Aurinkokello Kaarlelan kirkon seinässä

Joskus sattuma on puolella. Kävin vuoden alkupäivinä  valokuvausreissulla monessa kokkolalaiskohteessa. Päädyin tietysti taas kerran myös Kaarlelan kirkon kirkkomaalle. Aikomukseni oli ottaa kuvia kiviaidasta toiseen tekeillä olleeseen blogijuttuun, kun jäinkin ihmettelemään kirkkorakennuksen erään sivuoven yläpuolta. Ovi ja sen yläpuolinen ikkuna-aukko on kirkon seurakuntasalin, siis eteläisen puoleisella sivulla. Ikkunan yläpuolella on pieni metalliläpyskä...Mikä ihme, ajattelin. En saanut  silloin  kilven kuvasta selvää, koska oli jo hieman hämärä, Kuvasin sen kuitenkin. 

Kuva vaivasi mieltäni ja kun parin päivän päästä aivan eri asian yhteydessä  klikkasin itseni Kokkolan kaupungin sivustolle,  komeili siellä yllätyksekseni tuo sama kilpi eräässä valokuvassa pienen kuvatekstin saattelemana. Mistään muualta en tästä tietoa löytänyt.  Oli pakko lähteä uudelleen kuvausreissulle kirkkomaalle!

Metalliläpyskä paljastuikin aurinkokelloksi. Kuinka moni on edes huomannut tämän? Olen tähän asti ollut luulossani, että lähialueella on ainoastaan Chydeniuksen aurinkokello, joka on muistini mukaan vasta vuodelta 1777. Lienee itse Anders Chydeniuskin siis tätä seinän aurinkokelloa ensin tuijotellut ja sitten innostunut itsekin sellaisen rakentamaan!:)  Tämä kirkon seinäkello on nimittäin aika lailla vanhempi!

Aivan huikea yksityiskohta mielestäni  kirkossa ja ajatuksissani kuvittelinkin heti ihmiset kirkonmenojen jälkeen katsastamassa kelloa ennen kun kotimatka alkoi. Ehkä kirkkoväki on kokoontunut tässä alla ja kirkkopihalta poistuessa on vielä silmäilty kellonaikaa kotiin päin lähtiessä, kuka ties!...Tämä lienee ollut aikalaistensa silmissä upea kapistus! Ja sitähän tämä on edelleen - käy ja kukkuu ilman paristoja ja edelleen näyttää meille aikaa, jos vain tajuamme katsoa. 

Aurinkokellon on tehnyt seppämestari Matts Bastubacka vuonna 1724. Lähdinkin onkimaan hänestä tietoja. Matts Henriksson Bastubacka oli syntynyt 25.1. 1684. Hän oli naimisissa Magdalena Mickelsdr. Måttiksen (1688-1760) kanssa. Matts kuoli 15.4. 1752 kovaan kuumeeseen 67 vuoden ikäisenä. Kirkonkirjoista löysin Mattsille ja Magdalenalle ainakin pojan nimeltä Johan Mattsson Bastubacka (1712-1755). Sukuhaaraa nykyaikaan kirkonkirjoista seuraten tein havainnon, että sama suku jatkuu lähiseuduilla edelleen!  Mahtavatko tietää, mikä esi-isänsä komeus kirkossa on  edelleen tallella!

Aurinkokellohan on loistava ja yksikertainen keksintö. Se ilmaisee aikaa vuorokauden valoisana aikana aurinkoisella säällä. Malleja on monia. Olen jotenkin naivisti aina kuvitellut, että aurinkokello paikka on maankamaralla, siksi en varmaan osannut ajatellakaan, että tämä vaatimattoman näköinen metalliläpyskä kirkon seinässä olisi ajannäyttäjä - vieläpä lähes ikuinen!

Perusidea on, että kellotauluun on kiinnitetty metallikeppi, jonka varjon kärki näyttää kelloajan alustaan piirretyn asteikon avulla. Kellon pinnassa on numerot vain tietyille ajoille, sillä eihän aurinko tähän koko aikaansa paista.

Etsin vielä tietoa yleisemmin aurinkokellojen historiasta. Ensimmäisiä aurinkokelloja tiedetään käytetyn  Babyloniassa jo niinkin aikaisin kuin 5500 vuotta sitten. Kiinalaiset kirjoittivat aurinkokelloista, tai tarkemmin ottaen "varjonheittäjistä" jo 2400 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja Egyptissä tiedetään aurinkokelloja käytetyn 1200-luvulla ennen ajanlasku alkua. Ja kun itse oletein aurinkokellojen olleen maankamaralla, löydänkin tiedon, että keskiajalla eteläisen Euroopan keskustorien kaupunkiympäristöistä löytyi esimerkiksi raatihuoneen seinistä aurinkokelloja. 

Suomeen ensimmäiset aurinkokellot saapuivat 1500-luvulla. Lähinnä niitä tiedetään oleen pappiloissa ja kartanoissa sekä yhteisöjen keskeisissä paikoissa. Siksi tämän paikka onkin aikan tyypillinen sijoitukseltaan.  Toisaalta kun etsin tietoa kirkon seinissä olevista aurinkokelloista, ei niitä liene kovin montaa säilynyt. Joissakin kirkkopihoissa aurinkokello on kaiverrettu kallioon tai isoon kiveen. Mekaaniset kellot yleistyivät 1600-luvulta alkaen, mutta aurinkokelloja käytettiin aina  1800-luvun loppupuolille saakka. Ajan mittaaminen perustui aurinkoaikaan aina vuoteen 1884 saakka. 

Toisen kerran paikalle saavuttuani oli enemmän päivänvaloa ja kellotaulu erottui seinästä selkeästi.  Oivalsin, että tämähän onkin todella hienosti suunniteltu kello. Aivan loistava! Parasta aurinkokellossa on sen toimintavarmuus - paitsi tietenkin pilvisellä säällä tai pimeässä se on hyödytön...

Tätä tekstiä kirjoiittaessani jäin hämmentyneenä miettimään, että kun entisaikana ihmisillä oli velvoite osallistua kirkonmenoihin, niin kuinka ihmeessä he osasivat saapua oikeaan aikaan kirkkoon? Vaikka kirkonkelloilla ilmoitettiinkin hyvin etukäteen, ei kellojen ääni silti ole voinut joka niemeen, notkoon tai saarelmaan kuulua ja matkaan käytetty aika on varmastikin vaihdellut äärettömän paljon säästä riippuen. 

LÄHTEET: Hattujen sota - husaarit kaupungissa. Kokkolan kaupunki. [https://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/ruotsin_vallanaika/vapauden_aika/hattujen_sota/fi_FI/hattujen_sota_husaarit_kaupungissa/] Luettu 3.1.2021.

Kellot. [http://www.kolumbus.fi/mabohu/esine/kellojen_historiaa.html] Luettu 31.1.2021. 

Kymmenen kelwollista kojetta keskiajalta. Keskiaikaiset markkinat verkossa. [http://keskiaikaisetmarkkinatverkossa.fi/kymmenen-kelwollista-kojetta-keskiajalta/] Luettu 31.1.2021.