Siipan kanssa lähdettiin pienimuotoisiin metsätöihin. Urakan päätteeksi päätimme ajella uutta, pientä metsäautotietä Nuottajärven rantaan. Aikaisemmin olen nähnyt tämän pienen suojärven vain sen toiselta laidalta oman palstan läheisyydestä katsellen. Tälle puolen järveä pääsikin nyt todella vaivattomasti rantaan asti ilman rämeikkökompurointia. Kumpparini oli sen verran matalaa mallia tällä reissulla, että en lähtenyt rantaa isommin kiertelemään.
Minä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa, --
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.
Hämy vihreä verhoo hongikon,
suosilmät niin vietellen läikkyy --
en tule, en tule, mun kiire on:
mulle toiset silmät väikkyy.
Vie polkuni järven pohjukkaan
liki nukkuvan kylän laidan,
siellä harmaa veräjä raollaan
on keskellä harmaan aidan.
Sen veräjän takana odottaa
ilo, onni ja unhon huuma,
sua odottaa, sua odottaa,
sinä sydän rauhaton, kuuma!
-V.A. Koskenniemi.-
Alkukesä on luonnossa sitä parhainta aikaa. Vähäsen aikaa taaksepäin laulujoutsenpari pesi vastarannalla. Täältä puolen katsottuna näkyy nyt ainoastaan tummentuma etäisestä pesästä sillä kohdin ja joutsenista ei jälkeäkään. Ehkä munia haudottiin suojassa katseilta tai ehkä poikaset olivat jo kuoriutuneet ja jättäneet pesän. ...Joutsenhan kyhää pesänsä juurikin mudasta, turpeesta ja sammalista. Täällä metsäjärven luona pesä saa olla rauhassa.
Nuottajärvi on Ruotsalossa, yksi monista pienistä järvistä metsien keskellä. Karttakuvan perusteella järvi on pituudeltaan noin 130 metriä ja leveys 80 metriä. Pinta-alaa järvellä on 8200m2 eli vajaa hehtaari. Tosin ihan tarkkaa mittausta on vaikea tehdä, kun järven reunat ovat aika lailla kaislikkoiset. Päiväjärvelle on linnuntietä matkaa vajaa kilometri.
En tiedä, onko järvellä kalakantaa- ehkä on, sillä omalla metsäpalstallemme kulkiessa polun varrelta löytyi kalanpää! Olisiko jokin lintu kantanut sen sinne mättäälle mukanaan ensin herkuteltuaan paremmilla paloilla...
Nuottajärveä on kiva katsella. Kuvaushetkellä ei näy yhtään eläintä, tuoksu sitä vastoin on kesäisen huumaava. Koska ranta ei ole ryteikköinen tältä puolelta järveä, on ihanaa katsella järven yli. Alkukesän vaaleanvihreät sävyt ovat taivaallisen kaunista katseltavaa!
Sääsket sulostuttavat olemassaolollaan ja huiskin kuvaussessioni lomassa puoleen jos toiseen. Metsätöistä käteen jääneet käsineet pidän visusti kämmenten suojana. Eipä pääse sääsket ihan joka paikkaan pistelemään.
Aluskasvillisuus rannan tuntumassa on hyvin suoperäistä. Sammalia, karpaloa,puolukkaa, kihokkeja... tosi kaunista värimaailmaa joka tapauksessa...
Keski-Euroopassahan kihokki on todella suosittu lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aine ja homeopaattisissa tuotteissa myös käytetty.
Suon laidalla kiire häviää. Käännyn suuntaan jos toiseen ja harmittelen kotiin jätettyä järkkäriä. Rakastan näitä villakasveja - olisikohan tämä tupasvilla...
Tupasvillaa on aikoinaan käytetty tyynyjen täytteenä. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin painaa kesäyönä aitassa päänsä tupastyynylle...Voisikohan tätä kaupallistaa yöttömän yön tuotteeksi?
Tupasvilla kyllä yllättää suokasvina, sillä sitä voidaan käyttää myös öljyntorjunnassa ja siitä valmistettiin aikoinaan lämpimiä tekstiilejä villaan, silkkiin tai pellavaan sekoitettuna. Ehkä vaateteollisuus kokee käsityöläisten avustuksella vielä uuden tupasvillakautensa!
Metsäretkellä on mukana koiranpentumme, joka saa vielä 3-kuukautisen innolla olla irrallaan. Eipä se vielä kauas meistä karkaakaan. Koiran nimi on muuten Häijy. Hankimme sen Alahärmästä, hehheh. Se on suloinen coktail amerikankettukoiraa ja venäjänajokoiraa. Tarkoituksellisesti etsitty sekoitus siipan metsästysharrastukseen.
