Olen aikoja sitten kirjoittanut blogijutun kotoani löytyvästä vanhasta taulusta. Silloin ihmettelin taulun valmistustapaa sun muuta. Nyt minua on sivistetty ja avaankin uuden tekstin asian tiimoilta. Leena Sandberg otti yhteyttä minuun ja kertoi tehneensä gradunsa näistä tauluista! Samoin lisää tietoa tauluista löytyy kirjasta "Mainiot taidot." Todella kiinnostavaa!
Näitä tauluja on tehty, kuten arvelinkin, 1800-1900-lukujen vaihteessa lähinnä kai Vaasan seuduilla ja rannikkopohjanmaalla. Mutta näköjään tapa on sitten periytynyt pohjoisemmaksikin, sillä oma tauluni on lähtöisin Kokkolan Korpilahdenkylästä ja siippa kertoi, että hänen Ruotsalon mummolassaan oli vastaavanlainen Kälviällä, kun hän oli pikkupoika. Lisäksi bongasin samantyylisen taulun kesällä Lohtajan kotiseutumuseosta.
Näiden taulujen nimen ryssäntaulu -ruotsiksi rysstavla- tarina on seuraavanlainen: sotilaat oppivat Venäjän vallan aikana taulujen valmistustekniikan ollessaan palveluksessa Vaasan kasarmialueella, jota kutsutaan nimellä "Ryssbaca." Taulujen tekniikka on kulkeutunut Pietarista ja ilmeisesti taito valmistaa näitä siirtyi sotilailta paikalliselle väelle. Sotilaat olivat kasarmilla 3:n Vaasan suomalaisen ampujapataljoonan sotilaita, sekä suomen- että ruotsinkielisiä. He tulivat kasarmille palvelukseen koko entisen Vaasan läänin alueelta. Komentokieli heillä oli Venäjä ja palvelusaika kesti kolme vuotta.
Kerrotaan, että pataljoonan miehet osallistuivat useaan otteeseen leireille Krasnoje Selossa, Pietarista lounaan suuntaan. On oletettavaa, että miehet oppivat lasimaalaustekniikan siellä. Pietarissa oli noihin aikoihin myös runsaasti saksalaisia ja ranskalaisia - pariisilaisia - käsityöläisiä. He tunsivat hyvin erikoislasimaalaukset ja koristelutekniikat. Kun sotilaat palasivat kotiseuduilleen, he toivat mukanaan maalaustaidon ja myös levittivät sitä edelleen.
Tyypillisesti näissä tauluissa on jokin uskonnollinen ajatus tai sitaatti, joka on koristeltu köynnöksillä. Usein, kuten omassa taulussanikin, on lisäksi reunoissa tyyliteltyjä koristenauhoja ja kulmakoristeita. Joskus tauluissa on naisen nimi (omassani ei), ja silloin se on yleensä lahja nimetylle henkilölle.
Vielä pitäisi saada edes nähdä se siipan mummolassa ollut taulu - siinä oli kuulemma kultaiset tekstit ja koristeet! Toivottavasti ei ole heitetty menemään!
Taulun valmistushan pohditutti minua aiemmin. Nyt olen saanut tietää sen valmistustavan! Aluksi piirrettiin tai kaiverrettiin lasitaulun kääntöpuolelle tekstin ja köynnöksien ääriviivat. Sen jälkeen taulu peitettiin yleensä mustalla värillä, joko tervalla tai kimröökillä ja pellavaöljyllä muualta paitsi tekstien kohdilta. Rypistetty alumiininen hopeanhohtoinen tina- tai alumiinifoliolla hopeapaperi aseteltiin maalauksen päälle, jolloin se näkyi tekstin ja köynnösten kohdilta, joita ei ole maalattu umpeen. Lopuksi aseteltiin vielä ruskea pahvisuojus hopeapaperin päälle. Tekstejä ja koristekuvioita usein kopioitiin paperille toiselta, jo tehdyltä levyltä, jolloin työ oli helppo tehdä.
Folio oli tarkoituksellisesti rypistetty tauluun, jotta koristeet heijastaisivat ja kiiltäisivät kauniisti valoa, kun työ aseteltiin seinälle.
Tekniikka on tunnettu vuosisatojen ajan. Tekniikkaa kutsutaan eglomise-maalaukseksi. Sotilaille asti tämä nimi ei ilmeisestikään tarttunut, vaan he tekivät näitä tauluja usein morsiamilleen ja kutsuivat niitä ryssäntauluksi, tai murteella rysstavlo`ksi.LÄHTEET:
Gärden grön. [http://gardengron.blogspot.com/] Luettu 11.12.2022.
Malax museiförening r f. [http://museum.malax.fi/BRI102014.pdf] Luettu 11.12.2022.
Tonttukylä. [https://www.tonttumuseo.fi/post/vanhat-konstit-nyt-korjataan-hopeapaperitaulu] Luettu 11.12.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti