Kaarlelan ja Kälviän kirkkotallit

Jo pitkään on ajatukseni harhailleet kirkkotalleissa. Olen useammasta lähteestä saanut tietää, että kirkkotalleja on ollut esimerkiksi Kaarlelan kirkon läheisyydessä. Nykyään niistä ei valitettavasti ole tarjolla minkäänlaista tietoa itse paikan päällä. Jokin infokyltti  kuvineen niistä  olisi  kiinnostava Kirkonmäellä...

Kirkkotalleja esiintyi aikaisemmin osassa Pohjanmaata. Ihmiset, jotka tulivat kirkonmenoihin pitkienkin taipaleiden takaa, toivat niihin hevosensa lepäämään kirkonmenojen ajaksi. Rakennuksia oli paikalla pitkä rivi. Ja koska kulku kirkolle ei ollut yhtä vaivatonta kuin nykyään, oli rakennusten yläkertoihin rakennettu myös asuinhuone, jossa ihmiset kävivät ennen kirkonmenoa vaihtamassa ylleen kirkkovaatteet. Pitkämatkalaiset saattoivat yöpyäkin talleissa. 

Sitten edelliskesän googlailu taas avasi uuden näkökulman. "Eksyin" tutkimaan Helsingin seudulla olevaa Seurasaarta ajatuksena, että sielläpä olisikin kiva käydä matkailemassa kesän korvilla. 

Tutkin Seurasaaren ulkomuseon  piirroskarttaa, ja melkeinpä hypähdin tuoliltani, kun oivalsin, että Seurasaaressa onkin  olemassa vielä  ihka elävänä yksi Kaarlelan seurakunnan vanhoista kirkkotalleista! Museoviraston Finna - palvelimelta löytyi jopa kaksi kuvaa kyseisestä rakennuksesta. 

Näistä kirkkotalleista tietoa etsiessäni törmäsin myös tietoon, että  Kälviälläkin on samantyylisiä kirkkotalleja aikanaan ollut. Tämä alla oleva lehtiartikkeli on Kokkola-lehdestä 13.1.1885. Valitettavasti Kälviänkin kirkkotallit on tuhoutuneet. Lehtiartikkelissa kerrotaan  surkeassa rappiotilassa olevista kirkkotalleista Kälviän  kirkkomäellä. Kun miettii Kälviän kirkonseutua, ei siellä kovin montaa mäkeä ole, lähinnä tulee mieleen Penttilänmäki.

Ilmeisestikään kirkkotaleja ei ole kovin kummoisesti arvostettu sen jälkeen, kun niiden tarve on vähentynyt. Ovat joutaneet hävitettäviksi. Niin harmillista! Sitä vastoin Närpiössä on edelleen tallessa noin 150 kirkkotallin kokonaisuus. 

Tuossa  yllä olevassa uutisleikkeessä todetaan Kälviän kirkontallien "rumentavan seutua aikalailla. " Sen lisäksi ne  olivat  artikkelin mukaan "lymypaikkoja sunnuntaisin sellaisille, jotka olivat saapuneet kirkolle  tekemään kaikkea muuta  vaan ei vietätämään jumalan palvelusta, ja pimeän aikoina olivat ne sopivia pelätyspaikkoja pahanilkisille sivutulevain ihmisten rauhan häiritsijöille, puhumattakaan siitä vaarasta, mitä olisi  ollut tapulille ja kirkolle, jos nuo tallit olisivat syttyneet palamaan. "

Näin jälkeenpäin näkee tallien arvon ihan toisin, mutta eipä auta jossitella...

Sitten tänä kesänä  vastaan tulla tupsahtikin  kuvia juurikin Kaarlelan kirkkotalleista peräti kolmen kuvan verran. Niissä  tallit on varmaankin aika alkuperäisessä kuosissa. Kuvissa on nähtävissä myös useampia talleja vieretysten. Voi itku, kun olisivat vielä Kirkonmäellä jäljellä...