Puusto järven reunamilla on vähäistä ja vaivaista.
Päistään järvi on hyvin ruohottunut.
Suokukka, hurmaa minut. Kukka, jota jo taannoin Carl von Linne vertasi antiikin kreikan mytologian prinsessa Andromedaan, joka oli kuulu kauneudestaan. Tarun mukaan hänet kahlittiin rantakallioon uhrattavaksi merihirviölle. Sitten tarujen sankari, Perseus, lensi siivekkäällä Pegasos-hevosellaan neitoa pelastamaan. Niinpä kasvin tieteelinen nimi onkin Andromeda polifolia.
Suokukan punertava, siro kukka on mielestäni hyvin kaunis. Ihmettelen, miksi tämä kasvi on niin huonosti tunnettu. Tosin se on niin pieni kooltaan että kukkaa täytyy tarkastella läheltä, jotta se erottuu edukseen.
Netistä löydän myös tiedon, että kanervakasveihin kuuluvan suokukan lehtiä on pula-aikana käytetty oluen ja siman mausteena. Kiinnostavaa, sillä löydän myös tiedon, että kasvi sisältää andromedotoksiinia. Suokukka kasvaa juurikin avosoilla ja usein karpalon kaverina.
Suopursu on minulle rakas. Se kasvaa tyypillisesti soiden reunarämeillä. Muistan jo lapsuuden metsiköissä ihastuneeni siihen - ja etenkin sen tuoksuun. Minulle nousee myös voimakas muisto edesmenneestä isästäni parin vuoden takaa, kun taitoin metsästä suopursun kukan ja vein sen isäni sairaalavuoteen luo. Siinä me isän kanssa yhdessä nuuhkimme alkukesän kukkijaa...
Suopursun voimakas tuoksu tulee eteerisistä öljyistä. Karja ja nisäkkäät jättää kasvin rauhaan juuri tuoksun vuoksi, kasvi saattaa herkälle ihmisellekin tuottaa päänsärkyä. Kuitenkin tätäkin kasvia on käytetty oluen maustamiseen. Löydän myös tiedon, että kasvista on tehty keitettä, jolla on pesuveden muodossa karkotettu hiiriä taloista ja kotieläimistä syöpäläisiä.
Jostain sielun syövereistä nousi mieleen tämä vanha, nostalginen tango suopursusta. se tuo lapsuuden lauantai-illat mieleen. Naapurin isäntä tapasi laulella tätä.
Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton
on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa
Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon
maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa
Tuo karu kasvumaa ei saata lannistaa
sen sielua niin ylpeää ja kuumaa
Suopursu rahkasammalesta nousee niin kuin puu
ei juurtuisi se kukkapenkin multaan
Sen varsi taittuu ennemmin kuin vaivoin kaareutuu
se tuhlaa ennemmin kuin jakaa tultaan
Ei karu kasvumaa nyt saata lannistaa
suon kukkaa, joka katsoo päivän kultaan
Suopursu kukkii siihen saakka kunnes raukeaa
sen kukka villi on ja pystypäinen
Se kukkii vaikka tietää ettei saavu poimijaa
ei löydä sitä toukomehiläinen
Ei karu kasvumaa voi sitä lannistaa
mi on niin ylpeä ja yksinäinen
Suopursu kukkii vaikka suvi loppuu lyhyeen
yöt pitenevät tuoden hallan turmaa
Jääriitteeseen kun kiertyy musta peili silmäkkeen
syysvihuri sen taittaa, riipii, surmaa
Vaan peljätä ei saa, se tuskaa, kuolemaa
mi tahtoo nähdä kukkimisen hurmaa.
-Matti Louhuvuori-
Metsäretken lopuksi rannasta hieman loitontuessani näppään metsätähdistä kuvan,
Mieliin nousee nostalgisesti vielä Eeva Heilalan ihana runo kaikessa lyhykäisyydessään:
Siitä on jo kauan
kun minuun meni metsätähti
ja yhä se kukkii.
Niin totta!
LÄHTEET:
Suokasvi kihokki viedään käsistä lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi - poimijoille
jopa tuhansien eurojen tili. Yle uutiset. [https://yle.fi/uutiset/3-10939005] Luettu 13.6.2021.
Suokukka. Luontoportti. [https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/suokukka] Luettu 13.6.2021.
Suopursu. Luontoportti. [https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/suopursu] Luettu 13.6.2021.
Tupasvilla. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Tupasvilla] Luettu 13.6.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti