Talon yksi  tytär puolestaan on näyttänyt osaavan uskontunnustukset talon muuta väkeä paremmin. Siitä todistuksena xxx-merkintä, kun muilla on xx-merkintöjä. 

Tähän alle laitan verrokiksi saman suvun myöhemmän rippikirjasivun. Tämä Huhdan suvun rippikirjasivu on vuosilta 1843-1851. Huomaattehan kuinka selkeältä teksti näyttää! Talon isäntänä on nyt  Husb. Abraham Jacobsson. Hän oli edellisen rippikirjan isännän Mårtenin  pojanpojan poika.

Selkeistä merkinnöistä huomaa, että Abrahamin puoliso, Hustru Lisa Johansdotter, kuoli jo aikaisin 1842. Hänellä ei näy rippikirjan sivuilla merkintöjä muutoin kuin vasemmassa reunassa risti, mikä kertoo hänen kuolemastaan. Koska kirjan sivu on aloitettu pian vaimon kuoleman jälkeen, hänen tietonsa on vielä liitetty siihen.

Seuraavana rippikirjassa  mainitaan perheen lapset; dotter Brita Lena sekä son Matts, son Anders ja son Eric eli perheen nuorimmat lapset. Muut ovat jo muuttaneet pois kotoa. Tosin muutama rivi alempana on merkintänä dotter Maria. Hän on ollut perheen vanhin tytär ja mainitaan aikuisena erillisenä. Muutama rivi myöhemmin mainitaan perheen vanhimman pojan, Jacobin, perheen väki omana kokonaisuutena.

Syntymäajat erottuvat merkinnöissä selkeinä. Samoin rokotus- ja lukumerkinnät. Löytyy myös esim. mainintoja, mihin kirjaan perheen tytär on rippikirjassa siirtynyt avioiduttuaan.

Mielenkiintoisia tutkittavia. Tosin täytyy olla terävänä, kun näitä tutkii. Virhetulkintojen mahdollisuus on aika iso. Väsyneenä ei tähän hommaan kannata ryhtyä!:)

LÄHTEET: Juuret.org. Rippi-eli pääkirjat. [http://www.juuret.org/node/20] Luettu 1.1.2017.

Kaarlelan seurakunnan rippikirja 1725-1737. [[http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kaarlela/rippikirja_1725-1737_mko1-5/77.htm]
Luettu 8.1.2016.