Netistä löytyneissä kuvissa tallit näyttävät oletettavasti olevan aika lailla  alkuperäiskuosissa. Kerrassaan ihania! Voin kuvitella, millainen yhteisöllinen tapahtuma kirkossa käynti kaikkine lisätoimintoineen on aikanaan ehkä ollut. Näillä talleilla on taatusti tapahtunut monenmoista. Kirkossa käyntiin liittyi paljon muutakin kuin kirkossa istuminen. 

Netin ihmeellisen maailma  kautta saan eräällä keskustelupalstalla lisätietoa tästä Seurasaaresta (ruotsiksi  Fölisöns museiområde)  kirkkotallista. Se on ollut Kaarlelassa alkujaan Rasmuslaisten kirkkotalli! Tällainen lisäinfo tekee kohteesta aina jotenkin yksilöidymmän ja kiinnostavamman. Talli on myös sama, joka näkyy esimerkiksi ylimmässä linkittämässäni  mustavalkokuvassa. 

Ja niinpä  tämänkesäisellä reissulla suorastaan ylipuhun retkiseuralaiseni visiitille kanssani Seurasaareen. Kun retki toteutuu, on olo taas kerran  kuin joulupukkia odotellessa...

Ja sielläpä se kirkkotalli olikin jykevänä paikoillaan. Tosin kuvaushetkellä lukittuna, joten en päässyt sisältä tiloja kuvaamaan. 

Hyvinhoidetussa ympäristössä kirkkotalli on siistin näköinen punamultarakennus. Se on kaksikerroksinen.

Infokyltissä kerrotaan, että talliin mahtui jopa neljä hevosta. Kun katson rakennusta, on hevosten täytynyt olla todella tiiviisti, jotta neljän hevosen sisällyttäminen rakennukseen mahdollistuisi. 

                                       

Ensin arvon mielessäni, että kummasta ovesta hevoset ovat kulkeneet, mutta sitten päädyn vasemmanpuoliseen, koska sen edustalla ei ole kiviportaikkoa. Oviaukot ovat molemmat kyllä todella matalia. 

        

Rakennus on leveyteensä nähden yllättävän korkea. Yläkerrassa on julkisivun puolella yksi ikkuna. Muut kolme seinää ovat ikkunattomia ja ovettomia.  Rakennuksessa on vielä ehta pärekatto. 

Hetkisen ihmettelen, mikä pitkä  hirsi on ripustettu räystään alapuolelle, miutta sitten iskee oivallus, että sehän on kotikutoinen,  koverrettu vesiränni. Kyllä ne on ennen olleet kekseliäitä vaan!

Sisäänkäynnin yläpuolella on pienoinen ikkuna. Tästä menee oven takaa oletettavasti portaikko suoraan yläkertaan.

On ollut pitkämatkalaisille todella kätevää, että kirkkovaatteet on voinut vaihtaa vasta kirkon lähellä. Jos tämä kyseinen talli on tosiaan Rasmuksen talli, ei näillä sokojalaisilla kuitenkaan hirmuisen pitkä matka ole ollut kirkolle. Toisaalta hevoskyydissä piti varmaan olla tuhdisti vaatteita yllä, ettei kylmettynyt. Ja kyllä täällä varmaan on yövyttykin. Harjalla näen savupiipun, joten jonkinlainen tulisija näissäkin on kyllä ollut. 

Rakennuksen alla on kivisokkeli, joka on ajan tavan mukaan tehty luonnonkivistä.

Miksi rakennus sitten on Seurasaaressa? Seurasaaren ulkomuseo on perustettu 1909. Sinne on kerätty vanhoja rakennuksia ympäri Suomen  ja tavoite on ollut nimen omaan, että jokaisesta maakunnasta olisi jotakin.  Museoalue on kuin talonpoikainen Suomi pienoiskoossa. Ulkomuseon perustaminen oli professori Axel Olai Heikelin loppuelämän keskeinen hanke. Saareen siirrettiin talonpoikaisrakennuksia eri puolilta Suomea. 

Hienoa, että edes yksi kirkkotalleistamme on säästynyt, vaikka onkin matkannut kauas kotoaan!

LÄHTEET: Digitaaliarkisto. Kokkolan lehti no 2. 13.1.1885. 

Seurasaarisäätiö. Seurasaari. [https://www.seurasaarisaatio.fi/seurasaari/] Luettu 1.8.2020.