Kälviän kotiseuturasteilla

Kesäkuussa intaannuin, kun kuulin, että Kälviälle on kyhätty kotiseuturastit. Ennätin viimeisellä viikolla mukaan rasteille. 

                          

Rastit alkoivat Valtion virastotalon pihalta. Postilaatikkoon oli jätetty nippu karttoja, joista löytyi kaikki rastit karttaan rengastettuina. 

Olin yksikseni liikkeellä. Kartassa ei ollut kovin tarkkaa infoa, etenkin näin muualta tulevalle oli ihan sopivasti haastetta, että bongasi kaikki karttaan piirretyt rastit, kun kartassa ei ollut kadunnimiä. Itse kohteisiin löytäminen ei ollut kuitenkaan ylivoimaisen vaikeata ja kun rastin lähelle löysi, päätä kääntelemällä löytyi myös helposti rastit. 

Pisteet reitin tekijälle  siitä, että reitille oli suunniteltu sellaisia kohteita, joista ei monellakaan ole etukäteistietoa. Ainakaan minulla ei ollut suurimmasta osasta, vaikka kuvittelinkin paljon lukeneeni Kälviän historiasta! Oli mahtavaa löytää uusia kohteita. 

Laitan tähän tekstiin rasteja niin, että sekoittelen niiden järjestystä, enkä kerro rastin numeroa, niin säilyy jännitys ja oma kokeminen, jos rastit myöhemmin vielä laitetaan kierrettäväksi. 

Rastit alkoivat Kälviän keskustasta, Valtion virastotalon pihasta, josta sai ottaa kartan postilaatikosta ja saman tien infoa Virastotalosta, joka on siis valmistunut vuonna 1978. 

                              

Sää oli suhteellisen kiva, kun lähdin liikkeelle. Sopivaa pilvipoutaa...Tarkoitus oli kiertää kaikki rastit kävellen rastilta toiselle...

Hautausmaan vanha kappeli sijaitsee tietystikin hautausmaalla ja sen on suunnitellut valtiopäivämies Juho Pernu. Viimeiset vainajat siellä on siunattu   1950-luvun alussa. Kappelin alla on myös ruumiskellari. Löydän rastilta mielenkiintoisen lisätiedon, että kaikki Kälviän sankarivainajat on kuitenkin siunattu kirkossa, vaikka tämä kappeli on sotien aikana vielä ollut käytössä. . 

                                 

On jännää kävellä toisen paikan keskustassa. On kerrassaan tunne, ettei kukaan tunnista ja on kiva heilua karttoineen anonyyminä. :)

                       

Hyypän suvun maille rakennettiin vuonna 1952 Aapintupa. Nimi Aapintuvalle tulee se rakentajasta Artturi "Aapi" Hyypästä.  Kiinteistössä on ollut monenlaista liiketilaa, niin posti, kemikaali- ja vaatekauppa, baari kuin  kahvilakin. Viimeisimpänä paikalla on toiminut kirjakauppa sekä  kukka- ja hautauspalvelu. Kiinteistön kohtalona oli tuhoutua 2000-luvulla tulipalossa. Matkalla  kohteeseen näppäilin kylänraitilta  kuvia mielenkiintoisista yksityiskohdista. 

                               

                                

Seuraavaa rastia etsiskellessäni sain kintereilleni huomattavan tummat pilvet. Melkein jo aavistin, mitä tuleman pitää, mutta sinnikkäästi jatkoin etenemistä. Kävelin pientä soratietä paikkaan, jonne en olisi itsekseni tajunnut koskaan mennäkään. 

Seinäjoki-Oulu- väliä sun muuta on moni reissannut junakyydillä. Tosi äkkiä on ainakin omasta mielestäni unohtunut, että Kälviällä oli  toimiva junapysäkki aina vuoteen 1990 saakka. Miehitys asemalta poistettiin jo 1985. Aseman tavaramakasiini tuhoutui palossa 1999. Tuntuu hassulta, että nyt paikka tuntuu olevan pienen sivukujan päässä, kun se aikoinaan on ollut huomattava merkkipaalu  keskustan sydämessä!

Asemarakennus ei ole enää kovin kukkeassa kunnossa,  "Vesilinnun" kuvia on  piirrelty seinille ja maalikin jo rapistunut. Silti edelleen on nähtävissä todella kauniita yksityiskohtia. Kuvatessani tormuuttaa ohitse pitkä henkilöjuna Oulua kohti.  Rata on niin lähellä, että tuntuu  suhahdus, kun juna kiitää ohitseni. Vain aita erottaa minut junasta. Mietin, katsooko moni junasta tätä vanhaa asemaa. Jotenkin soisi, että se olisi kauniisti pintamaalattu, silmänilo ja etappi Kälviän ohi suhahtaville muistona entisistä junapysäkeistä...

Rastilta poistuessani saan niskaani armottoman sadekuuron. Etukäteissuunnitelmiini tulee muutos, sillä kastun täydellisesti. Harpon karttoineni uudelleen kohti virastotaloa autoni luokse. Vähän aikaa räpöttelen  ja mietin, palaanko kotiin kesken reissun. Mutta ehei, eihän tässä sokerista olla! Myönnettäköön, että olisin kyllä palannut kotiin, ellei olisi ollut tiedossa, että rastit ovat paikalla viimeistä päivää.:)  Viestittelen kotiin, että olen märkääkin märempi, mutta jatkan taivaltani... Ei auta muu kuin lompsia kylän läpi  litimärkänä takaisin puolen kilometrin päähän jääneeseen autoon.  Starttaan auton ja ajelen seuraavalle kohteelle. 

Kälviän suojeluskunta ja urheiluhenkiset ihmiset saivat tahtonsa läpi ja Kälviälle rakennettiin urheilukenttä vuonna 1935. Kenttä oli aluksi hyvin vaatimaton, mutta vuosikymmenien aikana se on kokenut uudistuksia. Viimeisimmän remontin jälkeen kentällä vietettiin avajaisia 2017. 

                          

Seuraava kohde oli minulle entudestaan tuntematon. Täällä on toiminut Kälviän saha. Infotekstistä luen, että tukit uitettiin sahalle pääasiassa jokea pitkin ja otettiin maalle ennen rautatiesiltaa, josta ne taas siirrettiin sahattaviksi vaunuissa omaa raidetta pitkin. 

Saha on ollut välillä yksityisomistuksessa, välillä kunnan omistuksessa. Varsinainen sahaustoiminta paikalla on loppunut 1980- luvun alkuvuosina. Viimeisenä omistajana sahalla oli Matti Toivonen. Paikkakunnalla alkaneiden Valtakunnallisten  herättäjäjuhlien vuoksi rapistunut rakennus määrättiin purettavaksi 1996. 

Sade lakkaa. Vaatteet valuvat silti vielä vettä ja liimautuvat iholle. En anna sen haitata. Ainut iso ongelma tässä vaiheessa kierrosta on, että karttani on läpimärkä ja sitä on vaikea tutkia. 

Seuraavasta kohteesta en ole koskaan kuullutkaan. Kälviä naiskotiteollisuuskoulu. Se on sijainnut Marttilan mailla. Tässä taas huomaa, kuinka äkkiä tieto häviää katukuvasta, kun rakennus katoaa pois maisemasta. ...
   

                                    

Uutta tietoa sain myös Kälviän työväenyhdistyksenaikoinaan omistamasta Kälviän työväentalosta. Se on ollut näköjään pramea rakennus. Alkujaan rakennus on tehty puusepäntehtaaksi. Myös tämä talo on saanut kohtalokseen palaa tulipalossa. Niin harmi, koska on ollut kerrassaan näyttävä...

                                                

Ajaa huristelen taas autolla. Vaatteet alkavat kuivua,  Parkkeeraan auton sivummalle ja jatkan jalkaisin. Aurinko pilkottaa pilvien takaa ja uutterasti etsin uusia rasteja. Kello on jo illalla yhdeksän, mutta innosta  pinkeänä eteenpäin! Saavun seudulle, jossa en ole koskaan jalkaisin liikkunut. Olo on kuin Amerikan valloittajalla. Ympäristössä on melko paljon asutusta. Tunnen olevani vähän kuin luvattomasti paikalla. Ketään ei kuitenkaan näy missään. 

Vanhan pappilan silta on minulle uusi nähtävyys. Onpa suloinen! Sitä paitsi alhaalla joessa uiskentelee yksinäinen telkkä. Juttelen sille sillan kaiteen yli. Ei virko mitään, mutta ymmärtävästi katselee minua kohti!



Vanhan pappilan nimi on ollut  Kumpula, Paikka on sijainnut  nimensä mukaisesti korkealla mäennyppylällä. Mutta komea pappilakin on tietysti purettu jo vuonna 1964. Niin harmi taas kerran. Rakennuksia on helppo purkaa, mutta mahdoton saada takaisin.

Luen infosta myös, että tie Kannukseen on ennen mennyt vanhan pappilan vierestä. Uusi tielinjaus on tehty  vuonna 1936.

Alkukesäisen sateen seurauksena maa on vielä  märkä, mutta ilmassa tulvii hurmaava saunavastan tuoksu, kun uudenuutukaiset koivun oksat pistävät kesäillassa sateen jäljiltä parastaan. Seison sillalla kauan luonnon tuoksuja  imien, kunnes nuoripari saapuu sillalle koiraa ulkoiluttaen Väistyn sivummalle ja minun on aika jatkaa matkaa. 

                                     

Saavun puisen rakennuksen eteen, jonka otsalaudoissa komeilee vielä entinen Kälviän kunnan vaakuna. Kiva, että se on säilytetty paikoillaan. Rakennus on vanhan pappilan aitta. ihanaa, että se on vielä olemassa ja henkii olemuksellaan menneistä ajoista.

Kuljen taas pitkin asutusaluetta. Vähän pitää pyöritellä päätä, että löydän rastin  kasvillisuuden lomasta.  Kyltissä kerrotaan  Kälviällä järjestetystä maatalousnäyttelystä vuonna 1962. Ympäristön pellot toimivat silloin näyttelyalueena.

Seuraavaksi Kriksinmäki. Nimenä minulle taas ihan vieras. Luen infolappusesta, että paikka on saanut nimensä sotilastorpan asukkaista, joiden nimi oli Krigsman. Selkeä sotilasnimi, oletan... Tänne mäelle on aikoinaan siirretty Vähä-Hyypän vanhat talot sotilastorpan naapurustoon ennen vuotta 1850. 

Seutu on kälviäläisittäin korkealla. Sen vuoksi joku Kälviän kirkkoherroista olisikin halunnut vaihtaa nykyisen kirkon paikan matalan vesijättömaa-alueen seudun  korkeampaan paikkaan Kriksinmäelle. Paikalliset isännät saivat kuitenkin papin pään kääntymään  siunailemalla, kuinka hankalaa olisi laittaa hautuumaata niin kivikkoiselle seudulle.

                                    

Marttilan koulu onkin hieman tutumpi kohde katukuvasssa  ulkoasultaan. Se perustettiin 1950-luvulla, kun lapsia oli enemmän kuin koulupaikkoja. Koulurakennus valmistui 1954. Lisäosa rakennuksen kylkeen nousi 1959. Alakoulu toimii edelleen tässä keltaisessa koulurakennuksessa.

Ajelen taas toisaalle. Siellä näkyykin jo Kirkkokoski. Infolappusesta luen tiedon vesivoiman hyödyntämisestä ja  että parhaimmillaan Kälviällä on ollut noin 70 myllyä ja 8 raamisahaa. Valtiopäivämies Juho Pernu perusti tähän koskeen yhdistetyn saha- ja myllylaitoksen, jossa oli kaksi jauhinkiveä ja kaksinkertainen raami. Tukkeja meni sahasta läpi vuosittain jopa 1000 kappaletta. 

Joen toisella puolella näkyy kirkko. On kiva katsella sitä eri puolelta kuin yleensä keskustasta päin. 

Kello on jo lähes kymmenen illalla, kun saan reitin läpi kierrettyä. Aurinko paistaa taas suloisesti, vaatetuksenikin alkaa olla sopivasti kokonaan kuiva. 

Tämä kotiseuturata sopii hyvin osaksi Kokkola 400-juhlavuotta. Toivottavasti se pystytetään uudelleen vielä koulujen alettua. Tämä  olisi kerrassaan mainio liikunta- kotiseututapahtuman reitti kouluikäisille. Se sisältää paljon tietoa omassa lähiympäristössä.

Isommat  oppilaat voisivat mainiosti kiertää reitin kokonaan esimerkiksi kohteita kuvaten tai tallentaen  tietoa ylös kohteista ja pienemmät oppilaat voisivat ottaa tavoitteekseen selvittää luokittain yhden reitin koulupäivän lomassa useamman päivän ajan. Reitillä on paljon sellaista tietoa, jonka soisi  tallentuvan nykynuortenkin  tietoisuuteen! Toki tätä reittiä voi suositella kelle tahansa tallaajalle ihan uutena kävelyreittinäkin kotiseudun elävöittäjänä!